Mitä pidätte henkisenä pettämisenä... Puolisoni jäi taannoin kiinni soittelusta työkaverilleen, kuukauden päivät tätä kesti ennenkuin jäi kiinni. Mitään ei ole omasta mielestään tehnyt väärin kun kuulemma mitään ei ole tapahtunut muuta kuin soittelua... Mutta itse en ole asiasta samaa mieltä, loukkaa se silti ja luottamus on hieman säröillyt...
Henkinen pettäminen
minä vaan
181996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Riippuu paljon tuon soittelun laadusta. Onko vaan arkipäivän rupattelua, puhelinseksiä vai jotain siltä väliltä?
Se ei ole mielestäni pettämistä, että puolisolla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joihin pitää yhteyttä.
kaikki mitä pitää tehdä puolisolta salaa niin on jo pettämistä.
Siis jos tarvii soitella jollekin vastakkaisen sukupuolen edustajalle salaa, ja sit pyyhkiä soitot ja viestit pois, niin on pettämistä.
Jos soitot voi tehdä reilusti puolison nenän edessä, niin sit ei hätää.
Ja
"kaikki mitä pitää tehdä puolisolta salaa niin on jo pettämistä."
Eiköhän enemmänkin ratkaise se, mitä tekee kuin se, että tekeekö sen salaa.
Moni varmaan harrastaa itsetyydystystä puolisoltaan salaa - onko sekin pettämistä?
liittyen toiseen sukupuoleen, tai ihmiseen ylipäätäään.
en nyt todellakaan tarkoittanut, et esim. joululahjojen osto olisi pettämistä, paitsi jos niitä ostetaan puolisolta salaa kolmannelle osapuolelle.
Mä pidän henkisenä pettämisenä sitä,
jos mun mies kertoo tunteistaan jollekin ihmiselle jolle ne ei kuulu.
Musta mun kuuluu saada kuulla miehen
tunteet ja ajatukset, jotka on sille vaikeita.
No, puhelut ovat olleet kuulemma pelkästään rupattelua, mutta sehän siinä loukkaakin kun asia on pitänyt tehdä salassa... Eli onko siinä ollut pelkästään se että on kuvitellut etten hyväksy asiaa vai jotain muutakin?? Tässä on ollut takana myös mun väsymys ja olen ollut hiljaisempi kun aiemmin ja riitoja on ollut enempi kuin yleensä... Mutta onko oikein tukea tälläisellä tavalla ja vielä väittää päälle että mitään väärää ei ole omasta mielestä tehnyt??
Minulla sama juttu taannoin kun sinulla. Mieheni lähetteli epämääräisiä tekstiviestejä naisille. Mitään ei hänen mielestä ollut väärin ja vakuutteli kovasti ettei mitään ollut tapahtunut. Kyllä se vaan satutti ja nyt yritämme saada uudestaan asioita kuntoon. Luottamus kuitenkin meni ja minun on vaikea päästä siitä yli. Yritän kuitenkin olla nalkuttamatta...mies ei tietenkään asiast halua enää puhua. Voimia...
Hieman. Ettehän te voi ketään omistaa, mitä pahaa nyt siinä on jos se tosiaan on ollut pelkästään kaverillista rupattelua. Itellä ex emäntä sentään, joka aamu odotti työkaveria kodin kulman takana mennäkseen yhtä matkaa töihin. Kuulemma niin helppo puha tälle ihmiselle, valitettavasti totuus selvisi eron jälkeen. Joten antakaa asioiden mennä omalla painolla ja luottakaa toiseen, jos asiat menee lian pitkälle niin eiköhän sitten jokainen tee ratkaisusnsa suuntaan tai toiseen. Relax!
se tuntuukin vaikka toisaalta ymmärrän häntä... Vaikeina aikoina toki on mukavaa rupatella niitä näitä sellaisen ihmisen kanssa keneen ei ole samanlaista suhdetta kun omaan kumppaniin. Mutta eikös sitä pitäisi olla toisen tukena myös niinä huonoina aikoina eikä vaan silloin kun on mukavaa ja kivaa...
Erotat sitten puhelimessa rupattelun ja yhteisen työmatkarupattelun? Kun viestistäsi päätellen yhteinen työmatka olisi "pahempaa"?? Eikös tuotakin voi pitää kaverillisena rupatteluna pelkästään... Eihän tässä olekkaan kysymys toisen omistamisesta vaan epärehellisyydestä.
Että siihen liittyi muutakin tunteita ja yhdessäoloa fyysistä pettämistä
salaa jotakin.Mieheni tekstitteli ja soitteli myös työkaverilleen ja heillä olikin kuuma suhde.
onhan tuo sitten eriasia kun mistä itse puhun... Satuttaa siltikin tollainen kun ei voi rehellisesti puhua asioista vaikka sitä puhumista ja rehellisyyttää olen toitottanut kaikki nää vuodet... Ehkäpä olen sitten aika mustavalkoinen ihminen näissä asioissa ja vaikeaa hyväksyä tuollaista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
sen takia minä olenkin nykyään niin epäluuloinen, sillä mies ei halua edes puhua asiasta ja sen takia olen varma että jotain on tekeillä. Tuntuu vaan niin tyhmältä kytätä koko ajan se tekemisiä ja toisaalta haluanko sit edes tietää...Aika paljon on meillä pelissä kuitenkin. Pitäisi varmaan itsekin ruveta tekstailemaan ja soittelemaan miesten kanssa niin sais sitten maistaa mies samaa lääkettä. Onko tässä ideaa?
joo, samaa mäkin alussa ajattelin että kostan kyllä tuon ja hankin itselleni kanssa "rupattelu" kumppanin mutta ei siitä tule kun itselle morkkiksia... Kun en kerran hyväksy tälläistä epärehellisyyttä toiselta niin miksi se olisi sallittavaa itseltänikään... Houkuttava ajatus kylläkin ;)
Vaimoni "petti" puolitoista vuotta juuri näin, että oli vaan "kaveri" ja rupateltiin, en hennonnut jättää. Siinä saa syyttää vain itseään omasta sinisilmäisyydestä.Jos naisella on toinen, niin ei hän ole niin hyvä näyttelijä, että voisi pettää myös itseään.Kyllä sen huomaa, kun toiselle alkaa tulla psykosomaattisia oireita, ja läheisyys ei kiinnosta oman kanssa, olkaa tarkkoina, nainen on nainen vaikka voissa paistais, pitää ennakoida asioita, tuntea oma naisensa, ja pitää se niin ,että hän tuntee olevansa haluttu ja rakastettu. Ei se puoliso ole mikään vihollinen meille, vaan ihminen jota pitäisi rakastaa yli kaiken koko ajan. Niin me ajattelemme itsestämmekin.
samaa mieltä olen minäkin... Mutta mikä siinä on ettei se läheisyys, rakkaus ja hellyys sitten riitä?? Että pitää lähteä etsimään sitä jotain muuta... Itse en pystynyt hyväksymään tätä rupattelu kumppania koska asia tuli ilmi salailun kautta, jos olisikin heti kertonut asiasta niin asia olisi voinutkin olla toinen, en tiedä. Toisaalta en kait halunnut ottaa riskiä että juttu menee asteen pidemmälle, vaikka mistä sen varmasti tiedän että se on edes loppunut!! Ei auta kun yrittää luottaa ja toivoa että ollaan rehellisiä. Mä en muutenkaan tajua että jos haluaa jotain muuta niin miks sitten ei vaan lähde??
Elämässä on koskipaikkoja, jotka on vaikeita ylittää, kaikki me tahdotaan jäädä suvantoon kerään voimia, sitä se on. Naisilla voi olla isoja ongelmia, lasten kanssa, itsen, uran, ym. ym. on helpompi ratkaista muiden ongelmia, kuin tarttua omiin, niin omatunto on hiljaa hetken ajan. Pitää alkaa penkomaan pohjamutia, ja kysyä siltä kullalta, että onko kevätsiivouksen aika, vai suursiivouksen. Se on ihanaa, kun voi parisuhteessa muuttaa suuntaa, eikä jähmettyä paikalleen, naiset on semmoisia, ne haluaa vaihtelua, ja joskus isoja muutoksia, ihan vaan kokeillakseen, se on kivaa, mukaan vaan körrit...