Pahoittelen alkuun heti sitä että korotan ääntäni täälä tavoin. Oli (jostain kumman syystä ??) jotenkin pakko laittaa tämä ketju alulle. Ehkä kenties siitä syystä että tällekin palstalle eksyneet (ja toisaalta vannoutuneet kannattajat/vastustajat) ruotivat ihmissuhdeasioita (jopa) paatoksellisella äänenpainolla kuinka mikäkin suhde on toistaan parempi. En ala tähän samaan leikkiin nyt (tiedä sitten ehkä myöhemmin), mutta ajattelin kuitenkin selventää TERMEJÄ... ei mene tuo lapsi pesuveden mukana.
1. Seurusteleminen. Asutaan eri osoitteissa, josta tavataan yhtä tiettyä henkilöä. Käydään hänen kanssaan harrastuksissa, ulkona syömässä jne. Pyritään löytää yhteistä aikaa jota tarvitaan parisuhteen rakentamista varten.
2. Suljettu suhde. Asutaan yhden tietyn henkilön (tai perheen) kanssa samassa osoitteessa. Jaetaan aika hänen kanssaan ja suunnittellaan yhteiset menot, tulot jne.Suhteeseen ei kuulu muita ihmisiä (seksuaalisesti), eikä muutenkaan henkisellä tasolla.
3.Avoin suhde. Asutaan yhden tietyn ihmisen (perheen) kanssa samassa osoitteessa. Jaetaan aikaa tälle ihmiselle (perheelle), mutta voidaan jakaa aikaa, seksuaalista nautintoa ja tarvittaessa liittää toinen tai kolmaskin henkilö suhteeseen "kiinni". Avoin suhde voi olla myös pelkästään ns. henkisesti Avoin suhde, jossa asiat, tapahtumat, jotka ovat suhdetta koetelleen (hyvät ja huonot) käsitellään avoimesti, salaamatta tai pelkäämättä että toinen uhkaa eroamisella tai muulla fyysiselläkin riidalla ja suhteeseen ei liity muita henkilöitä tai seksuaalista nautintoa muiden ihmisten kanssa.
4.Vapaa suhde on suhde jossa kaksi henkilöä asuu samassa osoitteessa ja voivat vapaasti toteuttaa omia mieltymyksiään (niin seksuaalisia kuin muitakin) useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Suhdetta kuvaa erityisesti vähäinen mustasukkaisuus, mutta myöskin vähäinen sitoutuminen (niin taloudellisella, ajan,harrastusten jne tasolla). Suhteeseen harvoin tulee perhettä (lapsia), sillä ne vaativat molempien sitoutumista perheen ylläpitoon.
5. Sinkkuus (yksinasuminen) on lähtökohdillaan pelkästään yksinasumista. Kaiken ajan, harrastukset, ihmissuhteet määrittää ihminen yksin. Hän voi tulla ja mennä eri yhteyksissä eri ihmisten kanssa, ilman että sitoutuu (vrt. seurustelu) yhdenkään ihmisen aikatauluihin tai mieltymyksiin.Sinkkuuden ja seurustelemisen raja saattaa olla häilyvä, mutta määritetään yhden ihmisen kanssa, jonka kanssa alkaa viettää (vuorokaudessa) enemmän aikaa kuin toisten sinkkujen.
Toivon että te muutkin voisitte lisätä kommettejanne tähän ketjuun, tietysti mikäli tarvetta on. Ajatukseni oli kuitenkin YRITTÄÄ kiteyttää eri termit ja niiden erottaminen toisistaan. Tuntuu jotenkin typerältä, että yrittää jankata ihmiselle joka puhuu Aidan seipäästä kun itse puhuu Aidasta. KIITOS!!
1. Seurusteleminen. Asutaan eri osoitteissa, josta tavataan yhtä tiettyä henkilöä. Käydään hänen kanssaan harrastuksissa, ulkona syömässä jne. Pyritään löytää yhteistä aikaa jota tarvitaan parisuhteen rakentamista varten.
2. Suljettu suhde. Asutaan yhden tietyn henkilön (tai perheen) kanssa samassa osoitteessa. Jaetaan aika hänen kanssaan ja suunnittellaan yhteiset menot, tulot jne.Suhteeseen ei kuulu muita ihmisiä (seksuaalisesti), eikä muutenkaan henkisellä tasolla.
3.Avoin suhde. Asutaan yhden tietyn ihmisen (perheen) kanssa samassa osoitteessa. Jaetaan aikaa tälle ihmiselle (perheelle), mutta voidaan jakaa aikaa, seksuaalista nautintoa ja tarvittaessa liittää toinen tai kolmaskin henkilö suhteeseen "kiinni". Avoin suhde voi olla myös pelkästään ns. henkisesti Avoin suhde, jossa asiat, tapahtumat, jotka ovat suhdetta koetelleen (hyvät ja huonot) käsitellään avoimesti, salaamatta tai pelkäämättä että toinen uhkaa eroamisella tai muulla fyysiselläkin riidalla ja suhteeseen ei liity muita henkilöitä tai seksuaalista nautintoa muiden ihmisten kanssa.
4.Vapaa suhde on suhde jossa kaksi henkilöä asuu samassa osoitteessa ja voivat vapaasti toteuttaa omia mieltymyksiään (niin seksuaalisia kuin muitakin) useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Suhdetta kuvaa erityisesti vähäinen mustasukkaisuus, mutta myöskin vähäinen sitoutuminen (niin taloudellisella, ajan,harrastusten jne tasolla). Suhteeseen harvoin tulee perhettä (lapsia), sillä ne vaativat molempien sitoutumista perheen ylläpitoon.
5. Sinkkuus (yksinasuminen) on lähtökohdillaan pelkästään yksinasumista. Kaiken ajan, harrastukset, ihmissuhteet määrittää ihminen yksin. Hän voi tulla ja mennä eri yhteyksissä eri ihmisten kanssa, ilman että sitoutuu (vrt. seurustelu) yhdenkään ihmisen aikatauluihin tai mieltymyksiin.Sinkkuuden ja seurustelemisen raja saattaa olla häilyvä, mutta määritetään yhden ihmisen kanssa, jonka kanssa alkaa viettää (vuorokaudessa) enemmän aikaa kuin toisten sinkkujen.
Toivon että te muutkin voisitte lisätä kommettejanne tähän ketjuun, tietysti mikäli tarvetta on. Ajatukseni oli kuitenkin YRITTÄÄ kiteyttää eri termit ja niiden erottaminen toisistaan. Tuntuu jotenkin typerältä, että yrittää jankata ihmiselle joka puhuu Aidan seipäästä kun itse puhuu Aidasta. KIITOS!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huomasin, että mullakin oli menneet osittain sekaisin/päällekkäin nuo termit "avoin suhde" ja "vapaa suhde" :)
Mulla on toimiva, henkisesti avoin mutta monogaaminen suhde* itselläni, mutta ei kyllä tulis mieleenkään alkaa täällä kenellekään jankkaamaan että se on se ainoa oikea suhde ja muut on vääriä. Kaveripiirissä on myös polygaamisia tyyppejä, ja niille se sopii, no prob. Kukin saa valita itse oman tiensä (ja sit pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä että se sydämen valittu/valitut on asiasta samaa mieltä :D)
*Sivukysymys: lasketaanko meidän suhde kuitenkin myös fyysisesti avoimeksi, kun ollaan joskus harrasteltu tuttujen sinkkunaisten kanssa kolmen kuvioita? Vai tarkoittaako termi sitä, että ne sivusuhteet on erillisiä, ei yhteisiä?
...siis teillä on selvästi myös fyysinen Avoin suhde. Siis suhde jossa voidaan henkisellä tasolla hyvin keskusteella asioista, ilman että alkaa puukot lentelemään, puhumattakaan avioerosta. Mutta ennen kaikkea teillä on myös fyysisesti avoin suhde- Suhde jossa voi harrastaa (suomen kielihän on melkein ainoa maailmassa jos HARRASTETAAN seksiä, ei esim. omisteta/omata= Having sex) seksiä muidenkin kuin sen oman mielitietyn kanssa tai vaikka yhdessä. Ei ole väliä onko siinä ns. liimaantuneena yhtä tai kahta (naista/miestä)teidän suhteessa kiinni.
Listasta taisi jäädä uupumaan avoin seurustelusuhde. Eli asutaan eri osoitteissa ja ja voidaan tapailla/harrastaa seksiä myös muiden kanssa joko avoimesti tai toisen osapuolen tietämättä.
Vai liekö tuollainen suhde on suhde ollenkaan...
...niin anteeksi että kommenttisi aiheuttaa hilpeyttä minussa. Toki huomio on hyvä, varsinkin viimeinen lause tekstissäsi. Yritä kuitenkin löytää vastaus Sinkkuudesta... Kuten sanoin että seurustelun ja sinkkuuden välinen raja on häilyvä, mutta se selviää KAHDEN ihmisen yhteisessä "sopimuksessa".
Toisin sanoen: Ei ole olemassa Avointa seurustelusuhdetta- vain seurustelusuhde tai sinkkuus, mutta parisuhteita on olemassa useampia kuten aiemmin jo luettelin... niin ja jossain päin maailmaa löytyy ihan lakipykälienkin mukaisesti MONIAVIOISUUDEN suhde. Kiitos muuten kommenteista!!!
Itse asiassa avoin seurustelusuhde on olemassa. Meillä oli entisen poikaystävän (ei-asuinkumppani) kanssa sopimus siitä, että vaikka tapailemmekin toisiamme vakavasti, aikeissa ehkä jonakin päivänä muuttaa yhteen, voimme harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa.
Eikä todellakaan meistä silloin kumpikaan ollut sinkku.
Seurusteluhan on yhdenlainen parisuhde.
Kiitokset kommentista, oli hyvä huomio. Ymmärrän jokseenkin ajatuksesi ja hyväksyn mielipiteesi siitä, että teillä on ollut "avoin seurustelusuhde". Tämä koskettaa kuitenkin sinua, ei muita. ;)
En haluaisi olla hiustenhalkoja, mutta koska tuntuu että tarvitsisi hieman tarkentaa asiaa, teen sen. Aikuisuuteen kun kuuluu kuunnella toisten mielipiteitä ja jos ne mielipiteet poikkeavat toisista, tulee vasta-argumentit perustella selkeästi jottei pääse syntymään vääriä johtopäätöksiä. Mieleni tekee siis ampua alas ne pyyt sieltä oksalta kaikesta huolimatta. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittelemään tai riitelemään, mutta perustelen vastaväitteeni seuraavalla tavalla...
Kun mainitsit puheessasi sopimuksen, käytit imperfektiä eli siis mennyttä muotoa. Samoin mainitsit poikaystäväsi menneessä muodossa, jolloin ymmärrän ettei hän enää ole poikaystäväsi. Sanoit kuitenkin tapailevanne (edelleenkö??...useinko??) vakavasti ja mainitsit aikeista muuttaa yhteen. Voi kuulostaa pikkumaiselta, mutta imperfektin ja preesensin käyttö samassa kappaleessa hämmentää minua ja kenties muitakin lukijoita. Toisin sanoen seurustelet (??), mutta ex-poikaystävän kanssa. Ette kuitenkaan asu yhdessä... Mielestäni aika irrationaalinen yhtälö.
Mainitsit myöskin sinkkuudesta ja parisuhteesta. Sinkku (tai sinkkuus), jota myös itsekin käytän, eivät ole virallisia termejä. Esim. nimikirjanotteessa jonka saa maistraatista mainitaan termit: naimaton, naimisissa tai avoliitossa. Taitaapa löytyä sellainenkin kuin rekisteröity parisuhde joista on viime aikoina puhuttu. Sinkkuhan on tämän päivän (populaarikulttuurin kutsuma) nimitys, joka tarkoittaa naimatonta, yksin omassa taloudessa elävää ihmistä. Ennen puhuttiin yksineläjästä tai vaikkapa erakosta. Nämä nimitykset eivät kuullosta kuitenkaan nuoren (city-)ihmisen termeiltä, joten on muodikasta puhua sinkusta (tai sinkkuudesta). Valitettavasti tapauksiahan on että joitakin yksineläjiä (vanhuksia) on löydetty kaupungin kerrostalosta pitkiäkin aikoja kuolleena. Heitä (ei siis leskiä) kun ei muoti-ilmiöstä johtuen voida kutsua sinkuiksi, vaikka sitä eittämättä ovat myöskin olleet. Käsitteitä on siis monia. Entäpäs se parisuhde?
Aikuistumiseen liittyy meillä kaikilla muistoja. Joillekin ne voivat olla ikäviä ja tulen katkuisia (esim. ovat paukkuen maailmalle...) Toisille ne voivat olla huvittavia tai hävettäviäkin (esim. iskä roudaa tavarat opiskelupaikkakunnan "boksiin" ja äiskä tarjoaa pullaa kämppiksillekin...). Olivat ne muistot sitten millaisia, niin aikuisuuteen liittyy myöskin opettelu parisuhteeseen. Parhaiten parisuhteeseen päästään (kiitos länsimaisen kulttuurin!!) opettelemalla sitä seurustelun muodossa. Seurustelu ei mielestäni ole parisuhdetta, vaan sen esiastetta. Siinä haetaan/hakeudutaan sellaisen kumppanin seuraan josta katsottaisiin olevan pitempään ja pysyvämpään suhteeseen, parisuhteeseen. Mikäli seurustelussa ei onnistuta saavuttamaan tavoitetta, etsitään uusi "ehdokas". Seurusteluun kuuluvat myös tunteet: ihastuminen ja rakastuminen. Siinä koetaan myöskin pettymyksiä tai "tunteiden tyhjyyttä". Päällimmäisenä ihminen toipuu kuitenkin niistä nopeasti ja miksi? -Siksi, koska em. tunteet ovat lyhytaikaisia ja ohi meneviä. Samoin henkiseen tasapainoon vaikuttavat tekijät (=sosiaalinen paine on vähäistä eronneille seurustelijoille, uusi ihastuksen kohde on ilmaantunut näkyville jne.), ovat vähemmän kuorimittamassa meitä verrattuna parisuhteessa. Oloamme "parantavaa" vaikutusta eli ihastumista voimme kokea useita kertoja elämämme aikana (eri ihmisten kanssa) ja siihen ei vaikuta ikämme. Eräiden tutkimusten mukaan ero parisuhteesta on kovimpia stressitekijöitä. Sen edelle (muistaakseni) menivät puolison ja oman lapsen kuolema. Harvoin seurustelun päättymisen takia joudutaan esim. sairaslomalle.
Parisuhde on pitempi prosessi kuin seurustelu. Vaikka seurustelu on parisuhteeseen pyrkivää, on sillä eri merkitys kuin parisuhteella. Parisuhde on kahden ihmisen välillä oleva sidos joka sitoo ihmiset yhteen. Parisuhde on yhdessä asuvien ihmisten nimitys, mutta se voi olla erilläänkin asuvien suhde. Tärkeimpänä nimittäjänä tässä asiassa on kiintymys toiseen, josta tärkein on rakkaus. Ilman rakkauttakin voi olla parisuhteessa, mutta silloin sidos on hyvin hauraalla pohjalla.
Seurustelussa (mielestäni) ikään kuin haetaan sitä olotilaa (=rakkautta), mutta sen saavuttaminen on yleensä pidempi tulos. Se kuinka kauan olotilan "löytäminen" parisuhteessa kestää, vaikuttaa monet tekijät. Yhtenä vaikuttimena rakkauteen on luottamus. Väittäisin että vaikka lapsi itkee perustarpeiden (ruoka, juoma, lämpö jne.) tyydyttämisen vuoksi, hänen persoonalliseen kehitykseen on vaikuttimena LUOTTAMUS siihen että nämä tarpeet tulee tyydytetyksi. Jos me kohtaamme elämässämme (aikuisena tai lapsena) esim. alkoholiriippuvaisen, luottaminen häneen alkaa vähitellen kadota sairauden myötä . Voi olla että lapsilla jopa hyvinkin nopeasti. Samoin käy rakkauden, pikkuhiljaa ja asteittain. Miksi sitten jotkut ovat parisuhteessa ilman rakkautta? Voi olla he saavat rakkautta muilta, esim. lapsiltaan. Luottamuksen puutos ja sitä kautta heikentynyt rakkaus vaikuttaa kuitenkin pitkään meidän mahdollisuuteen rakentaa uutta parisuhdetta vanhan hajottua.
Olen siis sitä mieltä että seurustelu ei ole varsinaista parisuhdetta. Vaikka se täyttäisikin parisuhteen piirteet (=kiintymys toiseen etäisyyden päästä), niin siitä puuttuu elementti jotta se voi pysyä pystyssä, nimittäin rakkaus. Jotta rakkaus "löytyy", säilyy ja jatkuu, sitä tarvitaan koetella. Ikään kuin uusi laite jota tulee koekäyttää, koeponnistaa. Tarvitaan riitoja, väittelyitä, nahisteluita, turhankin päiväiseltäkin kuulostavaa nalkuttamista ja vänkäämistä. Juuri niitä asioita mikä voi toisen mielestä olla pieni juttu, mutta saa toisen veren kiehumaan. Mikäli nämä "jääpalat housussa" on poistettu tai sulatettu, voi suhteella olla jatkuvuutta. Yleensä seurusteluun liittyy hieman "näyttelemistä", eli hienostuneisuutta, toisen varauksellista tulkintaa jne. Me emme halua näyttää toiselle sitä todellista luonnetta joita me voimme näyttää omille vanhemmille tai sisaruksille. Vasta todellinen yhdessä asuminen ja ne mainitsemani riidat näyttävät kuinka valmis on rakastamaan eli sietämään, hyväksymään ihminen sellaisena kuin on ja saamaan kaikesta huolimatta hyväksyntää, luottamusta toiselta. Itse pitäisin vasta noin 2-3 vuoden yhdenjaksoista asumista saman katon alla vasta parisuhteena. Edellyttäen että eletään yhdessä eikä vain asuta. Sitä vähemmät ajat minä tulkitsisin jopa seurusteluksi, vaikka osoite olisikin sama. Tai en ainakaan mainostaisi avoliittona. Joten noita "seurusteluvuosia" on tuon vaimoni kanssa tullut jo jonninverran ;)
Lopuksi...
Avointa seurustelusuhdetta ei löydy terminä eikä pitäisi edes luodakaan. Avoin suhdekin on vain termi jolla kuvataan tavallisen parisuhteen muotoa. Eli, on elämisen muodon tiloja (yksineläminen, seurustelu, parisuhde) aivan kuten on kulkuneuvojakin (mopo, traktori, henkilöauto). Jotta me päästää matkassa (elämässä) eteenpäin, tulee se auto hankkia. Mutta SE mitä polttoainetta (bensiini, diesel, vety, sähkö jne.) auto käyttää, tulee jokaisen itse määritellä hankkiessaan sellaisen.
"..ns. henkisesti Avoin suhde, jossa asiat, tapahtumat, jotka ovat suhdetta koetelleen (hyvät ja huonot) käsitellään avoimesti, salaamatta tai pelkäämättä että toinen uhkaa eroamisella tai muulla fyysiselläkin riidalla ja suhteeseen ei liity muita henkilöitä tai seksuaalista nautintoa muiden ihmisten kanssa."
No tämä oli kyllä uutta.. luulin, että TÄMÄ on ihan perusasia parisuhteessa ylipäätään.. enpä ole tullut ajatelleeksi, että kyseessä olisi tila, joka pitäisi erikseen nimetä jotenkin erityisen "avoimeksi".. kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää..
...ikä kaikki- sanoo vanha sanonta. Eikä oppi ojaan kaada vanhanakaan, sanoisin vielä perään.
Kyllä, olet tavallaan oikeassa!! ...Jos siis kutsut tätä Avoimuutta perusasiaksi minkälaiseen parisuhteeseen tahansa. Se että kutsuuko joku tällaista suhdetta Avoimeksi suhteeksi vaiko suhteeksi jossa ollaan avoimia puolisolle, ei niinkään ole tärkeintä. Tulee huumorimiehenä mieleen sanonta:"Yhdyn edelliseen puhujaan!" -ja senkin asian voi ymmärtää kahdella eri tavalla.
Sen sijaan tärkeämpää on ymmärtää asian sisältö ja mitä se merkitsee omassa parisuhteessa. Avoimuutta korostavat kirkonmiehetkin, joiden kanssa olen parisuhteen kiemuroista tai perustasta puhunut. Koska tänä päivänä Avoin suhde ymmärretään (lähes vain ja ainoastaan) seksuaalisessa merkityksessä, haluan itse korostaa ns. henkistä avointa suhdetta joka selkeästi eroaa nykypäivän Avoimesta suhteesta (siis tästä seksuaalisesta). Se miksi haluan painottaa normaalistakin parisuhteesta poiketen (henkistä) avointa suhdetta ihan ERILLISENÄ suhteena, johtuu yksikertaisesti nykypäivän parisuhteen laadusta.
Aika pitkälti näen että tänä päivänä (nk. normaali) parisuhde elää (yhteiskunnallisesti) pinnallista ja ulkoseksuaalista(kin) aikaa. Me suomalaiset siis elämme nykyään suvaitsevaista ja seksuaalisestikin hyväksyttävää aikaa, mutta toisaalta omassa (ja lähipiirinkin) moraalisessa näkökulmassa elämme vielä vanhaa aikaa. Toisin sanoen- Seksiä, erotiikka, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia jne. tulee joka tuutista, mutta enemmistön parisuhde ja (toisaalta) sen rakentuminen lähtee vanhasta, paljon aiempien sukupolvien lähtökohdasta. Tämä kontrasti näkyy selkeästi yhteiskunnassamme.
Jos tuntui vaikealta ymmärtää ajatuksiani, niin ehkä Eppu Normaalin kappale -Murheellisten laulujen maan sanat: "...En koskaan osta kirvestä, enkä koskaan viina juo, muuten juon talon...Mut kun työvälityksestä työtä en saa, hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa..."...selventää ajatuksia paremmin. Vaikka laulu itsessään on tehty huumorimielessä, niin siitä kuvastuu aika pitkälti niin usean suomalaisen pari- ja perhesuhde elämän lähtökohta täällä perä-Pohjolassa. Vaikka laulu kertoikin alkoholismista, sen voisi rinnastaa seksuaaliasioihin liittyvään pettämiseen. Pettämisessä viime kädessä on kyse perherauhan ja turvallisuuden rikkomisesta mikä on (mielestäni) tärkeimpiä perustoja parisuhteessa. Pettämistä tapahtuu näissä normaaleissa suhteissa yllättävän paljon, jopa niin paljon jottei tarvitse ihmetellä avioerolukuja. Uskonkin ettei pettämistä tapahdu (juurikaan) suhteissa jotka perustuvat joko Avoimeen Suhteeseen tai ns. henkiseen avoimeen suhteeseen.
Avoin suhteen (siis tämän seksuaalisen) monet käsittävät samanlaiseksi kuin Vapaan suhteen. Se eron olen pyrkinyt erottelemaan ja selventämään tässä ketjussa ja aiemmissa viesteissäni. En ala toistamaan sitä turhaan, mutta mielestäni niillä on vissi ero.