Olen odottanut, että valoa näkyisi tunnelin päässä. Suru se on tämäkin lähteä työpaikaltaan työpaikkakiusaamisen jälkeen. Välillä naureskelenkin yksikseni, kun yritän löytää huumoria viimeisistä päivistä siellä ja mitä tuli sanottua ja tehtyä.
Yksinäistä puuhaan vain tämä yksin nauraminen, mutta se helpottaa vähän. Toista se on niillä, jotka ovat porukalla saaneet savustettua ilkeän pomon pellolle. He voivat naureskella yhdessä.
Yksinäistä puuhaan vain tämä yksin nauraminen, mutta se helpottaa vähän. Toista se on niillä, jotka ovat porukalla saaneet savustettua ilkeän pomon pellolle. He voivat naureskella yhdessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On meitä hohottajia täällä muitakin. ;D
Ilkeät ihmiset ovat ehtymätön komiikan lähde (vaikka ilmankin kyllä pärjäisi, jos tarkkoja ollaan...). Minä mietin usein sitä, huomaavatko ne typerät kiusaaja-manipuloija inhotukset koskaan itse, että muut naureskelevat heille? Nauramista ja naurunalaiseksi joutumistahan he eivät pääsääntöisesti kestä yhtään.
Nauramista kannattaa muutenkin harrastaa, koska liika itkeminen kuluttaa ihmistä ja nauramallakin voi yhtä hyvin purkaa itseään, tosin hauskemmin.
Eilen sain makeat naurut, kun tein hs:n huumorintaju-testin. Sain tulokseksi yllättäen, mutta ennakko-odotusten mukaisesti, että olen "100% huumorintajuinen". Nauroin pitkään. Sitten nauroin vielä toiseenkin kertaan, kun muistin mitä pomo aikoinaan möläytti siitä, mikä minun "ongelmani" hänen mielestään on: "sinä otat kaiken liian vakavasti!" just joo....
Jos jotain negatiivista haluaa hakea naurun avulla selviytymisestä, niin se ainakin on hieman kiusallista, kun pärähtää nauruun vähän liiankin helposti, jos vaikka kohtaa jonkun oikein tärkeilevän ihmisen. Toisaalta... mitäpä pienistä! ;DDD
Naarattaa minuakin ihan oikeasti kun ne pahimmat änkyrät joutuivat tosipaikan eteen.
Matkustamaan vieraalle paikkakunnalle ja repimään raskasta rasvaista emakkoa!
Sitä saa mitä tilaa
haha hah hah hah hah hah haa haaaaaaaaaaaaaaaa!
ennemmin tai myöhemmin elämässään itse ja oikein olan takaa. Muutaman ihmisen olen nähnyt saavan; esim. eräs nainen vuosia alisti ja pompotti toisia työpaikalla, kaikki luuli, että ei sille kettuiljalle mitään mahda, mutta vuosien saatossa tämä nainen joutui ennen eläkkeelle lähtöään sydänleikkaukseen ja menetti poikansa, joka oli tälle äidille ollut aina ylpeydenaihe, tapaturmaisesti.
Sitähän se sadisti halusi. Toivon, että yksin nauramisen avulla alkaisin vihdoinkin sääliä häntä enkä itseäni, kuten vielä teen.
Mielestäni tämä keskustelu alkaa olla aika sairasta, jos se on tällä tasolla,että ollaan onnellisia toisten sairauksista ja lapsen menetyksestä. Hävetkää.
Sairas sadisti nauttii siitä, että hän tuottaa tuskaa toiselle. Se on hänelle vain ajanvietettä ja suurta huvia, kun uhri menettää terveytensä, itsensä ja elämänsä. Vain oman tuskansa koettuaan hän ehkä ymmärtää, mitä on itse tehnyt toiselle elävälle.
Tehkää parannus ennen kuin on myöhäistä. Kiusaamalla ette saavuta elämässänne onnea ettekä menestystä, vaan tulevaisuutenne on synkkä ja lohduton.
Vaikka kiusattu olisi jo menettänyt terveytensä ja elämänhalunsa ja jäänyt pois työelämästä, niin perästäkin kuuluu. Laitetaan liikkeelle jos minkälaista keksittyä tarinaa ja ilmiselviä valheita jotka jollain tavoin saatetaan uhrin tietoon. Siitäkös kiusaajalla/kiusaajilla hyvä mieli kun saavat toteuttaa näin omaa sairasta käyttäytymismalliaan. Näillä valheilla kätketään todellinen syy kiusatun lähtöön ja tehdään hänestä itsestään "syyllinen" omaan tilanteeseensa.
Kiusatun lähiomaisena kysyn: Eikö teille mikään riitä?