voi lapselle (etenkin tytölle) koitua jos äiti on alkoholisti? ei juo raskauden aikana mutta juo lapsen ollessa pieni ja jatkaa sitä lapsen aikuisuuteen asti?
mitä seuraamuksia...
tuire
5657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei ole sopivaa asua alkoholisti äidin luona.
Oma äitini on alkoholisti ja monesti mietin mitä traumoja nuoremmat sisarpuoleni ovat mahd. saaneet. (vielä ala-aste ikäisiä).
Äitini ei juonut (kovin paljon) vielä minun ollessani lapsi, mutta hän erosi isästäni ja meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta. Tämäkään liitto ei kestänyt ja hän alkoholisoitui pikkuhiljaa
No, onneksi sisarpuoleni eivät enää asu äitini luona ja heidän elämänsä on normaalimpaa.
Kyyneleitä, valvottuja öitä, häpeää, mustelmia, menetetty lapsuus, pahaa mieltä, katkeruutta, ymmärtämättömyyttä, huono itsetunto. Siinä joitakin ajatuksia mitä omasta lapsuudestani nousee päällimäiseksi. Pahinta oli se kun ei tajua miksi äiti tekee tuollaista, miksi äiti ei lopeta vaikka oma lapsi pyytää, miksi äiti kieltää kaiken, miksi äiti sanoo että kaikki on tämän pienen tytön syytä. Mutta kai se niin on, se mikä ei tapa, vahvistaa. Tällä hetkellä olen tervejärkinen, hyvän itsetunnon omaava, äitiäni vihaava nainen. Ainoa jäänne lapsuudesta on viha äitiäni kohtaan, katkeruus, ja tietynlainen tunne köyhyys. Ja äitini juo edelleen... Ja edelleen se on minun syyni vaikka hän joi jo paljo ennen syntymääni. Sen olen kokemastani oppinut, että viinasta ja päihtyneestä äidistä ei tarvitse tulevien lapsieni kärsiä.
Todellakin äitini oli samnlainen, vieläkin äidin kuoleman jälkeen sitä miettii että minkälaista olisi ollut jos kaikki olisi ollut hyvin? äitini kuoli viinaan, ja minä en sitä rataa aijo jatkaa! enkä lapsieni edessä juo kaatokänniä
voin sanoa,että sitä surun ja tuskan määrää ei voi mitata mitä äidin juominen aiheuttaa.
Lapsena jatkuvaa turvattomutta.Äidin mielialat vaihtelee miten sattuu.Lapsi saa kantaa jatkuvaa huolta ja vastuuta, mikä ei lapselle kuulu.
Syyllisyyden taakka on hirveä.Pieni tyttö miettii kaikkia mahdollisia keinoja olla äidille mieliksi, että se putki ei taas alkaisi.Sitten kun se alkaa, hän miettii, että mitä teki väärin.
Kotoa lähdettyäni elin kuin viimeistä päivää.Oli niin paha olla, että ei voinut pysähtyä.Suhteesta toiseen, että ei joudu olemaan yksin.Kunnes iski paha masennus paniikkihäiriöineen.Itsetunto on surkea.Vielä 35 vuotiaanakin, etsin kadonnutta äitiä.Hän juo edelleen.Kaipaan häntä ja samalla tiedän, että en koskaan ole edes tuntenut häntä.
En osaa katkaista napanuoraa.Raskauteni oli vaikeaa, koska siinä äitisuhde korostuu ja koska sitä varsinaisesti ei ollut masennuin täysin.
Olisin kaivannut äitiä jakamaan ilon lapsesta.
Olisin halunnut puhua synnytyksestä jms.
Pelkään päivittäin, että hän kuolee.Miksi?
Toivonko vieläkin? Luultavasti pelkään, että minulle jää ikuinen syyllisyys harteilleni, että en pystynyt tekemään häntä onnelliseksi.Eli olen edelleen se äidin pieni tyttö.
Tässä tämä. Sydämestäni toivon, että kukaan äiti ei lapselleen tällaista tekisi.
olipa surullista kerrottavaa, olen liikuttunut elämästäsi. itselläni ei ole ihan noin paha ollut mutta äidin uskovaisuus tuli joskus rasitteeksi koska tunsin että se oli meitä sisaruksiakin tärkeämpi juttu. olimme paljon yksin kun äiti juoksi kokouksissa. mutta nyt aikuisena ollaan lähestytty. vieläkin tunnen välillä ettei äiti pysty antamaan sellaista huomiota osaksemme jota tarvittaisiin. en osaa selittää mutta jokin puuttuu. ise yritän antaa nyt lapsille niin paljon aikaani kun pystyn.
pärjäile, toiv. sulla ees on ystävä kenelle voit purata sydäntäsi. no eihän se korvaa äitiä mut ees joku kenen kanssa voi puhella pahoistakin fiiliksistä.