Kuinka saada elämä tuntumaan elämältä? Nyt se ei tunnu siltä. Kuinka herätä eloon?
Kuinka saada elämä?
Pystyynkuollut
261031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ottais vauhtia ja juoksis tiiliseinään? Jokohan tuntuis joltakin?
Vaihda duunipaikkaa, etsi uusi heila tai uusi harrastus. Ylensä auttaa, kun saa jotain uusia virikkeitä elämäänsä.
Pidä enemmän yhteyttä ystäviisi ja ota vastaan treffikutsuja, olisko tossa jotain?
Mä ainakin juuri tänä aamuja ajattelin (tai yritin luvata) itselleni, että alan pitää ystävistäni parempaa huolta, enkä kieltäydy kaikkien kiinnostavien miesten treffipyynnöstä. Tekee aika usein paljon jo ihan mielialallekin ja avaa uusia näkökulmia, että vain jaksaa raahautua ulos ja ihmisten ilmoille, vaikkei kekkereillä tms. istuminen alkujaan huvittaiskaan.
Joku uusi harrastus ehkä myös, voisko sellainen esim. auttaa sua? Ala jokatapauksessa palkita itseäsi, vaikka kuinka pienillä tavoilla vain, aina kun saat vaikkapa jonkun ikävämmän homman tehtyä. En ole Jari Sarasvuon fani numero yksi, mutta yks sen ajatuksista joskus vuosia, vuosia sitten kirjastaan "Sisäinen Sankari" ( huvittava nimi kirjalla tosin, köh...uhm.. en nyt sano kirjasta muuta kummemmin) jäi mun mieleeni. Luin ylioppilaskirjoituksiin ja olin aivan rätti, poikki ja loppu: veto ja motivaatio aivan kaikkeen elämässä pois. Sarasvuo puhui kirjassaan "lykätystä tarpeentyydytyksestä". Ajatuksella hän muistaakseni tarkoitti jotain siihen suuntaan, että ihmistä usein palkitsee enemmän palkinnon odottelu ja ajattelu, kuin palkinto ja välitön nautinto itsessään.
Kehittele itsellesi siis vaikkapa joitakin palkitsemisjärjestelmiä ja niitä odottaessasi raada kuin eläin oman hyvinvointisi eteen ( näin kärjistääkseni ilmaistakseni). Voisit ajatella vaikkapa pienen matkan, uudet kengät, bändin keikan, jonkun kivan tapaamisen (ts. anyway jotain mitä nyt vain olet aina halunnut kokea tai tehdä, pienemmässä tai isommassa mittakaavassa mahdollisuuksiesi mukaan) esim. parin kuukauden päähän ja merkitä sen kalenteriisi. Ns. "palkintoa" odottaessahan arjen harmauteenkin helposti suhtautuu ihan toisella tavalla.
Helpommin tietysti usein sanottu, kuin tehty. Enemmän kuitenkin aina kannattaa hakea henkistä hyvinvointia tuottavia asioita elämäänsä (=oikeanlaisia ihmissuhteita, asioita jotka tuntuvat aidosti tuntemuksien tasolla hyvältä etc.), kuin tavoitella vai ulkoisia esim. materiaalisia seikkoja. Ihminen voi usein paremmin aina, kun ei riko itseään ja omia arvojaan vastaan.
Hmh. Ja saa sen Sarasvuonkin kai kirjastosta...
Täytyy kyllä myöntää, että käytin tota Sarasvuo- esimerkkiä osin provokointitarkoituksessakin.;D Ajattelin, että josko vaikka joku tulis heti syyttelemään "porvaripelleksi" ( tai jotain sellaista, vaikkapa?), hoh hoijaa.
Joo siis: idis aiemmin puhumastani "lykätystä tarpeentyydyksestä" on yleisellä tasolla ihan mm. Maslow'n tarvehierarkia- ajatteluun perustuvaan, jos olet asiaan (?) miten perehtynyt. Siinä Sarasvuon mainitsemassani kirjassa oli kuitenkin oikeasti ihan käypiä ajatuksia... En ole perehtynyt kys. hlö:n muihin tuotoksiin, mutta ton yhden kirjan muistan siitä, että se auttoi mua vuosia sitten tsemppaamaan tietynlaisessa elämäntilanteessa. Siksi tuli jotenkin mieleen.
yhtä rasittava?
Tuossa tuli asiaa mietintämyssyyn! :)
löytyi empaattinen puoli, loistavaa
jos edes jotenkin, vaikka kömpelöstikin, pystyin antamaan edes jotain.. näkökulmantapaista.
Hirveän usein esimerkiksi kirjallisuus, leffat, kaikki esteettinen ( tai mitä ikinä asioita kukin itselleen sellaiseksi näkee), fyysiset kokemukset, kaikki se, mistä ihminen aidosti nauttii, avaa uusia näkökulmia.
Pääasia kai, että lähtee hakemaan itselleen hyvää, parempaa oloa. Kuuntelee itseään. Luulen.
vain sulle.;D
"löytyi empaattinen puoli, loistavaa"
Mussa on kyllä ollut se aina. Sulla ei ole nyanssien tajua ( tai sit mä en osaa kirjoittaa hymiöitä oikein? *khh*), jos et tota aiemmin ole havainnut.;D Ainakin ystävieni mielestä empaattisuus on yksi korostuneimmmista piirteistäni.
Toiv. et yritä heittää kommenttia ainakaan sarkasmin tajun puutteestani.;( Tajuan sitäkin nimittäin oikein hyvin.
:D
kehuja sun on vaikea ottaa vastaan
miten olisi vaimo?
"miten olisi vaimo?"
Tota ihan niin kova riskinottaja en kuitenkaan ole...
;D
Myönnettäköön, että tämä keskustelufoorumi tekee ihmisen joskus skeptiseksi...
Saat sympatiani, kun et pyytänyt maksua.;D
elämää kaipaat.
ALuks hymyile ulkona ollessa, hymyile kaupassa hymyile töissä... hymyile hymyile ja hymyile. Vaihda sana tai kaks myyjän kaa. Tervehdi ilosesti naapuria.
Samalla ala selata puhelinta läpi. "Tollekki pitäs soittaa, mitähän sille kuuluu" Kilauta kaverille ja pyydä se kahville tai käymään. Sit seuraava jne jne. SAmalla siinä sit voiki poistella tarpeettomat numerot.
Sit vois alottaa uuden harrastuksen. En suosittele hevosurheilua, mut vaikka joku ryhmiytymiseen liittyvä laji.
Yritä opetella joitain uusia asioita elämässä. On se sit vaikka se sarasvuon filosofia tms. :D Sillä lailla mieli pysyy virkeänä ja ihminen muuttuu aktiivisemmaksi.
Pystyyn kuollut on vähän eri kuin burn out, tai totaalinen elämäänsä kyllästyminen. En muista kumpaan se näistä kahdesta viimeisestä oli, mutta joku viisas neuvoi, että pitää lähteä pitkälle matkalle yksin paikkaan, jonka kieltä ei puhu. Se auttaa pistämään arvot uusiksi, näkemään uusin silmin. Käyttämään itsestään puolia, joita ei edes tiedä omaavansa.
No mä en ole ollut mitään noista kolmesta tuossa ekassa lauseessa. Olin silti kuvaamassani tilanteessa Keski-Espanjassa joku vuosi sitten. Kukaan ei osannut (no suomea eikä ruotsia nyt tietenkään) enkkua, ja mä en taas osaa ranskaa tai italiaa, jota ne ois osannut espanjansa lisäksi. Oli aika mieletön kokemus puhua käsillä, esittää pantomiimia hotellin respassa, että herätttäkää mut 7. aamulla (se jopa toimi!!!), kysyä paperin ja kynän kanssa (piirtäen) parilla sanalla missä on rautatieasema (tämän sanan osasin).
Suosittelen. Löysin upeita ihmisiä.
Hidas matkailu - tuo oli muuten sitäkin. Kävelin, viipyilin. Julkiset kulkuneuvot. En vain suihkannut omalla autolla kaiken ohi; katsellut lasikopin takaa elämää. Olin siinä elämässä.
Viimekesänä harjoitin toisenlaista hidasta matkailua, eli fillaroin 2000 km ympäri Suomea. Sekin oli ihan mieletöntä. Aikaa jutella lehmille tienvarrella (Keski-Pohjanmaalta jo löytyy oikeasti lehmiä!!!), ja täpasin monta ihan mielettömän upeaa ihmistä. Ihmiset tulee herkästi kysymään että minne olet menossa ja mistä tulossa nähdessään lastatun fillaroijan (teltat, makuupussit, vaatteet ym. viikon reissulle kerrallaaan mukana).
Aloita vaikka tuosta fillaroinnista.
Hidas matkailu - hidas ruoka --> liike (vs. ideasta fast food).
"Hidas matkailu - hidas ruoka --> liike (vs. ideasta fast food)."
Lowssa on kieltämättä jotain ideaa, vaikka se niin trendikästä nyt onkin (ja mähän en pidä kaikesta trendikkäästä...).;)
Eräänlainen polariteetti ja kaivattukin juttu tää hidas liike &yleisesti hitaamman elämän arvot "fastille" toki, indeed. Mikäs tää nyt olikaan tän 'liikkeen' koko nimi: low-arvojen pohjallehan on käsittääkseni perustettu jo ihan oma 'liike' ts. markkinointinimikin ( tms.?, vai muistanko ihan väärin..)?
Käsittääkseni jotkut kaupungitkin markkinoi jo itseään ns. low-arvojen mukaisella elämänmenolla. Taisi olla joku maailmanlaajuinen listauskin olemassa "Low"- tuotteistetuista kaupungeista ts. kylistä, mihin tarvitaan kv-arviointi ja suositukset. Suomestakin joku kunta sitä suositusta vissiin haki (en muista mikä, enkä tiedä saiko)...
Ihmiset on kyllästyneitä kiireeseen. Siitä kai osin low-arvojen nousujohde juontuu. Toivon vaan, (pah!), ettei "low"-elämänmenonkin tuotteistus mene siihen pisteeseen, että pian ihmiset koettaa hampaat irvessä olla "niin low:ta, niin low:ta", jotta vaan olis trendikkäitä.;D
Ei mut: tosi mielenkiinnolla luin juttusi. Sä olet uskaltanut irrotella, kokeilla vaihtoehtoisia elämäntapoja. Ei huono juttu.:) Itselläkin veri vähän vetäis maailmalle, mut aina jokin, opiskelut, työt etc., on (usein kai kuitenkin muka) estäneet. Pari vuotta sitten olin kyllä jo lähdössä Kaukoitään kehitysapuhommiin, kun sairastuin fyysisesti. Lähtö tyssäsi siihen, kun lääkäri ilmoitti, että jos lähden, tulen arkussa takaisin. Nyt harkitsen taas maailmalle lähtöä pidemmäksi aikaa uudelleen, kunhan saan ensin pari keskeneräistä proggista pulkkaan Suomessa.:) Töiden merkeissä tosin menisin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Slow_Food
Niin, kaikki tuotteistetaan nykyisin. Kuulin jossain joskus jotain tuosta "hitaasta syömisestä" - en nyt sen kummemmin siitä tiedä. Tuli vain mieleen tänä kesänä, kun aloitin sen fillaroinnin. Että se on hidasta matkailua, ja itse matka, kulkeminen on se pääasia. Monillehan se on kohde, ja sinne kohteeseen pitää päästä mahdollisimman nopeaa ja vaivattomasti, ja sinne kuljetaan steriilisti lasi/muovikopin sisällä (autossa, lenkoneessa jne.) - kaikki nähdään/koetaan lasin takaa.
Mulla on toi totaalinen köyhyys aina ollut este sille sun tälle. Reissut olen tehnyt yleensä niin, että on ollut nippa nappa matkarahat, ja paikanpäällä yritetty selvitä mahd. köyhästi eli kävellen, teltassa jne.
Aika jännää sinänsä, että monet viimekesänä koki tuon mun fillarimatkailun "köyhäilynä". Itse asiassa se oli aika paljon kalliimpaa, kuin mennä vaikka julkisilla kulkuneuvoilla (tai jos olisi omistanut auton valmiina; hankinahinta tosin eri). Eli se vie aikaa --> työajasta pois, alkuvarusteet oli aika kalliit --> oltava kunnon fillari, muuten ei tule mitään; kaatosade --> pari sisämajoitusta eli tuli kalliimaksi tällä vaihtoehdolla kuin mennä bussilla jonnekin toiselle puolen Suomea...
Mut hurahdin siihen. Ensikesänä olen menossa taas. Ja mä en ole hyvässä kunnossa, ja ylipainoakin on. Yllättävän hyvin silti jaksaa ajaa 100 km päivässä. 130 km jälkeen menee eläinrääkkäyksen puolelle. :D
Olen monesti kanssa katsonut noita vapaaehtoishommia, mutta olen ollut liian köyhä niihin. Muuten olisin mennyt. Matkat pitää itse maksaa, ja ylläpitoon (kulutukseen jotain), eli mun budjetti ei ole kestänyt. Espanjassa tiskasin pari kuukautta, ja elätin sillä itseni, ja sitten mulla oli muutama viikko lomaa, kävin siellä K-Espanjassa. K-E oli muuten aika paljon kivempaa kuin se Aurinkoranta; ihmiset paljon kivempia ja ystävällisempiä; Aurinkorannnikolla ne on vähän kyllästyneet turisteihin kun meitä on ollut siellä viimeiset 100 vuotta laumoittain....
"Kuulin jossain joskus jotain tuosta "hitaasta syömisestä"-en nyt sen kummemmin siitä tiedä."
Niin, tohon slow-ideologiaanhan kai aika pitkälle liittyy ajattelu ihmisen "paluusta juurilleen & luonnonmukaisuuteen" ts. jotenkin ihmisyyden alkulähteille, myös syomisen ja ruoan osalta...Puhutaan paleodieteistä etc. ja ylipäätään sellaisesta syömisestä, missä luonnollisesti vältetään fast-ruoalle ominaisia turhia lisäaineita, hiilareita jne. Sinänsä ihan tervettä suuntausta musta, joskaan en itse noihin paljoa ole perehtynyt... Vältän kaikenlaista kohkausta, myös ruoan suhteen. Onhan sekin toisaalta vähän naurettavaa, miten ihmiselle luontaisia ja elämälle välttämättömiäkin toimintoja (kuten syömistä) nykyisin epänormaalistetaan ja miten siitä rassaavalla tavalla mesotaan.;) Homma kun hoituu usein easymmin ihan sillä, että kuuntelee elimistöään ja itseään ruoka-aineiden osalta ja syö silloin, kun on nälkä...
"Mulla on toi totaalinen köyhyys aina ollut este sille sun tälle. Reissut olen tehnyt yleensä niin, että on ollut nippa nappa matkarahat, ja paikanpäällä yritetty selvitä mahd. köyhästi eli kävellen, teltassa jne."
Säkin olet kuitenkin oiva esimerkki siitä, ettei maailman näkeminen ole yksinomaan lompakosta kiinni. Moni ihminen varmaan on aika fegmaattinen ja pullamössö sikäli, että ainoa käsitys matkustamisesta on joku standardireissu, mikä valitaan Aurinkomatkojen kuvastosta puoli vuotta ennen matkaa ja ulistaan sitten koko loma oppaille, että kun hotelli on niin paska ja mikään ei toimi.;D Ugh. Jonkin verran olen käyny pakettimatkoillakin, mm. keski- ja etelä- Euroopassa, mutta ihan toinen reissun kuin reissun anti tietysti usein on, jos matkaan lähtee vähän avoimemmalla ja enemmän ns. seikkailuasenteella.
Siten näkeekin enemmän.
"Ensikesänä olen menossa taas. Ja mä en ole hyvässä kunnossa, ja ylipainoakin on. Yllättävän hyvin silti jaksaa ajaa 100 km päivässä. 130 km jälkeen menee eläinrääkkäyksen puolelle. :D"
Tsemppiä ja reissun odotusta sinne vainen.:) En muuten oikein jaksa uskoa, että ihan huonossa kunnossa olisit, jos n. 100 km päivässäkin kuitenkin olet pystyny pyöräilemään.;) Maastot kun ovat luonnonolosuhteissa vaihtelevia. Sikäli vähän eri touhu kyseessä, kuin mitä esim. ratapyöräily (tms.)
"Sikäli vähän eri touhu kyseessä, kuin mitä esim. ratapyöräily (tms.)"
Tarkoitin tuossa siis, että vähän eri asia pyöräillä 100 km. luonnonolosuhteissa per.pvä, kuin pyöräillä se sama 100 km. tasaisessa maastossa (radalla jne.)... Eipä ratapyöräilykään tietysti köykäistä touhua, en sillä.
Sähläsin, sori.;D
oikein ole koko päivää aikaa ajella sitä 100 kilsaa.
jep, toi on juuri se, millä jaksaa - ei matka tapa vaan se vauhti
Mutta toisaalta, kun fillarissa on muutama kymmenen kiloa tavaraa mukana, niin sekin hidastaa, ja mm. koko ajaminen on erilaista. Pari kertaa kaaduinkin, kun yllätti, mm. käännöksiä ei tehdäkään yhtä näppärästi kuin fillarilla, jossa ei ole mitään tavoroja tai max. se kauppakassi.
Mutta ainut todellinen vaaratilanne oli se, että yksi saksanpainenkoira meinasi purra. Juoksi pihasta yleiselle tielle ja kimppuun. Se oli paha paikka.
Nyt ei ehdi muuten lukea viestejä, mutta kommentoin yhtä juttua omasta aiemmasta viestistäni...
Tolla "low"-hölinällä tarkoitin siis juurikin "slow"-arvojen mukaista ideologiaa, etc... Ihme kämmi,että koko ajan kirjoitin sen "low".:D Taisit kuitenkin silti ymmärtää, mitä tarkoitin.;) (Vrt.viittauksesi slow-ruokaan, jne.)
Tuli sattumoisin vastaan:
A consummate media manipulator, Petrini actually denies that Slow Food is
simply anti-fast food. Rather, he suggests that Slow Food is against the
homogenization of taste, which fast food symbolizes. In other words, for Petrini,
fast food is a sign of the more negative effects of modern market rationalities
on cultural difference — a world in which speed, or ‘dromocentrism,’ as well
as placelessness, is the essence of the era (Casey 1997:xiii).
Slowness in this
formulation becomes a metaphor for a politics of place: a philosophy com-
plexly concerned with the defence of local cultural heritage, regional land-
scapes and idiosyncratic material cultures of production, as well as international
biodiversity and cosmopolitanism.
http://216.239.59.104/search?q=cache:yjFEyv75pfQJ:www.umass.edu/freital/pdf/SlowFood.pdf dromocentrism means&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi&client=firefox-a