Joskus harvoin lueskelen tätä palstaa ja keskustelu on niin kamalan negatiivista. Haluan siksi kertoa oman kokemukseni.
Minulla oli noin puolen vuoden kaunis, romanttinen ja kiihkeä suhde työkaverini kanssa. Se alkoi hitaasti, yhteisen huumorin ja keskustelujen kautta. Molemmat olimme tahoillamme varattuja ja molemmilla oli lapsia.
Pikkuhiljaa alkoi olla selvää että suhdehan tästä syntyy mutta suhteeseen ei tosiaankaan hypätty kiirehtäen. Sovimme tarkasti millä ehdoilla suhde toimii, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mistä tulee huolehtia.
Se oli ihanaa aikaa, molemminpuolista kunnioitusta ja hellyyttä, huolenpitoa ja aivan mahtavaa seksiä.
Tapailimme vain työpäivien aikana, pidennetyllä ruokatunnilla tms. Emme koskaan tapailleet iltaisin, emme viikonloppuisin. Erosimme sovussa ja hyvin mielin kun suurta kipinää ei enää löytynyt.
Olemme yhä vieläkin ystäviä ja nähdessämme molemmilla on lämmin hymy kasvoilla. Meidän molempien parisuhde parani suhteemme ansiosta, molemmat tajusimme että koti ja se olemassa oleva partneri on kuitenkin sitä mitä halusimme.
Tämä suhde on meidän yhteinen salaisuutemme, kukaan muu ei tiedä siitä mitään. Emme siis loukanneet ketään, emmekä aiheuttaneet pahaa mieltä. Kaikilla on asiat paremmin.
Minulla oli noin puolen vuoden kaunis, romanttinen ja kiihkeä suhde työkaverini kanssa. Se alkoi hitaasti, yhteisen huumorin ja keskustelujen kautta. Molemmat olimme tahoillamme varattuja ja molemmilla oli lapsia.
Pikkuhiljaa alkoi olla selvää että suhdehan tästä syntyy mutta suhteeseen ei tosiaankaan hypätty kiirehtäen. Sovimme tarkasti millä ehdoilla suhde toimii, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mistä tulee huolehtia.
Se oli ihanaa aikaa, molemminpuolista kunnioitusta ja hellyyttä, huolenpitoa ja aivan mahtavaa seksiä.
Tapailimme vain työpäivien aikana, pidennetyllä ruokatunnilla tms. Emme koskaan tapailleet iltaisin, emme viikonloppuisin. Erosimme sovussa ja hyvin mielin kun suurta kipinää ei enää löytynyt.
Olemme yhä vieläkin ystäviä ja nähdessämme molemmilla on lämmin hymy kasvoilla. Meidän molempien parisuhde parani suhteemme ansiosta, molemmat tajusimme että koti ja se olemassa oleva partneri on kuitenkin sitä mitä halusimme.
Tämä suhde on meidän yhteinen salaisuutemme, kukaan muu ei tiedä siitä mitään. Emme siis loukanneet ketään, emmekä aiheuttaneet pahaa mieltä. Kaikilla on asiat paremmin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
...ja hyvä asia, jos se ei satuta ketään? Tekeekö se siitä oikeamman, jos salasuhde toimi hyvin? Jos se "oli ihanaa aikaa, molemminpuolista kunnioitusta ja hellyyttä, huolenpitoa ja aivan mahtavaa seksiä", niin sehän ei voi olla väärin? Onko pettäminen oikein, jos siitä on hyötyä salasuhteen jälkeenkin? Onko elämässä tärkeintä suurimman voiton tavoittelu? Pitääkö elämä elää rehellisyydestä tinkien siten, että mahdollisimman vähän satuttaa muita? Eikö pettäminen ollut sinusta millään tavoin väärin? Vai oletko vain selittänyt sen itsellesi oikeaksi?
Miksi keskustelu uskottomuudesta tuntuu sinusta täällä niin negatiiviselta? Pitäisikö meidän kaikkien sivuuttaa se kaikki uskottomuuteen liittyvä kielteinen puoli? Pitäisikö niistä negatiivisista tunteista vaieta?
esitit! Eipä ole ap. uskaltanut ottaa kantaa. En ihmettele yhtään.
Juuri sinunkaltaisesi naiset ja miehet ovat niitä, jotka kaunistelevat ruman asian. Elät suuressa harhassa! Sinä olet tehnyt väärin, olet petänyt omaasi ja himoinnut miehen puolisoa. Sen asian edessä olet vielä kerran vastuussa.Käskyjä et taida tietää, etkä niistä välitäkään. Asioilla on tapana tulla ennemmin tai myöhemmin ilmi. Et voi olla varma kestääkö salarakkaasi sen, ettei kerro omalleen joskus tai joku on teidät nähnyt. Mitäs sitten teet? Tai sitten elämä vain pitää huolen siitä, että oikeudenmukaisuus kerran toteutuu. Joku päivä löydät eestäsi petoksen ja valheet. Toisen avioliittoon ei ole lupa puuttua ja omaasi et näytä arvostavan ja kunnioittavan. Salaisuudet kulkevat alitajunnassasi ja viimeistään kun itse tai puolisosi sairastuu vakavasti, joudut miettimään tätä. Vai kehtaatko seisoa joku päivä ehkä hänen arkkunsa vierensä ja olet jättänyt kertomatta sellaisen rikkomuksen, jota olet häntä vastaan tehnyt. Tai sitten sinulla ei ole omaatuntoa!!!Ällöttävä valhe jossa elät.
Siinä ei oe mitään kaunista , olette tehneet jo rikoksen ja se AINA jättää sieluunne vamman TULEVAISUUTENNE ei näytä hyvältä tulee paljon kärsimystä
ja kärsi helvetissä. Se kannattaisi kaikkien pettäjien otta motoksi.
jättää vuosikausia pettäneen miehen ja lopulta mies menee yhteen tämän pettäjänaisen kanssa.
Ovatko hekin rikollisia?Tuntevatko he syyllisyyttä kun tekivät näin?Vai onko suuri rakkaus niin kaikennielevää että tässäkin tapauksessa vaimo menetti jopa kotinsa.
JOPAS on rikos täydellinen että vielä vaimo menetti kodi , luulempa että heitä kohtaa vielä tuho aina vain rumpi suhde jossakin täytyy olla myös oikeuden mukaist tuo röyhkeys on kauheaa ?????????
Sä sit varmaan suot, jos ehkä sun kumppanillas on samantapainen suhde jossain:) Sehän myös piristää teidän suhdetta!
Taidat olla niin itserakas tyyppi, ettet edes oo tullu ajatelleeks, että kumppanillas todennäköisesti on kanssa sutinaa muualla.
Ja veikkaan, että jos saisit tietää, niin meluhan siitä syntyis:)))
Sattumalta oma salasuhteeni alkoi, lopputulos aivan erilainen. Itse eroa halusin ja hain, nyttemmin asun omassa asunnossani ns. uusiosinkkuna. Suhteeni tähän salarakkaaseeni jatkuu edelleen.
Yhtään ei pettämiseni kaduta, ei harmita. Ainoa mistä tunnen pienen piston sydämessäni on kun petin nykyisen exäni luottamuksen - en kuitenkaan sitä, että petin.
Voi se pettäminen olla kaunistakin, itse ainakin omalta kohdalta voin todeta niin.
uskottomuus palstalla kipuilemassa.
sinut jo aikaa sitten ja on eroamisen vuoksi äärimmäisen onnellinen. Hyväksy jo erosi aikamies äläkä itke tällä palstalla enää.
Kipuilemassa?
"Vaimo jätti"...?
"Hyväksy jo erosi"...?
"itke palstalla"...?
Luonnollisesti sallit, siis miehellesi myös oman kauniin salasuhteensa, josta sinun ei tarvitse koskaan tietää. Eihän se vahingoita sinua, kun et tiedä.
Terveisin Kenties juuri sinun miehesi toinen.
on niin kauan kun kolahtaa omaan nilkkaan.
Miten onnellinen olet tällä hetkellä?
Olisiko niin että haaveilet suuremmasta kipinästä jo. Hymynne Miehesi selän takana on So sad for Your Husband :(
ei takaisin saa millään paikkaamisella.Petetystä tulee onnellinen vain/vasta eron jälkeen. Ei ennemmin eikä myöhemmin.
Luultavasti aika moni salasuhde on osapuolten mielestä ihana juttu, ei kai siihen muuten ryhdyttäisi? Se on aika yhtä itsestään selvää kuin se, että pitkässä suhteessa tulee myös vastoinkäymisiä ja kyllästymistä.
Oman exäni suhde noudatteli samantapaisia latuja kuin sinun suhteesi. Se myös loppui yhtä hyvissä merkeissä kuin teidän suhteenne. Monen sattuman summana sain tietää suhteesta jokin aika jutun loputtua ja lopullisen paljastuksen teki mieheni. Hän ei ehkä halunnut asiaa kieltää, koska niin suoraan kysyin ja epäillyn salarakkaan nimikin oli tiedossani. Mieheni ehkä myös ajatteli. että antaisin jutun anteeksi, koska se oli siis loppunut siinä vaiheessa. Mieheni eikä myöskään hänen salarakkaansa halunneet erota ja aloittaa keskenään vakavaa suhdetta.
Kun minä sain varmistuksen jutusta, kerroin sen myös mieheni salarakkaalle, joka myös tunnusti miehelleen. Me erosimme, he eivät. Voin kyllä vakuuttaa, että ero olisi ollut varmasti helpompi ilman tuota pettämistä. Vaikka nyt kuvittelet, että juttu on teidän yhteinen salaisuutenne, todennäköisesti jossain joku kolmas tai ehkä neljäs ja viideskin epäilee jotain. Muutama sattuma ja jomman kumman puolisolla voi herätä epäilys. On myös mahdollista, että toinen salarakkaista tulee omantunnon tuskiin ja kertoo jutun puolisolleen.
Vaikka tajusit kodin ja puolison arvon, puolisosi ei ajattele välttämättä samalla tavalla. Näin kävi meillä. Mieheni nimenomaan halusi jatkaa avioliittoamme, koska oli tajunnut sen arvon. Minä taas olin täysin uuden tilanteen edessä. Avioliittoni oli jotain ihan muuta kuin olin kuvitellut. Kun mieheni oli valmis satsaamaan perhe-elämään, itse sain tilaisuuden miettiä elämääni uudesta näkökulmasta. Avioliiton jatkuminen oli ollut siihen saakka eräänlainen kunnia-asia ja jopa uhrauksien arvoinen. Koska mieheni heitti sen pettämisellään romukoppaan (siis minun näkökulmastani), minullekin avioiiton merkitys mureni.
kerran pettänyt puolisoni odotti jälleenkerran saavansa anteeksi.
En enää antanut ja erosin pitkän avioliiton jälkeen.
Ei kenenkään tarvitse alistua ja olla nöyryytetty jos voi erota.
Lapset oli jo maailmalla kun lopulta erosin tästä pettäjästä joka ei muuttunut miksikään.
Arvostin kyllä parisuhdetta mutta en vaan enää halunnut olla se johon jalat pyyhitään.
Kyllä elämä voi alkaa uudelleen vaikka olisikin ollut pitkä parisuhde,mutta jos se parisuhde olikin vaan toisen puolelta aitoa ja toiselle pintaliitoa.
En tiedä mitä ex-ni ajattelee mutta ainakin päälisin puolin hänellä pyyhkii hyvin ja senkin vuoksi oli parempi erota,hän sai kanssa mitä tilasi.
Kiitos "Ainosuomi" kypsästä kirjoituksestasi. Itsekkin, tosin siinä pettäjän ja samalla myös kakkosen roolissa, huomasin että tajusin tuon avioliiton merkityksen instituutiona.
Avioliitto on tärkeä asia, sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä, mutta jossain siinäkin raja menee. Asenne on helposti se, että ken leikkiin ryhtyy niin se leikin kestäköön. Johonkin asti tuo pätee, mutta ei avioliitto sinällään saa olla niin pyhä instituutio, että erota ei voi kuin vain äärimmäisissä tapauksissa.
Kahden aikuisen pahoinvointi ja avioliitosta kynsin hampain kiinni pitäminen ei ole hyvä paikka lapsille kasvaa. Elävät ensinnäkin valheessa ja toisekseen saavat aivan omituisen parisuhdemallin. Valhetta on se, että todellisuudessa vanhemmat eroaisivat, ovat vain päättäneet jatkaa yhdessä lasten takia. Tämä asia selviää lapsille ennemmin tai myöhemmin... Samalla imevät opin siitä, minkälainen parisuhde "pitää" olla, ja pahimmassa tapauksessa toistaavat vanhempiensa virheitä.
Vanhempien hyvinvointi heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin. Pahoinvoiva parisuhde tekee lapsetkin pahoinvoivaksi, ja usein ero onkin juuri lapsille -pitkässä juoksussa- juuri se oikea vaihtoehto. Mielummin tasapainoinen ja rauhallinen yksinhuoltajavanhempi kasvattajana kuin kaksi takakireää, riitelevää ja huonosti toistensa kanssa toimeentulevaa aikuista.
Vaikeinta on tietysti määrittää raja, milloin peli pitää viheltää poikki. Ja milloin pitää tehdä jotain, milloin turvautua ulkopuoliseen apuun. Eritoten milloin on se paikka, jolloin on kylmästi erottava.
Pettäminen onkin usein oire huonostivoivasta parisuhteesta. Toki tapapettäjiä on olemassa (miksi mennä sellaisen kanssa naimisiin?) molemmissa sukupuolissa, valtaosa pettämisestä kyllä on oirehtimista parisuhteesta eikä mikään yksilön "vika". Tämä siis minun mielipiteenäni, oman kokemuksen ja suppean elämänkokemukseni kautta muodostettu.
voihan parisuhteessa oleva puolisokin yksin joutua vastaamaan kaikesta,kun toinen on holtiton.
Olen samaa mieltä että ei ole ylpeyden aihe elää parisuhteessa joka ei toimi,se on valhetta.
Lapsille tulee pelkoja kun kaikki ei ole hyvin vaikka siltä näyttää.
Tuota näkökulmaa harvoin valotetaan, koska kuten tästäkin palstasta huomaa, suurin osa ihmisista on aivottomia älykääpiöitä ja juoruavia hölppäsuita.
Itsekin pidän suuni tiukasti kiinni omasta yksityiselämästäni.
Avioliitto on tahdon asia, rakastuminen tahdotonta. Jokaisen pitää löytää oma tiensä selvitä elämän karikoista.
On kypsää aikuisuutta, että malttaa pitää yksityisyytensä yksityisenä.
Lähes 100 % ihmisistä masturboi säännöllisesti, harva kuitenkaan on niin törkeä, että tekee sen puolison läsnäollessa tai nähden (ellei kyse ole yhdessä sovitusta seksileikistä). Samalla periaatteella voi suhtautua avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin: suu suppuun ja partnerin valinta niin tarkka, että tietää toisenkin olevan aikuisen kypsä ihminen joka pysyy sanassaan.
En kuitenkaan suosittele aidan yli hyppimistä avioliittoihin, joissa pieniä lapsia. Riski on suuri, koska hyvä seksisuhde heijastuu myös väleihin puolison kanssa.
Luutuneissa pitkissä liitoissa sävel on toinen...
...kypsää aikuisuutta on myöntää rehellisesti virheensä, ja kantaa niistä ja seuraamuksista vastuuta. Kypsä aikuinen ei päästä itseään helpoimmalla, vaan yrittää oppia virheistään. On eri asia pitää kiinni yksityiselämästään, kuin salailla ja valehdella oman edun vuoksi verhoten sen toisen edun mukaiseksi.
Masturbaatiovertauksesi ontuu sikäli, että aika harva on luvannut olla kumppanilleen masturboimatta, mutta useat kylläkin ovat luvanneet olla uskollisia, rehellisiä, avoimia... Minusta uskollisuutta ei ole uskottava näyttelijäsuoritus uskollisena, vaan sitä, että yksityisestikin elää siten miten on luvannut. Vastuuntuntoinen aikuinen ei petä itseään.
alempia kommentteja lukematta!
olisi kiva tietää yksikin petetty ihminen joka sanoo että on se uskottomuus kaunista!!!!
se mikä tekee suhteesta kauniin on uskollisuus ja rehellisyys!
en ikinä voi hyväksyä pettämistä!pitää sitä kumppania kunnioittaa edes jos rakkaus on hiipunut.
minullekkin jäi edellisestä laivaristeilystä. Vaimoni ei lähtenyt mukaan, joten ajattelin näytellä poikamiestä(eläkeukko).
En ehtinyt seisoskella kahtaminuuttia kauemmin tanssilattian vieressä, niin jo kaunis tukholmalaisdaami pyysi minua tanssiin.
Siinä meni ilta rattoisasti tanssien ja jutellen, hyvä että ehdittiin oluset välillä ottaa.
Miten lienee mennytkin, aamulla heräiltiin hytissäni alastomina samassa sängyssä ja vieläkin molemmilla tuntui joku seksuaalinen tarve jääneen tyydyttämättä.
Siinä sitten mentiin yhteiseen suihkuun, ja melkein samanaikaisesti ryhdyttiin puhumaan kotonaolevista puolisoistamme.
Itku silmässä erottiin, tuskin tavataan koskaan enää.