Olen aina luullut olevani ulkonäkökysymysten yläpuolella, aina ajatellut ettei ulkonäöllä ole väliä ja hyvin usein ihastunut erikoisiin miehiin, jotka ovat yleisestä komeusihanteesta kaukana.
Noh, seurustelusta minulla ei hirveästi ole kokemusta, lyhyitä suhteita, jotka ovat päättyneet samanlaisten intressien puuttumiseen tai kemian puuttumiseen.
Nyt sitten olen tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden. Ollaan varsin samanlaisia, samoja harrastuksia, intressejä, arvomaailma ynnä muuta. Viihdyn hänen seurassaan, häntä on helppo koskettaa, hellyyttä on paljon. Olen ihastunut häneen ihmisenä.
Tässä on vain pieni iso mutka. Hän on vanhempi, rujohko, ei niinkään hyvännäköinen. En voi kuvitella esitteleväni häntä ystävilleni tai perheelleni, pelkään mitä he sanovat. Ok, on hänellä muitakin vikoja, pahempia kun tuo ulkonäköseikka.
Eniten minua silti vaivaa hänen ulkonäkönsä tai se että se vaivaa minua näinkin paljon. Miksi sillä ulkonäöllä on niin paljon väliä? Voiko tästä päästä yli?
Noh, seurustelusta minulla ei hirveästi ole kokemusta, lyhyitä suhteita, jotka ovat päättyneet samanlaisten intressien puuttumiseen tai kemian puuttumiseen.
Nyt sitten olen tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden. Ollaan varsin samanlaisia, samoja harrastuksia, intressejä, arvomaailma ynnä muuta. Viihdyn hänen seurassaan, häntä on helppo koskettaa, hellyyttä on paljon. Olen ihastunut häneen ihmisenä.
Tässä on vain pieni iso mutka. Hän on vanhempi, rujohko, ei niinkään hyvännäköinen. En voi kuvitella esitteleväni häntä ystävilleni tai perheelleni, pelkään mitä he sanovat. Ok, on hänellä muitakin vikoja, pahempia kun tuo ulkonäköseikka.
Eniten minua silti vaivaa hänen ulkonäkönsä tai se että se vaivaa minua näinkin paljon. Miksi sillä ulkonäöllä on niin paljon väliä? Voiko tästä päästä yli?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä on kyllä naisissa niin perin kummallinen perusominaisuus. Sillä onko itse onnellinen / tyytyväinen mieheen ei ole väliä. Kavereiden ja suvun etc. MAHDOLLINEN mielipde jyrää aina yli.
Mies on naiselle ensisijaisesti parisuhde-esine...
Ehkä tässä olisikin markkinarako. Firma joka vuokraa kulissipoikaystäviä sukulaisvierailujen ajaksi. Kulissimies esiintyy samalla nimellä ja muutenkin vetää oikean miehen roolin. Sitten jossain vaiheessa keksitään joku tarina miten mies muuttui elefanttimieheksi työonnettomuudessa kun oli nälänhätää ja syöpää Afrikassa parantamassa ja sitten oikea mies kelpaa(?)
toi oli hyvä!
samaa mieltä olen sun kanssa.
tev. nainen jonka mies ei ole "komistus", mutta en voisi olla hänestä ylpeämpi!
miehille tyypillisempää. On jopa tutkittu juttu, että mies haluaa kauniin naisen, jota voi esitellä kavereilleen. Tosin ei tuon tietämiseksi olisi mitään tutkimusta tarvinnut tehdä. Joten turha ruikuttaa, jos joku nainenkin tekee samaa.
No kerroppa viite tuohon tutkimukseen?
Sitä en kiiistä etteikö miehet olisi ulkonäkökeskeisempiä. Tosin väitän että se ulkonäkö ei ole mitenkään tärkeää "kavereille esittely mielessä", pelkästään erektiomielessä. Ainakin painoarvoilla 1% ja 99%.
Miehet ei todellakaan "harrasta" tai "suorita" parisuhdetta siinä määrin kun naiset ja lisäksi esineellistäminen ei ole mitenkään (pelkästään) ulkonäköön sidonnainen asia.
En ole elämäni aikana törmännyt kertaakaan tilanteeseen jossa "muiden mielipide" vaikuttaisi miehen naisrintamalla tekemiin päätöksiin. Tiedän kyllä tapauksia jossa on ensimmäistä kertaa tutun tyttöystävän nähdessä on tullut sellainen mitä *ittua fiilis, jolloin "yleisön mielipide" olisi varmasti ollut seurustelua vastaan, mutta sanomattakin on ollut selvää että sillä mielipiteellä ei olisi mitään muuta kun omien välien viilenemisseauraus.
Sillä siitä ähkystäsi pääset ja voit keskittyä olennaiseen.
lapsia niin niistä tulee rumia tuon miehen kanssa.
t. kaunismies
UMF lapsosia koska ne on ite käyttäneet ne hyvät geenit.
Että jos tunteet on kohdallaan niin ulkonäkö ei tunnu ollenkaan tärkeältä.Vaan oli mies millainen tahansa niin ylpeästi hänen rinnallaan kuljen jos vain muuten kaikki tuntuu hyvältä.Tietenkin siisteys on sellainen asia mihin voi itse vaikuttaa ja en kyllä epäsiisteydestä pidä! Mutta sellaiset ulkoiset seikat mille ei itse voi mitään on asioita jotka täytyy toisessa hyväksyä.Sisin on aina silti tärkeämpää :)
Vaikuttaisi nyt vahvasti siltä, että olet rakastunut. Itsekin opin vasta ensi kertaa rakastuttuani (rumaan) mieheen, että tätä ennen olin ollut vain ihastunut... ja ehkä kiinnostunut vain pinnallisista seikoista. Mut kyllä se tunne voitti kaikki ihastumiset.
Mitä väliä jollain sukulaisten mielipiteillä on. Yksilön vapaus takaa sen, että sinulla on yhtäläinen oikeus omaan mielipiteeseen. Pääasia, että itsellä on hyvä fiilis. Eihän se mies äitisi kanssa ole alkamassa seurustelemaan.
Seurustelin aiemmin trendikkään treenatun ja muutenkin "yleiset hyvännäköisen miehen kriteerit" täyttävän henkilön kanssa.Suhde kaatui lopulta moloemminpuoliseen itsekkyyteen, narsistin vikaa kun oli molemmissa.
Nykyiseni on aivan toista maata; minua reilusti vanhempi, hieman ylipainoinen, ei niin viimeisen päälle pukeutunut jne. mtta hän osaa kuunnella ja keskustella! Pitkästä aikaa on henkisesti hyvä olla. Alusta asti on kuitenkin mietityttänyt, voinko oikeasti seurustella "tasoni alapuolella" (kamalaa edes sanoa noin!) olevan kanssa? Tiedän kyllä että ulkonäkö on katoavaista, enkä enää itsekään mikään ihan teini ole, mutta silti moista mietin... Olenko minä nyt "näyttelyesine" tuolle miehelle (sellaiseksi en kyllä asemaani koe), kun aiemmassa liitossa molemmat olivat "statussymboleita" toisilleen..?
Ajattelin joskus samoin kuin sinä nyt. Menetin kuitenkin hänet ja tekisin mitä tahansa jos saisin takaisin.
mikä pelle muija "status symboli"??? voi vittu! ei voi olla muuta kun itserakas ihminen tämä...
sanottavani tähän asiaan. Minulla itselläni on aina ollut niin kutsuttuja hyvän näköisiä miehiä. No ne ovat sitten olleet juoppoja ja pettäjiä. Nyt olen vähemmän kauniin miehen kanssa ja olen ensimmäistä kertaa rakastunut ja onnellinen, siis minä viisikymppinen nainen. Ikinä ennen en ole tuntenut tämmöistä hellyyttää ketään miestä kohtaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minut otetaan huomioon ja minua kohdellaan silkkisin hansikkain, aah.... olen onnellinen.
paskaa vuodatustasi kokonaan, mutta älä nyt raukka yliarvioi omaa rumaa ulkonäköäsi yhtään toisten ylitse.. Raivostuttavia ovat nykyiset teinipissikset(joihin sinäkin iästäsi riippumatta kuulut ilmeisesti) joilta kosketuspinta-ala oikeaan maailmaan on todella pahasti VITUILLAAN.
Ajatteleppa tätä:
Sinä pelkäät muiden reaktioita. Ajattelet että sinua säälitään tai sinulle naureskellaan, koska miehesi ei ole ulkoisesti kaikkein edustavimmillaan.
MUTTA
Melkein kaikki ihmiset pelkäävät tuota samaa, siis yleistä mielipidettä, vaikka kuitenkin itse katsovat sen olevan täysin naurettava.
ELI
Melkein kaikki "hyväksyvät" toisten ihmisten ratkaisut ja kumpppanivalinnat, mutta kaikki pelkäävät toisten reaktioita, joten he menevät tuohon leikkiin mukaan. Yleinen mielide on siis täysin epätosi, mutta kaikki leikkivät ikäänkuin se olisi olemassa ja totta.
"Ok, on hänellä muitakin vikoja, pahempia kun tuo ulkonäköseikka.Eniten minua silti vaivaa hänen ulkonäkönsä tai se että se vaivaa minua näinkin paljon. "
Käännä toi nyt ensin suomeksi. Ja siis, oottexte jo yli kaxkytvee?
/Nev
itsekin olen miettinyt tätä paljon, mutta miestäni en vaihtaisi toiseen! lähinnä alkuaikoina mietitytti, kun en ollut vielä niin rakastunut mieheeni. mieheni on myös hieman ylipainoinen ja hiukset ovat lähtemässä (itse olen taas entinen kilpaurheilija ja liikunta hyvin suuri osa elämääni). Kuitenkin tämä aikaisempien miehieni pinnallisuus on pilannut suhteeni. Joten onnellinen olen :)
Seurustelin itsekin muutama vuosi sitten itseäni vanhemman, ruman ja sairaan miehen kanssa. Kun äitini näki hänet ensimmäisen kerran, hän sai kauhean shokin. En itse silloin enää asunut vanhempieni luona, mutta pikkuveljeni asui. Veljeni kertoi, että äitini itki varmaan kuukauden putkeen, ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti. Äitini löysi miehestä sellaisiakin vikoja, joita hänessä ei ollut. Kun myöhemmin kävin vanhempieni luona, en koskaan ottanut miestä mukaani. Lopulta meillä meni poikki, mutta ei pelkästään perheeni mielipiteen takia. Emme tulleet lopulta oikein muutenkaan toimeen. Se oli kaukosuhde eikä kumpikaan ollut valmis muuttamaan toisen kotimaahan.
Siis, jos vanhemmat esittävät mielipiteensä vain sanomalla, siitä ei tarvitse niin paljoa välittää. Mutta jos äiti ajautuu hermoromahduksen partaalle ja koko muu perhe meinaa hajota miesvalinnan takia, ehkä pitäisi miettiä rakastaako kumppaniaan niin paljon.