minun sydämeni on särkynyt. ei sen takia, että olisin yksin, tai minut olisi jätetty. vaan sen takia, että minulla on mies, joka minua rakastaa, mutta minä en rakasta häntä. en silti kykene lopettamaan suhdetta, en halua särkeä hänen sydäntään. tahdon hänelle vain kaikkea hyvää. itse kärsin. toivoisin että olisin jatkanut vain unelmointia kyseisestä miehestä, enkä aloittanut suhdetta. en halua olla yksin, uuden miehen saisin kyllä "tilalle". en vain usko, että kukaan voisi minua rakastaa niin paljon kuin nykyinen mieheni.
sitä haluaa eniten mitä ei voi saada... kun saa sen mitä on halunnut, huomaa ettei tekkään sillä mitään.
haluan eroon tästä tilanteesta, mutta miten, sitä en tiedä. opettelenko vain rakastamaan tätä miestä, jatkanko feikkausta, petänkö, teenkö itsemurhan, olenko yksin loppuelämäni vai etsinkö uuden miehen?
sitä haluaa eniten mitä ei voi saada... kun saa sen mitä on halunnut, huomaa ettei tekkään sillä mitään.
haluan eroon tästä tilanteesta, mutta miten, sitä en tiedä. opettelenko vain rakastamaan tätä miestä, jatkanko feikkausta, petänkö, teenkö itsemurhan, olenko yksin loppuelämäni vai etsinkö uuden miehen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ymmärrän tilanteesi,kas kun itselläni on samanlainen juttu,mutta olen ollut nykyisen rakastavan miehen kanssa jo 20 vuotta , ja nyt haluan elämääni jotain uutta, en siis enää voi sietää miestäni, joten apua minäkin tarvitsen,
...että en ole ongelmani kanssa yksin. Itkettää monesti kun mieheni kertoo kuinka paljon minua rakastaa ja että minä olen Se Oikea ja Ainoa hänelle.
Kunpa tähän tilanteeseen vain löytyisi se ratkaisu, joka ei satuttaisi miestäni. Minulla ei niin väliä - kestän sen kyllä...
...Tai ainakin luulen kestäväni.
Eeeh... en oikein ymmärrä ongelmaasi. Miehesi sydän särkyy joka tapauksessa, joko silloin kun kerrot hänelle haluavasi erota, tai silloin, kun hänelle paljastuu että suhteenne on sinun puoleltasi pelkkää teeskentelyä. Kummanko luulet satuttavan häntä enemmän?
Lakkaa olemasta noin jumalattoman itsekäs ja anna miehellesi mahdollisuus löytää nainen, joka rakastaa häntä takaisin.
minä luulen ettei hän koskaan löydä sellaista naista. syytä en tahdo kertoa. ja kyllä minä hänestä pidän, ei se mitään tuskaa tuota että täytyy olla lähellä. en vain rakasta. ja sen takia kärsin.
"opettelenko vain rakastamaan tätä miestä, jatkanko feikkausta, petänkö, teenkö itsemurhan, olenko yksin loppuelämäni vai etsinkö uuden miehen?"
Miten voi ihmisen lapsi olla noin helevetin hukassa? Miksei tuossa listassa ole kuin yksi vähänkään järkevä vaihtoehto?
Se on jo tarpeeksi paha, että kusettaa yhtä ihmistä suhteessa, niin sitä olet päättänyt kunnostautua ja kusettaa molempia osapuolia. Mitäs luulet kuinka paljon satutat sitä äijää, kun kerrot sille 10v päästä ettet rakasta yhtään? Se on varmaan ihan perqleen kiitollinen siinä vaiheessa, kun menny 10v elämästä hukkaan.
Et jatka feikkausta. 13v pissikset feikkailee.
Et petä. Raukat pistää poikki pettämällä.
Et tee itsaria. Mikä helvetin vastaus se itsari on mihinkään? Se äijä syyttää siitä itseään lopun elämäänsä. Sen miehes tappamistako tässä yritetään?
Et ole yksin. Etit miehen jota rakastat.
Kyllä. Etsit jonkun, jota oikeasti rakastat.
Ongelma on siis se, että haluaisit jättää miehesi, mutta pelko siitä, että hän loukkaantuu pahasti, estää sinua tekemästä sitä. Ongelma tuli eteen itsestään huomattuasi ettet rakastakaan häntä.
Ongelman taustalla on näköjään paljon tunteita. Itse voit tiedostaa tunteesi ja yrittää miettiä järkevää ratkaisua ilman, että tunteesi liikaa sotkisivat ajatuksiasi. Olet siis täysin varma, että miehesi rakastaa sinua(jos hän ei todella rakastakaan, niin asia ei ole sitten mikään ongelma)ja sinä et rakasta häntä? Jos olet selvillä näistä, niin on parempi jatkaa...
Nykyinen tilanne on siis se, että olette yhdessä ja toivomasi tilanne olisi, että saisit olla "all alone". Rajoittava tekijä on pelkosi/tunteesi/asenteesi, koska pelkäät, että todella loukkaat miestäsi, jos vain sanot suoraan niinkuin asiat ovat.
Et tainnut alunperinkään ollut rakastunut mieheesi, jos rakkaus kerta on ikuista. Ehkä se oli ihastuksen ensi huumaa, jota kesti jonkun aikaa. Jouduit tähän tilanteeseen siis sen takia, että et tiennyt mitkä olivat todelliset tunteesi miestäsi kohtaan? Ehkä elit hetken aikaa sinun itse luomassa illuusiossa ja siiten huomasit läpitunkevan todellisuuden? Ehkä et aluksi ihastunut itse mieheen, vaan siihen
ihannekuvitelmaan, jonka hänestä loit?
Milloin huomasit, että asiasta tuli varsinainen ongelma, ja miksi siitä tuli ongelma juuri silloin? Miten huomasit, että tuo mies ei olekaan se, jonka haluat? Tapahtuiko se vähitellen vai kertarysäyksellä ja miksi se tapahtui jommalla kummalla tavalla?
Nyt pitäisi sitten keksiä ratkaisuja.
Mietitään ensiksi tarjoamiasi vaihtoehtoja:
1.Opettelenko rakastamaan häntä?
- En tiedä olisiko se mahdollista? Voiko ihminen ylipäätäänsä oppia rakastamaan. Eikö rakkaus ole sellainen voima, johon on vaikea vaikuttaa? Ja kuinka kauan aikaa se veisi? Jos et opi rakastamaan häntä, niin itse elät tunteiden tuskassa ja miehesi valheessa, sen takia, että hän luulee sinun rakastavan häntä. Ja tässä tapauksessa aika melko varmasti suurentaa haavaa. Tämä ratkaisu on siis aika epävarmalla pohjalla.
2.Jatkanko feikkausta?
- Sinä eläisit tunteiden tuskassa ja miehesi valheessa. Tämä ratkaisu ei takaa kummallekaan mitään hyödyllistä.
3.Petänkö?
- Silloin vasta todella luokkaisit miestäsi oikein olan takaa. Eli unohda!(taisit laittaa vitsinä tuon?)
4.Teenkö itsemurhan?
- Miehesi menettäisi rakastamansa naisen ja sinä luopuisit elämästäsi. Miehesi surisi ja sinä et koskaan onnea enää näkisi. Ja en tiedä pääsisitkö ylös taivaaseen tai sinne ikävämpään paikkaan. Ei takaa valoisaa tulevaisuutta kummallekaan. (taisit tämänkin laittaa vitsinä ja tunteiden sekamelskassa?)
5.Olenko yksin loppuelämäni vai etsinkö uuden miehen?
- Tarkoitatko siis yksin nykyisessä suhteessasi, koska rakkaus ei ole molemminpuolista? Sama juttu: sinä tunnetuskassa ja mies elää valheessa. Ei toimi!
Sinun olisi siis hyvä ensin saada ero mahdollisimman kohteliaasti ja asiallisesti. Sitten voisit jatkaa Sen Oikean etsimistä.
Miten siis saada ero, joka tyydyttäisi jotenkin kumpaakin osapuolta? Voisiko ratkaisu olla se, että yksinkertaisesti toteasit miehellesi, että et tunne samoin häntä kohtaan ja nykyinen suhde ei voi onnistua, koska et rakasta häntä?
Mitä tästä seuraisi? Miehesi kyllä loukkaantuisi, mutta hänen ei tarvitsisi enää elää valheessa ja hän voisi jatkaa elämäänsä ja etsiä sellaisen naisen, joka todella rakastaa häntä. Ja sinä voisit jatkaa Sen Oikean etsimistä. Ongelma on enää siis pelkosi? Sinun täytyy vain uskaltaa sanoa miehellesi ettet rakasta häntä. Muuten olet umpikujassa...enempää en osaa auttaa.
Alatko minulle psykiatriksi? :)
Pistit minutkin miettimään koko elämääni, kaikkia valintojani.
Hienoa. :)
Tuskinpa 19-vuotiaasta on psykiatriksi :)
Niin mitä aoit nyt sitten tehdä miehesi suhteen vai oletko jo tehnyt jotain?