Minä olen ns. menevä isoäiti, ikää 59v, eikä kiinnosta yhtään tulevat eikä olevat lapsenlapset. Pitäkää vain minua ihmishirviönä, mutta minä olen 30v uhrannut elämästäni lapsista huolehtimiseen, ja sen aika on ohi nyt. Nyt on elämässä muut asiat tärkeitä. Kuten Belgiassa asuvat nykyisen mieheni uudet ystävät ym.
Tyttäreni lähetti viestin, jossa meni suunnilleen näin, että "Onnea sulle, sait lapsenlapsen, korkkaapa kuoharit ym".
Mitä ihmeen onnea? Lapset ovat maailman luonnollisin asia, miksi pitäisi jotenkin alkaa hössöttämään. Olen kohtelias, ja vien tuliaisia heille matkaltani, mutta miksikään lapsenhoitoautomaatiksi en todellakaan ala.
Tyttäreni lähetti viestin, jossa meni suunnilleen näin, että "Onnea sulle, sait lapsenlapsen, korkkaapa kuoharit ym".
Mitä ihmeen onnea? Lapset ovat maailman luonnollisin asia, miksi pitäisi jotenkin alkaa hössöttämään. Olen kohtelias, ja vien tuliaisia heille matkaltani, mutta miksikään lapsenhoitoautomaatiksi en todellakaan ala.
Vastaukset 28
Vanhimmat
..joopa joo...vaatiiko onnitteleminen tai onnellisena oleminen lapsen hyvästä elämästä sinulta kauheasti.
ihan vapaasti vaan, mutta älä paru kun tarvitsisit itse apua tai jonkun jakamaan onneasi.
tuskin lapsiasi kiinnostaa.
niin kaiku vastaa kun sinne huutaakin.
Taitaa se kyllä vain niin mennä että nämä v-mäisimmät lapset saa kaiken mutta kiltit jää ilman.
Entäpä, jos mummo ja äiti ei todellakaan ole kiinnostunut!? Jospa hänellä on laaja ystäväpiiri?
Entä jos hän muuttaa senioritaloon asumaan ikäännyttyään ja jatkaa hauskaa elmäänsä terveenä vanhuksena ysikymppiseksi!
On niitä sellaisiakin mummoja. Kaikilla ei edes ole lapsia saati useampaa sukupolvea vierialemassa. Silti selviävät ja testamenttavat omaisuutensa kodittomille kissoille.
Minusta tuo "Odotas kun tulet vanhaksi, emme tule edes katsomaan"-asenne on pelkkää kateutta.
Mistähän lie johtuukaan, että monet lapsettomat tekevät testamentit jonnekin. Vaikka mainitsemallesi kissojen k.yhdistykselle? Tai syöpäsäätiölle, seurakunnalle tms? Kuitenkin lähes kaikilla meillä olisi elossa olevia sukulaisiakin.
Se johtuu siitä että haluaa antaa maanpäällisen omaisuutensa mieluummin haluamalleen kohteelle eikä inhottaville kyttääville sukulaisille. Jos joku olisi ollut ihana eläissään, toki hänelle jäisi jokin osuus ja sitten vaikka 30 % perinnöstä esimerkiksi hyväntekeväisyydelle.
Nekö, ne "Belgiassa asuvat nykyisen miehesi uudet ystävät" sitten käyvät sua vanhana hoivakodissa katsomassa, kun kerta ovat lapsenlapsia tärkeämpiä?
Ei mikään takaa, että lapsenlapset tulevat isovanhempia katsomaan, eikä lapsetkaan välttämättä tule omia vanhempia katsomaan. Ei mikään takaa, että sinunkaan lapsetkaan tulevat katsomaan sinua, hoivaavat sinua, kun sinä olet vanha. Eikä sitä voi odottaa, vaatia, pitää itsestäänselvänä, kuten sinä odotat, kuten eräs toinen tässä ketjussa odottaa.
Asenteenne: kun isomummo nyt "hyljeksii" lapsenlapsiaan, niin saapahan sitten istua kiikkustuolissakin yksin 10-20 v päästä. Njäh Njäh. Upeaa asennetta teiltä.
On aivan turha syyllistää muita, jos eivät jaksa olla kiinnostuneita isovanhemmuudesta 24/7. Vaikka isomummo olisi kuinka lapsiystävällinen, kantaisi lahjoja näille, ei se takaa, että lapset/lapsenlapset tulevat käymään. Aika moni vanhus nytkin tällä hetkellä saa vieraita ehkä vain kerran, pari vuodessa, jouluna, tutkimusten ja yleisen tuntuman mukaan. Eli eivät tämänkään hetken äidit paljon omista vanhemmistaan välitä. Joten jotensakin turha odottaa, että muutosta tapahtuisi tulevaisuudessa, kun te parjaajat olette itse vanhoja, ja niissä kiikkustuoleissa.
On mielestäni aika kummallista, että ihmiset odottavat, laskevat, että lapset/lapsenlapset tulevat tapaamaan itseään vanhempia/isovanhempia vanhainkotiin. Ei kai tämä ole ollut teillä vaan yksi lapsenteon motiivi?
Mahtaa olla iso pettymys Irmeli Ihanne Mummelille kun ikänsä hyysää, tykkää ,holhoo, kasvattaa ja passaa ensin omia lapsiaan ja sitten lapsenlapsia uhrautuen ja aina paikalla ollen....ja sitten eivät kiittämättömät tule edes vanhainkotiin moikkaamaan...ees korttia lähetetä..perintöä kytätään että paljonko,heruis ja koska potkasee puurolusikan nurkkaan.
Toista se on naapurin Mairella Belgiassa köllöttää. Ja Sinikalla Kreikan Kossilla, jonne muutti kun löysi kypsällä iällä uusia kavereita. Ihanne Mummeli se virkkas nuttuja sillä välin lapsenlapsille ja säästi synttärirahaa pankkiin. Ja oli AINA paikalla. Maire ja Sinikka sais hävetä!
Ensimmäinen kappaleesi kuvastaa tämän ajan ja menneiden ja tulevien aikojenkin totuutta.
Toinen taas kuvastaa katkeruutta. Naista kohtaan, joka ei näe äitiyttä koko elämän kestävänä urana. Naiselle, joka uskaltaa tehdä päätöksiä, vaikka omat lapset ja ulkopuoliset eivät niitä aina ymmärräkään. Naiselle, jonka ei tarvitse jättää senttiäkään perintöä lapsilleen, eikä lapsenlapsille.
Kuten kirjoitin, voitte mennä katsomaan sinne vanhainkotiin, kuinka moni istuu yksin huoneessaan, sairaalassa, ainoana seurana se hoitaja, jolla on aina liian kiire, joka ei voi tälle asian tilalle mitään.
Voit edelleen virkata nuttuja ja olla aina paikalla, mutta kiltteyttä ja hyvyyttä ei tässä elämässä aina palkita niin kuin itse olettaa. Eikä se ole todellista kiltteyttä ja isomummoutta, jos olettaa nutuilla ja rahalla ostavansa lapset häntä vanhemmiten hoivaamaan.
Montaako mummoa itse käyt hoivakodissa tapaamassa? Älä sinä luule, että paraskaan mummolapsenhoitaja saa vierailijoita hoivakotiin!
Joka sinne joutuu, tapaa korkeintaan seurakunnan diakonissan.
Jos joskus lapset sinne ksyvät, tuovat santpaulian tuliaisiksi ja istuvat puoli tuntia vaivautuneina.
Lapsenlapsia et näe enää koskaan.
Se on elämää ja karman laki.
Kyllä. Lisäksi vielä: eiköhän se Belgiatapaus ennemmin halua elää elämäänsä nimenomaan nyt ja nauttia siitä, eikä odottaa siellä kiikkustoolissaan jossain Perähikiällä, minähän vuonna ne lapsenlapset mahtaisivat vaivautua mummolaan asti.
Kannatan ennemmin todellakin sitä oma elämä -vaihtoehtoa.
pidä kuule ihmeessä huolta että suhteet sinne belgiaan sen miehes tuttaviin pysyy hyvinä! on sitten kiva kun se suhde päättyy ja suhde omiin sukulaisiin väljähtynyt.
mutta muista, että on sitten ihan turha siinä kiikkutuolissa ruikuttaa kun kukaan ei käy katsomassa... niin kuin täällä onkin jo sanottu...
Miksi niin monet vanhukset valittavat yksinäisyyttä, vaikka lapsia on useampi? Miksei ne lapset hoidakaan vanhempiaan, vaikka sinun mielestäsi lapset hoitavat automaatisesti vanhempansa?
tykännyt lastenlastensa kanssa touhuilla, ei koskaan edes kylässä käynyt kun lapset oli pieniä. No eivät kyllä toisiaan tunne ollenkaan joten mitään tunnesiteitä ei todellakaan ole päässyt missään vaiheessa syntymään lasten ja tämän muorin kanssa. Siellä se tupakansavuisessa/-katkuisessa yksiössään ihmettelee kun kukaan ei koskaan käy. Samassa johon odotteli jo aikanaan niitä lapsia ja lapsenlapsiaan käymään.
Ensinnäkin sinne ei mahdu pikkukakarain kanssa ja isommat eivät halunneet tulla tupakanhajuiseen/-savuiseen kämppään jossa haju tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja joka huokoseen. Lisäksi astmaattisena saa hengitysvaivoja. Äitini onkin aina pitänyt itseään jonakin kuvitteellisena kuningattarena jota pitäisi palvoa ja passata, koskaan ei voinut mitään tehdä lastensa hyväksi ilman sitä muistuttamista miten suuressa kiitollisuudenvelassa hänelle ollaan(mistähän?). Jo lapsena sai kuulla miten kiitollisia saamme joka asiasta olla mitä hän tekee ja niin päinpois.
Yrittänyt olen kaikkeni että hänellä tämä tupakointi sisätiloissa edes loppuisi, mutta mitä vielä, senkun pahenee vaan. No itselläni tällaisena hengityselin vammaisena ei siihen asuntoon ole menemistä ellen halua itseäni kipeäksi. Joten antaa mummon olla siellä omissa oloissaan ja voivotella kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan kuinka kamalia kakaroita hänellä on kun kukaan ei koskaan käy. Niin metsä vastaa kuin siihen huutaa, sopii aika hyvin tähänkin tapaukseen. Ikäviä juttuja, mutta asialle nyt ei vaan voi mitään.
No meidän äiti teki selväksi että ei kiitos älkää tuoko lapsianne mun tykö.
Me oltiin aikoinamme luonnevikaisia kauhukakaroita ja vietiin sen hermot/voimat vuosiksi.
Olis kohtuutonta että mamman helvetti jatkuisi lastenlasten muodossa.
Me arvostetaan että se jaksoi meidän kanssa aikanaan tulematta hulluksi--- ja kunnioitetaan sen päätöstä saada olla rauhassa ja nauttia hyvin ansaittuja eläkepäiviään ilman vastuuta lastenlapsista.
Hoitajia ja hoitopaikkoja löytyy kyllä kun ei heti kyylää ilmaista hoitoa sukulaisilta sukurakkauden nimissä.
Aika paljon riippuu niistä lapsenlapsista että jaksaako niiden kans touhata.
Jos muksut on ihan seinähulluja ja huonostikasvatettuja torpedoja---niin ..Belgia tai Kreikka kuulostaa varmasti houkuttelevalta! Ja miksi te näitä mummoparkoja rasitatte? Missä ne pappakullat ja ukit piileskelee?
Kukin toimittaa tyylillänsä ja kuten äidiksi niin myös mummoksi kasvetaan ;)
Kaikki eivät tosin ole lempeitä mummo-tyyppejä eikä tarvitsekaan olla!! Ole kuitenkin lastesi elämässä läsnä, sillä omalla tavallasi :)
On se jännää, miten pidetään itsestäänselvänä, että isoäidit hoitaa lapsenlapset ja on aina valmiina auttamaan.
Miksi ei ihmiset, jotka on jo omat lapsensa saaneet aikuiseksi, saa nauttia eläkepäivistään miten huvittaa?
Mitä itse haluat tehdä? Haluatko olla hautaan asti lastenkaitsija, virkkaaja ja uhraaja? Vai haluatko vaikka mennä ihan rauhassa mökille, matkoille tai Pariisiin juomaan kahvit jos rahaa vaan on matkaan?
Minulla on 3 lasta, enkä todellakaan odota, että oma äitini tai anoppini lapset hoitaisi. Hoitajalle maksetaan palkka jos vanhemmilla on menoja. Jokainen ansaitsee haluamansa eläkepäivät niin kauan kun terveyttä vielä riittää.
Vaikka kuinka uhrautuisi, ei se takaa sitä että 'kukaan käy katsomassa vanhainkodissa'.
Lapsenhoito- tai lahja-automaatiksi ei yhdenkään mummon tarvitse ryhtyä. Mutta pistää epäilemään, onko sinulla lapsia lainkaan jos lasten saanti on vain maailman luonnollisin asia, eikä kaipaa minkäänlaisia onnitteluja, onnentoivotuksia tai "hössötyksiä".
Minulle toivotettiin onnea jopa kun veljeni sai tytön, ja toden totta, eikä tuolloin käynyt mielessäkään etteikö voisi olla onnittelujen arvoista, kun sukuun syntyy ihana uusi ihmisentaimi, vieläpä terveenä ja hyvissä voimin.
"Minulle toivotettiin onnea jopa kun veljeni sai tytön"
Mielestäni tuo oli kauniisti tehty siltä onnittelijalta ja toi varmaan mukanaan hyvää mieltä*
Huomaavaisuutta ja lämpöä saisi olla enemmän arjessamme toisiamme kohtaan.
Kyllä se lapsen syntymä ja ihmisen kuolemakin on niitä maailman luonnollisimpia asioita. Ei mitään ihmeitä. Toki syntyvästä lapsesta jokainen perhe iloitsee, mutta ei se nyt sentään mikään ihme tai saavutus ole. Paitsi ehkä parille, joka on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta, silloin voidaan puhua saavutuksesta.
Mutta normaali menetelmin syntyneellä lapsella, mikä saavutus se nyt loppuviimein on, raskaaksitulo, ei mikään!
Ei se mikään "saavutus" ole, kuin ei myöskään syntymäpäivä tai vaikkapa lottovoitto, mutta onnittelun aihe kyllä. Voi kai sitä iloita ja onnitella muustakin kuin kovalla työllä ansaitusta?
Kyllä, sekä syntymä että kuolema ovat luonnollisia asioita. Mutta siinä missä kuolemasta ollaan surullisia niin kuuluu elämästä olla onnellisia. Entä jos aloittaja olisi saanut tiedon, että hänen lapsenlapsensa olisi kuollut, ja reaktio olisi: sehän on ihan luonnollista, mitä tuosta hössöttämään, ei se minua kosketa!
"Tyttäreni lähetti viestin, jossa meni suunnilleen näin, että "Onnea sulle, sait lapsenlapsen, korkkaapa kuoharit ym".
Mitä ihmeen onnea?"
Joopa joo...nyky moniongelmaisten tyttärien viesti stressaantuneille hoito-automaatti-mummoille kuuluis varmaan.
" Onnea sulle, sait TAAS lapsenlapsen, kaivappa esiin diapamit!".
Mistä ajattelet, että hoitaisit lapsia? Jos itse olet aikanaan toiminut haluamallasi tavalla eli hoitanut itse lapsen hoitamiset, niin tuskin ne lapsesikaan samaa olettaa. Ja musta tuo on ihan okei, ei ole mitään vaatimusta, että isovanhemman tarvitsisi osallistua lapsenhoitoon. Mutta onko tässä nyt jotain muutakin kuin tuo lapsenhoito? Mietin vain itseäni asemaan, että olisin lapsen juuri saanut eikä äitini voisi edes yhtyä iloon... Se tuntuisi oudolta, ei hoitamisen välttäminen. Oikeastaan ainoa toive (ei vaatimus) suhteessa lapsen isovanhempiin on se, että muodostuisi jonkinlainen suhde heidän välilleen. Hoitamisten sijaan korkeintaan voisi hemmotella ja itse koittaisin sitten kurissa pitää. Ja jos nyt joku isovanhempi ei haluaisi olla yhteydessä lapsenlapseensa jostain syystä, niin eihän sillekään voi muuta kuin hyväksyä. Kyllä lapsi ilman yhtä mummoa pärjää.
Taitaa nyt olla jotenkin kireät välit sinulla ja tyttärelläsi, päättelin tuosta sävystä. Toivottavasti saatte ne sovittua ennen kuin liihottelet muualle sillä kyllä hyvät välit ja lapsenhoitamattomuuden voi saada samaan aikaan.
Jaa-aa.Näkemys se on tuokin.
Itse olen kohta 46 täyttävä nainen ja äiti,jonka mummo kuoli suht nuorena.Mummollani on muistoissani aina suuri osa,sillä en voi koskaan unohtaa hänen lempeyttään ja välittämistään. Oli ihanaa viettää mummon kanssa aikaa retkillä, mustikassa yms. Yhdessä kerätyt mustikat leivoimme yhdessä piirakaksi,minä pienillä käsilläni mummon kanssa samalla seurustellen.Kuinka ihanaa oli olla mummon luona yötä ja kuunnella mummon tarinoita omasta elämästään.Jos olin sairas,mummo kävi katsomassa ja antoi lohdutusta pienen huonoon oloon. Ei mummoni lahjonut lahjoilla vaan antoi aidosti aikaansa,joka tuntui maailman ihanimmalta ajalta. Kun murrosiän surut alkoivat painaa,pystyin menemään mummoni luokse ja aina sain siellä lohtua.
Olin 14-vuotias ,kun mummoni sai aivoveritulpan ja joutui sairaalaan.Hän dementoitui ja vietti hoitokodissa 3 pitkää vuotta vuoteenomana ,mutta en lakannut käymästä häntä katsomassa.Hän ei puhunut,mutta kävin useamman kerran viikossa koko kolmen vuoden ajan istumassa mummoni luona,otin kädestä kiinni ja juttelin tai luin jotakin,vaikkei hän enää sanonut sanaakaan ja oli useinmiten omassa maailmassaan.Mutta rakkauteni häneeen oli niin vahva,että uskoin hänen ymmärtävän ,että olen lähellä.
Mummoni antoi minulle äärettömän paljon ottamalla minut mukaansa elämäänsä ja toivon,että hän ymmärsi,etten jättänyt häntä,vaikka hän hävisi omaan maailmaansa.
Oma äitini antoi ihan samalla tavalla omille lapsilleni aikaansa ja hänen kuoltuaan 5 vuotta sitten,lapset jäivät kaipaamaan häntä suunnattomasti. Toinen mummo ja pappa elävät juuri teemana olevaa "omaa elämää" juurikaan pitämättä yhteyttä kolmeen lapsenlapseensa,jotka nyt ovat murrosiässä.Lapset eivät kaipaa heitä,eivät käy tai edes soittele vapaaehtoisesti heille. Tämä mummo-pappa-pari ovat lapsille ne isovanhemmat,joita ehkä tapaa muutaman kerran vuodessa .Lapsilla ei ole mitään tunnesiteitä heihin. Tämä on ollut näiden isovanhempien valinta,mutta säälin heitä siinä.
Itse odotan innolla joku päivä isovanhemmaksi tulemista ja olen jo suunnitellut kaikkea,mitä voin lastenlasten kanssa tehdä ja saada heidät tuntemaan itsensä aivan erityisiksi.
Haluan olla osa lastenlasteni elämää ja antaa heille ennenkaikkea elämyksiä ja ihania muistoja yhdessä mummon kanssa.
Sä haluat mutta ei kaikki!
terv. hevimummo
Näinhän se on, mutta kun mummouden ja menevän seniorikaudenkin voi yhdistää. Olen moottoripyöräilyä harrastava, tatuoitu ja maailmaakierrellyt ja uusia haasteita aina vastaanottanut äiti ja se ei sulje pois silti kaikkea tuota,mitä kirjoitin. Haluan jatkaa omalta osaltani myös mummoni ja äitini viitoittamaa tietä lämpimästä mummoudesta eikä se tarkoita etten osaisi elää myös omaa elämää. Vaikka maailmaa on paljon jo nähty ja Himalajalle kiivetty,monta unelmaa on vielä toteuttamatta ,mutta se ei sulje lapsenlapsia eikä tietenkään omia lapsiakaan pois. Omat lapseni ovat seikkailleet kanssani erilaisissa kulttuureissa ja maissa ja tietyssä mittakaavassa voi matkustelua toteuttaa myös lastenlasten kanssa. Mustavalkoista ajattelua,jos väittää ,että itsellinen mummous väistää jotenkin myös lämpimän ja läheisen mummouden pois.Potaskaa!
Jos tuo mitä kirjoitat, on totta, onnittelut siitä että olet ns. kaikkea mahdollista. Teikäläisia vain on kovin vähän.
Ei kai tuo niin ihmeellistä ja harvinaista ole.Uskon,että samanlaisia mummoja ja pappoja löytyy enemmänkin,jotka osaavat tasapainottaa oman ajan ja lapsille ja lastenlapsille jaettavan ajan ihan luontaisesti.Ja onko nykyaikana ihmeellistä,jos haluaa nähdä maailmaa ja nauttia elämästä,mutta myös läheisistä? Toivon mukaan ikää kun tulee,niin myös terveys pysyy,jotta voi nauttia näistä ihanista yhdistelmistä!