Liika huumori pilaa avioliiton

et sen huumorintajun pitäis olla samanlaista kummallakin ja pitää tottakai myös osata ottaa asiat vakavastikin. Ei tää elämä nyt kellään pelkkää sirkusta oo.

tuppaa olemaan... Eihän se ihan elämä pelkkää nauramista oo. Mulle on käyny tollai. Ilmeisesti kaikista asioista ei pitäs vääntää vitsiä. Tosin, onks se sit ollu just se oikee ihminen rinnalla.

Jos joka asialle ei pysty nauramaan, alkaako sit loppupelissä itkee vaan...

Kai se se kultanen keskitie ois hyvä löytää vielä joskus.

..naura ja olet vakavana niin ihmetellään mikä sulla on

Kyllähän tuo on todellinen ongelma täällä hilpeässä pohjolassa. Hyvä, että kissa nostetaan pöydälle.

Selittää muuten senkin, miksi Simpsoneiden Krusty-klovni ei ole saanut luotua stabiilia parisuhdetta.

Mielestäni voi päivittäinkin iloita ja nauraa, mutta kohtuus kaikessa, liika saattaa tosiaan olla liikaa etenkin jos toisen huumori sattu olemaan rivonpuoleista tai muuten toisesta osapuolelta ärsyttävää.. (kokemuksen syvä rintääni).

Voihan sitä ihminen iloita ja nauraa monesta muistakin iloisista asiasta elämässä kuin jatkuvasta elämäntapa-komiikasta ja pelleilystä. Huumorilla ja huumorintajulla varustettu mies on toki hyvinkin viehättävä, mutta jo tasapainonkin vuoksi tarvitaan myös vakavuutta (ei ole synonyymi tylsyydelle)..

huumori voi ehkä pilata avioliiton, mutta tuskinpa nyt huumori itsessään kuitenkaan. Myös huono huumorintaju voi olla osasyynä eripuraan, en usko että sentään avioeroon. Miksi huumorintajuinen ylipäätään ikinä menisi naimisiin huumorintajuttoman kanssa? Voin kuvitella vain yhden vaihtoehdon, mikä on amerikkalainen: huumorintajuton mies menee naimisiin huumorintajuisen naisen kanssa, joka on samalla myös hyväksikäyttäjä. Avioerossa puolet naiselle. Ja sama myös voi olla toisin päin. Näissäkin tapauksissa varmaankaan sillä itse huumorilla ei ole mitään asian kanssa tekemistä. =)