Paljastapas

luonto on antanut jollekulle julmetun ison halon. Tämä on osaltani johtanut siihen, että katselen nykyään vain lesbopornoa.

Ja en kyllä saanut päähäni tässä kohtaa yhtään asiaa, tai ihmistä jolle olisin jostain syystä kateellinen.

ihmistä rotan lailla ja on mielestäni yksi negatiivisimmista tunteista. Sellaisesta olen pyrkinyt pois. Kuitenkin olen huomannut yhden tilannetyypin josta minun on vaikeaa kateutta juuria pois. Mielenkiintoni kohteet ja sellaiset luovat asiat joissa olen hyvä (niitä kuitenkaan tässä nimeämättä) ja jos joku tuttu/kaveri jolla ei välttämättä ole taitoja kovinkaan paljon on saanut jalkaansa oven väliin ja tutustunut oikeisiin ihmisiin ja siten saanut harrastuksestaan ehkä jopa ammatin, niin sellainen syö naista.. ja sitten rupeaa jopa käymään ylpeyden päälle jos se yksi tulee antamaan vinkkejä tai rupeaa prassailemaan omalla erinomaisuudellaan.

Jos joku on oikeasti hyvä niin kyllähän sekin saattaa joskus jotain pientä kateudentunneta ensin aiheuttaa mutta se lähtee melkein yhtä nopeasti pois kun on tullutkin. On helppo ymmärtää jos itsekin ihastelee toisen taitoja...

Tätä on kysytty muutaman kerran aikaisemminkin ja aina olen sitä hartaasti pohtinut. Vastaus on: en edelleenkään ole kateellinen mistään kenellekkään. Vaikka välillä tuntuu ettei mulla ole mitään ja vierestä toiset saa vaikka mitä (jopa muka "ansaitsemattomasti"), niin ei sittenkään heilahda kadehtimisviisarit.

Se on ihan sama mitä muut saa, en minä niitä kuitenkaan niiden tilalla saisi ja onhan se hyvä, että edes joku saa :)

Enpä yleensä ole kateellinen yhtään mistään kun ei siitä mitään hyödy.
Tällä hetkellä kuitenkin voisin sanoa olevani kateellinen ihmisille joilla talous on täydellisesti balanssissa. En kaipaa suuria rahoja mutta ei tämä stressaaminenkaan mukavaa ole.

Kuitenkin; aika aikaansa kutakin. Pikkuhiljaa tämäkin puoli elämästä alkaa tasoittua ja tulee uusia stressinaiheuttajia =P

Monesta asiasta eri ihmisille, olenhan suomalainen. Mut kaikkea ei vaan voi saada saatikka tarvitse.

Kateus ei johda muihin tunteisiin kateuden kohdetta kohtaan.

Lähinnä voivottelen itsekseni..

nyt sit raha, jotkut on kyllä saaneet ihan ilman omaa ansiota pikkasen liian hyvät oltavat / lähtökohdat elämäänsä. Eipä tuo johda mihinkään muuhun kuin tässä päivittelyyn ja pikku vitutukseen silloin tällöin.

Kyllä mä olen erityisen kateellinen niille naisille, jotka muuten on normikokoisia tai timmejä, mutta niillä on kuitenkin hyvät tissit. Itselläni on vaihtoehtoina joko normikokoa ja pienempi rintavarustus, tai sitten kerätä 8 kiloa ylipainoa.

Silikonit eivät tule kysymykseenkään, koska niiden lopputuloksesta ei ole mitään varmuutta ja niiden asentamisesta johtuu hirveä kipu.

...on alkanut vaivata kateus. Kadehdin päälisin puolin onnelliselta vaikuttavia parisuhteita.

Kyllä kai jokainen jossain vaiheessa kateutta tuntee enemmän tai vähemmän. Mulla ne ei yleensä oo liittynyt mihinkään ulkoisiin seikkoihin tai materiaan vaan enemmänkin ehkä toisen onnelliseen elämäntilanteeseen. Toisen onnea vierestä seuraaminen on joskus vaikeaa, jos itse on onneton.

Tai no joo, oon mä joskus ollut hiukan kateellinen materiastakin. Kämppikselle maksettiin upouusi auto, tietokone, jouluna ja synttäreinä lahjaksi tuli tukku rahaa jne. Ite sotkin fillarilla menemään ja notkuin illat koululla että saisin koulutyöt tehtyä kun ei mulla reppanalla ollut edes omaa konetta opiskeluaikoina. Kämppis ei itse koskaan rehvastellut tms. eikä mitään ongelmaa tuostakaan tullut.

Mulla on tapana myöntää kateuteni kateuden kohteelle. Myöntäminen helpottaa oloa ja yleensä unohdan kateuden saman tien, ei toisia parane liikaa kadehtia tai tukehtuu siihen omaan kateuteensa.

Ku niitä joilla on parempi hevonen ku mulla.

No ei. Oikeestaan harvoin iskee piikkejä kateuteen, ja ne on niin mitättömän pienistä asioista että ku vähän suurentaa mittakaavaa niin eipä hirveesti harmitakkaan enää.

Kaikesta, isommista elimistä, tuuheammista/tummemmista/vaaleammista hiuksista, sinisemmistä silmistä, taidoista joita haluaisin omata, sosiaalisuudesta, rahasta.

Lähinnä jonkun tuon havaitseminen aiheuttaa vitutusta ja alemmuudentunnetta, tekis mieli painua metsään jossa ei näe kuin oravia ja näätiä, ne sentään on säälittäviä pikkurääpäleitä.

ihmisiä ketkä tykkää tehdä töitä ja sellaisia ketkä on siivous intoilijoita yms

ihmisiä, joilla on kauniit jalat.

Minulla ei todellakaan ole mitään jalkafetissiä, vaan urheiluharrastuksista kärsineet jalkaterät. Siksi katselen toisten ihmisten jalkoja ja ihailen kaunisjalkaisia ihmisiä ja piilottelen omia hirviöitäni...

kadehtittavaa, kukaan ei ole kadehdittava, kenenkään elämä ei ole kadehtimisen arvoinen. Kadehtiminen on liian vaikeaa. On helpompi olla kadehtimatta.