anteeksiannon vaikeudesta..

Kaikilla meillä taitaa olla takanaan syystä tai toisesta päättyneitä ihmissuhteita.

Jos mietit jotain ikävästi kariutunutta suhdettasi, mitä sinun
on ollut erityisen vaikeaa antaa exällesi anteeksi?!

Onko jotain mitä et vaan pysty antamaan hänelle anteeksi?!
11475
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

ikävästi päättyneitä suhteita takanani,
mutta olen niin helposti anteeksiantavainen luonne, ettei sellaista asiaa kai olisikaan jota en voisi anteeksi antaa.
Edellyttää tietysti, että toinen huomaisi pyytää anteeksi jos tarvetta on.

Mutta en ole pitkävihainen, enkä jaksa kantaa kaunaa.

Äänestä

Yksi, mitä en voi antaa anteeksi on se, mitä hän ei voi antaa anteeksi itselle. Minun anteeksianto on siinä asiassa täysin yhdentekevää. Se ei muuta mitään. Kaiken muun olen antanut anteeksi.

Äänestä
  • sehän on sen asia eikä sun antaa anteeksi.

    Mun mielestä yleensäkin ottaen tärkeintä on antaa itselle anteeksi ja ymmärtää, että sillä toisella oli omat ongelmansa siinä missä itselläkin. Jos pystyy tuntemaan kiitollisuutta siitä, mitä on saanut toiselta - oppinut itsestään ja kehittynyt - niin sehän on jo enemmän kuin anteeksianto. Mun mielestä ei voi antaa anteeksi ilman kiitollisuutta (parisuhdeasioissa).

    Äänestä

  • Mangusti. kirjoitti:

    sehän on sen asia eikä sun antaa anteeksi.

    Mun mielestä yleensäkin ottaen tärkeintä on antaa itselle anteeksi ja ymmärtää, että sillä toisella oli omat ongelmansa siinä missä itselläkin. Jos pystyy tuntemaan kiitollisuutta siitä, mitä on saanut toiselta - oppinut itsestään ja kehittynyt - niin sehän on jo enemmän kuin anteeksianto. Mun mielestä ei voi antaa anteeksi ilman kiitollisuutta (parisuhdeasioissa).

    Kiitollisuus joo. Eihän sitä eron tullen kovin kiitollinen ole. Päinvastoin. Se kiitollisuus tulee esiin myöhemmin kun käsitellyt kaiken tarpeellisen ja oivaltanut, että näinhän sen täytyikin mennä, toisin se ei voinutkaan mennä... Silloin kun ymmärtää olevan parempi ihminen eron jälkeen kuin ennen eroa ja ja suhteessa. Että ilman kaikkea sitä koettua asia ei olisikaan niin. Todennäköisesti päinvastoin.

    Katkeruus ei ole mahdoton selätettävä, vaikka moni niin luulee. Katkeruus on huono kumppani jokaiselle.

    Ja tarkoitin sillä sitä, jos toinen nöyrtyisi ja pyytäisi minulta jotain asioita anteeksi. Hänen ei enää tarvitse pyytää sitä minulta. Nyt hänen pitäisi pyytää sitä itseltä, jos hän anteeksiantoa haluaa. Koska olen antanut sille jo kaiken anteeksi. Niin kuin olen antanut itsellekin. Kaiken skeidan mitä tein ja tekemättä jätin.

    Äänestä

  • Ei voi. kirjoitti:

    Kiitollisuus joo. Eihän sitä eron tullen kovin kiitollinen ole. Päinvastoin. Se kiitollisuus tulee esiin myöhemmin kun käsitellyt kaiken tarpeellisen ja oivaltanut, että näinhän sen täytyikin mennä, toisin se ei voinutkaan mennä... Silloin kun ymmärtää olevan parempi ihminen eron jälkeen kuin ennen eroa ja ja suhteessa. Että ilman kaikkea sitä koettua asia ei olisikaan niin. Todennäköisesti päinvastoin.

    Katkeruus ei ole mahdoton selätettävä, vaikka moni niin luulee. Katkeruus on huono kumppani jokaiselle.

    Ja tarkoitin sillä sitä, jos toinen nöyrtyisi ja pyytäisi minulta jotain asioita anteeksi. Hänen ei enää tarvitse pyytää sitä minulta. Nyt hänen pitäisi pyytää sitä itseltä, jos hän anteeksiantoa haluaa. Koska olen antanut sille jo kaiken anteeksi. Niin kuin olen antanut itsellekin. Kaiken skeidan mitä tein ja tekemättä jätin.

    kuitenkin jonkin sortin syyllisyyttä? Jotenkin oudolta kuulostaa tuo, että olet antanut itsellesi anteeksi, muttet anna toiselle anteeksi sitä, ettei hän anna anteeksi sulle. Mitä se sulle kuuluu? Jokainen valitsee itse mitä tekee ja elää omaa elämäänsä. Taidat olla jotenkin vielä kiinni siinä ihmisessä, jos hänen anteeksiantonsa tai -pyyntönsä on niin tärkeä asia?

    Onhan se tietty vapauttavaa, jos joku jolle teki jotain ei niin kivaa antaa anteeksi, mutta riippuuko sun anteeksiantosi siitä?

    Äänestä

  • Mangusti. kirjoitti:

    kuitenkin jonkin sortin syyllisyyttä? Jotenkin oudolta kuulostaa tuo, että olet antanut itsellesi anteeksi, muttet anna toiselle anteeksi sitä, ettei hän anna anteeksi sulle. Mitä se sulle kuuluu? Jokainen valitsee itse mitä tekee ja elää omaa elämäänsä. Taidat olla jotenkin vielä kiinni siinä ihmisessä, jos hänen anteeksiantonsa tai -pyyntönsä on niin tärkeä asia?

    Onhan se tietty vapauttavaa, jos joku jolle teki jotain ei niin kivaa antaa anteeksi, mutta riippuuko sun anteeksiantosi siitä?

    ymmärrettävästi, pitäisi avautua enemmän yksityiselämästäni. Ei ole ollut ennenkään tapana. Eikä taida tulla tavaksi nytkään. Mutta toisaalta ymmärrän, että sellaisen kuvan voi viestistäni saada.

    Äänestä

anteeksi antaminen on lasten leikkiä unohtamiseen verrattuna.

Jos ei osaa antaa anteeksi, niin pian sitä sukeltaa ne kiuaskivet repussaan ihan vapaaehtoisesti.

Äänestä

että ihmiset antavat anteeksi liian helposti. Kuvitellaan että anteeksianto on automaatio. Sitähän se ei ole. Anteeksianto on arvokkaimpia asioita mitä voimme toiselle ihmiselle antaa. Se edellyttää todellista itsensä puntarointia. Anteeksianto maksaa paljon. Moni sanoo antavansa anteeksi, mutta ei pystykään lopulta antamaan anteeksi (eli ei voi unohtaa!) ja alkaa syyttää itseään. Tulee antaa anteeksi, mutta tulee samalla tietää mitä se vaatii.

Äänestä
  • mulle ei tullut edes mieleen se, että olisi puhuttu sanallisesta anteeksiannosta (jonka arvo on nolla).

    Sanominen on helppoa ja tekeminen joko vaikeaa tai helppoa, riippuen itsetuntemuksesta. Ei sen (anteeksi antamisen) tunnistaminen mitenkään helppoa ole, eikä sitä ihan päätöksellä vain tehdä.

    Äänestä

  • la.ra kirjoitti:

    mulle ei tullut edes mieleen se, että olisi puhuttu sanallisesta anteeksiannosta (jonka arvo on nolla).

    Sanominen on helppoa ja tekeminen joko vaikeaa tai helppoa, riippuen itsetuntemuksesta. Ei sen (anteeksi antamisen) tunnistaminen mitenkään helppoa ole, eikä sitä ihan päätöksellä vain tehdä.

    Onpa tullut itsellänikin niin monta kertaa sanottua anteeksi ihan velvollisuudesta tai tavan vuoksi. Loppujen lopuksi oikea anteeksianto on aina todella vapauttava kokemus, mutta sen pitää todellakin olla aito anteeksianto.

    Äänestä

silloinen tyttöystäväni käyttäytyi ylimielisesti ystäviäni kohtaan. siinä vaiheessa kun
hetkellinen alkaa pysyvälle apinoimaan on poistettava hetkellinen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*Nanna* kirjoitti:

Kaikilla meillä taitaa olla takanaan syystä tai toisesta päättyneitä ihmissuhteita.

Jos mietit jotain ikävästi kariutunutta suhdettasi, mitä sinun
on ollut erityisen vaikeaa antaa exällesi anteeksi?!

Onko jotain mitä et vaan pysty antamaan hänelle anteeksi?!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu