Kaiketi kaikkeen tähän sinkkuelämää-ihannoivaan ja sitä oikeastaan melkein vaativaan mailman menoon kyllästynyt ja tympiintynyt..siis minä!
Kauhulla mietin että mitenköhän tää mailman meininki on tähän mennyt..kavereitten suusta kuulee että mikäs sulla nyt muka on hätänä saat mennä ja tulla miten haluat..kenen kanssa haluat. öö joo (niin pystyin myös parisuhteessa)
Muutama jopa miettinyt ääneen että täytyy kai itekkin ruveta sinkuks niin voi sitten veivaa ketä tahtoo ???
En koskaan oo oikeen innostunu mistään yhen illan jutuista tai muistakaan sekoiluista vaikkakin niitäkin on joskus matkan varrelle sattunut!Mitä hauskaa tai ihanaa on pokailla porukkaa ihan vaan yhden kerran seksi partneriksi kun se on niin paljon parempaa jonkun edes jokseenkin jo tutun ihmisen kanssa?? Saatikas sitten saada kutsuja muiden "perheellisten" kavereiden kemuihin ja paikan päällä huomata sellaisen pienen joukkoon kuulumattomuuden tunteen,muiden vältellessä puheen aiheita häistä ja perheestä kun paikalla on yksi sinkku..plaah..
Sitten näitä mieltä ylentäviä kommentteja esim.(Äitini suusta..) Mitä kauemmin oot kuule sinkkuna niin sitä vaikeempi sun on ketään löytää kun toi sun rima on muutenkin jo korkeella.
ÖÖ..häh.. Onx Rima liian korkeella jos ns.ihanne kumppani on Suomalainen,Työssäkäyvä(mielellään ihan perus duunari)ulkonäöstään jokseenkin huolehtiva(eli viitsii silloin tällöin siistiä parransängen ja kulkee muissakin kuin duuni vaatteissa)osaa perus käytöstavat (ettei nyt ihan tartte aatella et joutuuko häpeemään yleisillä paikoilla) ja on muutenkin ihan tavallinen itsevarma jos ei jopa hieman röyhkeä oma itsensä..sellanen suomalainen jörrykkä...ainut ehto on että osuu henkilö kemiat yhteen..niin ja siksi en oo sitä seuraavaa kumppania tavanut,mukavia tyyppejä mut en sitä sellasta joka sais ne perhoset vatsan pohjalle...
No tämmöstä kun miettii illan hämärtyessä, niin huomaa pelästyvänsä et joudunko oikeesti elämään väkisin tälläistä elämää jota en todellakaan halua saatikasitten edes arvosta!!
Epätoivoinen?? Jos tästä tekstistä sellaisen kuvan saa niin myönnän!! Osaisko joku ehkä antaa mulle jonkin näköistä mielen rauhaa tai ees lukee tän sepostuksen lopuun asti ja vastata jotain ees vähänn fiksua :)
Kauhulla mietin että mitenköhän tää mailman meininki on tähän mennyt..kavereitten suusta kuulee että mikäs sulla nyt muka on hätänä saat mennä ja tulla miten haluat..kenen kanssa haluat. öö joo (niin pystyin myös parisuhteessa)
Muutama jopa miettinyt ääneen että täytyy kai itekkin ruveta sinkuks niin voi sitten veivaa ketä tahtoo ???
En koskaan oo oikeen innostunu mistään yhen illan jutuista tai muistakaan sekoiluista vaikkakin niitäkin on joskus matkan varrelle sattunut!Mitä hauskaa tai ihanaa on pokailla porukkaa ihan vaan yhden kerran seksi partneriksi kun se on niin paljon parempaa jonkun edes jokseenkin jo tutun ihmisen kanssa?? Saatikas sitten saada kutsuja muiden "perheellisten" kavereiden kemuihin ja paikan päällä huomata sellaisen pienen joukkoon kuulumattomuuden tunteen,muiden vältellessä puheen aiheita häistä ja perheestä kun paikalla on yksi sinkku..plaah..
Sitten näitä mieltä ylentäviä kommentteja esim.(Äitini suusta..) Mitä kauemmin oot kuule sinkkuna niin sitä vaikeempi sun on ketään löytää kun toi sun rima on muutenkin jo korkeella.
ÖÖ..häh.. Onx Rima liian korkeella jos ns.ihanne kumppani on Suomalainen,Työssäkäyvä(mielellään ihan perus duunari)ulkonäöstään jokseenkin huolehtiva(eli viitsii silloin tällöin siistiä parransängen ja kulkee muissakin kuin duuni vaatteissa)osaa perus käytöstavat (ettei nyt ihan tartte aatella et joutuuko häpeemään yleisillä paikoilla) ja on muutenkin ihan tavallinen itsevarma jos ei jopa hieman röyhkeä oma itsensä..sellanen suomalainen jörrykkä...ainut ehto on että osuu henkilö kemiat yhteen..niin ja siksi en oo sitä seuraavaa kumppania tavanut,mukavia tyyppejä mut en sitä sellasta joka sais ne perhoset vatsan pohjalle...
No tämmöstä kun miettii illan hämärtyessä, niin huomaa pelästyvänsä et joudunko oikeesti elämään väkisin tälläistä elämää jota en todellakaan halua saatikasitten edes arvosta!!
Epätoivoinen?? Jos tästä tekstistä sellaisen kuvan saa niin myönnän!! Osaisko joku ehkä antaa mulle jonkin näköistä mielen rauhaa tai ees lukee tän sepostuksen lopuun asti ja vastata jotain ees vähänn fiksua :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hähähä. Saimpa viritettyä oikealle kanavalle otsikolla!
Ihan nättikin olet. Meillä suomalaisilla jörriköillä on kyllä vientiä kohtuullisesti. Ehkä se johtuu siitä? Tarkoitan, sellainen perushyvä mies ei ole ehkä tanssipaikan kuningas jonka ympärillä NE naaraat pörrää huomiontoivossa mutta aina sen joku nainen yhyttää itselleen ja tyytyväinen on valintaansa, usein jopa sama miehenkin puolelta.
Kyllä sulla kuule on toivoa vielä hyvinkin. Ehkä kyse on siitä että sellainen oikea mies ei vieläkään tunnista sua itselleen sopivaksi kun ei ole koskaan sunkaltaista kokenut. Mutta kerta se on sitten ensimmäinen... ja usein myös viimeinen.
Itsellä toinen kierros jo menossa ja rakastettuja lapsiakin on. Seuraavalta kumppaniltani (jonka otan/saan/varastan/kolkkaan väistämättä joskus) osaan jo toivoa ja jopa vaatia rentoa asennetta elämään ja kumppaniin vaikka parisuhde kova sana onkin. Edellisen kanssa ei natsannut henkisesti lopulta yhtään vaikka hän periaatteessa hyvä ihminen olikin.
Mut joo. Tosiaan. Oot ton perusteella kuumaa tavaraa ainakin mun kaltaiselle miehelle. Eli ei mitään hätää sulla... tilaisuutta sotkeutua kiharoihin sopivasti se nyt vaan vaatii.
Ja hei, mä oon ajatellut joskus ihan samoin. Käy läpi pitkä paskassa lopulta tarpova parisuhde niin johan alkaa sinkkuuskin tuntua ihan hyvältä. Tai edes eläydy. Tätä elämää kuitenkin on vaan yksi kappale, tai minä ainakin pakanana niin ajattelen.
JA kiitos..hyvä ja jokseenkin lohduttava vastaus..
Kyllä mulla siitä parisuhteesta on aika moinen kokemus kun tuo edellinen miehen köriläs tossa pyöri jokseenkin 4,5 vuotta,kunnes törmäsi itse 30 kriisiin ja päätti ettei hänelle tuo parisuhde sovi..hommasi prätkän ja häippäs..niin .. elämä on!
No siitä on jo kulunut yli vuosi ja se paska on aika hyvin loppuunsa asti sulateltu,jopa niin hyvin että siksi kai nää fiilikset on tälläset et kaipais jo oikeesti jotain järkevää juttua elämään vaikka muistaakin sen tuskan kun se ei sitten otakkaan olakseen sitä mitä luuli :)
Kiitokset kuitenkin jos vielä tämänkin soperrukse jaksoit/tte lukea!
Ei sun rima ole liian korkealla. Kyllä sille "elämänkumppanille" pitää jonkinlainen rima ollakin. Sun asettama riman korkeus on mun mielestä ihan hyvä. Lisäksi sä vaikutat ihan kivalta naiselta. (Mitä nyt netin kautta voi ihmisestä kuvan saada.) Eli juuri sellaiselta, jota olen etsinyt. Harmi vaan, että välimatka on liian pitkä. Ja ehkä ikäero liian iso. Mutta senhän tietää vasta, kun on jutellut toisen kanssa.
ikäerokaan olisi liikaa jos tuollaisesta suhteen saisi poikimaan kun lukee joitakin juttuja ja minulla ja miehelläni on 25v ikäeroa:D et nuin ihmiset toisinaan miettii ikäänsä liikaa xD
etten jostain syystä kelpaa, vaikka olen rehti, uskollinen, komea mutten pelimies. Siis kunnon kaveri, en juo juuri lainkaanm ja tupakkaa enkä muita päihteitä käytä.
Pakostakin alkaa masentaa kun ei suhteet ikinä onnistu ja aina ikuisessa yksinäisyydessä rämpimistä, totta puhuen ei aina jaksaisi edes sängystä nousta.
Ikääkin alkaa olemaan jo justiinsa 23.
Että sun ikäinen (eli saman ikäinen kuin minä) nainen haluaa sitoutua? Mä tykkään että tuossa iässä naisilla on vielä tärkeimpinä asioina elämässä biletys, kaverit ja.... jätetään sanomatta!
Itse olen parikymppisestä asti ollu vakituisesti duunissa enkä ole veivannut vielä ketään..... Pitäisi vissiin ottaa kouluaikainen baarissa hyppäämis rutiini käyttöön, ehkä sitten onnistuisi.Mutta enpä taida.
Edellisiin palatakseni,Ei mulla koskaan suhteet oo ollu ikä erosta kiinni..yleensä mua hieman vanhempia on noi miehet ollu :)
Ja taas siihen että miten mun ikänen haluu sitoutuu..jaa..oiskohan mulla vaan sitten aika selkeet päämäärät elämässä!!??
Töitä oon tehnyt 14 vuotiaasta ja opiskellu ja bilettäny ja touhunnu..eihän se oo este kavereille ja biletykselle et seukkailee vakavissaan,vai onko!!?? ei mulle koskaan!
Biletys ja kaverithan ei todellakaan tarkota automaattisesti irtosuhteita,yli kännäämistä eikä varsinkaan uskottomuutta tai sitten mulla on kasvatus menny pieleen ;)
Töissä käyvä ja omillaan toimeentuleva, itsenäinen ja aika voimakastahtoinen nainen tutuu olevan monelle uhka tai jotai..
mut ymmärtääkseni miehet haluaa naisen joka osaa pitää huolta kodista,lapsista,raha-asioista ja miehestä??? siihen ei kyllä "maija-maitotytöistä" ja "minna-malleista" taida oikeen olla...
Ajattelinkin jo aikaisemmin että sä muistutat hyvin pitkälle erästä jo kuvioista kadonnutta kaveriani - naista jonka kanssa melkein seurustelin mutta jäi ystävyydeksi minun osaltani (oli silloin 18v ja lasken sen ikäiset väistämättä penskaksi eli niin epävarmaa etten halunnut riskeerata) - mutta kun katsoo luonnetta; selkeästi samasta puusta veistetty ikiliikkuja.
Saaplari, nyt TIEDÄN että sun kanssa olis hauskaa ja lämmintä olla. Pakkoko sun on olla siellä Jumalan selän takana!?
"Ja taas siihen että miten mun ikänen haluu sitoutuu..jaa..oiskohan mulla vaan sitten aika selkeet päämäärät elämässä!!?? "
Toivottavasti tuo lause ei tarkoita sitä, että suoritat nyt elämä-nimistä suoritusta, johon ohjeiden mukaan kuuluu mies tässä vaiheessa? Tuskin, mutta tuo päämäärän esiinottaminen ainakin itselleni tökkii pahasti. Mutta olenkin luonteeltani sellainen, että otan mieluummin elämän vastaan sellaisenaan, kuin että yritän taivuttaa sitä tarkkaan muovattuihin muotteihin.
Siinä olet mielestäni kyllä aivan oikeassa, että ei seurustelemisen tarvitse tarkoittaa ystäville ja seuraelämälle, biletykselle jne. Joidenkin mielestä niin voi olla, mutta minusta juuri päinvastoin. Suhde ei toimi eikä voi hyvin,. jos sen ei anneta hengittää. Ystäville on aina oltava paikkansa, kuten myös omalle ajalle.
Tukahduttaminen toimii periaatteena hyvin harvoin missään muussakaan asiassa, niin miksi "oman elämän" tukahduttaminen sitten muka toimisi tai olisi hyvästä seurustelusuhteessakaan?
Voi olla paljon mahdollista, että ns. keskivertomies (jos seelaista nyt onkaan), ei välttämättä suosi ensisijaisesti itsenäistä ja voimakastahtoista naista. Töissä käyminen nyt tuskin kuitenkaan ketään haittaa, on se Suomessa niin yleistä. ;Mutta naisen korkeampi palkka tai asema voi taas joitain haitatakin. Itse olen tässäk,in suhteessa, kuten niin monessa muussakin suhteessa, poikkeus valtavirrasta, koska haluan nimenomaan fiksun, ajattelevan, itsenäisen ja voimakkaan naisen. En halua leikkiä mitään roolileikkejä, että "minä tässä olen nyt tämä perheen elättäjä ja pää, joka suojelen ja elätän vaimoa, joka taas omassa roolissaan leikkii jotain kodinhengetärtä ja avutonta, suojeltavaa objektia".
Perinteinen mies-nainen -asetelma itsetarkoituksena on minusta ajattelevalle ihmiselle naurettava ja typerä elämäntapa.
Ainoa asia mikä minulle merkitsee, on että löydän ihmisen, josta pidän ja joka pitää minusta. En aseta liialti mitään ennakko-odotuksia mahdolliselle seurustelukumppanilleni. Elämällä on aina tapana välillä yllättää, joten en voi päättää että naisen pitää ehdottomasti olla jotain koska myöhemmin, ihastuessani, kuitenkin joudun pyörtämään aiemmat "vaatimukseni".
Voisinkin suositella ihmisille oikeasti avointa asennetta toisiin ihmisiin. Sitä, että ei fiksoidu niin kovasti omiin ennakko-odotuksiinsa, että ei anna toisille edes mahdollisuutta. Voisin myös suositella sellaista ajattelutapaa että "miksi tämä voisi toimia" sen sijaan että ensimmäiseksi ajattelee "miksi tämä ei voisi toimia". Jälkimmäinen tuntuu olevan ikävän yleinen ajattelutapa.
Nyt menee vähän off-topicciin, eikä liity enää siihen kirjoitukseen, mihin vastasin:
En malta olla rinnastamatta esim. nettideittejä ja nykyajan elämänmenoa yleisemminkin toisiinsa. Nettideitti on yksi suurimmista ihmissuhdekapitalismin viemäreistä. Paikka, jossa myydään, ostetaan, vertaillaan ja kilpailutetaan loputtomiin. Se toistaa tätä nykytrendiä, jonka mukaan koskaan ei mikään ole tarpeeksi hyvää, vaan aina on varaa parantaa. Se on tori, jossa näennäisesti on mahdollista löytää juuri omanlainen ihminen, mutta joka pidemmässä juoksussa paljastuu pelkäksi illuusioksi.
Mutta illuusio on vahva ja tarjonnan paljous ruokkii mielikuvaa siitä, että mahdollisuudet mukamas ovat loputtomat.
Ilmiö ei tietenkään koske pelkästään nettideittiä, vaan elämää ihan kokonaisuudessaan. Ympäristöstä tulevat, median usein välittämät viestit kuiskivat siitä, että jossain on ruoho aina vihreämpää ja siitä että oma elämysmittari näyttää aina ilkeästi olevan vain jossain puolivälissä tai sen alapuolella. Jotkut hurahtavat näihin viesteihin, eivätkä muista että ne ovat useimmiten kaupallisia viestejä, joiden avulla ruokitaan epävarmuutta, jotta ihmiset peloissaan kuluttaisivat enemmän jotakin.
On unohdettu, että jatkuva elämyksellisyys elämässä on mahdotonta. Aina välillä on pidettävä pakostikin tylsää.
Tylsyys on luonnollista. Keskinkertaisuus samaten.
Kun hyväksyy että oma elämä ei ole kuin elokuvissa, sarjoissa tai sensaatiolehdissä, niin voi rakentaa jotain aidosti pysyvää. Jos taas juoksee sellaisen elämän perässä, niin polttaa itsensä varmasti loppuun. Ei sellaista glamour-elämää ole missään, edes Hollywood-tähdet eivät elä sellaista elämää. Se on vain satua.
Voisikin sanoa, että sen sijaan että harrastaa tantra-seksiä monia tunteja tai käy hyppäämässä pilvenpiirtäjästä base-hypyn ei ole nykyään mitään verrattuna siihen ekstriimiin, että uskaltaa ihan aidosti tunnustaa elävänsä omasta mielestään täyttä elämää katsoessaan telkkaa ja syödessään hyvää voileipää.
Nyt kyllä aivonystyrät rullaa hulluna kaikkia kasvoja ja tilanteita läpi...kuka..missä :)
Vai jääkö kaukaiseksi arvotukseksi :o
Meillä ei ole kunniaa tuntea (kai... ihan varma en ole mitä silloin pääkaupunkiseudulla asuessani onkaan tapahtunut niinä sumuisilla baarireissuilla...) tarkoitin että MUISTUTAT luonteeltasi ja meiningiltäsi erästä kaveriani, siis sinusta lähtee hyvät sävärit sen perusteella vaikka umpivieras oikeasti oletkin.
Usein monilla lauseilla on niin mota tulkintaa kuin on lukiaa,en todellakaan ole asettanut elämälle minkään näköisiä raameja tai tiukkoja päämääriä..mies2.4 lasta koira ja omakotitalo ;)
Ei,tavoite on se että on itse omaan itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ja mahdollisimman onnellinen..
Usean yksin nukutun unettoman yön jälkeen huomaan kaipaavani sitä samanhenkistä halinallea kaiken tämän hektisen ja materiaa rakastavan elämän keskelle..
ei se vaikuta onnellisuuteeni asunko vuokralla vai omistanko,ennemmin se että kenen kanssa tai missä,eikä sekään että missä ,jos olen siellä juuri sen ihmisen kanssa joka ehdottomasti haluaa olla siellä minun kanssani :)
En pelkää kokeilla elämää ja sen eri reittejä mutta valitsisin luultavasti sen kapean ja kuhmuraisen tien jonkun sellaisen ihmisen rinnalla joka haluaa oikasti sen kanssani kulkea , kuin jos toisessa reunassa olisi tarjolla urajohteinen loivamutkainen leveä ja kauniisti kunnostettu maisemareitti.
Ammattissani haluan toki olla hyvä ja edetä,mutta se ei sinäänsä tuota minulle suurta mielen tai sielun ylemyyden tunnetta tai muuta vastaavaa,sitäpaitsi olen jo tähän ikään nähnyt mitä se liiallinen työn ja uran hehkuttaminen saa aikaan muulle elämälle ja valitsen kyllä mielumin sen pienemmän palkan ja muun elämän.
Kuitenkin jo kotoota opitut ajatusmallit on iskostunut takaraivooni niin hyvin että miehen täytyy osata olla se MIES,eli olla kohtelias,"raamikas" oman laumansa johtaja jolle perhe ja elämän laatu on erittäin tärkeitä...
En miltein koskaan tai ainakin tosi harvoin olen se varsinainen aloitteen tekijä vaikka näytänkin selvästi jos jostakusta olen kiinostunut,miehet riiaa naisille,minä en tyrkytä itseäni miehelle..huomaan helposti ajattelevani juuri näin.
Tiedän myös hyvin omat huonot puoleni joita yritän hillitä jotten ihan heti ainakaan kompastuisi niihin..
Arvostan suuresti ihmisiä jotka ovat tai pyrkivät ainakin suurimman osan sjastaan olemaan juuri sitä mitä ovat....
Sitäpä juuri sillä että jääkö kaukaiseksi mysteeriksi kun koskaan ei voi tietää..ja kuitenkin aika helposti muistaa juuri tuollaiset ihmiset matkan varrellta :)
Voihan sitä tietää kun ottaa selvää. Ja otan ton höpöhöpö-imarteluna kun ainoa mitä voit tietää on että olen suhteellisen fiksu ja kohtuullisen hyvä kirjoittaan... :)
Paljonko sulle muuten merkkaa miehen historia tolleen yleensä? Kävipä vaan mielessä kun itse on tullut vietettyä joskus vähän turhankin synkkien asioiden parissa.
Ainakin siinä mielessä että kaikki elämässä opettaa ja kaikesta saa ja pitää ottaa kaikki mahdollinen irti ja käyttää se tieto oman elämänsä parantamiseen tai ainakin ottaa opikseen!
kaikkien kohdalla valitettavasti ei käy näin.
Ei se mullakaan oo kaikkein kirkkain menneisyys ja se on joillekkin edellisille ollu aikamoinen "kolaus" vaikkakin aina oon ollu avoin ja rehellinen miltein kaikessa menneessä,nykyhetkessä ja tulevassa.
Joskus on tullu mietittyy että kannatas kai joskus jättä jotkut asiat menneeseen ja jatkaa vain niiden parempien asioiden parissa :)
ota imartluna tai minä tahansa ;)
Eipä tälleen pelkän koneen välityksellä koskaan voi oikeesti tietää mitä tai kuka on toisessa päässä!
Itsestään on niin helpo tätäkautta muokata jotain muuta kun oikeesti on!
Toi on valitettavasti helvetin hyvä vastaus. Olisit nyt sanonut edes jotain mikä osoittaa että sussa on jotain tosi pahasti vialla etkä lunastais jatkuvasti noita täysiä pisteitä...
Mulla ainakin on sellainen ajatus että haluan jakaa itseni täysin kumppanini kanssa ja siihen kuuluu myös menneet, ne lähtökohdat ja tapahtumat. Olkoonkin että ne voisi jättää sanomatta eikä se tavallaan muuttaisi mitään nykyhetkessä koska ne on tosiaan historiaa... mutta - se on se ajatus TUNTEA toinen ja olla toiselle tunnettu. Se on mulle pirun tärkee, uskaltaa antautua toiselle ihan kokonaan, olla heikkokin ja altis. Sen kautta uskon löytyvän jonkinlaisen rauhan sielulle... se on jotain mitä en oo koskaan saavuttanut ihan täysin.
Ja sama kumppanista; olkoot siel taustalla vaikeita asioita, tässä hetkessähän se veri kuitenkin punnitaan kun aikakoneita ei oo olemassakaan paitsi USA:lla ;-) Mä olisin onnellinen että hän luottaa muhun niin paljon että kertoo asioitaan eikä aina vaan tarjoo sitä parempaa puolta ja siloittele. Se antaa elämän ja todellisuudentuntua.
Ja netissä itsensä esittäminen muuksi kuin on on kyllä täysin turhaa puuhaa jos jonkun aikoo oikeasti yhyttää jonkun. Vähän kuin esittelisi naapurin Villen eikä itseään. Mulle tulis ainakin huono itsetunto jos joudun oleen jotain muuta kuin oikeasti olen; enkö kelpaa muka edes itselleni?
Hemmetti mä tunnen itseni kissaksi joka kiertää etäpuuroa. Pitäis pistää oman järkensä nimissä tääkin ikkuna kiinni. Tää ei ole lähelläkään rauhaa :)
Vai että meenaa mielenrauha mennä :) Vastailen vaan niinkun tunnen ja aattelen.. ;) voinkos sille minkään jos nyt oon niin ihqu ..hi hii!
Mä en ees osaa esittää muuta kun oon ja heti kun huomaa ihmisestä et ei niistä pääse pintaa pidemmälle niin mä kyllä kävelen toiseen suuntaan..
Mun tempperamentin ja jääräpäisyyden takia mun mielipiteitäkään ei oo helppo muuttaa mut toisaalta se tekee musta sen mikä oon..tietyis tilanteissa pitää osata hillitä itteensä mut ei missään nimessä yrittää muuttuu muiten mieliks!!
Tässä kun on nyt näitä vastauksia vahannu niin on toi oma mielialakin kohennut,en taida ollakkaan epätoivoinen vain simppelisti satunnaisesti yksinäinen!
Ei tietenkään näin vuorotyöläisenä ookkaan kovin helppo tavata ihmisiä kun on aina silloin töissä kun ns.normi ihminen on vapaalla!!
Hei,
Olen itse myos pian 25v ja myoskin takana 4.5 vuoden suhde jonka paatteeksi mies sai tarpeekseen ja ei hankkinut moottoripyoraa mutta muutaman uuden naisen.. Elama on :) Olen elellyt nyt 2 vuotta sinansa sinkkuna. Vaikka olinkin pitkan suhteen jalkeen "villin aikani", en silti ole joutunut mihinkaan vakavampaan naiden kahden vuoden aikana. Ihastunut kerran jos toisenkin, mutta sitahan sattuu ja tapahtuu (yleensa sattuu vain ;))
Eikai sita muuta voi sanoa kuin etta kai tassa maailmassa kaikki on tarkoitettu kaymaan niin kuin kay. Siihen kun uskoo niin on mielikin paljon iloisempi. Luepa vaikka tama kliseinen Paulo Coelhon "Alkemisti", tai Tabermannin runoja.
Ymmarran hyvinkin mita tarkoitit tuolla "ei silti epatoivoinen...ko??" -kommentilla. Eihan se epatoivoisuutta ole jos kaipaa sinkkuuden jalkeen toista ihmista rinnalleen. Onhan meilla jokaisella yksinaisia iltoja jolloin miettii etta miksen ole tavannut ketaan. Mutta kannattaa yrittaa muistaa myos se etta loppujen lopuksi jokainen meista elaa tassa maailmassa vain itselleen, ja niin kauan kuin olet onnellinen itsesi kanssa, kaiken pitaisi olla hyvin. Kyllahan suhteesta saa itselleen lampoa elamaan, mutta ei se elamaa sinansa paranna. Paitsi niilla, jotka vakaasti uskovat parisuhteen olevan elaman ainoa paamaara. Ethan kuulu tahan ryhmaan...? ;)
Sen ainakin olen tassa huomannut etta vakiintuminen ja parisuhteen loytaminen ei ole taitopelia eika edes ulkonaosta kiinni, se on pelkkaa kohtaloa eika siihen voi millaan tavoin vaikuttaa (paitsi tietysti auttaa jos kampaa hiuksensa ainakin kerran paivassa ja astuu ovestakin ulos valilla). Tama varmaan nyt kasitetaan vaarin mutta sinansahan tuntuu etta ensimmaiseksi pariutuvat ja vakiintuvat aina ne, jotka laittavat parisuhteen kaiken muun edelle. Eli siis ihmiset joille "elama on vain mainoskatkoa ilman miesta rinnalla". Moni menestynyt, elamastaan nauttiva ja itseaan arvostava nainen on yksin pidempaan, miksi? Sita en tieda. Onko se rima sitten korkeammalla, kuten itsekin sanoit? :) (oma isoaitini muuten sanoi jo toissajouluna kesken hartaan jouluaterian etta "kylla sinunkin pitaisi muuten jo naimisiin menna, ton ikanen olet jo!"..!)
Eipa tahan nyt kai tule edes loppupaatosta. Sita vain etta itsekin olen samassa tilanteessa elava nainen ja silti yksin. Voin sanoa olevani miesten mieleen ulkonaollisesti ja saisin kylla seuraa jos kaikki pussihousut hyvaksyisin lahelleni. Mutta, toistan, kai se on sitakin etta rima nousee kun ikaa tulee lisaa, ja myos se etta rima nousee jos on kysyntaa ymparilla. Itse ainakin tiedan etta osaan olla hyvinkin kylmanviileaa monellekin kosiskelijalle vain koska en ole kiinnostunut. Sinansa sita sitten valilla miettii etta onko tama siis omaa vikaani etta olen yksin?
Yritetaan muistaa kuitenkin etta vaikka ymparilla alkaakin meidan iassa olla jo niita oman uuden kylpyhuoneen laatoittajia, vauvanvaippojen ostoa, kihlojen kikatusta ja haakakun tilausta, niin on olemassa myos se ryhma "meita samanlaisia" jotka ovat asettuneet taka-alalle eika heita siis huomaa kaikkien naiden suhdetouhujen keskelta. Ei jokainen 25-vuotias ole viela sitoutunut, todellakaan, eika se tarkoita etta meissa on jotain vikaa. Eiko?
Sita paitsi, kun itse alan miettia ymparillani olevia suhteita, joita usein kateellisena paallisin puolin katselen, niin niihin tutustuessa kylla huomaa ettei monikaan suhde ole taydellinen. Tai lahellakaan taydellista. Lahellani on monia suhteita jotka on aloitettu hyvin nuorena, tai joista ei osata irrottautua yksinaisyyden pelossa, tai jossa toinen elaa onnellista vasta-avioituneen elamaa ja toinen (tassa tapauksessa nainen) pettaa tuoretta aviomiestaan harva se kerta kun paasee viihteelle. Onko tama sitten sia ihannoitavaa parisuhdetta johon kannattaa sannata rima alhaalla?
Sinansa minusta ystavasi ovat ihan oikeassa siina etta olet onnekas kun olet sinkku ja saat tehda mita haluat. Kylla sita ehtii viela sitoutuakin. Ja huomaathan tasta myos sen etta ei monikaan parisuhde OLE loppujen lopuksi niin ihanaa, jos pariutuneet ystavasi haikailevat sinun sinkkuuttasi! Olet siis sinansa melkeinpa paremmassa asemassa kuin vaaraan mieheen sitoutunut nainen joka edelleen kaipaa sinkkuutta. Hyi kamala.
Okei, myonnan, tekisin itsekin mita vain etta saisin ihanan, toimivan, luotettavan, rakastettavan miehen rinnalleni tanne iltojen iloksi, mutta toisaalta, olen tassa taas viime aikoina kuunnellut niin monen ystavan parisuhdeoneglmia parin viinilasillisen jalkeen, etta olen mielessani huokaissut onnellisena etten ole samassa asemassa.
Uskotaan siis siihen etta kylla se onni meillekin putkahtaa esiin, kliseisesti eli silloin kun sita vahiten odottaa...