Mikä saa miehen pysymään ns.on/off suhteessa parin vuoden ajan? Seksi on mahtavaa,mutta olisiko kuitenkin kyse jo jostain muustakin?Ollaan toki vietetty aikaa muuallakin kuin sängyssä, ja hauskaa meillä on..Yritin puhua seurustelusta ja siitä mitä mun pitäis oikein tehdä hänen kanssaan kun sekottaa mun pään aika pahasti, mutta vastaus on aina jotain tällaista, että miksi pitää asioita miettiä aina liikaa, ja hänen mielestään meillä on asiat hyvin näin.kumpikin on vuorollaan laittanut homman jäihin, mutta aina päädytään samaan osoitteeseen.. Ootte te miehet, ei teistä ota selvää.
Mikä mikä kumma..
ihmettelevä n..
23855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
eikä oikein ilmankaan. Tuskin on sinullekaan vieras tunne.
kiteytetty..Kai se niinkin on..Tosin en tiedä mitä hittoa tässä on pelättävää.
sitoutuessaan joutuu olemaan omana itsenä ja et enää pidäkään hänestä. Yksi mahdollisuus.
Luulis vaan, että melko hyvin toisemme tunnetaan parin vuoden jälkeen..toki se arki ei varsinaisesti oo tullu missään vaiheessa.Mun on ainakin vaan todella hyvä olla hänen kanssaan, saa mussa ne parhaat puolet tulemaan esille.
paljastaa Ihmisen persoonan takaa.
Oma kokemukseni hameväestä on se, että monella on tapana romantisoida. Ja romantisoinneilta ei aina voida ymmärtää, että myös mielenkiintoisen persoonan takana on tavallinen ihminen, joka ei ole aina mielenkiintoinen. Tavallinen ihminen, joka syö, juo, kusee, paskoo, röyhtäilee, pieree...
Jos hän saa sinusta parhaat puolet esille, voit olla varma, että hän saa ne pahimmatkin esiin.
noin. Ihastuneena ei aina näe asioita niin totuudenmuksisesti. Mutta uskoisin, että tuossakin ajassa jo jonkin verran tulee se "oikea luonnekin" esiin, joten ei varmaan mitään kovin suuria yllätyksiä olisi tulossa.
on esiin jo tulleet..moni mies vaan ei ole saanut niitä parhaita puolia minusta esiin samalla tavalla. En romantisoi, tiedän hänen olevan vain Ihminen..Tiedän hänestä luonteenpiirteitä/asioita, mitkä ei välttämättä ole mitenkään ihailtavia..Silti, se on se kokonaisuus, ja se tunne mikä on kun ollaan yhdessä..En tiedä varmaksi, mutta uskoisin ettei se hyvä olo ole vain yksipuolista. Mitenkähän kummassa miehen saisi sitten uskaltamaan lähtemään parisuhdetta rakentamaan, miten oikein todistaa se, että oikeasti välittää toisesta niin paljon, ettei arki sitä muuta?
äänihän siinä puhui.
Kaikki ei vaan kestä sitä tavallista ihmistä mielenkiintoisen persoonan takaa. Jollekin se mielenkiintoinenkin persoona voi kääntyä yhtäkkiä vaikeaksi... Kaikki ei aina ymmärrä, että usein vaikea ja mielenkiintoinen kulkee käsikädessä. Ei olisi mielenkiintoista ilman vaikeata, eikä vaikeata ilman mielenkiintoistakaan. Ei pitäisi sekoittaa nyt vaikeata ja tyhmää. Nyt tulee tietenkin kysymys, että mikä ero on vaikealla ja tyhmällä.
kuitenkin huomioon, et pohjalla on jo se ihastus, eli ihan nollasta ei siis lähdetä liikkeelle. Siihen lisätään muutaman vuoden tunteminen, eli ei ole ihan toisilleen vieraista ihmisistä kyse. Sitten vielä jos luotetaan siihen, et jokainen aikuinen ihminen tietää ettei parisuhteen arki ole aina pelkkää juhlaa, niin mun mielestä ollaan jo aika vahvoilla.
Miksei? Edellyttää tietenkin, että tuntee toisen. Silloin taas herää kysymys, että kun tuntee niin jaksaako?
itseni kohdalle niin en tiedä. Aika? Aikaa sulatella asiaa ja tehdä sitten se päätös itse ilman mitään painostuksia. Antaisin toisenkin tehdä päätöksen itse ilman painostusta.
Mutta toisaalta, jos teillä menee hyvin niinkin, miksi korjata toimivaa? Sen voi saada sillä tavalla helposti rikkikin. Sen toimivan siis. Vaikka tarkoitus olisikin aivan toisenlainen.
että mielenkiinto sitten häviäisi?
En usko niin, koska useimmiten se ihastus alkaa jo syventyä kiintymykseksi/rakkaudeksi toista kohtaan ja ne tunteet taas ovat niin vahvoja, ettei toisesta olekaan enää niin helppo luopua.
Ja ihmisistä oppii aina jotain uutta, ei se mielenkiinto niin vaan sammu.
häviä. Tai en tiedä. En ole oikea ihminen vastaamaan siihen kysymykseen. Sitä pitäisi kysyä muilta...
Mikä taas loppuu, on kyky ymmärtää. Henkinen ja älyllinen kapasiteetti. Silloin kun se, jolta se loppuu huomaa sen itse, se tuntee itsensä riittämättömäksi ja kenties vähäisemmäksi. Pelkää myöntää sitä ja alkaa epämiellyttävyydet.
Ei perkele! Taidan olla avautumassa omista elämänkommelluksistani.
sulla ei pitäisi olla mitään hätää, jos kerran olet mies ja mietit noita asioita.:) Naiset tota useimmin tekee...
Mutta ei suhteen kuuluisi olla mitään kilpailemista tai toisiinsa vertaamista. Vaan suhteen osapuolten pitäisi täydentää toisiaan. Ja aikaa myöden se ymmärrys toista kohtaan vahvistuu, jos ja kun suhde etenee normaalisti.
toisessa ketjussa, että olen epäillyt usein mielenterveyttäni ja siinä sitten vielä se epäily miehuudestanikin...
Joo. En minä niitä enää ajattele. Ei tarvi ajatella valmiiksi ajateltua.
Siinähän se juttu olikin. En kilpaillut. En ainakaan tarkoituksella. Olin vaan, mitä olin. Ei sen kummempaa. Kilpailla halusi se toinen osapuoli. En pidä kilpailemisesta. En ole ikinä pitänyt. Se on rajoittavaa.
Eihän minulla enää olekaan mitään hätää. Voin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Mulla on erittäin hyvä olla itseni kanssa. Enkä voi valittaa huonosta olosta myös niiden ihmisten seurassa, jotka ovat tulleet hiukan läheisemmiksi kuin muut. On mulla asiat ollut helvetin paljon huonomminkin. Onneksi en enää muista miltä se tuntuu.
sanoin sen positiivisena asiana, enkä mitenkään negatiivisesti. Mä pidän sitä plussana, että mieskin ajattelee asioita syvällisemmin, koska niin monet eivät sitä tee.
Ja en oo sun miehuuttaas kyseenalaistanut suinkaan.
En tiedä sitten, mihin teillä kaikki kaatui, mutta ehkä ette osanneet tulkita toisianne tarpeeksi hyvin tai ette puhuneet tarpeeksi. Tai nuo on luultavasti omalla kohdallani aina ne pahimmat, ehkä kaikki ei silti oo yhtä onnettomia kommunikoijia, kuin itse oon, joten en teitä mistään syytä.
siihen, ettei sovittu toisillemme. Ei sovittu alunperinkään. Ei vaan osattu lopettaakaan sitä. Tai osaattinhan me. Siihen vaan meni muutama vuosi enemmän kuin olisi pitänyt. Ei se nyt kuitenkaan niin pahaa ollut, ettei siitä jotain hyvääkin seurannut. Aika paljonkin hyvää, mikä vaan odotti tunnistamista myöhemmin.
Eihän minun puolesta tarvitse kyseenalaistaa mitään. Pystyn siihen kyllä itsekin. Kenties parhaiten itse. Onhan sitä moni muukin yrittänyt huomattavasti huonommalla menestyksellä.
En tiedä mutta mielestäni hyvässä parisuhteessa ei luoda itse ongelmia, missä pitäisi jatkuvasti sitten kommunikoida syvällisesti tai vähemmän syvällisesti niistä ongelmista. Ei ne ongelmat sillä tavalla poistu. Ne poistuu siten, että lakkaa aiheuttamasta niitä. Sekin edellyttäisi toisensa tuntemista aika hyvin. Eihän niitä jonkinlaisia ongelmia voisi alussa välttääkkään. Myöhemmin oppisi havaitsemaan ongelman juuren jo hyvissä ajoin ja voi olla vaikka aiheuttamatta niitä. Jos ei nyt tietenkin pidä dramatiikasta elämässä. Monet kuitenkin tuntee olevan elossa silloin kuin elämässä on sitä Draamaa...
Perkele vielä kerran! Avaudutaan nyt sitten!
suhde olisi sellainen, joka antaisi myös sijaa niille ongelmille ja erimielisyyksille, koska se on selvää ettei missään suhteissa niiltä pystytä kokonaan välttymään. Ne pitäisi kuitenkin ensisijaisesti käsitellä juuri nimenomaan sen toisen kanssa, eikä lähteä sille yksinpohdiskelu-linjalle, koska se ei ainakaan helpota niiden ongelmien ratkaisua, vaan voi pahimmassa tapauksessa vaan syventää niitä ongelmia.
En ole mikään draamahakuinen, mutta luotan siihen että hyvässä parisuhteessa pystytään riitelemäänkin hyvällä tavalla, eikä ole syytä vältellä niitä riitoja, vaan kohdata ne niinkuin kaikki vastoinkäymiset muutenkin, eli yhdessä.
Muuten taas olen tottunut ajattelemaan syvällisesti ihan kaikista asioista, ei ne kaikki ole ongelmia, eikä mitään negatiivisia asioita, vaan ihan yleisesti kaikkia asioita sitä vaan tulee pohdiskeltua.
Mutta sille linjalle ei kannata lähteä, et alkaa ajattelemaan toisen puolesta. Senkin olen kokenut ja se jos mikä johtaa harhaan :)
Saattaa tulla kahteen kertaan.
Joo. Keskustellakin voi monella eri tavalla. Voi oikeasti olla kiinnostunut ongelmien syistä, voi olla syyttämässä ja syyllistämässä. Ja monia muitakin tapoja. Jokainen tilanne kai vaatii oman lähestymistavan. Ongelmallinen keskustelu ongelmista on silloin kun on tunteet pinnassa. Ongelmallinen keskustelu ongelmista on sellainen, mikä nostaa tunteet pintaan. Kun keskustelun aikana on tunteet pinnalla, ei etsitä syytä vaan syyllistä. Kun etsitään syyllistä, ei haluta tietää ongelman syytä. Kun ei haluta tietää syytä, ei haluta löytää ratkaisua ongelmaan. Kun ei haluta ratkaisua ongelmaan eikä tietää syytä siihen, on sama ongelma väistämättä edessä myös tulevaisuudessa ja sama rumba jatkuu...
Ajatella syvällisesti? Voiko toisin edes ajatella? Onko se toisenlainen ajattelu edes ajattelua? Ehkä onkin. Mistä minä sen tiedän? Tunteet on ajatusten syntysija. Onko tunteet pinnallisia? Ei nähdä niitä silmillä, ei kuulla korvilla, ei nenällä haisteta mutta silti ne on...
Joo. Ei toisen puolesta kannata ajatella. Kerran kun tekee niin, saa tehdä sitä lähes aina. Se on rasittavaa. Kokemusta mullakin ja ihan riittävästi.
Ja sitten siitä hiljaisuudesta. Jos ongelma on ollut minusta johtuva, olen kyllä mielelläni sulatellut sen yksin. Jos ongelma ei ollut liittynyt parisuhteeseen vaan ihan johonkin muuhun...
En minä sua draamahakuiseksi epäile. En epäile ketään muutakaan. Jokainen on syytön, kunnes toisin todetaan...
"Ootte te miehet, ei teistä ota selvää."
Eihän meistä ota, ja se arvoituksellisuus vetää naisia puoleensa (kunnes kääntyy ärsytykseksi).
On vaimoksi kelpaamattomia tyttöystäviä.
On tyttöystäväksi kelpaamattomia vakipanoja.
On vakipanoksi kelpaamattomia yhdenyönsuhteita.
Mikä tässä on epäselvää?
sille panobarbara ja se on sulle panopete/elämänrakkaus.
Voihan sillä olla jonkinlaisia tunteitakin sua kohtaan, mutta se tietää, ettet sä ole Se ja säkin tiedät sen, mutta et halua tietää, jostakin syystä. Ei se ole Se. Älä ihmettele enää, vaan etsi joku muu.
totaalisesti hukassa. Juttelepa jonkun osaavamman kanssa. Esim. virolaiset ja venäläiset naiset ovat paljon fiksumpia (kuin nää suomimonkerot).