Yritän nyt kirjoittaa tämän mahdollisen rehellisesti ja selkeästi, ilman kärjistyksiä ja toivon myös selkeitä ja rehellisiä vastauksia.
Kysymys koskee siis naisten suhtautumista mieheen, jolla on ongelmia itsensä kanssa. Miten suuri este se olisi sinulle esim. seurustelua ajatellen? Selvennän asiaa hiukan, koska asia koskee itseäni.
Itse olen siis nuori mies (23v), enkä pysty vielä täysin hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Esim. häpeän tunne hiipii sisälleni vaikka olisin alasti koiran edessä. Ei liene epätavallista. Olen kuitenkin pystynyt asiaa jollain lailla järkeilemään, enkä enää muserru niin helposti tietyissä tilanteissa, kuin vaikkapa vielä pari vuotta sitten. Itsetuntoni ei ole hyvä, enkä tiedä rakastanko juuri itseäni, mutta tästä huolimatta selviän kohtalaisen hyvin elämässäni ja minulla on positiivinen elämänasenne. Tiedostan kyllä sen tosiasian, että niin mies kuin nainen vieroksuu ihmistä, joka ei ole sinut itsensä kanssa ja toisen ihmisen arvostus ja kunnioitus on pitkälti siitäkin kiinni, miten henkilö osaa arvostaa&kunnioittaa itseään. Tämän takia selvennän vielä asiaani, jotta saisin täsmällisempiä vastauksia.
Vaikka nyt tuli selväksi, että itsetuntoni ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa, niin kuten jo mainitsin, olen sen järkeilemällä saanut osittain hallintaan. Esim. tulee tilanne, jossa saan voimakkaan alemmuuskompleksin. Rauhoitan mieleni, tiedostan tunteen ja ajattelen, ok nyt kävi näin, mutta jatketaan. Tunteeni siis ovat paskana, mutta pääsen siitä yli. Minulla siis on ongelma, mutta se ei ole enää nykyään niin suuri, että se näkyisi voimakkaasti ulospäin.
Toinen esimerkki. Käteni saattavat joskus täristä sosiaalisissa tilanteissa, jännitän niitä voimakkaasti, mutta pystyn silti hallitsemaan itseni kohtalaisen hyvin järkeilemällä asioita. Esim. ok, nyt ahdistaa ja jännittää, ehkä tuo tyttö pitää minua ihan spedenä ja luuserina, mutta ei voi mitään - ja annan tilanteen jatkua mahdollisimman normaalina. Yritän siis saman tien hyväksyä ikävät tosiasiat ja tämän jälkeen keskittyä positiivisiin asioihin.
Yritän siis näillä esimerkeillä korostaa, että en pysty välttämättä tuomaan sitä "miehistä itsevarmuutta" esille kovin hyvin noiden em. ongelmien kanssa, mutta silti pärjään nykyisin kohtalaisen hyvin, hyväksyn itseni jotenkuten, hallitsen tunteitani paremmin ja pystyn keskittymään ns. olennaiseen.
Nainen, pohdiskele ja vastaa rehellisesti: Kuinka tärkeää sinulle naisena on, että mieheltä löytyy paljon ulospäin näkyvää itsevarmuutta? Riittäisikö sinulle mies, jolla on ongelmia itsetuntonsa kanssa, mutta joka ei siitä valittelisi vaan pyrkisi huumorilla tai muulla keinoin asiassa eteenpäin? Eli yksinkertaisesti, olisiko minunkaltainen itsetunto-ongelmista kärsivä mies sinulle ongelmatapaus? Pystyisitkö seurusteluun minunlaiseni kanssa?
Kiitos
Kysymys koskee siis naisten suhtautumista mieheen, jolla on ongelmia itsensä kanssa. Miten suuri este se olisi sinulle esim. seurustelua ajatellen? Selvennän asiaa hiukan, koska asia koskee itseäni.
Itse olen siis nuori mies (23v), enkä pysty vielä täysin hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Esim. häpeän tunne hiipii sisälleni vaikka olisin alasti koiran edessä. Ei liene epätavallista. Olen kuitenkin pystynyt asiaa jollain lailla järkeilemään, enkä enää muserru niin helposti tietyissä tilanteissa, kuin vaikkapa vielä pari vuotta sitten. Itsetuntoni ei ole hyvä, enkä tiedä rakastanko juuri itseäni, mutta tästä huolimatta selviän kohtalaisen hyvin elämässäni ja minulla on positiivinen elämänasenne. Tiedostan kyllä sen tosiasian, että niin mies kuin nainen vieroksuu ihmistä, joka ei ole sinut itsensä kanssa ja toisen ihmisen arvostus ja kunnioitus on pitkälti siitäkin kiinni, miten henkilö osaa arvostaa&kunnioittaa itseään. Tämän takia selvennän vielä asiaani, jotta saisin täsmällisempiä vastauksia.
Vaikka nyt tuli selväksi, että itsetuntoni ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa, niin kuten jo mainitsin, olen sen järkeilemällä saanut osittain hallintaan. Esim. tulee tilanne, jossa saan voimakkaan alemmuuskompleksin. Rauhoitan mieleni, tiedostan tunteen ja ajattelen, ok nyt kävi näin, mutta jatketaan. Tunteeni siis ovat paskana, mutta pääsen siitä yli. Minulla siis on ongelma, mutta se ei ole enää nykyään niin suuri, että se näkyisi voimakkaasti ulospäin.
Toinen esimerkki. Käteni saattavat joskus täristä sosiaalisissa tilanteissa, jännitän niitä voimakkaasti, mutta pystyn silti hallitsemaan itseni kohtalaisen hyvin järkeilemällä asioita. Esim. ok, nyt ahdistaa ja jännittää, ehkä tuo tyttö pitää minua ihan spedenä ja luuserina, mutta ei voi mitään - ja annan tilanteen jatkua mahdollisimman normaalina. Yritän siis saman tien hyväksyä ikävät tosiasiat ja tämän jälkeen keskittyä positiivisiin asioihin.
Yritän siis näillä esimerkeillä korostaa, että en pysty välttämättä tuomaan sitä "miehistä itsevarmuutta" esille kovin hyvin noiden em. ongelmien kanssa, mutta silti pärjään nykyisin kohtalaisen hyvin, hyväksyn itseni jotenkuten, hallitsen tunteitani paremmin ja pystyn keskittymään ns. olennaiseen.
Nainen, pohdiskele ja vastaa rehellisesti: Kuinka tärkeää sinulle naisena on, että mieheltä löytyy paljon ulospäin näkyvää itsevarmuutta? Riittäisikö sinulle mies, jolla on ongelmia itsetuntonsa kanssa, mutta joka ei siitä valittelisi vaan pyrkisi huumorilla tai muulla keinoin asiassa eteenpäin? Eli yksinkertaisesti, olisiko minunkaltainen itsetunto-ongelmista kärsivä mies sinulle ongelmatapaus? Pystyisitkö seurusteluun minunlaiseni kanssa?
Kiitos
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensi treffeillä nykyinen miesystäväni jännitti kovasti, ei oikein saanut sanaa suustaan ja huomasin että kädetkin tärisivät. Ulkoisestikin hän oli antanut itsensä hieman "räjähtää" eli parta oli siistimättä. En antanut kaiken sen kuitenkaan hämätä vaan joku - ehkä naisen vaisto - laittoi mut ottamaan treffien jälkeen uudelleen yhteyttä.
Mieheni itsetunto on nyt hieman kohentunut yli kahden vuoden seurustelun jälkeen mutta hänellä ei siitä juurikaan ollut mitään jäljellä tavatessamme, johtuen jo lapsuudesta ja sen jälkeen huonosta parisuhteesta. Hän ei uskonut itseensä juuri ollenkaan.
Mun mielestä "kädet täristen" -tyyppi on inhimillisempi ja kiinnostaampi kuin 100 %:n itsevarma joka ehkä vielä näyttää sen elvistelemällä ja kehuskelemalla itseään ja saavutuksillaan.
Edelleenkin parasta on olla oma itsensä ja rehellinen. Pelimiehet ja -naiset ovat kuitenkin vähemmistönä (onneksi) ja heidät voi jättää kisailemaan keskenään.
Ehkä vastasin jo kysymykseesi. Ai niin, olen nyt kihloissa sen jännittäjätyypin kanssa jolla oli huono itsetunto. =)
100 % itsevarma mies on pelottava, tai ainakin sellainen saa minut jännittämään, ja harkitsemaan sanojani liikaa...tai oikeastaan en avaa silloin suutani ollenkaan. Minä ihastun ja rakastun jos näen miehen olevan yhtä inhimillinen kuin minäkin. Mies saa jännittää, itkeä, ja myöntää ettei tiedä ja osaa ihan kaikkea. Silloin minäkin uskallan olla heikko ja välillä epävarma ihan tällaisena kuin olen. Alkuperäinen kirjoittaja on vielä nuori. Itse olen pian kolmekymppinen nainen, enkä vielä ole kohdannut tulevaa puolisoani. Silti uskon ja toivon ihan täysillä.
Olen itsekin ajatellut olevani pelottava monelle naiselle. Koska tiedän aika hyvin minkälainen olen. En kyllä brassaile sillä, enkä puhu siitä tai jotain. Olen vaan jotain, mitä olen. Kenties vielä pelottavampi kuin ännekkäämpi tapaus.
Ei itsevarmuudessa sinänsä ole mitään pelottavaa. Se, miksi menen lukkoon, johtuu omasta epävarmuudestani. Ihailen varmuutta, ja hävettää kun itse kakistelen ja punastun. En siis usko että olet pelottava. Meitä naisiakin on niin monenlaisia, ja hyvä niin.
monenlaisia. Pelkoa siitä, ettei pääse lähelle. Päästyään lähelle pelkoa siitä, ettei riitäkkään... Jotain sellaista tarkoitin.
Itsevarmuudestanikaan en olisi kovin varma. Olen vaan varmasti epävarma ja epävarmasti varma.
Noinhan se just on! Osasitpa muotoilla sen sanoiksi. Lähelle haluaisi, mutta pelottaa..tai vähintään ujostuttaa...
Mitä voisit kenties voittaa?
Ujous ujoutena on oikeastaan aika söpöä ja viehättävää naisessa. Ujous koppavuutena taas lähinnä naurettavaa.
Jos et kelpaa jollekin sellaisena kuin olet, se joku ei ole se, kenet haluat. Usko siinä asiassa sanojani. Tuskin siinä on sukupuolten välissä mitään eroa.
kun seuraavan kerran ujostuttaa miehen seurassa. Muuten kyllä olen varma, ja tyytyväinen itseeni. Kiitos sinulle. Kiitos myös alkuperäisen viestin kirjoittajalle. Miehen ujoudesta päästiinkin naisen ujouteen =D
ehdottomasti riittäisi. Siitäkin syystä jo, koska itse olen taistellut kyseisten asioitten kanssa joskus. Tiedän miltä se tuntuu. Tällä hetkellä on ehkä vähän parempi itsetunto.
Mehän voisimme vaikka yhdessä niitä itsetuntoja yrittää kohentaa.
t.jotain yli 30-kymppinen nainen
Juu, kiitos vaan vastauksesta. Mutta mites oliko sulla mielessä jotain keinoa, miten me yhdessä niitä itsetuntoja kohentaisimme?:)
Taitaa tosiaan nää itsetunto-ongelmat olla aika yleisiä..
Nuori mies.
vastaus on aivan varmasti, aivan varmasti 90%:sesti kaikkien naisten kohdalla, ja lopun 10 % voit sitten vetää vessan pöntöstä alas.
Rakkaus on siitä kummallinen asia ettei se kysy ulkonäköä, vaivoja, ongelmia, epävarmuutta etc. Ja onneksi sitä tässä maailmassa on vielä olemassa.
ja kenelläpä meillä ei olisi näitä samankaltaisia ongelmia....itse valitettavasti halua jättää sellaiset ihmiset elämäni ulkopuolelle, joilla ongelmia ei ole ja menee vaan hyvin...en halua edes ystävikseni. elämä on paljon paljon mielenkiintoisempaa kulkea ihmisten kanssa, jotka ovat epätäydellisiä...well minusta sellaiset ihmiset itseasiassa ovat täydellisiä.....
:)
:)
Itse olen todella ujo... Olen ikäisesi mies. Nuorempana ihastuin yhteen tyttöön ja koitin tälle mennä puhumaan, niin aina ääni värisi ja tärisin melkein kokonaan.
Tyttö oli ujo, kuin minä ja ihastuinkin häneen varmaan siksi. Mutta hän oli täysin kylmä ja suorapuheinen, sekä toisaalta vähäpuheinen. Vaikeaa oli.
Myöhemmin olen itse jotenkin kylmettänyt itseäni siitä värisijästä. Se sinun ongelma voi ainakin muuttaa muotoaan.
Siis mielestäni kaikilla ihmisillä on ajoittain jonkin asteisia itsetunnon taantumia :) Sellainen ihminen ei ole terve, joka ei koskaan jännitä mitään.. Oletko koskaan ajatellut miten hermostuneita kenties ne ihmiset ovat ketkä näyttävät ulospäin niin kovin vahvoilta?
Sinä jo ymmärrät itseäsi ja tiedostat ongelmasi sekä yrität parantaa sitä eli silloin sinulla on terveellisen vahva itsetunto hyvässä mallissa :) Ja juuri sen vuoksi kaltaisesi kanssa voisin ihan hyvin seurustella :))
Itse tykkään vähän epävarmemmistakin miehistä, herättää sympatiaa (tiettyyn rajaan asti). Oikeastaan kun on itselläkin itsetunto vähän paskana, niin en usko että voisin elää minkään kallion rinnalla. Paremmin ymmärtää toinen toistaan.
Aivan varmati voisin seurustella. Minäkin olen kärsinyt vastaavista ongelmista, eli ymmärrän. Kuulostat vielä harvinaisen "rohkealta", eli pystyt todella hyvin tiedostamaan ja hyväksymään tilanteen ja pitämään sen hallinnassa. Minä joskus vieläkin pakenen tiettyjä tilanteita, se saa aina itsearvostuksen laskemaan. Sinä olet löytänyt paremman ratkaisun!
Kuulostat erityisen hienolta tapaukselta :)
Aika moni nainen on sulle jo positiivisesti vastannut, mutta mulle tuli miehenä halu vastata myös jotain.
Naiset ylimalkaan tykkää siitä, että miehessä on jotain haavoittuvaa. En tiedä miksi, ehkä juuri siksi, että on helpottavaa kohdata toisen ihmiasen epävarmuus omaa epävarmuutta vasten. Se kai pätee puolin jos toisin.
Olen samaa mieltä noiden aiemmin vastanneiden naisten kanssa, että sun tapa kohdata ja käsitellä oma epävarmuutesi on juuri hyvä: tunnustat sen itsellesi ja annat sen myös näkyä, koskapa et muutakaan voi. Jos naisessa on inhimillistä lämpöä, hän kyllä huomaa, että olet rehellinen itseäsi ja häntä kohtaan. Sillä voi saada sydämen lämpiämään.
Pidä tuo rehelliseltä ja vaatimattomalta kuulostava linja. Sillä saa parhaimmat naiset, ne jotka arvostavat aitoutta, vaikka se ehkä kestää pitempään, kuin jollain lipevällä supliikkitekniikalla. Ja sitten, kun saat semmoisen hyvän naisen, niin muista että sun pitää myös olla hyvä sille.
Täytyy sanoa että ihan varmasti onnistuisi.
Johtuu siitä, että olen itse aika samassa tilanteessa. Pikkuhiljaa tässäkin asiassa matkalla parempaan suuntaan, mutta se tulee viemään aikaa.
Ainakin silloin vastaava tilanne on tuttu molemmille niin ei luulisi niin kauheaa ongelmaa olevan. Olen huomannut että kohtuullisen itsevarma mies sopii ihan hyvin myös vähemmän itsevarman naisen pariksi aika usein. Toimiiko toisin päin, en tiedä.
Onnea joka tapauksessa:) Olet hyvässä vauhdissa, jatka samaan suuntaan!