Ollaan erään kaverin (n) kanssa oltu yhteydessä ihan normaalisti kavereina ja tapailtukin. Molemmilla ei oo nähdäkseni tarkoitusta viedä tätä hommaa sen pidemmälle, vaikka ollaan molemmat tietääkseni sinkkuja, mutta en tiedä olettaako hän minulla olevan joitain muuta ajatuksia..:? Viime aikoina on alkanu tuntumaan, että ku oon ehdottanu tapaamista ihan yhdessä muidenki kavereiden kanssa, niin useimmiten on ollu jotaki esteitä. En tiedä onko ne kaikki todellisia vai ei, mutta vahvasti oon ainaki alkanu epäilemään haluaako tämä toinen itse asiassa ollakaan mun kanssa vai ei.
Tietääkseni ollaan molemmat siis sinkkuja, joten sillain tavallaan ymmärtää, jos syy on se, ettei hän halua sen kummemmin aivan liian tiivistä ystävyyttä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa harrastaa. Ite haluaisin kuitenkin olla hänen kanssaan ihan kavereinakin enemmän tekemisissä.
Pitäiskö hänelle kertoo asiasta suoraan vai sitten vain jatkaa hyssyttelemistä ja jatkaa kaveruuden kulkeutumista omaan suuntaansa? Tuntuu, että omista tähän kaveruuteen liittyvistä ajatuksista kertominen vois selkeyttää tilannetta, toisaalta taas pelkään että tämä nykynenkin kaveruus romuttuisi ja kaikki menis täyssoosiin jos kertosin jotaki sellasta että "en oo ajatellu mitään sen kummempaa ku kaveruutta, voitas mun puolesta nähä enemmänki nimenomaan kavereina" (joka kyllä pitää täsmälleen paikkansa).
Tietääkseni ollaan molemmat siis sinkkuja, joten sillain tavallaan ymmärtää, jos syy on se, ettei hän halua sen kummemmin aivan liian tiivistä ystävyyttä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa harrastaa. Ite haluaisin kuitenkin olla hänen kanssaan ihan kavereinakin enemmän tekemisissä.
Pitäiskö hänelle kertoo asiasta suoraan vai sitten vain jatkaa hyssyttelemistä ja jatkaa kaveruuden kulkeutumista omaan suuntaansa? Tuntuu, että omista tähän kaveruuteen liittyvistä ajatuksista kertominen vois selkeyttää tilannetta, toisaalta taas pelkään että tämä nykynenkin kaveruus romuttuisi ja kaikki menis täyssoosiin jos kertosin jotaki sellasta että "en oo ajatellu mitään sen kummempaa ku kaveruutta, voitas mun puolesta nähä enemmänki nimenomaan kavereina" (joka kyllä pitää täsmälleen paikkansa).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki tuo pohtiminen ei johda kuin ikuiseen ongelmaan " jos ja jos " kannattais rohkeasti keskustella asiasta. Kun kaikissa asioissa mitä ihmisille sattuu ja tapahtuu on ainoa asia se että puhuu siitä sillä se selkeyttää paljon siitä mikä painaa mieltä.
Mulla on melkein sama juttu mutta olen se naispuolinen. Olen tässä tutustunut yhteen nuoreenmieheen, ja alussa hän kyllä ilmaisi kännipäissään olevansa kiinnostunut. Mutta itsehän en ole koskaan ollut. No, olen kuitenkin unohtanut nuo kännisekoilut, vaikka vieläkin välillä tuntuu kiusalliselta ajatella.
Ehkä kaverisi on alkanut seurustelemaan eikä sen takia alkuhuumassa jää aikaa niin paljon kavereille kuin ennen? Ehkä Hän oli alussa kiinnostunut seurustelumielessä mutta ei ole enää, ja sen takia jättää turhat yhteydenpidot? "nähdäkseni", ja "tietääkseni"-sanat tektissäsi saivat epäilemään, kun et näytä olevan ihan varma:)
Omassa tapauksessa olemme nyt pitäneet yhteyttä kaveripojan kanssa ja ihan hyvin on mennyt. Tuntuu vain aika uskomattomalta, että mies haluaa olla vain kaveri, koska kaikki miessuhteet ovat päättyneet heti siihen kun kerron haluavani olla vain kaveri. Ja tosiaan olen sen kertonut, eikä mies ollut moksiskaan. Mutta täytyy myöntää, että luulen hänen olevan edelleen kiinnostunut, ja se vähän ahdistaa, ja pidän sen takia sopivaa etäisyyttä, etten anna ymmärtää mitään. En esim.lähde jokaiseen hänen ehdottamaan tapaamiseen, käyttäydyn mahdollisimman kaverillisesti hänen seurassaan (tunnen että jos vähänkin liian paljon hymyilen niin hän tulkitsee sen flirttailuksi). Tuntuisi vähän kiusalliselta ottaa puheeksi, että "ollaanhan me nyt vain kavereita", koska en haluaisi edes kuvitella että olisimme jotain muutakin. Toivon että hän ajattelisi samoin. Haluaisin kuitenkin miespuolisen kaverin, ja hän on kuitenkin hyvä tyyppi ja juttu luistaa:)
Mieltäni rauhoittaisi, jos mies pyytäisi näin kaverina esim.naishuoliin apua:D siis että hänellä olisi kiikarissa JOKU TOINEN tyttö ja tarvitsisi minun apuani.. Sitten saisin varmistuksen ettei hän minusta kiinnostunut ole ja voisin taas ottaa rennosti. Mutta tietenkään en tiedä mikä tämä sinun kaverisi ongelma on, ehkä kannattaisi kysyä asiasta? Anna asioiden ensin mennä omalla painollaan ja kysäise sitten joskus kuukauden päästä että mikä mättää? Ja pakko kai sitä jotenkin on muotoilla se "en oo ajatellu mitään sen kummempaa ku kaveruutta, voitas mun puolesta nähä enemmänki nimenomaan kavereina".
Tule sitten tänne kertomaan et miten meni:D