Teologian tulevaisuus

sinullekkin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Pelkäsin jo, että kukaan ei vastaa näin tylsään aiheeseen.

Minusta tässä pitäisi erottaa seminaariteologia yliopistoteologiasta. Seminaariteologian tarkoitushan on tuottaa pappeja hiippakuntien palvelukseen ja yliopistoteologian pitäisi olla tieteellistä teologiaa.

Toki kirkko saa määritellä itse oman oppinsa, se on selvää, mutta jos ajatellaan niin, että yliopistoteologian tarkoitus on vain tuottaa piispoja ja kirkon oppia pönkittävää teologiaa, niin ainakin minulle tulee mieleen, että miksi ihmeessä sitten yliopistoja, joissa opetetaan katolista teologiaa ylipäänsä tarvitaan? Riittäisi, että Vatikaani pistää pystyyn yhden oman yliopiston, jossa se tuottaa piispoja ja sellaista teologiaa kuin itse haluaa ja sulkee kaikkien muiden yliopistojen laitokset.

Sen, että asia toimii hajautetusti ja jopa oikeissa yliopistoissa, pitää minusta tarkoittaa sitä, että asiota saa tutkia kirkon kannalta kriittisestikkin. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Tietty pelkkä jatkuvien kriittisten kysymysten esittäminen ei auta kenenkään uskoa, mutta onko sitten yiopistoteologian tarkoituskaan jonkun uskon auttaminen?

Tämä on ensimmäinen Küngin kirja, jota luen, joten en osaa sanoa vastustaako hän neitseestäsyntymistä tai Kristuksen jumaluutta. Ainakaan minä en ole huomannut sellaista. Sen sijaan hän näyttää kritisoivan kovasti keskustelun puutetta ja paavin erehtymättömyyttä.

Siinä olen toki kanssasi sitä mieltä, että pappien tehtävä on ennenkaikkea saarnata evankeljumia. Minua ärsyttääkin suunnattomasti, jos joku rupeaa saarnaamaan saarnassa muusta kuin evankeljumista. Hyvä esimerkki olisi loppiaisen saarna, jonka kuulin, jossa käsiteltiin tähtiä ja kolmea kunigasta. :-I

paroni von Münchhausen kirjoitti:

sinullekkin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Pelkäsin jo, että kukaan ei vastaa näin tylsään aiheeseen.

Minusta tässä pitäisi erottaa seminaariteologia yliopistoteologiasta. Seminaariteologian tarkoitushan on tuottaa pappeja hiippakuntien palvelukseen ja yliopistoteologian pitäisi olla tieteellistä teologiaa.

Toki kirkko saa määritellä itse oman oppinsa, se on selvää, mutta jos ajatellaan niin, että yliopistoteologian tarkoitus on vain tuottaa piispoja ja kirkon oppia pönkittävää teologiaa, niin ainakin minulle tulee mieleen, että miksi ihmeessä sitten yliopistoja, joissa opetetaan katolista teologiaa ylipäänsä tarvitaan? Riittäisi, että Vatikaani pistää pystyyn yhden oman yliopiston, jossa se tuottaa piispoja ja sellaista teologiaa kuin itse haluaa ja sulkee kaikkien muiden yliopistojen laitokset.

Sen, että asia toimii hajautetusti ja jopa oikeissa yliopistoissa, pitää minusta tarkoittaa sitä, että asiota saa tutkia kirkon kannalta kriittisestikkin. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Tietty pelkkä jatkuvien kriittisten kysymysten esittäminen ei auta kenenkään uskoa, mutta onko sitten yiopistoteologian tarkoituskaan jonkun uskon auttaminen?

Tämä on ensimmäinen Küngin kirja, jota luen, joten en osaa sanoa vastustaako hän neitseestäsyntymistä tai Kristuksen jumaluutta. Ainakaan minä en ole huomannut sellaista. Sen sijaan hän näyttää kritisoivan kovasti keskustelun puutetta ja paavin erehtymättömyyttä.

Siinä olen toki kanssasi sitä mieltä, että pappien tehtävä on ennenkaikkea saarnata evankeljumia. Minua ärsyttääkin suunnattomasti, jos joku rupeaa saarnaamaan saarnassa muusta kuin evankeljumista. Hyvä esimerkki olisi loppiaisen saarna, jonka kuulin, jossa käsiteltiin tähtiä ja kolmea kunigasta. :-I

Lue lisää

Eivätkös kolme kuningasta ja tähti kuulu aika erottamattomasti loppiaiseen (epifaniaan). Ja juuri evankeliumissahan heistä kerrotaan. Ja eikö eräs teologian tehtävistä on tuoda esiin evankeliumin kertomusten syvempää merkitystä?

Muutenhan kristinuskosta tulisi vain paperinmakuista eettistä julistusta.

infokurssilainen kirjoitti:

Eivätkös kolme kuningasta ja tähti kuulu aika erottamattomasti loppiaiseen (epifaniaan). Ja juuri evankeliumissahan heistä kerrotaan. Ja eikö eräs teologian tehtävistä on tuoda esiin evankeliumin kertomusten syvempää merkitystä?

Muutenhan kristinuskosta tulisi vain paperinmakuista eettistä julistusta.

Lue lisää

kuuluvat ja ne voi toki mainita saarnassakin, mutta se saarna jonka kuulin, en tosin ollut silloin Suomessa, oli kyllä melkoinen pettymys, kun siinä höpistiin yhtä jos toista tähdistä ja kolmesta kuninkaasta joilla oli nimet, muistaakseni Casper, Mechior ja Balthasar, ja ties mitä höpinää. Saarnassa tuleekin selvittää evankeljumia, mutta minusta siinä ei auta heittää keksittyä legendaa yhdistettynä tähtitieteeseen vaan keskittyä uskon ja kristinopin kannalta oleellisiin asioihin. Eli minusta on oikein mainita tähti ja kuningaat, mutta saarnassa jonka kuulin ihmeteltiin tähden todellisuutta ja kuninkaista tunnuttiin tietävän yhtä jos toista hurskaan mielikuvituksen keksimiä asioita. En tainnut esittää asiaani kunnolla. Pahoittelen sitä.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

kuuluvat ja ne voi toki mainita saarnassakin, mutta se saarna jonka kuulin, en tosin ollut silloin Suomessa, oli kyllä melkoinen pettymys, kun siinä höpistiin yhtä jos toista tähdistä ja kolmesta kuninkaasta joilla oli nimet, muistaakseni Casper, Mechior ja Balthasar, ja ties mitä höpinää. Saarnassa tuleekin selvittää evankeljumia, mutta minusta siinä ei auta heittää keksittyä legendaa yhdistettynä tähtitieteeseen vaan keskittyä uskon ja kristinopin kannalta oleellisiin asioihin. Eli minusta on oikein mainita tähti ja kuningaat, mutta saarnassa jonka kuulin ihmeteltiin tähden todellisuutta ja kuninkaista tunnuttiin tietävän yhtä jos toista hurskaan mielikuvituksen keksimiä asioita. En tainnut esittää asiaani kunnolla. Pahoittelen sitä.

Lue lisää

Ymmärrän ja sympatiseeraan. Itsekin olen törmännyt oppineiseen selvitykseen, jonka mukaan Beetlehemin tähti oli valtava supernova Kravun konstellaatiossa...

Minusta sinä yksinkertaistat jossain määrin teologisen tieteen ja kirkon todellisuutta. Harva tutkija kiljuu riemusta päätyessään kirkon opetuksen vastaisiin tutkimustuloksiin. Johtopäätökset ovat toisinaan ankaran pohtimisen ja epäilyn tulosta. Voinko todella päätyä tähän? Miten pätevää päättelyni on ollut? Entä metodien oikeellisuus?

Jos protestantit tai katoliset ovat päätyneet kirkon kannalta epämieluisaan tulokseen, kaikki on johtunut uskoakseni vain historiallisesta rehellisyydestä. Varhaiskristillisen kirjallisuuden tutkimusongelmia ovat lähdemateriaalin niukkuus. Jeesuksesta kerrottaan hyvin vähän ei-kristillisissä lähteissä. Hellenistinen vertailumateriaali antaa mahdollisuuksia hyvinkin epämieluisiin tulkintoihin.

Usein kuulee puhuttavan Jeesuksen kirkolle antamasta totuudesta. Evankeliumien erot selittyvät luontevimmin siten, että kristityt muokkasivat Jeesuksen sanoja. Siten voi kysyä, onko enää olemassa mitään "aksiomaattista lähtökohtaa" kristillisellä teologialla. Hyvin moni asia tuntuu päätyneen perimätietoon kristittyjen tulkintana Jeesuksesta, ei niinkään aitona Jeesuksen opetuksena. Tässä tilanteessa meidänkin pitäisi miettiä oman aikamme tulkintaa Jeesuksesta. Tutkimustiedon perusteella voitaisiin jopa määrittää uusi Raamatun kaanon.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

sinullekkin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Pelkäsin jo, että kukaan ei vastaa näin tylsään aiheeseen.

Minusta tässä pitäisi erottaa seminaariteologia yliopistoteologiasta. Seminaariteologian tarkoitushan on tuottaa pappeja hiippakuntien palvelukseen ja yliopistoteologian pitäisi olla tieteellistä teologiaa.

Toki kirkko saa määritellä itse oman oppinsa, se on selvää, mutta jos ajatellaan niin, että yliopistoteologian tarkoitus on vain tuottaa piispoja ja kirkon oppia pönkittävää teologiaa, niin ainakin minulle tulee mieleen, että miksi ihmeessä sitten yliopistoja, joissa opetetaan katolista teologiaa ylipäänsä tarvitaan? Riittäisi, että Vatikaani pistää pystyyn yhden oman yliopiston, jossa se tuottaa piispoja ja sellaista teologiaa kuin itse haluaa ja sulkee kaikkien muiden yliopistojen laitokset.

Sen, että asia toimii hajautetusti ja jopa oikeissa yliopistoissa, pitää minusta tarkoittaa sitä, että asiota saa tutkia kirkon kannalta kriittisestikkin. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Tietty pelkkä jatkuvien kriittisten kysymysten esittäminen ei auta kenenkään uskoa, mutta onko sitten yiopistoteologian tarkoituskaan jonkun uskon auttaminen?

Tämä on ensimmäinen Küngin kirja, jota luen, joten en osaa sanoa vastustaako hän neitseestäsyntymistä tai Kristuksen jumaluutta. Ainakaan minä en ole huomannut sellaista. Sen sijaan hän näyttää kritisoivan kovasti keskustelun puutetta ja paavin erehtymättömyyttä.

Siinä olen toki kanssasi sitä mieltä, että pappien tehtävä on ennenkaikkea saarnata evankeljumia. Minua ärsyttääkin suunnattomasti, jos joku rupeaa saarnaamaan saarnassa muusta kuin evankeljumista. Hyvä esimerkki olisi loppiaisen saarna, jonka kuulin, jossa käsiteltiin tähtiä ja kolmea kunigasta. :-I

Lue lisää

Puhut tärkeästä asiasta. Suomessa on nimenomaan kriittistä tutkimusta teologisissa tiedekunnissa ainakin Helsingissä. Varmaan muuallakin. Uskovilla on erilaisia selviytymiskeinoja pitää yllä uskonsa opiskelujensa ajan. Ne ovat ihan oma juttunsa. Kun aikoinaan tiedustelin luterilaiselta piispalta kahden kesken, miksi opiskeliat pannaan tällaiseen kiusaukseen tai rääkkiin, hänen vastauksensa oli, että teologien pitää tuntea esitetyt kysymykset ja pohdinta ja että on osattava vastata niihin kysymyksiin. Yksittäinen opiskelija jää kyllä melkoiseen pimeyteen varsin äkkiä eri teorioiden sekasotkussa. Tätä puutetta korjaamaan syntyi aikoinaan Suomen Teologinen Instituutti.

Hans Kung on rehellinen etsijä ja tutkija. Hän löysi omien tutkimustensa perusteella jotain, mikä vei hänet sivuraiteelle Vatikaanin silmissä. Dogmi ei muutu todeksi ulkoisin rankaisutoimin, vaan järkevin perusteluin. Minäkin hankin katolisen katekismuksen arvoidakseni sitä perusteellisemmin, mutta toisaalta tämä superteos myös herättää kunnioitusta. Siinä on mukana monen vuosisadan pohdintaa. Ehkä en olekaan pätevä kritisoimaan sitä? Ehkä, mutta toisaalta järki on annettu ihmiselle analysoimaan asioita.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

sinullekkin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Pelkäsin jo, että kukaan ei vastaa näin tylsään aiheeseen.

Minusta tässä pitäisi erottaa seminaariteologia yliopistoteologiasta. Seminaariteologian tarkoitushan on tuottaa pappeja hiippakuntien palvelukseen ja yliopistoteologian pitäisi olla tieteellistä teologiaa.

Toki kirkko saa määritellä itse oman oppinsa, se on selvää, mutta jos ajatellaan niin, että yliopistoteologian tarkoitus on vain tuottaa piispoja ja kirkon oppia pönkittävää teologiaa, niin ainakin minulle tulee mieleen, että miksi ihmeessä sitten yliopistoja, joissa opetetaan katolista teologiaa ylipäänsä tarvitaan? Riittäisi, että Vatikaani pistää pystyyn yhden oman yliopiston, jossa se tuottaa piispoja ja sellaista teologiaa kuin itse haluaa ja sulkee kaikkien muiden yliopistojen laitokset.

Sen, että asia toimii hajautetusti ja jopa oikeissa yliopistoissa, pitää minusta tarkoittaa sitä, että asiota saa tutkia kirkon kannalta kriittisestikkin. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Tietty pelkkä jatkuvien kriittisten kysymysten esittäminen ei auta kenenkään uskoa, mutta onko sitten yiopistoteologian tarkoituskaan jonkun uskon auttaminen?

Tämä on ensimmäinen Küngin kirja, jota luen, joten en osaa sanoa vastustaako hän neitseestäsyntymistä tai Kristuksen jumaluutta. Ainakaan minä en ole huomannut sellaista. Sen sijaan hän näyttää kritisoivan kovasti keskustelun puutetta ja paavin erehtymättömyyttä.

Siinä olen toki kanssasi sitä mieltä, että pappien tehtävä on ennenkaikkea saarnata evankeljumia. Minua ärsyttääkin suunnattomasti, jos joku rupeaa saarnaamaan saarnassa muusta kuin evankeljumista. Hyvä esimerkki olisi loppiaisen saarna, jonka kuulin, jossa käsiteltiin tähtiä ja kolmea kunigasta. :-I

Lue lisää

Luterilaisen papin on saarnattava päivän evankeliumitekstistä, mutta katolinen pappi saa käsittääkseni saarnata mistä hyvänsä.

Kertomus kolmesta kuninkaasta on hieno! Siitä saa mainion saarnan. Miksi haluat karsia uskonnosta kaikki legendat ja myytit?

Kannatan ehdottomasti teologisen tutkimuksen vapautta. Islamilaisessa maailmassahan on ongelmana se, että Koraania ei uskalleta tutkia vapaasti. Kristittyjen ei pidä tehdä samaa virhettä.

kaulahuivifin kirjoitti:

Minusta sinä yksinkertaistat jossain määrin teologisen tieteen ja kirkon todellisuutta. Harva tutkija kiljuu riemusta päätyessään kirkon opetuksen vastaisiin tutkimustuloksiin. Johtopäätökset ovat toisinaan ankaran pohtimisen ja epäilyn tulosta. Voinko todella päätyä tähän? Miten pätevää päättelyni on ollut? Entä metodien oikeellisuus?

Jos protestantit tai katoliset ovat päätyneet kirkon kannalta epämieluisaan tulokseen, kaikki on johtunut uskoakseni vain historiallisesta rehellisyydestä. Varhaiskristillisen kirjallisuuden tutkimusongelmia ovat lähdemateriaalin niukkuus. Jeesuksesta kerrottaan hyvin vähän ei-kristillisissä lähteissä. Hellenistinen vertailumateriaali antaa mahdollisuuksia hyvinkin epämieluisiin tulkintoihin.

Usein kuulee puhuttavan Jeesuksen kirkolle antamasta totuudesta. Evankeliumien erot selittyvät luontevimmin siten, että kristityt muokkasivat Jeesuksen sanoja. Siten voi kysyä, onko enää olemassa mitään "aksiomaattista lähtökohtaa" kristillisellä teologialla. Hyvin moni asia tuntuu päätyneen perimätietoon kristittyjen tulkintana Jeesuksesta, ei niinkään aitona Jeesuksen opetuksena. Tässä tilanteessa meidänkin pitäisi miettiä oman aikamme tulkintaa Jeesuksesta. Tutkimustiedon perusteella voitaisiin jopa määrittää uusi Raamatun kaanon.

Lue lisää

Kenen tutkimustiedon?

Koska en ole lukenut Kaulahuivifinin mielipiteitä, enkä nähnyt vaivaa tutustuakseni sinänsä ansioikkaisiin kotisivuihin. Miten te, Kaulahuivifin määrittelette Pyhän Hengen? Saatte vastata haluamastanne näkökulmasta.

Kiitoksia jo vastauksista etukäteen.

kaulahuivifin kirjoitti:

Puhut tärkeästä asiasta. Suomessa on nimenomaan kriittistä tutkimusta teologisissa tiedekunnissa ainakin Helsingissä. Varmaan muuallakin. Uskovilla on erilaisia selviytymiskeinoja pitää yllä uskonsa opiskelujensa ajan. Ne ovat ihan oma juttunsa. Kun aikoinaan tiedustelin luterilaiselta piispalta kahden kesken, miksi opiskeliat pannaan tällaiseen kiusaukseen tai rääkkiin, hänen vastauksensa oli, että teologien pitää tuntea esitetyt kysymykset ja pohdinta ja että on osattava vastata niihin kysymyksiin. Yksittäinen opiskelija jää kyllä melkoiseen pimeyteen varsin äkkiä eri teorioiden sekasotkussa. Tätä puutetta korjaamaan syntyi aikoinaan Suomen Teologinen Instituutti.

Hans Kung on rehellinen etsijä ja tutkija. Hän löysi omien tutkimustensa perusteella jotain, mikä vei hänet sivuraiteelle Vatikaanin silmissä. Dogmi ei muutu todeksi ulkoisin rankaisutoimin, vaan järkevin perusteluin. Minäkin hankin katolisen katekismuksen arvoidakseni sitä perusteellisemmin, mutta toisaalta tämä superteos myös herättää kunnioitusta. Siinä on mukana monen vuosisadan pohdintaa. Ehkä en olekaan pätevä kritisoimaan sitä? Ehkä, mutta toisaalta järki on annettu ihmiselle analysoimaan asioita.

Lue lisää

vilpittömän tuntuisesti, ja siksi tekee mieleni kysyä yhtä asiaa.

"Uskovilla on erilaisia selviytymiskeinoja pitää yllä uskonsa opiskelujensa ajan."

Ajattelutapansa vaihtaminen tuskin on yleensäkään helppoa, mutta tuntuu, että uskovat kokevat uskon menettämisen jotenkin erityisen pelottavana asiana, jolta on viimeiseen asti koetettava välttyä. Miksi?

Elwen kirjoitti:

vilpittömän tuntuisesti, ja siksi tekee mieleni kysyä yhtä asiaa.

"Uskovilla on erilaisia selviytymiskeinoja pitää yllä uskonsa opiskelujensa ajan."

Ajattelutapansa vaihtaminen tuskin on yleensäkään helppoa, mutta tuntuu, että uskovat kokevat uskon menettämisen jotenkin erityisen pelottavana asiana, jolta on viimeiseen asti koetettava välttyä. Miksi?

Lue lisää

Kun ihminen oppii luottamaan kirkon vanhaan perinteeseen pienestä pitäen ja uskosta tulee luonteva osa elämää, joutuu helposti ymmälle kriittisen akateemisen teologian opinnoissa. Kaikki ei olekaan sitä, mitä oma kirkko on vuosisatoja tai -tuhansia opettanut. Se kokemus sattuu.

Mieleen herää kysymys, miksi kirkko ei ole kertonut sitä, mitä asioista tiedetään, vaan esittänyt aivan toisenlaisen kuvan itsestään. Joku tuntee silloin itsensä petetyksi, toinen menettää kaiken uskon ja jotkut näkevät kirkon ja teologian erilaisen aseman ja pohtivat kumpaa tietä seurata.

Nuorena uskon muuttuminen merkitsee helposti myös oman kirkkonsa oikeassaolemisen särkymistä. Asiat ovatkin toisin. Miten paljon helpompaa on astella vanhaa tuttua reittiä ja kieltää itseltään uudenlaiset vastaukset?

Uskon muuttaminen herättää myös helposti epäilyksiä kaiken alkuperästä, mikäli luontevaa selitystä teologisen ajattelun muutokselle ei löydy. Kun ihminen luopuu menneistä turvallisista opeista, joita lapsuudesta asti on viljelty, tuntematon uusi alue pelottaa. Jonkun on oltava oikeassa, toivoo ihminen. Epävarmuuden sietäminen on vaikea taitoa ihmiselle.

Toiset kokevat uskon muuttumisen olevan epäluottamuslause menneille sukupolville ja sitä kautta kaiken paljastuvan enemmän tai vähemmän huuhaaksi. Jos on valinnut akateemisen teologian tien, tällaiset tuntemukset ovat julmaa henkistä kamppailua opiskelun ja valmistumisen välimaastossa. Ainakaan luterilainen kirkko ei kokemukseni mukaan erityisemmin piittaa tulevista työntekijöistään. Vahvimmat ja taitavimmat selviävät yliopistossa kriittisistä opinnoista ja päätyvät kirkon työhön. Toiset opiskelevat erään tunnetun luterilaisen raamattukouluttajan tyylillä: pänttään ja referoin ja vastaan tentissä loistavin arvosanoin, mutta kaiken unohdan ja pidän tutkimuksen huuhaana, koska herätysliikkeessä jo opin totuuden.

Näitä tuli nyt aluksi aiheesta mieleeni. Puhun omasta kokemuksestani myös, koska aikanaan näin, miten moni pyristeli tämä kritiikin keskellä itsensä perille. Minä vaihdoin suosiolla näkemykseni tiedon lisääntyessä ja olen itseni kanssa täysin sinut. En olisi voinut muuta tehdäkään. Muu olisi minulle merkinnyt älyllistä ja historiallista epärehellisyyttä. Jokaisella on oma tiensä tässä seikkailussa.

eieieieieiii... kirjoitti:

Kenen tutkimustiedon?

Koska en ole lukenut Kaulahuivifinin mielipiteitä, enkä nähnyt vaivaa tutustuakseni sinänsä ansioikkaisiin kotisivuihin. Miten te, Kaulahuivifin määrittelette Pyhän Hengen? Saatte vastata haluamastanne näkökulmasta.

Kiitoksia jo vastauksista etukäteen.

Lue lisää

Kysyit henkilökohtaisesta uskostani ja minä totta kai vastaan mielelläni avoimena ihmisenä. Toiset näkevät asiat toisin:

Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.

Pyhä Henki määritellään tässä tunnustuskirjassa kristityn mielenlaaduksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Pyhä Henki kuvaa uskovan ihmisen psyykkistä mielentilaa, halua rakastaa aidosti Jumalaa ja maailmaa. Pyhä Henki ei ole ihmisen ulkopuolista Jumalan voimaa, vaan uskon herättämää tasapainoa, mielenrauhaa ja myönteisyyttä ihmisessä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen ihmisen. Sana ja sakramentit eivät välitä Pyhää Henkeä, vaan herättävät ja hoitavat uskoa.

epäilevä Tuomas kirjoitti:

Luterilaisen papin on saarnattava päivän evankeliumitekstistä, mutta katolinen pappi saa käsittääkseni saarnata mistä hyvänsä.

Kertomus kolmesta kuninkaasta on hieno! Siitä saa mainion saarnan. Miksi haluat karsia uskonnosta kaikki legendat ja myytit?

Kannatan ehdottomasti teologisen tutkimuksen vapautta. Islamilaisessa maailmassahan on ongelmana se, että Koraania ei uskalleta tutkia vapaasti. Kristittyjen ei pidä tehdä samaa virhettä.

Lue lisää

Minustakin on ok, jos pappi saarnaa jonkun pyhimyksen muistopäivänä tästä pyhimyksestä. Näin on erityisesti silloin, jos saarnan pitävä pappi kuuluu samaan sääntökuntaan kuin pyhä ja kun kyseessä ei ole seurakuntakirkko.

Niin, jonkun mielestä tarina kolmesta kuninkaasta voi olla hieno. Toisen mielestä ei. Toisen mielestä tarina pyhästä Yrjöstä on hieno. Siis se, jossa hän tappaa lohikäärmeen ja kastaa niin monet kristityiksi, jotta kaupungista loppuu vesi. Mutta onneksi yöllä sataa, jotta loputkin saadaan kastettua.

Toki käyn matkoillani mielleläni katselemassa pyhäinjäännökisä ja muita, mutta loppujen lopuksi niillä ei ole kovinkaan suuri arvo uskolleni, vaikka olen nähnyt jopa Tuomas Akvinolaisen etusormen. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos jotkut tarvitsevat konkreettisen todisteen jonkun pyhän olemassa olosta ja jos se auttaa heitä samaistumaan heidän esimekkiinsä

kaulahuivifin kirjoitti:

Kun ihminen oppii luottamaan kirkon vanhaan perinteeseen pienestä pitäen ja uskosta tulee luonteva osa elämää, joutuu helposti ymmälle kriittisen akateemisen teologian opinnoissa. Kaikki ei olekaan sitä, mitä oma kirkko on vuosisatoja tai -tuhansia opettanut. Se kokemus sattuu.

Mieleen herää kysymys, miksi kirkko ei ole kertonut sitä, mitä asioista tiedetään, vaan esittänyt aivan toisenlaisen kuvan itsestään. Joku tuntee silloin itsensä petetyksi, toinen menettää kaiken uskon ja jotkut näkevät kirkon ja teologian erilaisen aseman ja pohtivat kumpaa tietä seurata.

Nuorena uskon muuttuminen merkitsee helposti myös oman kirkkonsa oikeassaolemisen särkymistä. Asiat ovatkin toisin. Miten paljon helpompaa on astella vanhaa tuttua reittiä ja kieltää itseltään uudenlaiset vastaukset?

Uskon muuttaminen herättää myös helposti epäilyksiä kaiken alkuperästä, mikäli luontevaa selitystä teologisen ajattelun muutokselle ei löydy. Kun ihminen luopuu menneistä turvallisista opeista, joita lapsuudesta asti on viljelty, tuntematon uusi alue pelottaa. Jonkun on oltava oikeassa, toivoo ihminen. Epävarmuuden sietäminen on vaikea taitoa ihmiselle.

Toiset kokevat uskon muuttumisen olevan epäluottamuslause menneille sukupolville ja sitä kautta kaiken paljastuvan enemmän tai vähemmän huuhaaksi. Jos on valinnut akateemisen teologian tien, tällaiset tuntemukset ovat julmaa henkistä kamppailua opiskelun ja valmistumisen välimaastossa. Ainakaan luterilainen kirkko ei kokemukseni mukaan erityisemmin piittaa tulevista työntekijöistään. Vahvimmat ja taitavimmat selviävät yliopistossa kriittisistä opinnoista ja päätyvät kirkon työhön. Toiset opiskelevat erään tunnetun luterilaisen raamattukouluttajan tyylillä: pänttään ja referoin ja vastaan tentissä loistavin arvosanoin, mutta kaiken unohdan ja pidän tutkimuksen huuhaana, koska herätysliikkeessä jo opin totuuden.

Näitä tuli nyt aluksi aiheesta mieleeni. Puhun omasta kokemuksestani myös, koska aikanaan näin, miten moni pyristeli tämä kritiikin keskellä itsensä perille. Minä vaihdoin suosiolla näkemykseni tiedon lisääntyessä ja olen itseni kanssa täysin sinut. En olisi voinut muuta tehdäkään. Muu olisi minulle merkinnyt älyllistä ja historiallista epärehellisyyttä. Jokaisella on oma tiensä tässä seikkailussa.

Lue lisää

valaisevasta vastauksesta.
Yritys ymmärtää erilaisia ajattelutapoja, joskus omastaan paljonkin poikkeavia, on aika haasteellinen.
Epävarmuuden sietäminen onkin vaikeata, ja on tavallaan paradoksaalista, että uskonnosta varmuutta hakeva saa enemmän epävarmuutta "ikuisuus"kohtalostaan kuin ateisti.

Elwen kirjoitti:

valaisevasta vastauksesta.
Yritys ymmärtää erilaisia ajattelutapoja, joskus omastaan paljonkin poikkeavia, on aika haasteellinen.
Epävarmuuden sietäminen onkin vaikeata, ja on tavallaan paradoksaalista, että uskonnosta varmuutta hakeva saa enemmän epävarmuutta "ikuisuus"kohtalostaan kuin ateisti.

Lue lisää

tuo ainakin minulle varmuutta ja vakautta elämään. Vaikka kaikki muu romahtaa ja vaikka mitä tapahuu, niin usko ja luottamus Jumalaan kantavat minua eteenpäin. Ne nostavat minut arkipäivän ongelmien ja jopa kuoleman yläpuolelle.

Ja siinä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, luotan kyllä täysin kirkon opetukseen ja Jumalan armoon. Kuolema ei pelota minua kovinkaan paljoa siten, että mitä minulle tapahtuu, vaan pikemminkin niin, että miten se vaikuttaisi muiden elämään. Kokonaisuutena sanoisin, että en aio luopa uskostani enkä katolisen kirkon jäsenyydestä vaikkka ateisti höpisisi kuinka suloisia sanoja korvaani.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

tuo ainakin minulle varmuutta ja vakautta elämään. Vaikka kaikki muu romahtaa ja vaikka mitä tapahuu, niin usko ja luottamus Jumalaan kantavat minua eteenpäin. Ne nostavat minut arkipäivän ongelmien ja jopa kuoleman yläpuolelle.

Ja siinä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, luotan kyllä täysin kirkon opetukseen ja Jumalan armoon. Kuolema ei pelota minua kovinkaan paljoa siten, että mitä minulle tapahtuu, vaan pikemminkin niin, että miten se vaikuttaisi muiden elämään. Kokonaisuutena sanoisin, että en aio luopa uskostani enkä katolisen kirkon jäsenyydestä vaikkka ateisti höpisisi kuinka suloisia sanoja korvaani.

Lue lisää

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun joku pitää ateistin sanoja suloisina.

kaulahuivifin kirjoitti:

Kysyit henkilökohtaisesta uskostani ja minä totta kai vastaan mielelläni avoimena ihmisenä. Toiset näkevät asiat toisin:

Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.

Pyhä Henki määritellään tässä tunnustuskirjassa kristityn mielenlaaduksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Pyhä Henki kuvaa uskovan ihmisen psyykkistä mielentilaa, halua rakastaa aidosti Jumalaa ja maailmaa. Pyhä Henki ei ole ihmisen ulkopuolista Jumalan voimaa, vaan uskon herättämää tasapainoa, mielenrauhaa ja myönteisyyttä ihmisessä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen ihmisen. Sana ja sakramentit eivät välitä Pyhää Henkeä, vaan herättävät ja hoitavat uskoa.

Lue lisää

Kehittämäsi uskonto on ihan eleganttia yleishumanismia, mutta se ei ole kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia. Esim. oppisi Pyhästä Hengestä on yksinkertaisesti hereettinen. Samoin näkemyksesi Koraanista. Voit tietenkin väitellä Jumalan kanssa niin paljon kuin haluat, mutta taidat jäädä toiseksi. Raamattu (ja konsiilit) sekä Koraani IHAN OIKEASTI sanovat asioita Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta eikä näiden väitteiden totuusarvosta tarvitse kiistellä.

Ymmärrän hyvin, että tarkoituksenasi on luoda nyky-ihmiselle soveltuva ameebauskonto, joka venyy kaikkiin niihin muotoihin, mihin uskonnon mukavuusssyistä haluamme venyttää. Ainoa ongelma vaan on se, että nämä uskonnot todellakin ovat peräisin antiikista ja keskiajalta ja niihin olemuksellisesti kuuluu "hölmöjä" uskomuksia tyyliin kolminaisuusoppi. Kun yrität tehdä uskonnosta salonkikelpoisen ja fiksun, samalla uskonto menettää jotain sen ydinolemuksestaan ja jyrkkyydestään. Sinun uskontosi tekee saman kristinuskolle, mitä teollisuus leivälle: puu-uunissa paistettu rieska on rosoinen, vähän palanut eikä standardin mukainen kun taas teollinen leipä on hajuton, mauton ja väritön - itse asiassa turha. Sama on uskontosi laita: jyrkkyydestä, tyylittömyyksistä ja totuuslausumista riisuttu kristinusko on tylsä ja tarpeeton.

Kristinuskon asiattomuus tiivistyy eukaristiassa, jossa syömme Kristuksen tosi ruumiin ja juomme Kristuksen tosi veren. Ruumiin ja Veren - emme symbolia siitä sun tästä.

Sanot sivullasi, että Jumala ja Jeesus ovat olemassa riippumatta miten tulkinta vaihtelee. Miten niin? Tieteellis-humanistisen maailmankuvan perusteella ei tarvitse olettaa minkään yliluonnollisen olennon olemassaoloa. Eikö olisi loogisempaa unohtaa koko Pyhän Hengen käsite ja puhua vain "mielentilasta". Jätä uskonnostasi pois myös Jeesus (oliko edes olemassa) ja Jumala (vielä vähemmän evidenssiä olemassaolosta kuin Jeesuksella). Itse henk. koht. uskon Jumalaan uskontunnustuksen mukaisesti, mutta minä olenkin aika primitiivinen ihminen. Syönhän sitä Ruunmistakin.

Aika sekavaa kirjoitin, mutta toivon että saat edes jotain selvää. Ja tarkoitus ei ollut ilkeillä.

Mevlana kirjoitti:

Kehittämäsi uskonto on ihan eleganttia yleishumanismia, mutta se ei ole kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia. Esim. oppisi Pyhästä Hengestä on yksinkertaisesti hereettinen. Samoin näkemyksesi Koraanista. Voit tietenkin väitellä Jumalan kanssa niin paljon kuin haluat, mutta taidat jäädä toiseksi. Raamattu (ja konsiilit) sekä Koraani IHAN OIKEASTI sanovat asioita Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta eikä näiden väitteiden totuusarvosta tarvitse kiistellä.

Ymmärrän hyvin, että tarkoituksenasi on luoda nyky-ihmiselle soveltuva ameebauskonto, joka venyy kaikkiin niihin muotoihin, mihin uskonnon mukavuusssyistä haluamme venyttää. Ainoa ongelma vaan on se, että nämä uskonnot todellakin ovat peräisin antiikista ja keskiajalta ja niihin olemuksellisesti kuuluu "hölmöjä" uskomuksia tyyliin kolminaisuusoppi. Kun yrität tehdä uskonnosta salonkikelpoisen ja fiksun, samalla uskonto menettää jotain sen ydinolemuksestaan ja jyrkkyydestään. Sinun uskontosi tekee saman kristinuskolle, mitä teollisuus leivälle: puu-uunissa paistettu rieska on rosoinen, vähän palanut eikä standardin mukainen kun taas teollinen leipä on hajuton, mauton ja väritön - itse asiassa turha. Sama on uskontosi laita: jyrkkyydestä, tyylittömyyksistä ja totuuslausumista riisuttu kristinusko on tylsä ja tarpeeton.

Kristinuskon asiattomuus tiivistyy eukaristiassa, jossa syömme Kristuksen tosi ruumiin ja juomme Kristuksen tosi veren. Ruumiin ja Veren - emme symbolia siitä sun tästä.

Sanot sivullasi, että Jumala ja Jeesus ovat olemassa riippumatta miten tulkinta vaihtelee. Miten niin? Tieteellis-humanistisen maailmankuvan perusteella ei tarvitse olettaa minkään yliluonnollisen olennon olemassaoloa. Eikö olisi loogisempaa unohtaa koko Pyhän Hengen käsite ja puhua vain "mielentilasta". Jätä uskonnostasi pois myös Jeesus (oliko edes olemassa) ja Jumala (vielä vähemmän evidenssiä olemassaolosta kuin Jeesuksella). Itse henk. koht. uskon Jumalaan uskontunnustuksen mukaisesti, mutta minä olenkin aika primitiivinen ihminen. Syönhän sitä Ruunmistakin.

Aika sekavaa kirjoitin, mutta toivon että saat edes jotain selvää. Ja tarkoitus ei ollut ilkeillä.

Lue lisää

Minä en väittele Jumalan kanssa, korkeintaan ihmisten. Mitään uskonnollista käsitystä ei voida todistaa ehdottomaksi totuudeksi tässä ajassa. Meillä on vain eri aikojen ihmisten tulkintoja ja käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Jumala paljastaa totuuden vasta kuoleman jälkeen. Mikäli uskonnot olivat huuhaata, sitä ihminen ei tule koskaan tajuamaan, koska kaikki ajattelu ja elämä päätty siinä tapauksessa kuolemaan - eikä jatku.

Minusta hyvä uskonto saa olla jopa hajuton, mauton ja väritön, kunhan se on täynnä anteeksinantoa, toivoa ja rakkautta. Nuo ovat minun arvoasteikossani jyrkkyyttä, tyyliä ja totuudenomistamista tärkeämpiä piirteitä hyvässä uskonnossa.

Klassinen teologia voi sisältää "hölmöjä" opetuksia, mutta kaikki nämä "hölmötkin" opetukset ovat minusta vain ihmisen keksimiä tulkintoja. Asiat voisi nähdä toisinkin. Toisille kelpaa jyrkkyys, ehdottomuus ja kuri, toiselle anteeksinanto, rakkaus ja erilaisuuden hyväksyminen ja kolmannelle jotkun muut asiat. Meitä on moneksi.

Mevlana kirjoitti:

Kehittämäsi uskonto on ihan eleganttia yleishumanismia, mutta se ei ole kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia. Esim. oppisi Pyhästä Hengestä on yksinkertaisesti hereettinen. Samoin näkemyksesi Koraanista. Voit tietenkin väitellä Jumalan kanssa niin paljon kuin haluat, mutta taidat jäädä toiseksi. Raamattu (ja konsiilit) sekä Koraani IHAN OIKEASTI sanovat asioita Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta eikä näiden väitteiden totuusarvosta tarvitse kiistellä.

Ymmärrän hyvin, että tarkoituksenasi on luoda nyky-ihmiselle soveltuva ameebauskonto, joka venyy kaikkiin niihin muotoihin, mihin uskonnon mukavuusssyistä haluamme venyttää. Ainoa ongelma vaan on se, että nämä uskonnot todellakin ovat peräisin antiikista ja keskiajalta ja niihin olemuksellisesti kuuluu "hölmöjä" uskomuksia tyyliin kolminaisuusoppi. Kun yrität tehdä uskonnosta salonkikelpoisen ja fiksun, samalla uskonto menettää jotain sen ydinolemuksestaan ja jyrkkyydestään. Sinun uskontosi tekee saman kristinuskolle, mitä teollisuus leivälle: puu-uunissa paistettu rieska on rosoinen, vähän palanut eikä standardin mukainen kun taas teollinen leipä on hajuton, mauton ja väritön - itse asiassa turha. Sama on uskontosi laita: jyrkkyydestä, tyylittömyyksistä ja totuuslausumista riisuttu kristinusko on tylsä ja tarpeeton.

Kristinuskon asiattomuus tiivistyy eukaristiassa, jossa syömme Kristuksen tosi ruumiin ja juomme Kristuksen tosi veren. Ruumiin ja Veren - emme symbolia siitä sun tästä.

Sanot sivullasi, että Jumala ja Jeesus ovat olemassa riippumatta miten tulkinta vaihtelee. Miten niin? Tieteellis-humanistisen maailmankuvan perusteella ei tarvitse olettaa minkään yliluonnollisen olennon olemassaoloa. Eikö olisi loogisempaa unohtaa koko Pyhän Hengen käsite ja puhua vain "mielentilasta". Jätä uskonnostasi pois myös Jeesus (oliko edes olemassa) ja Jumala (vielä vähemmän evidenssiä olemassaolosta kuin Jeesuksella). Itse henk. koht. uskon Jumalaan uskontunnustuksen mukaisesti, mutta minä olenkin aika primitiivinen ihminen. Syönhän sitä Ruunmistakin.

Aika sekavaa kirjoitin, mutta toivon että saat edes jotain selvää. Ja tarkoitus ei ollut ilkeillä.

Lue lisää

Oletus: Jumala on

Väitös: Jumala ei muutu, vaikka käsityksemme hänestä muuttusi.

Todistus: Jumalan olemassaolo ei riipu ihmisten mielipiteistä. Olemassaolo ei pääty, vaikka ihmiset esittäisivät erilaisen perinteistä poikkeavan tulkinnan Jumalan sanomasta. Jumala on olemassa riippumatta siitä, mitä ihminen hänestä ajattelee. "Minä ole se, mikä minä olen."

Mevlana kirjoitti:

Kehittämäsi uskonto on ihan eleganttia yleishumanismia, mutta se ei ole kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia. Esim. oppisi Pyhästä Hengestä on yksinkertaisesti hereettinen. Samoin näkemyksesi Koraanista. Voit tietenkin väitellä Jumalan kanssa niin paljon kuin haluat, mutta taidat jäädä toiseksi. Raamattu (ja konsiilit) sekä Koraani IHAN OIKEASTI sanovat asioita Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta eikä näiden väitteiden totuusarvosta tarvitse kiistellä.

Ymmärrän hyvin, että tarkoituksenasi on luoda nyky-ihmiselle soveltuva ameebauskonto, joka venyy kaikkiin niihin muotoihin, mihin uskonnon mukavuusssyistä haluamme venyttää. Ainoa ongelma vaan on se, että nämä uskonnot todellakin ovat peräisin antiikista ja keskiajalta ja niihin olemuksellisesti kuuluu "hölmöjä" uskomuksia tyyliin kolminaisuusoppi. Kun yrität tehdä uskonnosta salonkikelpoisen ja fiksun, samalla uskonto menettää jotain sen ydinolemuksestaan ja jyrkkyydestään. Sinun uskontosi tekee saman kristinuskolle, mitä teollisuus leivälle: puu-uunissa paistettu rieska on rosoinen, vähän palanut eikä standardin mukainen kun taas teollinen leipä on hajuton, mauton ja väritön - itse asiassa turha. Sama on uskontosi laita: jyrkkyydestä, tyylittömyyksistä ja totuuslausumista riisuttu kristinusko on tylsä ja tarpeeton.

Kristinuskon asiattomuus tiivistyy eukaristiassa, jossa syömme Kristuksen tosi ruumiin ja juomme Kristuksen tosi veren. Ruumiin ja Veren - emme symbolia siitä sun tästä.

Sanot sivullasi, että Jumala ja Jeesus ovat olemassa riippumatta miten tulkinta vaihtelee. Miten niin? Tieteellis-humanistisen maailmankuvan perusteella ei tarvitse olettaa minkään yliluonnollisen olennon olemassaoloa. Eikö olisi loogisempaa unohtaa koko Pyhän Hengen käsite ja puhua vain "mielentilasta". Jätä uskonnostasi pois myös Jeesus (oliko edes olemassa) ja Jumala (vielä vähemmän evidenssiä olemassaolosta kuin Jeesuksella). Itse henk. koht. uskon Jumalaan uskontunnustuksen mukaisesti, mutta minä olenkin aika primitiivinen ihminen. Syönhän sitä Ruunmistakin.

Aika sekavaa kirjoitin, mutta toivon että saat edes jotain selvää. Ja tarkoitus ei ollut ilkeillä.

Lue lisää

Olet oikeassa. Pyhästä Hengestä ei tarvitsisi enää paljon puhua. Mutta uskovan ihmisen mielenlaatu on jotain sellaista, mikä ansaitsee tulla kuvatuksia jollakin sanalla ja Pyhä Henki on siihen kyllä ihan sopiva sana. Kun ihminen on uskon seurauksena sopusoinnussa, täynnä rakkautta ja toivoa sekä myönteisyyttä, on tämä tila kuuluttamisen arvoinen.

Protestanttinen teologia on nykyään unohtanut uskon hedelmät aivan kokonaan ja rypee ihmisen paheissa ja epäterveellisissä elämäntavoissa, joita pidetään jopa uskoon kuuluvana eikä mitenkään poikkeuksellisina. Tähän on tultu kirkon elämää seuraten Suomessa. Valitettavasti. Ihmiset eivät enää välitä hyvistä tavoista ja tervellisistä elämäntavoista. Elämä on ainakin pääkaupunkiseudulla jo joka päivä pelkkää huumetta ja päihdettä katukuvan perusteella.

Miksi minun pitäisi jättää Jumala ja Jeesus pois teologiasta? Tämä lienee piikittelyä sinulta vain. Minä en arvostele kenenkään uskonnollista vakaumusta enkä pidä sinua primitiivisenä. Sinä voi uskoa miten parhaaksi näet. Minulla on oma tapana nähdä asiat.

kaulahuivifin kirjoitti:

Olet oikeassa. Pyhästä Hengestä ei tarvitsisi enää paljon puhua. Mutta uskovan ihmisen mielenlaatu on jotain sellaista, mikä ansaitsee tulla kuvatuksia jollakin sanalla ja Pyhä Henki on siihen kyllä ihan sopiva sana. Kun ihminen on uskon seurauksena sopusoinnussa, täynnä rakkautta ja toivoa sekä myönteisyyttä, on tämä tila kuuluttamisen arvoinen.

Protestanttinen teologia on nykyään unohtanut uskon hedelmät aivan kokonaan ja rypee ihmisen paheissa ja epäterveellisissä elämäntavoissa, joita pidetään jopa uskoon kuuluvana eikä mitenkään poikkeuksellisina. Tähän on tultu kirkon elämää seuraten Suomessa. Valitettavasti. Ihmiset eivät enää välitä hyvistä tavoista ja tervellisistä elämäntavoista. Elämä on ainakin pääkaupunkiseudulla jo joka päivä pelkkää huumetta ja päihdettä katukuvan perusteella.

Miksi minun pitäisi jättää Jumala ja Jeesus pois teologiasta? Tämä lienee piikittelyä sinulta vain. Minä en arvostele kenenkään uskonnollista vakaumusta enkä pidä sinua primitiivisenä. Sinä voi uskoa miten parhaaksi näet. Minulla on oma tapana nähdä asiat.

Lue lisää

Rauhallisestikin voi asiansa esittää.

Arvostelet nykyistä protestanttista teologiaa vaikka itse olet sanojesi mukaan päivittänyt myös protestantit.

kaulahuivifin kirjoitti:

Olet oikeassa. Pyhästä Hengestä ei tarvitsisi enää paljon puhua. Mutta uskovan ihmisen mielenlaatu on jotain sellaista, mikä ansaitsee tulla kuvatuksia jollakin sanalla ja Pyhä Henki on siihen kyllä ihan sopiva sana. Kun ihminen on uskon seurauksena sopusoinnussa, täynnä rakkautta ja toivoa sekä myönteisyyttä, on tämä tila kuuluttamisen arvoinen.

Protestanttinen teologia on nykyään unohtanut uskon hedelmät aivan kokonaan ja rypee ihmisen paheissa ja epäterveellisissä elämäntavoissa, joita pidetään jopa uskoon kuuluvana eikä mitenkään poikkeuksellisina. Tähän on tultu kirkon elämää seuraten Suomessa. Valitettavasti. Ihmiset eivät enää välitä hyvistä tavoista ja tervellisistä elämäntavoista. Elämä on ainakin pääkaupunkiseudulla jo joka päivä pelkkää huumetta ja päihdettä katukuvan perusteella.

Miksi minun pitäisi jättää Jumala ja Jeesus pois teologiasta? Tämä lienee piikittelyä sinulta vain. Minä en arvostele kenenkään uskonnollista vakaumusta enkä pidä sinua primitiivisenä. Sinä voi uskoa miten parhaaksi näet. Minulla on oma tapana nähdä asiat.

Lue lisää

Tarkoitus ei ollut piikitellä. Minusta on hienoa, että pohdiskelet ja täällä esität mielipiteitäsi, vaikka en olekaan lainkaan samaa mieltä.

Jos uskonnon tarkoitus on lähinnä olla lohduttava ja rohkaiseva ja perustua tietellis-humumanistiseen maailmankuvaan, niin miksi raahata vanhojen uskontojen symboleja mukana? Miksi päivittää vanhaa, kun voi tehdä uuden ja paljon paremman (tätä muuten ihmettelen entisenä Macintosh käyttäjänä jokaisen Windows-päivityksen yhteydessä). Miksi et rakentaisi omaa uskontoasi/filosofiaasi käyttämättä kristinuskoa tai islamia pohjana? Olet heittänyt niin paljon kristinuskon ja islamin peruslähtökohtia pois, että uskontoasi ei enää voi kutsua kristinuskoon tai islamiin pohjautuvaksi.

Oletko tutustunut positiiviseen psykologiaan (esim. http://www.ppc.sas.upenn.edu/ ja http://www.authentichappiness.sas.upenn.edu/Default.aspx). Tuosta suunnasta saattaisi löytyä paremmin soveltuvaa materiaalia ajatteluusi kuin Raamatusta.

Itse pidän itseäni primitiivisenä, koska huolimatta tieteellisestä maailmankuvastani uskon esim. Jumalan olevan leivässä ja viinissä ja synninpäästön pyyhkivän synnit pois. En nyt vinoile, vaan täysin sulassa harmoniassa uskon evoluutioon ja luomiseen. Omituista itsensä pettämistä, eikö? Ja silti toimii hyvin.

Käytän tilaisuutta kiittääkseni sinua hyvästä kotisivusta. Esim. se lasten liikuntaraportti oli todella hyvä ja tarpeeseen: printtasin ja luin se jo.

Sen vielä lisään, että pidän "uskontoasi" erittäin positiivisena ja muutenkin otettasi elämään raikkaana kaiken valittamisen keskellä VAIKKA en olekaan samaa mieltä uskontojen päivityksistäsi. Sinulla asenne on oikea, joskin sisältö hereettinen :)

Pe.ku kirjoitti:

Rauhallisestikin voi asiansa esittää.

Arvostelet nykyistä protestanttista teologiaa vaikka itse olet sanojesi mukaan päivittänyt myös protestantit.

Minähän kirjoitan aina rauhallisesti. Viestissäni en toki arvostellut päivityksiäni, vaan katukuvassa näkyvää luterilaisuutta pääkaupunkiseudulla. Terveet elämäntavat kuuluvat kristityn elämään ehdottomasti ja niistä pitää olla huolissaan. Kaikki eivät noudata hyviä opetuksia tässä suhteessa.

Mevlana kirjoitti:

Tarkoitus ei ollut piikitellä. Minusta on hienoa, että pohdiskelet ja täällä esität mielipiteitäsi, vaikka en olekaan lainkaan samaa mieltä.

Jos uskonnon tarkoitus on lähinnä olla lohduttava ja rohkaiseva ja perustua tietellis-humumanistiseen maailmankuvaan, niin miksi raahata vanhojen uskontojen symboleja mukana? Miksi päivittää vanhaa, kun voi tehdä uuden ja paljon paremman (tätä muuten ihmettelen entisenä Macintosh käyttäjänä jokaisen Windows-päivityksen yhteydessä). Miksi et rakentaisi omaa uskontoasi/filosofiaasi käyttämättä kristinuskoa tai islamia pohjana? Olet heittänyt niin paljon kristinuskon ja islamin peruslähtökohtia pois, että uskontoasi ei enää voi kutsua kristinuskoon tai islamiin pohjautuvaksi.

Oletko tutustunut positiiviseen psykologiaan (esim. http://www.ppc.sas.upenn.edu/ ja http://www.authentichappiness.sas.upenn.edu/Default.aspx). Tuosta suunnasta saattaisi löytyä paremmin soveltuvaa materiaalia ajatteluusi kuin Raamatusta.

Itse pidän itseäni primitiivisenä, koska huolimatta tieteellisestä maailmankuvastani uskon esim. Jumalan olevan leivässä ja viinissä ja synninpäästön pyyhkivän synnit pois. En nyt vinoile, vaan täysin sulassa harmoniassa uskon evoluutioon ja luomiseen. Omituista itsensä pettämistä, eikö? Ja silti toimii hyvin.

Käytän tilaisuutta kiittääkseni sinua hyvästä kotisivusta. Esim. se lasten liikuntaraportti oli todella hyvä ja tarpeeseen: printtasin ja luin se jo.

Sen vielä lisään, että pidän "uskontoasi" erittäin positiivisena ja muutenkin otettasi elämään raikkaana kaiken valittamisen keskellä VAIKKA en olekaan samaa mieltä uskontojen päivityksistäsi. Sinulla asenne on oikea, joskin sisältö hereettinen :)

Lue lisää

Ihminen on pohtinut jumaluutta ties miten pitkään. Vanhoissa uskonnoissa on hyviä ja kannatettaviakin opetuksia, vaikkakin minusta myös selvää historiallista ainesta. Jokainen mielellään rakentaa jollekin pohjalle ja liittyy johonkin historiaan. Minäkin haluan liittyä omalla tavallani vanhempaan perimätietoon ja antaa sille oman historiallisen arvon vähintään.

Toinen mahdollisuus olisi toki pohtia asioita täysin puhtaalta pöydältä, mutta "säilyttäkää se, mikä hyvää on ja muuta uudistakaa" kävisi ehkä motostani. Minä tunnistan omat juureni enkä niitä unohda koskaan. Minulla oli omasta mielestäni harvinaisen viisaat ja lempeät kristilliset vanhemmat, joiden tasolle en koskaan pystyisi varmaan yltämään. Ehkä ei tarvitsekaan.

Lasten liikunta on tärkeä asia. Suomalaiset lapset liikkuvat tänä päivänä aivan liian vähän ja koulumaailma on yhtä istumista ja "akateemisia taitoja" kun lasten mieli ja keho huutaa toiminnallisempaa oppimismetodeja ja liikkumista ylipäätään. Jos ihminen ei liiku, hän todellakin sairastuu kohtalokkaasti jo ennen aikuiselämän alkua. Minut runsas liikunta maaseudulla pelasti pikkupoikana elämään.

En puhuisi itsensä pettämisestä uskonnon maailmassa. Tiede vastaa toisenlaisiin kysymyksiin kuin uskonto minusta. Vasta kun uskonto ottaa kantaa tieteellisiin asioihin, voidaan joutua törmäyskurssille.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

tuo ainakin minulle varmuutta ja vakautta elämään. Vaikka kaikki muu romahtaa ja vaikka mitä tapahuu, niin usko ja luottamus Jumalaan kantavat minua eteenpäin. Ne nostavat minut arkipäivän ongelmien ja jopa kuoleman yläpuolelle.

Ja siinä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, luotan kyllä täysin kirkon opetukseen ja Jumalan armoon. Kuolema ei pelota minua kovinkaan paljoa siten, että mitä minulle tapahtuu, vaan pikemminkin niin, että miten se vaikuttaisi muiden elämään. Kokonaisuutena sanoisin, että en aio luopa uskostani enkä katolisen kirkon jäsenyydestä vaikkka ateisti höpisisi kuinka suloisia sanoja korvaani.

Lue lisää

ei sulosanailussa voi kilpaillakaan. Kuoleman jälkeen taivaaseen, ja niin on pääsy helppoakin että. Kyllähän tuota on vaikea enää suloisuudessa päihittää. Ja maailmastahan voimme toki heti päätelläkin, että sen täytyy kaikkihyvän ja kaikkivaltiaan luomus olla.
Kyllä elämä on poikaa, kun sillä on vielä kaiken muun hyvän lisäksi Happy End.

sweet dreams kirjoitti:

ei sulosanailussa voi kilpaillakaan. Kuoleman jälkeen taivaaseen, ja niin on pääsy helppoakin että. Kyllähän tuota on vaikea enää suloisuudessa päihittää. Ja maailmastahan voimme toki heti päätelläkin, että sen täytyy kaikkihyvän ja kaikkivaltiaan luomus olla.
Kyllä elämä on poikaa, kun sillä on vielä kaiken muun hyvän lisäksi Happy End.

Lue lisää

ihmisessä täytyy olla jotain tuomittavaa, jollei tuo sulosanailu kelpaa, vaan arvostaa enemmän vaikkapa Catulluksen asiasisältöistä tekstinpätkää:

soles occidere et redire possunt;       nobis cum semel occidit brevis lux,
nox est perpetua una dormienda.

sweet dreams kirjoitti:

ei sulosanailussa voi kilpaillakaan. Kuoleman jälkeen taivaaseen, ja niin on pääsy helppoakin että. Kyllähän tuota on vaikea enää suloisuudessa päihittää. Ja maailmastahan voimme toki heti päätelläkin, että sen täytyy kaikkihyvän ja kaikkivaltiaan luomus olla.
Kyllä elämä on poikaa, kun sillä on vielä kaiken muun hyvän lisäksi Happy End.

Lue lisää

Lisäksi ihmisessä täytyy olla jotain tuomittavaa, jollei tuo sulosanailu kelpaa, vaan arvostaa enemmän vaikkapa Catulluksen asiasisältöistä tekstinpätkää:

soles occidere et redire possunt;
nobis cum semel occidit brevis lux,
nox est perpetua una dormienda.

Elwen kirjoitti:

ihmisessä täytyy olla jotain tuomittavaa, jollei tuo sulosanailu kelpaa, vaan arvostaa enemmän vaikkapa Catulluksen asiasisältöistä tekstinpätkää:

soles occidere et redire possunt;       nobis cum semel occidit brevis lux,
nox est perpetua una dormienda.

Lue lisää

alakuloinen!

Da mi basia mille, deinde centum,
dein mille altera, dein secunda centum,
deinde usque altera mille, deinde centum!