Ollaan seurusteltu tyttöystävän kanssa 4½ vuotta ja en vois kuvitellakaan et ikinä löytäsin ketään mulle paremmin sopivaa ihmistä, meil on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja paljon hyviä kokemuksia takana. Silti oon miettiny viime päivät hyvinkin vakavasti koko homman lopettamista.
Viimeset 1-1½ vuotta oon katellu muitaki naisia sillä silmällä ja viime viikonloppuna tapasin naisen joka teki muhun heti syvän vaikutuksen. Mut en usko et voisin elää sen ihmisen kanssa loppuelämääni, tai mistä sitä tietää, enhän mä edes tunne sitä vielä. Hassuinta tässä on se et mä rakastan mun tyttöystävää enkä ikimaailmassa haluis satuttaa sitä.
Mut mikä neuvoksi? Miten tässä voi kuvitella tekevänsä järkeviä päätöksiä ku välillä tuntuu siltä ja välillä tältä. Muutenki tuntuu et mä en pysty tekemään päätöstä joka ehkä vaikuttaa koko mun loppuelämän sisältöön. Mut onko sit loppujen lopuks parempi olla katkera itselleen ku jollekin ihmiselle ketä rakastaa?
Viimeset 1-1½ vuotta oon katellu muitaki naisia sillä silmällä ja viime viikonloppuna tapasin naisen joka teki muhun heti syvän vaikutuksen. Mut en usko et voisin elää sen ihmisen kanssa loppuelämääni, tai mistä sitä tietää, enhän mä edes tunne sitä vielä. Hassuinta tässä on se et mä rakastan mun tyttöystävää enkä ikimaailmassa haluis satuttaa sitä.
Mut mikä neuvoksi? Miten tässä voi kuvitella tekevänsä järkeviä päätöksiä ku välillä tuntuu siltä ja välillä tältä. Muutenki tuntuu et mä en pysty tekemään päätöstä joka ehkä vaikuttaa koko mun loppuelämän sisältöön. Mut onko sit loppujen lopuks parempi olla katkera itselleen ku jollekin ihmiselle ketä rakastaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tiedän mitä meinaat,olen itse elänyt jo 5 vuotta saman tunteen kanssa.
Siinä vaiheessa kun suhde muuttuu ihastumisen huumasta siihen arkeen, niin suhde todella punnitaan.
Ruoho näyttää aina siinä vaiheessa vihreämmältä aidan toisella puolella. Sitten käydään siellä toisella puolella ja yritetään itkun kans tulla sieltä takasin.
Tottakai ne muut naiset tekee vaikutuksen, kun ne ei oo ikinä mäkättäny sun paskasista vaatteista lattialla tms. ja niillä on energiaa tehdä suhun vaikutus, kun ei tartte kestää sua himassa.
Sama pätee naisiin, joiden mielestä kaverin mies ja baarissa se komea Jorma on mukavempia kuin se oma mies. Ainakin vielä tällä hetkellä 75% tapauksista itkee kuukauden päästä takasin. Jorman ruoho ei ollu edes vihreetä, kun se oli harmaata. Paskaako sitä enää valintojaan katumaan siinä vaiheessa.
Minun mielestä kannattaa tosiaan miettiä elämän perusjuttuja siinä vaiheessa, kun rakastaa kumppaniaan mutta muut naiset tuntuu niin mahtavilta.
Eri asia sitten, jos tunteet toista kohtaan on kuolleet.
paremmin olisi voinut tuota asiaa esittää,olen täysin samaa mieltä sun kanssa!!
mieltä...
Tiedän tapauksen, jossa eräs pari oli seurustellut 4 vuotta ja miehelle sitten tuli näitä tälläisiä tuntoja. Hän päätti kertoa tyttöystävälleen, että on hieman ihastunut toiseen naiseen ja riitahan siitä syntyi. Mies kertoi pelkäävänsä, että hän pettäisi. Hän sanoi rakastavansa tyttöystäväänsä yhä muttei tiennyt mitä tehdä. Hänen tyttöystävänsä loukkaantui kovasti siitä, ettei hän enää riittänyt ja hän päätti lopettaa suhteen ennenkuin satuttaisi itseään pahemmin. No aikaa kului ja mies treffaili tätä uutta naista.. vähänajan kuluttua miehelle alkoi valjeta ettei nainen ollutkaan mikään ihmeellinen. Ex tyttöystävä alkoi hiipiä miehen ajatuksiin, jopa hänen ollessaan tämän uuden naisen kanssa. Jo ensimmäisten kuukausien aikana hän alkoi ikävöidä tyttöystäväänsä suunnattomasti ja alkoi pikkuhiljaa tajuta, kuinka paljon häntä rakastikaan. Hän alkoi soitella exälleen ja monta kertaa tämä löi luurin korvaan tai haistatteli, mutta pikkuhiljaa he pääsivät keskustelemaan asioista. He puhuivat joskus tuntikausia ja tyttöystävä itki usein tuskaansa. Lopulta tyttöystävä teki aloitteen ja kysyi haluaisiko mies jatkaa heidän suhdettaan. Nainen sanoi rakastavansa miestä yhä ja lupasi yrittää unohtaa tuskansa. He palasivat yhteen ja noin vuoden verran tyttöystävä kärsi siitä, että välillä vanha tuska kohosi pintaan ja he riitelivät siitä usein. Mies kesti tämän ja erään pahan riidan aikana päätti ettei enää koskaan satuttaisi rakastamaansa naista. Muutaman vuoden kuluttua he menivät kihloihin...
Eli tarinan opetus: Älä tee mitään, mitä voit tulla katumaan. Älä tee mitä ajattelet, vaan AJATTELE MITÄ TEET! Jos on onnellinen ja hyvä suhde, niin ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ikävä iskee yllättäen...
Tuon tarinan opetus saattaisi olla myöskin se, että jos tuota kaikkea ei olisi tapahtunut, niin koskaan he eivät olisi päätyneet kihloihin asti..... miettikääs sitä :) :(.
mitään, niin ei ole mitään kaduttavaakaan. Miten sitä voi elämänsä elää sillä lailla? Onko aina kaikki vanha parempi kuin uusi? Ihminen joka ei tee virheitä, on kuollut.
nimenomaan tarkoituksenani oli painottaa että; Ajattele TARKKAAN ennenkuin toimit, ettet tule katumaan! Aina ihmiset tekevät virheitä, mutta niistähän on tarkoitus oppia. Usein kuitenkin on, että vanha suola rupeaa janottamaan...
Joskus vaikka kuitenkin yrittää miettiä mitä sanoa, mitä tehdä...osoittautuu kuitenkin vääräksi. Etenkin sen toisen näkökulmasta ajatellen. Sanoin asian mitä kadun, ja se maksoi minulle rakkauteni...exäni otti sen erilailla miten sen tarkoitin ja korjaukseen hän ei enää anna edes mahdollisuuttakaan:(
Niin, olisihan se tietenkin hyvä, jos asioista voisi varmistua ennakoimalla. Tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan ole kuten sään ennustaminen tiettyjen kokemusten ja havaintojen perusteella, vaan harkinta päätyy joka tapauksessa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja on useampia. Jos ottaa uuden, ei tiedä mitä saa. Jos pysyy vanhassa suhteessa, tietää suunnilleen mitä lähitulevaisuudessa saa, vaikka se ei liiemmin miellyttäisi.
Kummassa tahansa ratkaisussa käy sekä hyvin, että huonosti. Aina johonkin ihmiseen sattuu pahasti ja aina tarjoutuu tilaisuus uuteen ja ehkä parempaan.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että monien valintojen seurauksilla on sekä hyviä että pahoja seurauksia, jotka korostuat eri vaiheissa valinnan jälkeen. Lisäksi valinnan seurausten hyvyys tai pahuus riippuu tulkinnoista.
Kiitos kaikille näistä kommenteista. Mut kyl se vaan niin on, että aika yksin sitä on tällasen päätöksen kanssa. Ei kai näissä asioissa voikaan luottaa kenenkään neuvoihin, tärkeintä lienee se, mitä itse tuntee ja ajattelee. Toisten kokemuksia voi pitää vaan varottavina esimerkkeinä.
Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä että eroon tää tulee päättymään. Ehkäpä tää ei sit ookaan rakkautta, vaan tottumusta, kunnioitusta ja sitä ettei haluu satuttaa ketään syytöntä ihmistä, jota on joskus rakastanu yli kaiken. Mä oon yrittäny miettiä mistä erottaa rakkauden ja tottumuksen? Jos tää on tottumusta, niin onko normaalia et mua sattuu ajatella et me ei enää ikinä oltais yhdessä. Mut samaan aikaan mua ei satu ku mä ajattelen mun tyttöystävää jonkun toisen ihmisen kanssa...mua sattuu ku mä ajattelen et se jää yksin.
Mulla tässä nousee oma elämä ja viime aikojen(n.2,5v)kokemukset mieleen...Paitsi että meillä on lapsiakin ja kaikki on siis vieläkin hankalampaa-jos mahdollista!Olemme olleet pian 8v yhdessä ja näillä näkymin tulossa ero.
Tottumus,kunnioitus,riippuvuus,rakkaus,turvallisuudenhakuisuus,yksin jäämisen pelko,tulevaisuuden pelko...Siinäpä "hassun hauskoja " teemoja ko.tilanteessa oleville.Mikä on mitäkin?Miksi kaikki sattuu niin että päässä soi?Masentaa,tuntee surua,pettymystä,murhetta...Unelmat pirstaleina...Tämän ihmisen kanssahan piti vanheta käsi kädessä...Tunteet heittelee päivittäin,tunneittain,välillä monta kertaa tunnissa.
Ehkä aika näyttää?
Mutta oikeaa ja väärää ei ole.Kaikilla ratkaisuilla on seurauksensa.Jokainen päätös tuo hyviä ja huonoja asioita tullessaan.Mitä ikinä päättääkin,ei passaa jäädä tuleen makaamaan,on katsottava uutta aamua kohti rohkeasti.