Olen tälläinen melko tavallinen, työssä käyvä 23v kundi ja seurustellut nyt tyttöystäväni kanssa noin kolme kuukautta. Kaikkiaan olen tuntenut hänet jo pari vuotta, mutta syksyllä vietimme illan yhdessä ja siitä se lähti.
Kaikki on mennyt tähän asti ihnan hyvin, paitsi että noin kuukauden seurustelun jälkeen koimme molemmat yllätyksen. Tyttöystäväni huomasi olevansa raskaana. Hänellä oli ollut yhden illan suhde erääseen kundiin noin pari viikkoa ennen kuin me aloitimme seurustelun ja siitä tyttöystäväni oli tullut raskaaksi. Sen jälkeen olen miettinyt ja olemme yhdessä miettineet mitä tehdä. Nyt näyttää siltä että tyttöystäväni pitää lapsen itsellään, eli ei ainakaan tee aborttia. pidän tyttöystävästäni kovasti ja haluaisin jatkaa, mutta jotenkin epäilen että tuleeko tästä kuitenkaan mitään. ongelmana on myös se että pidän tyttöystäväni lapsen isää melko vastenmielisenä tyyppinä. osaatteko sanoa kannattaako tässä edes yrittää jatkkaa. En ole mikään naistenmies, joten jos lopetan, niin sen jälkeen saan todennäköisesti olla taas yksin. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja?
Kaikki on mennyt tähän asti ihnan hyvin, paitsi että noin kuukauden seurustelun jälkeen koimme molemmat yllätyksen. Tyttöystäväni huomasi olevansa raskaana. Hänellä oli ollut yhden illan suhde erääseen kundiin noin pari viikkoa ennen kuin me aloitimme seurustelun ja siitä tyttöystäväni oli tullut raskaaksi. Sen jälkeen olen miettinyt ja olemme yhdessä miettineet mitä tehdä. Nyt näyttää siltä että tyttöystäväni pitää lapsen itsellään, eli ei ainakaan tee aborttia. pidän tyttöystävästäni kovasti ja haluaisin jatkaa, mutta jotenkin epäilen että tuleeko tästä kuitenkaan mitään. ongelmana on myös se että pidän tyttöystäväni lapsen isää melko vastenmielisenä tyyppinä. osaatteko sanoa kannattaako tässä edes yrittää jatkkaa. En ole mikään naistenmies, joten jos lopetan, niin sen jälkeen saan todennäköisesti olla taas yksin. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai se yksin jääminen niin paha vaihtoehto voi olla että sen sijaan jäät leikkimään isää jonkin toisen vihaamasi miehen siittämille lapsille.... Oletko sinä muka ~6kk päästä valmis isäksi? Elättäämään tätä naista ja lasta, muuttamaan yhteen, jne? Tietääkö perheesi / ystäväsi tästä tilanteestasi?
Suhteessa teillä on menossa vasta alku/ihastumisvaihe ja nyt jo joutuisit tekemään päätöksiä joita normaalisti joutuu tekemään vuosien päästä kun tilanne on arkisemmaksi muuttunut.
Et myöskään käyttänyt R-sanaa tyttöystävästäsi puhuessa, eli yksinjäämisen pelko tuskin on kovin hyvä syy jatkaa. Kannattaa ajatella asia niin että jos kelpaa yhdelle naiselle, niin kelpaa myös jollekin toiselle naiselle.
Työttöystäväsi on sinuun verrattuna vielä paskemmassa tilanteessa ja mahdollisesti paniikissa sanoo ja lupaa asioita joita ei "tarkoita".
Sanoit että olet naisen pari vuotta tuntentut. Sinulla on varmaan myös käsitys siitä että oletko hänen "tyyppiä" noin ylipäätänsä - ettet siis vaan olisi joku "kiltti kaveri" vaihe ja sitten kun elämä hänellä taas stabiloituu, niin lähtee tavoittelemaan sitä mitä oikeasti haluaa.
Niin, kyllä tässä välillä olen todella ihastunut tyttöystävääni ja välillä taas tuntuu että ei onnnistu tai että en ole valmis tähän kaikkeen. Kuitenkin tuntuu että jatkuvasti kiintyy toiseen yhä enemmän. Toisaalta se pelottaa, että suhteessa on myös lapsi 6 kk kuluttua. Välillä harmittaa, että miksi tyttöystävälleni kävi niin.
Suhteemme kuitenkin lähti mielestäni ihan aidosti liikkeelle eli molemmat ihastuimme toisiimme. Tapailimme ja soittelimme, mutta emme menneet heti sänkyyn. Parin-kolmen viikon jälkeen tyttöystäväni alkoi ihmetellä vointiaan ja kävi sitten lääkärissä. Siellä asia sitten selvisi. Sen jälkeen hän kertoi minulle yhden illan suhteestaaan. En oikein osaa syyttää tyttöystävääni siitä. Se vaan oli tapahtunut ja vanhemman vastenmielisen kollin kanssa.
Olin tuntenut tyttöystäväni pintapuolisesti noin kaksi vuotta. Hän on erään kaverini tyttöystävän kaveri. Ja aikaisemmin olin katsellellut häntä sillä silmällä että tuossapa mukavan näköinen tyttö, ei taida meikäläisellä olla mahdollisuuksia.
Meillä on molemmilla omat asunnot, joten ei tässä kai kiirettä ole yhteen muuton yms. suhteen, ehkä parempi vielä antaa tilanteen selkiytyä. Vanhemmillenikaan en ole vielä kertonut suhteesta, asuvat kauempana. Pari kaveria tietää.
Oletpa joutunut melkoiseen tilanteeseen. En kminä osaa sinua auttaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Periaatteessahan sinulla ei ole mitään velvollisuuksia tyttöystävääsi ja varsinkaan lasta kohtaan, mutta et toisaalta voi myöskään elää hänen kanssaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos tyttösi on nyt kolmannella tai neljännellä kuulla, raskautta tuskin vielä edes huomaa, mutta pian se on kaikille mitä totisinta totta ja vauva alkaa vaikuttaa teidän elämäänne yhä enemmän ja enemmän. Mieti mitä tapahtuu sitten, kun vauva syntyy. Jaksatko väsyneenä yöllä nousta sitä hoitamaan ja käydä töissä uupumuksestasi huolimatta? Vauva on iso vastuu, mutta jaksatko kantaa sen vastuun, kun sinun ei sitä tarvitsisi tehdä? Jaksatko kasvattaa epämiellyttävän miehen lasta kuin omaasi? Haluatko jo nyt sitoutua perhe-elämään? Mieti näitä kysymyksiä tarkkaan ja keskustele asiasta tyttöystäväsikin kanssa. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia. (Onko tyttösi muuten varma ettet sinä ole isä?)
Itse kehottaisin sinua olemaan varovainen. Olet vielä kovin nuori, ja perhe-elämistä ei kannata kokeilla vain yksinjäämisen pelossa. Voittehan toisaalta tyttösi kanssa jatkaa vähän löyhempää seurustelua, jos teette asiat toisillenne selviksi, siis niin että tyttösi hoitaa vauvansa ja sinä seurustelet sitten yksinhuoltajan kanssa. Vaatii tytöltäsi varmasti paljon (ja sinultakin), mutta itsepä hän on asiansa järjestänyt. Kaikkea hyvää teille.
Olen kyllä yrittänyt miettiä asioita kaikilta puolilta. Tiedän että ongelmia tulee, mutta kai myös hyviä hetkiä. Välillä tuntuu hyvältä ja välillä huonolta. Välillä olen vaikka heti valmis avioliittoon, välillä taas tekee mieli häipyä. Tämä kolme kuukautta seurustelua on kuitenkin kokonaisuutena ollut hienoa aikaa. Se mitä pian on edessä, kuitenkin pelottaa.
On oikeastaan täysin varmaa, että minä en ole isä. Pieni mahdollisuus siihenkin kai on, mutta hyvin pieni. Tietysti sekin hieman sotkee suunnitelmia. Emme menneet ihan suhteen alussa sänkyyn. Teimme sen ekan kerran sinä viikonloppuna, kun tyttöystäväni odotti kuukautisia, mutta niitä ei sitten tullutkaan. Reilu pari viikkoa myöhemmin tyttöystäni meni lievän huonovointisuuden takia lääkäriin ja siellä sitten selvisi, että lapsi on tulossa. Ihan alussa mekään emme olleet varmoja, kuka on isä, mutta myöhemmin lääkäri on kertonut, mitä missäkin vaiheessa on tapahtunut. Lapsen isän kanssa tulee luultavasti ongelmia, jo nyt on tullut syyttelyä sieltä päin ja lisäksi hän on melko väkivaltaisen miehen maineessa.
Ehkä on paras kuitenkin yrittää pistää jäitä hattuun ja miettiä meidän tilannetta, mutta kuitenkin nyt tuntuu siltä että ydessäolo jatkuu. Sen verran olen ihastunut ja kiintynyt.
Ei siun tartte ryhtyy isäx sille lapselle, kun sillä jo sellanen on ja ei teidän tartte yhteen muuttaa ja siun elättää tyttistäs...nuo alux kun noistaha tuo "eräs mies" kirjotteli. Mix ees pitäis? Kyseessä ei ole siun lapsi vaan tyttöystäväs. Siulla ei siis oo mitää velvotteita lasta kohtaan. Mut haluutko lopettaa hyvin alkaneen toimivan suhteen vaan sen takia että toinen on raskaana? Kun ei se vauva maailmaa kaada. Voitte edelleen vaan seurustella vaikka se vauva oiskii tulossa...ja sen tuloon on vielä pitkä aika.
Keskusteleppa sen tyttöystäväs kanssa. Ja kattele sit eteenpäin.
Tunnen nuoren, ikäisesi naisen, jolla on vajaa vuoteinen tytär entisen miesystävän kanssa. Raskaus tuli ilmi vasta silloin kuin pariskunta oli jo lopullisesti eronnut ja jatkanut elämäänsä omilla teillään. Nainen päätti pitää lapsen vaikka se hankaloitti asioita -silläkin uhalla että joutuisi kasvattamaan pienen yksin. Tilanne oli erittäin hankala, mutta abortti ei olisi tullut kysymykseenkään.
Raskauden alkuvaiheessa hän tapasi miehen, jolle kertoi tilanteen. Mies (itsenäinen, samoja ikäiä, taloudellisesti hyvin toimeentuleva ihminen) oli samassa tilanteessa kuin sinä nyt ja hän päätti katsoa mitä tuleman pitää. Hän on lapselle rakastava, hellä isä -ainoa oikea isä vaikkei lapsi biologisesti hänen olekaan. He suunnittelevat parhaillaan häitään. :)
Mutta..
Kun kysyin omalta puolisoltani mitä hän tekisi samaisessa tilanteessa, hän sanoi että antaisi koko jutun olla. Hänestä ei olisi isäksi toisen miehen lapselle -etenkään jos suhde olisi niin alussa että lähteminen olisi helpompaa kuin vuosien päästä kun lapsi on jo kuvioissa, ellei kaikki sujuisikaan niin hyvin kuin olisi toivonut. Lapsi muistuttaisi häntä aina siitä miehestä, jota hän ei voisi sietää. Oman rakkaan entinen olisi elämässä aina läsnä.
---
Anteeksi tahdittomuuteni, mutta minun on pakko kysyä, kuinka tyttöystäväsi alkoi odottaa lasta yhden yön suhteessaan? Pettikö ehkäisy vai eikö sitä ollut käytössä lainkaan?? Mikäli ehkäisyä ei käytetty, tyttöystävä otti tietoisen riskin (humalasta viis) ja nyt hän saa kantaa seuraukset siitä pahimman kautta. Sinulle suosittelisin sukupuolitautitestejä ihan varmuuden vuoksi: siittiöiden lisäksi neitokainen saattaa kantaa mukanaan myös muita ikäviä asioita (jos harrastaa suojaamatonta seksiä yhden kanssa, tekee/ on tehnyt sitä takuulla myös muiden kanssa).