Mies petti ja annoin "anteeksi".Asuimme vuoden erillään,mutta jotenkin vain(sääli)otin takasin asumaan.Lupasin antaa anteeksi ja unohtaa.Nyt mies ollut kunnolla,mutta en pystykkään antamaan anteeksi.Nalkutan ja olen vittumainen häntä kohtaan.En haluaisi että asiat ovat näin,olen valmis elämään yhdessä.Mutta miten ihmeessä oikeesti annan anteeksi?Jokainen vitsi joka viittaa pettämiseen,laukasee "kohtauksen".En siedä mitään sen tyylisiä juttuja,olen ärsyttävä.Suutun ja kiukuttelen turhaan.Miten ihmeessä muut ovat päässeet moisesta yli?Uusi vuosi edessä,uudet ajatukset kun viellä saisi pään sisälle.
pettää..ei petä..pettää..
anteeksi?
61399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun on vaan parasta antaa olla ja unohta kateuden kokonaan jos kerran otit takaisin hanet...eiko niin?
Meillä kanssa mies petti ja sanoin antavani anteeksi ajan kanssa. Ettei tarvitse muuttaa pois yms..
Meillä mies kanssa ollut kunnolla nyt kai. Tosin pienistä asioista valehtelee jatkuvaan ja on tullut pari isompaakin asiaa esille ajalta jolloin ei vielä asuttu yhdessä.. esim. toiset naiset hänen luonaan yökylässä, seksinhaku netissä yms.. myös rahavelkoja on ollut meidän seurustelun aikana mielestäni aika isoja, jotka tosin nyt kai hoidettu.
Itsekkin olen huomannut, että nalkutan enemmän ja tosiaan olen vittumainen häntä kohtaan.
En pidä häntä oikeastaan minään.. oletan esim kaikkien asioiden olevan valhetta.
Monta asiaa jää hoitamatta, koska en enään osaa ottaa tosissaan.
Itsekin haluaisin että asiat muuttuisi, mutta mitenpä tässä loukkauksia unohtaa, kun uusia ropisee päälle jatkuvaan.
Jos mies olisi oikeasti kunnolla ja lopettaisi valehtelun, niin uskon, että saisimme asiat kuntoon.. ajan kanssa taas.
Mutta uusi valhe tulee ilmi, niin tulee mieleen kaikki entisetkin sellaiset.
Pettämisvitsit ei minua juurikaan haittaa..
Mutta olen ollut ennen mielestäni kovinkin mukava suhteessa.. siis ennen kun mies alkoi pettämiset ja jatkuvat valehtelut yms.
-Hyväksyin pornon, en enään. (mies haukkui minun ulkonäön, itsetunto-ongelmia)
-Reissut toiseen kaupunkiin hyväksyin, enään en.. oletan, että siellä voi baarissa etsiä hyvällä omallatunnolla, koska ei jää helposti kiinni.
-Laivareissut ehdoton ei nykyään.. ennen olisin päästänyt.
-Uudet naistuttavuudet tekee epäileväksi. Todella epäileväksi. Ennen ei tehnyt.
Yms.. miestä syytän tästä nipottamisestani.
Eikä se mieli muutu.. minä nimittäin en itseäni muuta, vaan mies saa lopettaa sen valehtelun tai kärsiä rauhassa.
Itse en aio muuttaa pois, enkä sen kummemmin häätää miestä pois.. mikäpä täällä asuessa, mies ei useasti edes ole täällä. Tekee paljon töitä TAI JOTAIN!
Harmi vaan, kun mies pilasi niin hyvälle vaikuttavan suhteen.
Olen edellisissä suhteissa ollut todella mukava, jos siis ei ole tapahtunut pettämisiä ja velehteluja.
pettänyt ja valehdellut enemmänkin, niin ei sellasten jälkeen voi luottaa eikä ottaa tosissaan yhtään mitään. Ei voi tietää puhuuko toinen totta vai paskaa, ja loppujen lopuksi: onko mikään ollut totta ennenkään vai onko kaikki ollut vaan valehtelua valehtelun perään, siis ihan kaikki!
-niin petti mun akkani,lupasi aina vaan ,karkasi,lapset pieniä.ukot on samanlaisia.nyt ollaan ,kun ei oos mitään tapahtunut.--elikkä syy on mun.diaknoosi ,,maanis debressio.paa ukkos sairaalaan.SYYTELLÄN VIATTOMIA:
Katos katos ku tuttua teilläkin noi jutut.
No, me oltii yhdes noin 4kk ku yllätin rysän päältä miehen toisen naisen kanssa. En kans antanu anteeksi, mut halusin kuitenkin antaa hälle mahdollisuuden korjata erehdyksen, mutta valehtelu jatkui kanssa.Muutettii siis pettämise jälkee yhteen pysyvästi. Samoin minä olin pahalla tuulella kokoajan, en jaksanu panostaa suhteeseen sen vertaa, elin vaan ja kävin töissä. Sit mies alkoi juoda. Olen ite yövuoroa tekevä, tulin aamuisin kotioo ja ukko kännis viel tai koko huusholli haisi, alkoi ottaa päähän.. ku tulin kotiin joko hän yksin nukku haisevana tai sit oli joku kaveri makaamas jossai sohvalla, en tykännyt asiasta. Mut kävin töissä silti, sit mies vakuutti ettei oo juonu yhtää öisin , ei tuu ketään tänne ku oot töissä, saat tulla kotiin nukkuu rauhas jne.. muutenkaan en tykkää ett arkena juodaan, hänkin kävi töissä mut aina ku yövuorot loppu niin aamulla aukes pullo jo. meni nukkuu välil ja jatkoi illalla. Pian alkoi käydä kiinnikkin, kun minä vallaan pahalla tuulella, riideltiin ja mua ärsytti, kun ei voinu luottaa mieheen. Alkoi riidelles sitt mies käymään kiinnikki, ja kurkkuun.. joo jätin miehen. Lähdin talosta. ja ollaan nyt taas yhdes, mut nyt miehel menee rahat pelamiseen, ja meil lapsi, joten taas on eroaminen edes ehkä, mutta nyt en minä lähde lapsen kanssa pois, vaan se on mies joka talosta lähtee. Hän töppäilee niin hän lähtee ! :) eikös?
Tuntui kun lukisin omista tunteistani.Kerrankin joku tuntee niinkuin minäkin.En enää arvosta itseäni naisena ja miestäni en arvosta ollenkaan.Näen usein unia(etenkin riidan jälkeen),että olemme eronneet ja pärjään kumminkin elämässäni hyvin.Olen keskustellut asiasta ja ymmärsin että vaadin hyvitystä tapahtuneesta.Sitä tuskin kumminkaan koskaan saan.Anteeksi yritän antaa,mutta en luota mieheen ollenkaan.Välillä menee jo ihan hyvin,mutta..Minustakin on sääli että mies pilasi hyvän suhteemme kännitoilailuillaan.Jätin toisen miehen hänen takiaan,koska rakastuin häneen.Itse vihaan valehtelemista.Ehkä siksi tämä on niin perhanan vaikeaa.Yritän kumminkin.Nyt ymmärrän että vittuiluni on"normaalia"pahaa oloa tapahtuneesta.