olisi kiva kuulla ulkopuolisten mielipiteitä kun ei itse enää tiedä mitä ajatella..
Eli lyhyesti, ollaan miehen kans seurusteltu kohtapuolin kolmevuotta, niistä kaksi ollaan asuttu yhdessä mutta mies on tehnyt mm.reissu hommaa ja ollut intissä tuona aikana eli koko aikaa ei olla roikuttu toisissa kiinni.
Viime kesänä mies ilmoitti ihan puskista että ei enää halua olla mun kanssa jne. (oli juonut) ja seuraavana aamuna kysyin sitten että onko se totta ettei se halua olla mun kans ekä kehtaa vaan myöntää johon miettimisen jälkeen vastasi että kyllä. Mutta vaan muutama tunti sen jälkeen pyyteli anteeksi ja vakuutti että haluaakin jatkaa.
Meillä on kyllä ollut varsinkin ensimmäinen vuosi vaikeaa rahallisesti ja hermollisesti ja minä olin menettänyt äitini auto-onnettomuudessa samana vuonna kun ollaan alettu seurustelemaan joten mikään ilopilleri en ole ollut mutta aina olen miehen ottanut huomioon ja yrittänyt pitää huolta.
Mies taas on välillä ihana oma itsensä mutta taas toisinaan hirveän äkkipikainen ja syyttelevä ja suorastaan pirullinen.. (tosin ihan normaalia meillä kaikilla välillä) Nyt sitten ennen joulua otti taas puheeksi että meidän pitäisi erota mutta jo muutaman tunnin päästä itkien pyysi unohtamaan koko keskustelun aiheesta. sitten eilen oli taas yksi niitä päiviä kun mies vittuili koko ajan ihan turhasta niin päätin sitten selvittää mikä vaivaa ja se johti siihen että taas se sanoi että parempi että minä lähden kun se ei osaa olla enää kiltti minulle ja mun kans on niin vaikea olla. tosin sitten taas jonkin ajan kuluttua kysyi että saataisiinko me tätä vielä jotenkin korjattua että hän ei haluaisi oikeasti lopettaa tätä.
Ja nyt minä olen ihan ymmälläni että mitä tässä pitäisi.. On todella huono olo tätä miettiessä kun periaatteessa meillä ei sinänsä ole mitään "vikana" ei tapella kuin harvoin ja kinastelutkin loppuu usein nauruun. Seksi on hyvää ja sitä riittää vaikka muille jakaa, ollaan rehellisiä ja suht avoimia ja tilaa on kummallakin liikkua ja tehdä myös toisesta riippumatta mutta paljon tehdään myös yhdessä. Onko tämä vain jokin kriisi vai tuhoon tuomittua. (vastasin muuten miehelle siihen "korjaus juttuun" että mun pitää miettiä sitä koska olin niin loukkaantunut aikaisemmasta ja en jaksanut enää ymmärtää tuota kelkankääntöä...)
Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitokset jo etukäteen vastanneille, nyt on mielipiteet tarpeen! pakko vielä mainita loppujen lopuksi että oma kantani on se että tämä on vain niitä kriisejä välillä ja haluan vielä jatkaa kerta tämä tuntuu hyvältä mutta silti..
Eli lyhyesti, ollaan miehen kans seurusteltu kohtapuolin kolmevuotta, niistä kaksi ollaan asuttu yhdessä mutta mies on tehnyt mm.reissu hommaa ja ollut intissä tuona aikana eli koko aikaa ei olla roikuttu toisissa kiinni.
Viime kesänä mies ilmoitti ihan puskista että ei enää halua olla mun kanssa jne. (oli juonut) ja seuraavana aamuna kysyin sitten että onko se totta ettei se halua olla mun kans ekä kehtaa vaan myöntää johon miettimisen jälkeen vastasi että kyllä. Mutta vaan muutama tunti sen jälkeen pyyteli anteeksi ja vakuutti että haluaakin jatkaa.
Meillä on kyllä ollut varsinkin ensimmäinen vuosi vaikeaa rahallisesti ja hermollisesti ja minä olin menettänyt äitini auto-onnettomuudessa samana vuonna kun ollaan alettu seurustelemaan joten mikään ilopilleri en ole ollut mutta aina olen miehen ottanut huomioon ja yrittänyt pitää huolta.
Mies taas on välillä ihana oma itsensä mutta taas toisinaan hirveän äkkipikainen ja syyttelevä ja suorastaan pirullinen.. (tosin ihan normaalia meillä kaikilla välillä) Nyt sitten ennen joulua otti taas puheeksi että meidän pitäisi erota mutta jo muutaman tunnin päästä itkien pyysi unohtamaan koko keskustelun aiheesta. sitten eilen oli taas yksi niitä päiviä kun mies vittuili koko ajan ihan turhasta niin päätin sitten selvittää mikä vaivaa ja se johti siihen että taas se sanoi että parempi että minä lähden kun se ei osaa olla enää kiltti minulle ja mun kans on niin vaikea olla. tosin sitten taas jonkin ajan kuluttua kysyi että saataisiinko me tätä vielä jotenkin korjattua että hän ei haluaisi oikeasti lopettaa tätä.
Ja nyt minä olen ihan ymmälläni että mitä tässä pitäisi.. On todella huono olo tätä miettiessä kun periaatteessa meillä ei sinänsä ole mitään "vikana" ei tapella kuin harvoin ja kinastelutkin loppuu usein nauruun. Seksi on hyvää ja sitä riittää vaikka muille jakaa, ollaan rehellisiä ja suht avoimia ja tilaa on kummallakin liikkua ja tehdä myös toisesta riippumatta mutta paljon tehdään myös yhdessä. Onko tämä vain jokin kriisi vai tuhoon tuomittua. (vastasin muuten miehelle siihen "korjaus juttuun" että mun pitää miettiä sitä koska olin niin loukkaantunut aikaisemmasta ja en jaksanut enää ymmärtää tuota kelkankääntöä...)
Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitokset jo etukäteen vastanneille, nyt on mielipiteet tarpeen! pakko vielä mainita loppujen lopuksi että oma kantani on se että tämä on vain niitä kriisejä välillä ja haluan vielä jatkaa kerta tämä tuntuu hyvältä mutta silti..
Vastaukset 8
Vanhimmat
taitaa olla. Sellaista se on ylös ja alas. Välillä toisen naama oikeesti ärsyttää tosi paljon, sitten taas on niin ihkua. Kriisejäkin pukkaa aina välillä. Itse olen ollut suhteessa 11 vuotta..
mutta ei sitä tarvi kestää jos itellä on paha olo tuollaisesta ja koko ajan saa pelätä milloin mies lähtee.pitemmän päälle ku miettii meneekö suhde siihen että nainen kiintyy rakastuu koko ajan enempi eikä kohta enään uskalla sanoa miehelle mistään vastaan ettei tule riitaa ja ettei se riita johda eroon.valitettavasti me naiset ollaan heikkoja kun ollaan rakastuneita ja kiintyneitä toiseen.mutta keskustelu miehen kanssa tästä asiasta voisi auttaa:sitä joko ollaan ja ollaan kunnolla tai sitten ei olla.
Tuo on tietysti hyvin sanottu että yrittää olla MIES. Se on tänäpäinä entistä vaikeampaa. Olen kai eedlleebn vanhakantainen ja sitä mieltä että nainen on perheessä kakkonen tietysti isännän jälkeen ja nimeenomaan auktoriteetissa. Mutta ainakaan minulla sitä luontaista juuri puuttuu ja teeskennelty on aina teeskennelty.
Mutta se myös mikä naisen käytökseen vaikuttaa hirvittävästi on SEKSI. Siis se on sata varma että nainen on PETO jos se ei saa seksiä ja mieleistä sellaista. Oikein kun kullilla vetelee (jos pystyy) niin johan nainen taipuu ja on miellyttävä ja niistä asioitsa ainoastaan nainen tulee supattamaan sun korvaan mitenkä kovasti hän rakastaakaan. Joo. Tästä on montakin esimerkkiä. Olis kiva kirjotella tästä ja vaihdella kommentteja.
Kuulostaa ihan siltä että miehesi on epävarma suhteestanne ja pitää sinua varpaillaan kääntämällä kelkkaansa ja katsomalla sitten miten reagoit.
Te ette kumpikaan ole viel pitkään aikaan valmiita avioliittoon.
Olisi parasta että kumpikin asuisi omillaan ja kasvaisi ja kehittyisi aivan rauhassa omaksi yksilökseen. Antakaa ajan kulua, ehkä vuoden parin päästä voitte alkaa seurustelun.
On vaikea ymmärtää miksi tytyy heti liimata itsensa nuorena toiseen ihmiseen!
Kerroppa itsellesi mitä väärää on olla ystävänä toisille , tehdä yhdessä asioita, piknikkejä, elokuvissa käyntejä, autoajeluja jne jne. ja sitten on oma pieni soppi johon voi mennä huolehtimatta muista.
Tuo on sitä varttumista, kypsymistä ja kasvamista.
Nuoren täytyy saada olla yksin ja rauhassa kehittyä, katsoa maailmankulkua ilman toisen jäkättämistä vierellä.
Mielipaha - siinä vasta suurin vihollinen .
Ei taida nimimerkki oppeliini olla kovin hyvä ihmistuntija/luetun ymmärtäjä.
Ihmeellinen kannanotto suoraan sanoen! Ensinnäkin kumpikaan meistä ei ole naimisiin menossa toisen kans, ei ainakaan ihan heti (lue vuosiin) enkä ole sellaista kuvaa antanutkaan, mistähän senkin keksit ja toisekseen minä en nalkuta! Ja se on tosi. Mulla ei oo mitään syytä tehdä sellaista, eikä kuulu luonteen piirteisiinkään. Ja kommentti että kasvakaa ja voitte alkaa muutaman vuoden kuluttua seurustella oli kans aika pöyristyttävä koska me ollaan oltu yhdessä jo kolme vuotta! Höh, kaikkea sitä.
...kyllä kriisejä ja itse kukin välillä tekee inventaariota siitä, onko ko. suhde sitä mitä haluaa. Ja monesti parisuhteessa kiukutteleminen johtuu etenkin nuoremmalla iällä kriiseistä oman itsen kanssa ja niitä sitten heijastaa siihen toiseen. Toinen ihminenhän ei koskaan voi olla vastuussa toisen onnesta, vaikka sopiva kumppani sitä onnea voikin lisätä. Mutta itsestäni parisuhde ja sitoutuminen tietttyyn henkilöön on myös päätös, jonka kanssa ei joka hetki vatuloida. Ja minusta on kypsymätöntä jatkuvasti "uhkailla" erolla ja sitten taas pyörtää puheensa. Teidän kannattaisi kunnolla puhua ja selvittää, mistä homma kiikastaa (onko kumppanillasi kausi, että hän on esim. tyytymätön itseensä tai muutoin elämäntilanteeseensa ja suoltaa sen sinun niskaasi vai ovatko hänen tunteensa todella "kuolleet"). Helpolla ei tunnesitoutuneesta suhteesta kannata luopua, mutta jos pidemmän päälle sama tilanne jatkuu, se syö vain sinun energiaasi. Tsemppiä!
Kiitos kaikille vastanneille, osa kommenteista oli todella naulankantaan osuvia ja minun mieltäni lämmittäviä!
Kerrotaan nyt sen verran että ainakain näillä näkymin ollaan tämä asia puhuttu ja selvitetty halki ja tämä tästä jatkuu.. Toivottavasti vielä pitkään! Ja jaksamisia kaikille omien suhteidensa kanssa painiville :)