Olen naimisissa miehen kanssa, jota rakastan ja meillä on kaksi pientä yhteistä lasta. Yhdessä olemme olleet 9 vuotta.
Minua on alkanut ahdistaa mielestäni liian vähäinen hellyys ja läheisyys mieheni ja minun välillä. Seksi meillä on ok, mutta tarkoitan sitä ihan tavallista halailua, silittelyä, kainaloittain oloa jne.
Meillä ei koskaan aiemminkaan olla oltu erityisen romanttisia, mutta jotenkin nyt lasten myötä, kun näkee miehessään tuollaisen hellänkin puolen lapsia kohtaan, tulee itsekin kaivanneeksi läheisyyttä.
Toista naista miehelläni ei ole ja uskon hänen minua rakastavan, senoohan hän sen minulle päivittäin ja muilla teoillaan osoittaakin sen, mutta...
Onko muilla äideillä (tai isillä) kokemusta ko. asiasta? Kertokaa kokemuksianne ja mielipiteitänne.
Minua on alkanut ahdistaa mielestäni liian vähäinen hellyys ja läheisyys mieheni ja minun välillä. Seksi meillä on ok, mutta tarkoitan sitä ihan tavallista halailua, silittelyä, kainaloittain oloa jne.
Meillä ei koskaan aiemminkaan olla oltu erityisen romanttisia, mutta jotenkin nyt lasten myötä, kun näkee miehessään tuollaisen hellänkin puolen lapsia kohtaan, tulee itsekin kaivanneeksi läheisyyttä.
Toista naista miehelläni ei ole ja uskon hänen minua rakastavan, senoohan hän sen minulle päivittäin ja muilla teoillaan osoittaakin sen, mutta...
Onko muilla äideillä (tai isillä) kokemusta ko. asiasta? Kertokaa kokemuksianne ja mielipiteitänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vai onko se siis alkanut silitellä epätavallisen paljon, josta on alkanut epäilys, että se kantaa huonoa omaatuntoa...
kuule, ei raavas suomalainen mies helli... korkeintaan vaihtaa lakanat
Ei silittele todellakaan :D
Ei hänellä oikeastaan huonoa omaatuntoa voi ainakaan toisen naisen takia olla, sillä hän on aina silloin kotona, kun ei ole töissä.
Ehkä me sitten ollaan tavallaan liikaa yhdessä...?
Onko siis oikeasti niin, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa (ellei pakoteta)?
hoh-hoijaa
tapauskohtaistahan tuo on, mutta keskimäärin juuri niin, vaikkei pakottamalla, vaan omasta halusta, pakottamalla ei nyt ainakaan
Tuo onkaan. Mulla sama tilanne kun sulla. Erosin 7 vuotta sitten. Joskus ajatuksissani vertaan ex kumppania nykyiseen. Ex halasi miltei päivittäin ja taputteli ohimennessään. Nykyistä miestäni en silti vaihtaisi kehenkään toiseen vaikka ei niin kovasti "minun perääni" olekkaan. Mutta valtavan yksinäinen olo toisinaan on. Minun vastuulla on muutenkin isoin osa arjen pyörityksestä. Ei mies osaa ruokaa laittaa. Kyl se pyykkiä joskus pesee. En edes muista milloin viimeiksi hän on imuroinut. Sen omat harrastukset on sille tärkeitä. En tosin ole häntä koskaan vaatinut niistä luopumaan. Ompahan poissa silmistä. Makaa sohvalla ja räplää joko kaukosäädintä tai kännykkäänsä. Meillä ei riitoja ole, elämme sopuisasti. Yksi yhteinen lapsi ja 4 lasta joka toinen viikonloppu lisäksi. On surullista ja joskus ahdistavaakin, kus seksin takia vain koskettaa. Sitä tuntee itsensä hyväksikäytetyksi. Olen alkanut kieltäytyä seksistä väsymykseen vedoten. Tämä ei ole veruke vaan totisinta totta. Seksistä olen aina tykännyt ja tehnyt aloitteita useasti minäkin. Seksi on hänen kanssaan mukavaa, ei mitään 5 min pimeässä peitonalla touhua. silkkaa räiskintää. Mut jotain vaan puuttuu. Kai tässä on sit mulla kasvunpaikka. Mene ja tiedä.
mies hellittelee kyllä kolmi-vuotiasta tytärtämme, ja hemmottelee tyttöä kaikin tavoin, mutta minä olen vain lähinnä työjuhta ja seksiorja. Tyttö nukkuukin meidän välissä, saan kuulemma itse vaihtaa sänkyä jos ei nukkumajärjestely miellytä. Eipä oo kiva fiilis, kun mies pitää lasta kainalossa ja lepertelee sille, ja samalla yrittää kouria minua jalkovälistä, että sais taas sitä kylmää ja tunteetonta seksiä...
meillä on kaksi pientä lasta, joita lähinnä yksin hoidan kun mies joutuu olemaan paljon pois kotoa. en tarvitse fyysistä apua, mutta kaipaisin henkistä tukea mieheltä. meillä ei enään halata, pussailla tai kosketella, ellei mies halua seksiä. kun pyysin lisää hellyyttä suhteeseemme, mies väitti etten ikinä osoita hänelle hellyyttä. totuus on, ettei sitä jaksa aina juosta toisen perässä halimassa ja pusuja anelemassa, kun mitään vastakaikua ei tule. tunnen itseni välillä niin tyhmäksi kun nyhjötän hänen vieressä ja halin kun se on niin yksipuolista... nyt elämme kuin kämppäkaverit, rakastavaisten sijaan.
noh, ehkä se tästä kun lapset kasvaa ja jää aikaa parisuhteelle... toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä
ihan normaalilta.
Toivottavasti liioittelet jottei tulevaisuus tuo mukanaan ikäviä yllätyksiä.
minunkin mieleeni. Kulosti tosi härskiltä.