Miksi 36-vuotiaalla miehellä, joka kovasti haluaa perhettä ja joka omasta mielestään ansaitsee perheen ei sellaista ole? Miksi hän ehdottaa perheenperustamista jo 6kk tapailun jälkeen? Miksi hän ei halua tutustua paremmin?
Onko miehessä jotain vialla?
Onko miehessä jotain vialla?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hän pelkää ettei enää kelpaa kellekkään, (ja onkin oikeassa, jos ei tohon ikään sitä perhettä ole aikaan saanut niin mahtaa olla monia töppäyksiä historiassa)
Suosittelen tutustumista miehen sukulaisten kautta, jos sieltä kuulisit sen, mikä historiassa mättää.
...ja nyt realismi voitti ?
Terveisin Erkki.
nimittäin omastakin kokemusksestani (oon siiis se
mies)tiiän etei aik nuorena perustettu perhekään
välttämättä pysy koosa jos/kun kaikenlaiset
tärkeämmät ja vielä tätrkeämmät asiat elämässä
alka "dominoimaan" Perheessähän on kuiteskin
pohjimmiltaan kyse "vain"toisista ihmisistä joten
se eikait voi olla niiin tärkeää?sitäpait -varmaan
moni nuorempi ihmine ei oo ees aatellu näist
asioista /mistään muistakaan asioista hirveen
"kansai välisesti"ja perhe on muittamutkitta
perustettu "vain" toisen suomalsisen kaaa ja
tässä meiän "omassa"maassa Entäpä jos sitten
vaikka lähempänä neljää kun kolmee kymppiä
alkaa kuiteskin tuntuu että ruoho on vihreempää
aidan takana ja vaikka mitä ,niin kyllä se perhe
sillon on kuka ensmäsenä "hyllytetään" Näin toimin
itekkin ja sit yllätysksekseni löysinkin
tasokkaan amerikkalaisen puolison ja tän lähtö
kohta ol kuiteskin new Yorkissa!!!!!se sentään on
I-S-O (siis se kaupunki)t s olin perustanut
somesssa perheen liiankin nuorena tietämättä
vielä asioita KOKO maailman mitta kaavassa ja
sillon saavat jäädä lehdellä soittelemaan kon yxx
lähte vallottaan maailmaa Moniko voi sitäpait
rehellisesti sanooo että hän ois pytsyny ees
perustoaan perheen muuta kuin "vain"toisen
suomalsisen kaaa??!eli jos ei suomalaine ois
kelvannu ei ois luultavasti saanu ketään muutakaan
(ulko maalaista)vaikka oishan nyt "hienompaa"olla
ulkomaalisen kun "vain"sen toisen suomalaise kaa
(äh nyt toistan jo samaa..)toivottavasti tää on selkee!!!!!
Meni niinkuin vierestä,enkä ymmärtänyt pointtia, mutta ei kai tähän kuole!
Mihin ne aikaisemmat suhteet on kaatuneet? Kysy. Siitä saat jo osviittaa mikä tää on miehiään. Mä kysyn aina miehen suhdehistorian ja jos tiedän entisiä naisia, kysyn niiltä mikä meni pieleen. Elämä on opettanut. Kerran pistin käteni jättiläismäiseen paskakasaan ja kuulin vasta eron jälkeen, että käyttäytymiskaava oli sama kuin edellisissä suhteissa. Rakastunut nainen on todella pöhkö eikä siinä vaiheessa usko, vaikka sille tarjottimella tyrkytettäis totuutta. Itse vaan on pää lyötävä seinään.
kaikki hänen tapaamansa naiset sellaista menevää laatua, että kun silmä välttää niin jo ollaan kopeloimassa vieraan miehen etumusta. Suurin osa naisista onkin moniavioisia mieleltänsä, mutta ovat niin ovelia piilottamaan sellaiset tunne ajatukset.
1. onko hän vasta nyt tajunnut haluavansa perheen ja haluaa sen nopeasti, kun ei tiedä, milloin sinun hedelmällisyytesi heikkenee?
2. Onko hän maatalon poika, jonka äiti on vasta kuollut?
3. Onko hän omistushaluinen narsisti, jolla on tapana alkaa hakata naisiaan noin vuoden sisällä tutustumisesta?
itseltään?
että koska hän on psykopaatti sadisti, niin hänellä ei sen vuoksi ole perhettä?
ja ainoa nainen joka on kolahtanut ja hän tuntee että sinun kanssasi haluaa perheen.
Joskus asiat vain menee niin että kukaan ei kiinnosta siinä mielessä ja kun se oikea sattuu kohdille niin se on menoa jo muutaman kuukauden jälkeen.
Minä tiesin jo ensi-treffien jälkeen että tässä on se nainen jonka kanssa haluan koko-paketin ja niinpä jo 2 kuukauden jälkeen noista ensi-treffeistä olimme kihloissa ja saimme myös tietää että tulemme saamaan lapsen.
Nyt tästä kaikesta on 10-vuotta ja olemme onnellisia, lapsia on kolme. Ikinä en ole katunut sitä että odotin melkein 40-vuotiaaksi elämäni naista.
Mies kohta 50v
minä vähän samassa tilanteessa, et toivoo on siis ;)
vikaa, osa sen jopa pystyy myöntämään.
menetko naimisiin miehen vai miehen historian kanssa?
miehen mukana hänen historiansa. Siitä ei pääse mihinkään. Kukaan ei melkein 4kymppisenä lähde elämään kuin juuri munasta kuoriutuneena.
elätkö muita ihmisiä varten ja haet heidän mielisuosiotaan
vai oletko oman onnesi etsijä joka tietää että enemmistö on harhassa
yleisön tunnustuksen saamisesta sinulla riippuvuus?
no jokainen makaa niinkuin petaa
Tuossa iässä useimmat naiset jotka pystyvät lapsia tekemään ovat ne jo tehneet.
Lapsettomista sinkkunaisista yli puolet ei joko pysty tai halua.
Ihme että tuo on viitsinyt puoli vuotta katsella tilannetta, itse olen ehdotellut jo ensimmäisellä tai toisella tapaamisella mikäli sopivantuntuinen nainen on tullut vastaan. Eikä ainakaan minussa mitään vikaa ole.
Olet siis ilmeisesti jo selkeästi yli kolmekymppinen? Luulin, että suurin osa nykymiehistä ei ole yleensäkään lainkaan halukas tekemään lapsia. Edustat siis katoavaa luonnonvaraa?
Kivaa puuhaahan tuo on, ainakin näin miesnäkökulmasta.
Minulla on tilanteesta täysin päinvastainen käsitys.
Kyllähän naiset puhuvat lasten hankkimisesta mutta muuttavat mielensä silloin kun on ovulaatiopäivä ja pitäisi hoitaa hommat.
Yksi ja tosi on että mies vasta 50 vuoden iässä tutkimuksen mukaan kykenee kantamaan vastuuta omasta itsestään ja toisista. Mietin tuota väitettä ja hyvinkin voisi pitää paikkansa kun ajattelee asiaa että miehen testorin tuotanto on jo laantunut niin paljon ettei enään seksi kiinosta niin luontasesti ajatukset siirtyvät jo vehreämmille niityille ja kuoleman pelko ei ole osa jokapäiväistä elämää. Samaten turha kukkoilu on jäänyt nuoremmille kiekujille ja onhan yksi tosi, että lisääntymishaluiset kanat ovat kaikonneet kukon lähipiiristä, joten kukko on päättänyt luovuttaa suosiolla:D
jaa siis miksi 36 vee hamuaa perhettä. No kaippa se on löytänyt sen oikean mutta nainen ei tajuu. Eihän perheen perustaminen ole ikäjuttu. Vanhempana mies osaa vain paremmin kantaa vastuun. Miehillä kun vastuun kantamisen taju tulee vasta myöhemmällä iällä.
Taisit kirjoittaa omasta taustasi enemmän kuin mihen taustasta.
Surullista se ainakin oli lukea, tosin jos nyt ymmärrät ottaa vastuu ta itsestä ja perheestä niin hyvä niin.
Naisille tiedoksi: Mies luo itse oman kaarensa, toiset ottavat vastuuta ja toiset eivät. Jos minun naiseni eläisi kaikkien vaistojen ja halujen mukaan niin hänellä olisi pesiä niin perkeleesti muidenkin kanssa. Jos mies ei hallitse omia halujaan ja jos naista ei haluta, niin huono tilanne. Jos tuon takia erotaan niin ei kannata perheestä havitella tai miehestä vastuun kantajaa.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä: tapasin 2 vuotta sitten työni kautta valovoimaisen miehen. Tulimme erittäin hyvin juttuun, ja hän kertoi minulle avioliitostaan. Vaimolla oli edellisestä suhteesta 3 lasta, mutta yhteisiä lapsia heillä ei ollut. Tuohon aikaan olivat olleet 2 vuotta naimisissa. Hänen mukaan nainen oli tyranni avioliitossa ja hän kertoi minulle olevansa onneton. Sanoin, ettei minulla ole kokemuksia avioliitoista, ja minä en osaa neuvoa häntä tässä asiassa.
Tiemme erkanivat ja tapasimme taas 9 kuukauden kuluttua, kun palasin samoihin työtehtäviini. Tulimme edelleen hyvin juttuun ja tapasimme useasti työn merkeissä. Kuukausien kuluttua meille molemmille selvisi, että kumpikin meistä oli eronnut tahollaan noiden 9 kuukauden aikana. Hän kutsui minut iltateelle luokseensa ja ns. tuolla reissulla olen edelleen.
Mies on 35-vuotias ja hänellä on oma, menestyvä firma. Hänellä on ollut useita pitkäaikaisia suhteita, mutta yksikään niistä ei ole kestänyt neljää vuotta pidempään. Avioliitto oli hänen ensimmäinen ja ero oli erittäin raskas ja hankala.
Tilanne on nyt tämä: Olemme olleet "yhdessä" 7 kuukautta. Mutta koska eroni jälkeen ilmoitin itseni jatko-opiskelijaksi yliopistoon, emme tämän takia näe toisiamme usein. Eikä riitä että asumme eri paikkakunnilla vaan, opiskelujeni takia myös eri valtioissa!
Puhuimme avoimesti yhteisestä tulevaisuudesta, kun olin hänen luonaan jouluna. Hän kertoi, ettei koska ole hinkunut omia lapsia, mutta ajatellut, että jos hänen rakastama nainen haluaa lapsia, niinhän voi siihen "myöntyä" (kuulosti minusta aika kauhealta). Itse en ollut ajatellut suhdettamme niin pitkälle, että olisin lapsia ajatellut. Nyt hän kuitenkin kertoi minulle, että ajatus meidän yhteisestä lapsesta on pyörinyt hänen mielessään. Hänen mielestä se tuntuisi jotenkin luontevalta.
Hän on nyt remontoinut taloa, johon hän muutti eron jälkeen, sain olla mukana suunnittelemassa remonttia ja tekemässä sisustusta. Sanoinkin, että talo on hänen ja hänen tulisi tehdä valinnat. Hän sanoi, että haluaa minunkin viihtyvän ja tuntevani oloni kotoisaksi.
Mielestäni etenemme liian nopeasti, koska hänen ero on vielä niin tuoreessa muistissa. Toisekseen olen 9 vuotta häntä nuorempi, joten elämän tilanteemme ovat hyvin erilaiset. Hän vastasi kuitenkin, että hänelle ikäero ei ole ongelma, ja koska kumpikin viihdymme erittäin hyvin toistemme seurassa ja tunteet toisiamme kohtaan ovat erittäin syviä sekä kaikki on alusta asti "kolahtanut" meidän kohdallamme, niin hän ei näe mitään syytä miksi odottaa pidempään perheen perustamisen kanssa.
Minä kysyin häneltä suoraan mikä on herättänyt hänessä nyt tuon perheenperustamisvietin. Hän ei osannut sitä suoraan sanoa, mutta että tunteet mitä hänellä on minua kohtaan ja tietyt asiat minussa (en ala luetteloimaan, oli aika siirappista tekstiä). Hän myös sanoi, ettei ole tarkotus sitoa minua kotiin lapsen/lapsien kanssa. Keskustelimme asiasta pitkään ja kerroin, että haluaisin nauttia arjesta hänen kanssa kahdestaan edes hetken ennenkuin alamme perheenperustamiseen.
Eli neuvoisin sinua kysymään suoraan häneltä. Minulle se ainakin toi selvyyttä asiaan ja tottakai entisillä suhteilla on merkitystä mitä hän nyt haluaa. Ja onhan tuolla iälläkin merkitystä. Ihan varmasti 35-vuotias arvostaa eri asioita kuin esim. 20-vuotias!
Hän on vihdoin silmittömän rakastunut! Mutta sinä kai et, koska syitä pohdiskelet!
Miksi miehen olisi pitänyt sitten ottaa kuka tahansa lastensa äidiksi? Eiköhän jokainen toimi vasta sitten kun se oikea osuu kohdalle.
Nimim. vakavan seurustelun 3-kymppisenä aloittanut