Voi vittupillusammakko sentään! Isänmaa muisti minua, vanhaa kääkkää, kertausharjoituskutsulla. 30:nä olin jo aivan varma, että armeija on todennut minut kelvottomaksi telttailemaan. Ja paskat. 5 vuotta sitten putosi ensimäinen lappu postiluukusta ja nyt tuli taas.
Mitähän tästä pitäisi ajatella? Minähän en ole mikään pieni ja mukava metsän eläin, joka keräilee käpyjä ja syö siemenmiä. Toisaalta ajatus 8,5 kuukauden alikersanttiudesta aiheuttaa hymynkaretta suunpieliin, semminkin kun muut ovat uhranneet sen eteen 11 tai 12 kuukautta.
Kaikista omituisimman tästä asiasta tekee eilinen yhteensattuma. Päällikköni kysyi juuri eilen, että ilmoitetaanko puolustusvoimille, että sodanaikainen sijoituspaikkani olisi työpaikkani, mikä käytännössä olisi vapauttanut kertausharjoituksista. Sanoin kuitenin, että kaitpa minä voin vielä kerran käydä telttailemassa saadakseni natsat ja hoidetaan homma vasta sitten.
Enpä olisi uskonut, että asia voisi päivässä realisoitua. Tyytyväisenä pistin merkille, että aika on toukokuussa, että tarkenee ulkoilmassa, eikä vielä ole hyttysiä hätisteltäväksi asti. Mutta miten tällainen pääkaupunkilainen mahtaa pärjätä jäyhien pohjaalaisten keskellä? Tuleeko siitä sotaharjoituksen suurin taistelu?
Mitähän tästä pitäisi ajatella? Minähän en ole mikään pieni ja mukava metsän eläin, joka keräilee käpyjä ja syö siemenmiä. Toisaalta ajatus 8,5 kuukauden alikersanttiudesta aiheuttaa hymynkaretta suunpieliin, semminkin kun muut ovat uhranneet sen eteen 11 tai 12 kuukautta.
Kaikista omituisimman tästä asiasta tekee eilinen yhteensattuma. Päällikköni kysyi juuri eilen, että ilmoitetaanko puolustusvoimille, että sodanaikainen sijoituspaikkani olisi työpaikkani, mikä käytännössä olisi vapauttanut kertausharjoituksista. Sanoin kuitenin, että kaitpa minä voin vielä kerran käydä telttailemassa saadakseni natsat ja hoidetaan homma vasta sitten.
Enpä olisi uskonut, että asia voisi päivässä realisoitua. Tyytyväisenä pistin merkille, että aika on toukokuussa, että tarkenee ulkoilmassa, eikä vielä ole hyttysiä hätisteltäväksi asti. Mutta miten tällainen pääkaupunkilainen mahtaa pärjätä jäyhien pohjaalaisten keskellä? Tuleeko siitä sotaharjoituksen suurin taistelu?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ite en menis. Menettäisin palkan tuolta ajalta.
Tulipa mieleen vanha sanonta, että
Ole varovainen ja harkitse mitä toivot, sillä se saattaa toteutua!
Suomen armeija tarvitsee kuumeisesti juuri pieniä ja mukavia metsäneläimiä, jotka keräilevät käpyjä ja syövät siemeniä.
Hävetkää jurpot!
vaimollesi, että käytännössähän se on monen päivän tyyppyputki, kun mennään hienoissa univormuissa vieraisiin naisiin pourkalla keikaroimaan (hiihtokeskuksiin tai kylpylöihin tms.)? Tai siis, onko se sille ihan ok?
saada kutsun kertausharjotuksiin, muttaku ei tuu niin ei tuu. Edellisestä kertauksesta on yli 10 vuotta, ettei sitä varmaan enää tulekaan.
Hyvin sä siel pohjalaisten kans pärjäät. Ennakkoluulot vain veke.
Viimeinen kysymys sopikin sinulle kuin nyrkki silmään. Jep, kyllä minä ylensä tulen toimeen kaikkien kanssa. Vaikka minä aina haluankin korostaa yksilön merkitystä, niin armeijassa oli niin suuri joukko saman ikäisiä miehiä ympäri Suomea, että pystyi toteamaan vanhat stereotypiat tosiksi. Länsisuomalaiset olivat periaatteen miehiä ja itäsuomalaiset joustavampia. Entäs sinä, päteekö sterotypia sinuun?
se stereotypia varmaan joiltain osin pätee minuunkin. Tai on pätenyt, siperia on vain opettanut joustavammaksi. Mutta, minä en tehnyt kyllä samanlaista huomiota armeijassa ollessani, johtuu ehkä siitä, että hain pääsykokeiden kautta ja ikähaitari oli melko laaja. Nuorin tais olla 17-vuotias ja vanhin oli yli kolmikymppinen. Meit oli 96 tyyppiä ja samanikäsiä ei kovin montaa ollut.
Armeijassa on muuten se erityinen 'me-henki', mitä ei oikein missään muualla ole. Ja saa oikein luvan perästä olla ajattelematta asioita, ku kaikki menee tietyn kaavan mukaan, ni se tekee siitä sellasen erityisen kokemuksen. Tai, siis mulla on tällänen ajattelutapa asiasta.
Muistaakseni sinäkin palvelit hkl:n bussikuskin vetimissä. Minä olin muuten autuaan tietämätön inttiin mennessäni, ettei kaikki olleetkaan hakeneet ilmavoimiin eriksen, vaan osa pääsi sinne suoraan kutsunnoista.
Valitettavasti yksi viheliäinen alikersantti sai minut tajuamaan, etten haluakaan seurata isäni jalanjälkiä uravalinnassani. Mistä lie olin alunperinkään kuvitellut, että voisin viihtyä niin hierarkisessa laitoiksessa, semminkään kun en ollut koskaan innokas partiolainen. Eipä silti, faija ei ollut telttaillut varmaan kadiksen jälkeen.
Niissäpä palvelin. Mun oli kans tarkotus hakee ura sieltä, mutta mutta... ei se homma ollut ihan sellasta, mitä mielikuvat olivat etukäteen.
olin itsekkin vuosi sitten 5 päivää kertaamassa.
oli ihan nättiä nähdä vanhoja kavereita. viikko ryypättiin santiksen skutsissa. ei edes päästy ampumaradalle. koko porukka niin sekasin. oltiin jopa putkassa ja ei tarvitse uutta kertauskutsua odotella.
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Vuosienkin päästä.
;)
Minkäs teet. Turha se on tässä ruikuttaa kun vetelät ovat jo (maasto)housussa.
Kyllähän kertauksista voi kieltäytyä ja ryhtyä aseista kieltäytyjäksi- käyt vain Lapinjärvellä muutaman päivän palloilemassa pilvipäiden joukossa ja homma on siinä. Hiukka siistimpää kuin rämpiä suossa 4kymppisten äijien kanssa.
Mutsiis, harvapa 17-vuotias sitä ajattelee, mihin on ryhtymässä kutsuntoihin tepastellessaan. Myöhemmin mieli voi muuttua, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Ja mitä kavereita seuraillut, niin aika hyvin ne alokkaat aivopestään siellä, ei sillä.
pärjää aina kun muistaa olla reilu. Ja ne suurimmat uhoajat on muuten poikkeuksetta näitä ulkosyntyisiä wannabe-pohjalaisia joille voi ihan vapaasti nauraa.
Mie kotiuduin -04 ja nyt oon kerrannu 6 kertaa... Näin tossa entisiä kouluttajia joulun alla ja lupasivat että tänä vuonna on taas luvassa.
Mie oon huomannu että kyllä ne armeijan kurkkusalaatit menee mukavasta vaihtelusta. Toukokuussa ei oo vielä ees itikoita. Ja tavalleen ne kertausharjoitukset on sellasta lepposta istuskelua ja mukavaa jutustelua.
Kiire ei oo muuanne ku kahville.