Olen ollut suhteessa n.6 vuotta. mies oli alussa mitä täydellisin (-niinhän ne kaikki.) lepertelyä riitti, miehellä on lapsia ennestään. Sattuipa käymään niin että olen nyt raskaana. Suhde vain vetää jo viimeisiään ja miehelläni on uusi suhde.
Mies pakottaa minua aborttiin, olen hänen sanojen mukaan itse syypää kaikkeen. uudelle suhteelle tuskin tekisi hyvää kertoa että ex on raskaana..... eikä kyseinen nainen tätä tiedäkään. Eikö minulla ole TÄYSI oikeus tehdä lapseni jos haluan!!! haukkumista, uhkailua ja kiristystä riittää..... lupauksia suhteestamme tuli viimeisiin hetkiin asti. ( piti siis minua varalla kunnes löysi "paremman") Nyt helvetti on pahasti irti. Miten selviän ITSE tilanteesta. Suhteeseen en enää halua takaisin. Kuollut ja kuopattu herra kukkapuskineen....... Eroamisenkin kyseinen mies kertoi raukasti puhelimessa. Raukka. naamatusten olisi voinut puhua.
Mies pakottaa minua aborttiin, olen hänen sanojen mukaan itse syypää kaikkeen. uudelle suhteelle tuskin tekisi hyvää kertoa että ex on raskaana..... eikä kyseinen nainen tätä tiedäkään. Eikö minulla ole TÄYSI oikeus tehdä lapseni jos haluan!!! haukkumista, uhkailua ja kiristystä riittää..... lupauksia suhteestamme tuli viimeisiin hetkiin asti. ( piti siis minua varalla kunnes löysi "paremman") Nyt helvetti on pahasti irti. Miten selviän ITSE tilanteesta. Suhteeseen en enää halua takaisin. Kuollut ja kuopattu herra kukkapuskineen....... Eroamisenkin kyseinen mies kertoi raukasti puhelimessa. Raukka. naamatusten olisi voinut puhua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen samanlainen mies kuin kuvaamasi. Itse juuri vasta raukkamaisesti ilmoitin erosta puhelimitse täysin yllättäen kun puolisoni oli käymässä vanhempiensa luona (tähän ei tosin liity raskautta). Miksi? Koska en olisi kestänyt itkua ja kysymyksiä, olisin ehkä antanut periksi ja yrittänyt jatkaa suhdetta taas. Eli lopputuloksena olisi ollut vielä enemmän murhetta.
Myös minä lämmittelen uutta suhdetta (osasyy eroon), henkilö on kiinnostava ja kiinnostunut minusta mutta en ole varma miten siinä tulee käymään. Niinpä kuin jonkun eläimellisen vaiston vietävänä olenkin alkanut ottaa sanojani takaisin tämän entis-nykyisen suhteen. Sairasta. Tulen taatusti pilaamaan lopullisesti molemmat sellaisenaan kauniit ihmissuhteet, mutta teen sen silti. Se on miehen vietti.
Ei mies sinun lapsestasi saa mitään sanoa tai vaatia. Totta kai hän panikoi mainitsemiesi asioiden vuoksi, mutta olisi miettinyt aiemmin. Pidä toki lapsesi, onhan hän muisto siitä ajasta jolloin sinulla oli asiat ja tunteet kunnossa tämän miehen kanssa.
Miksi maailmassa on meidän miesten takia niin paljon pahaa oloa? Sen kun tietäis...
Toiset miehet ovat tuollaisia. Jopa niin täydellisiä, että jaksavat itseään kehuskella kaikella.
Ja on todella raukkamaista sanoa suhde irti puhelimessa, siihen ei voi vedota millään miehen vietillä. Raukkamaista se on, teki sen nainen tai mies. Eivät miehet ole sen enempää viettiensä vietävinä kuin naisetkaan, jos on yhtään järkeä päässä. Tuo on taas niitä selityksiä jolla voi sanoa itsensä vastuusta pois.
Sun pitäisi saada nyt tuohon mieheen etäisyyttä, että saat rauhassa miettiä asioita ja tulevaa lasta. Pidä se, sillä se on osa sinua (eikä mikään muisto menneestä kuten edellinen kirjoitti). Tietenkin sua pelottaa miten selviät, mutta mene päivä kerrallaan ja huomaat että asiat järjestyvät.
Ja tuollainen mies saa mennäkin. Ei hänellä ole oikeutta painostaa sinua luopumaan lapsestasi. Hän tekee sen vain omaa etuaan ajatellen.
Ajattele, että Sinä olet vahva ja selviät kyllä! Anna tuon raukkamaisen miehen mennä ja tehdä omat ratkaisunsa. Hän kaivaa lopulta itse itselleen kuopan, kun sinä voit vielä seistä suoraselkäisenä!
Jaksamista ja voimia vaikeaan tilanteeseesi!