Tuntuu että aika monet ongelmat ihmissuhteissa, sekä toteutuneissa että toteutumattomissa, johtyuu aidon kohtaamisen vaikeudesta. Ja sen pelosta.
Ihmiset eivät halua kohdata toista ihmistä, vaan tyytyvät ennemmin havittelemaan jonkinlaista haavekuvaa jonka ovat itse kehitelleet päässään.
Heti kun toinen paljastaa olevansa muuta kuin stereotyyppi tai se haavekuva, niin toinen häkeltyy. Ja sen sijaan että yritettäisiin ottaa selvää ja päästä sisälle siihen miksi näin on, niin vetäydytään. Otetaan tukea stereotypioista ja tällä tavalla vetäydytään vastuusta.
On paljon helpompaa vain tokaista että "ei noin voi tehdä", "ei mies/nainen tee/käyttäydy noin". Ja kävellä pois.
Herätys! Tuo ei ole mitään muuta kuin omaa pelkoa käsitellä tapahtunutta. Kun sanoo "ei mies/nainen tee noin", niin se on vastuun siirtämistä pois itseltään. Silloin voi ajatella että ei jättänyt toista sen takia, että on itse pelokas ja pieni ihminen, vaan siksi, että toinen on "toiminut väärin". Mutta millä tavalla väärin? Ketä vastaan? Kuka on keksinyt sen, miten "pitää" käyttäytyä?
Tämä ei koske nyt omaa elämääni. Asia tuli mieleen kun saa lukea näitä kirjoituksia, joissa valitellaan milloin mitäkin pikkuasiaa, mikä toisessa on vikana. Sitten tullaan tänne kysymään että "onko tuo normaalia". Eli ýritetään jälleen kerran siirtää vastuuta asian käsittelemisestä henkilökohtaisesti ja tämän puheena olleen henkilön kanssa.
Ihmiset eivät halua kohdata toista ihmistä, vaan tyytyvät ennemmin havittelemaan jonkinlaista haavekuvaa jonka ovat itse kehitelleet päässään.
Heti kun toinen paljastaa olevansa muuta kuin stereotyyppi tai se haavekuva, niin toinen häkeltyy. Ja sen sijaan että yritettäisiin ottaa selvää ja päästä sisälle siihen miksi näin on, niin vetäydytään. Otetaan tukea stereotypioista ja tällä tavalla vetäydytään vastuusta.
On paljon helpompaa vain tokaista että "ei noin voi tehdä", "ei mies/nainen tee/käyttäydy noin". Ja kävellä pois.
Herätys! Tuo ei ole mitään muuta kuin omaa pelkoa käsitellä tapahtunutta. Kun sanoo "ei mies/nainen tee noin", niin se on vastuun siirtämistä pois itseltään. Silloin voi ajatella että ei jättänyt toista sen takia, että on itse pelokas ja pieni ihminen, vaan siksi, että toinen on "toiminut väärin". Mutta millä tavalla väärin? Ketä vastaan? Kuka on keksinyt sen, miten "pitää" käyttäytyä?
Tämä ei koske nyt omaa elämääni. Asia tuli mieleen kun saa lukea näitä kirjoituksia, joissa valitellaan milloin mitäkin pikkuasiaa, mikä toisessa on vikana. Sitten tullaan tänne kysymään että "onko tuo normaalia". Eli ýritetään jälleen kerran siirtää vastuuta asian käsittelemisestä henkilökohtaisesti ja tämän puheena olleen henkilön kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täydellistyyttä voi tavoitella, mutta se alkaa menemään jo omaksi tieteenlajiksi...huh
ihmiset ovat myös todella paljon "ulkoaohjautuvia". Tarkoitan tällä sitä, että muiden mielipiteet ja arvostukset vaikuttavat siihen, millaisten ihmisten kanssa halutaan suhteeseen ja mitä ominaisuuksia pidetään tärkeinä. Ei syvällisesti mietitä, mitä itse halutaan. Jonkilainen itsetunnottomuus ja pinnallisuus on häiriötekijänä ihmissuhteissa.
olen itse sinkku ja ollut jo pari vuotta ja syy siihen on että minä en halua olla mitä muuta kuin olen, elikkä käyttäydyn ja elän niin kun minusta tuntuu hyvältä. en halua elää jonkun muun ehdoilla. yksi suhde loppui aikoinaan ihan älyttömästä syystä mikä vieläkin naurattaa oikeastaan, koska se syy oli niin lapsellinen. pidimme molemmat Metallica yhtyeen biiseistä, mutta koska minä pidin enemmän "niistä hempeistä" biisestä niin ei siitä suhteesta voinut mitään tulla....hei halloo!!! siinä näkee jo millaisia vapaita ehdokkaita on liikkeellä jos tuommoisilla kriteereillä saadaan suhde "toimimaan";)
eikä kumpikaan oltu edes mitään teinejä vaan 40-kymppisiä.
Ja sitten on myös torjuttu sen takia että mulla on ollut vääränlainen hiusväri! tiedän, kuulostaa naurettavalta mutta on ihan täyttä totta. jos ihmettelette niin olen nainen ja tullut siihen tulokseen että miehet käyttäytyy kuin hemmoteltuja kakaroita karkkikaupassa missä on liian suuri valikoima.
ettet ole enää mikään karkki 4-kympisenä :DDD
ne syyt ovat olleet vähän syvemmällä tai sitten kaksi todella keskenkasvuista 40-vuotiasta ovat kohdanneet toisensa. Mun kohdalla kynnys ja sen johdannaisena tympeä naama on johdannaisia n. 7 vuoden takaa, joten askel parisuhteeseen on jo melkoinen. Omana nolona erityispiirteenä toimikoon se, että vaikka olen muutaman kerran pidemmin seurustellutkin, ikinä en ole naista iskenyt vaan päinvastoin. Ei varmasti ole vaikeata arvata minkä asian epävarmuuteen tämä asia on vaikuttanut myöhäisemmällä iällä. Toisaalta en koe parisuhdetta itselleni niin tarpeellisena, että aloittaisin uuden adrenaliiniryöpyn-luvun sitä tavoitellesani. Taisi mennä jo ohi aiheen mutta tulipahan avauduttua.
Kirjoitat ihan oikesta asiasta.
Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä/oivalla sitä, että elämä lähtee itsestä.Näin se vaan on..jokainen etsii ensin sitä omaa hyvää...ja sen jälkeen tulevat muut ihmiset.Kuka sen sitten mitenkäkin löytää onkin toinen juttu.
Olisi hyvin rakentavaa parisuhteen luomisessa ja parisuhteessa mikäli oivallettaisiin se tosiasia, että kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle mitään eikä vie sinulta mitään...KOSKA kaikki on meissä itsessä...siis se oma olotila jota jokainen kokee. Ja senhän saa jokainen itse valita onko se hyvä vai vähemmän hyvä:)
eli pysy vain kannassasi.Kyllä eletty elämä sitten näyttää sen oikean suunnan jossain vaiheessa jokaiselle.
Kirjoitat ihan oikesta asiasta.
Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä/oivalla sitä, että elämä lähtee itsestä.Näin se vaan on..jokainen etsii ensin sitä omaa hyvää...ja sen jälkeen tulevat muut ihmiset.Kuka sen sitten mitenkäkin löytää onkin toinen juttu.
Olisi hyvin rakentavaa parisuhteen luomisessa ja parisuhteessa mikäli oivallettaisiin se tosiasia, että kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle mitään eikä vie sinulta mitään...KOSKA kaikki on meissä itsessä...siis se oma olotila jota jokainen kokee. Ja senhän saa jokainen itse valita onko se hyvä vai vähemmän hyvä:)
eli pysy vain kannassasi.Kyllä eletty elämä sitten näyttää sen oikean suunnan jossain vaiheessa jokaiselle.