Minulla raskas suhde takana ja raskaana viikolla 36.
Olen ollut puoltoista vuotta suhteessa miehen kanssa jolle nyt odotan lasta. Mies painosti minua pitämään vauvan,itse en olisi halunnut mutta jotenkin koin että jos en olisi taipunut hänen painostukseen niin hän olisi vihannut minua koko loppu elämänsä sekä aina muistuttanut siitä kuinka tapoin hänen lapsensa.
Minulla on entuudestaan jo yks lapsi ja elämä hänen kanssaan ollut helppoa,olen voinut matkustella ja tehdä kaikkea muutakin kuten käydä töissä ja elää normaalia elämää,nähdä ystäviä ja välillä pitää vapaata äitinä olemisesta.
En todellakaan halunnut toista lasta "pilaamaan" kaikkea jonka eteen olin niin kovasti tehnyt töitä olinhan menossa opiskelemaankin.
No kun tarpeeksi kauan kuuntelin huorittelua,moraalittomaksi äidiksi ja lapsen tappajaksi haukkumista niin päätin pitää lapsen,tosin tiesin sen olevan virhe kuten nytkin kun kirjoitan niin tiedän että tämä lapsi oli elämäni suurin virhe.
Mies on muutenkin kohdellut todella huonosti koko raskauden ajan,kehuskelee kaikille että hänestä tulee äiti muttei auta minua missään,vaikka sairaalassakin olen ollut kun paino alkoi tippumaan rajusti etc..ei hänestä ollut avuksi,hän vain käy ulkona ja leffassa kavereiden kans ja miehellä ikää 33v ja hän todella halusi lasta.
Nytkään hän ei ole osallistunut mihinkään hankintoihin ja kaiken olen yksin hankkinut vauvalle.
Kaiken tämän paskan lopputuloksena olen alkanut vihamaan lasta joka sisälläni kasvaa,en halua hoitaa lasta kun lapsi syntyy,en myöskään imettää..tahtoisin antaa lapsen pois mutta pelkään taas sitä kuinka minua vihataan tekoni takia.
Esikoistani rakastan maailman eniten ja hän on äidin pikku prinsessa enkä tunne häntä kohtaan samoin kuin vauvaa kohtaan.
Kaikki nämä negatiiviset tunteet kohdistuu vain vauvaan. Kadun joka päivä sitä että pidin lapsen ja vihaan itseäni sen takia. Ei ole oikein että viaton lapsi kärsii siitä että äiti ei ehkä rakastakaan mutta minkäs teet..tiedän senkin että jso mies olisi ollut erilainen en kävisi läpi näitä tuntemuksia.
Tällä hetkellä haaveilen takaisin töihin menosta sillä en halua olla päivääkään tämän vauvan kanssa,haluisin antaa lapsen pois vaikka sitten tälle isälleen. Minulle aivan sama,tiedän vaan etten pysty nyt olemaan tälle lapselle yhtä hyvä äiti kuin olen esikoiselleni.
Esikoiseni on mitä ihanin lapsi ja pelkään että jos puhun näistä tunteista avoimesti niin menetän myös prinsessani joka on minulle maailman tärkein.
Tuntuu pahalta sanoa näin mutta vihaan tätä vauvaa ja vihaan lasta luultavasti siksi että hänestä puolet on isäänsä.
En kaipaa mitään huono äiti kommentteja sillä ei ole helppoa kirjoittaa tästä asiasta muutenkaan ja syyllisyys painaa kun tunnen moista tätä lasta kohtaan.
Hävettää että vihaan omaa lastani...
Epätoivoinen
20
2729
Vastaukset
- surullinen äiti....
Lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni että löysin tänään miehen puhelimesta useita viestejä eri naisilta esim viestejä joissa nainen ehdottaa puhelin seksiä ja harmittelee että edellisellä kerralla mies oli ollut tylsä eikä suudellut häntä jne...Että voitte varmaan arvata mikä fiilis on tällä hetkellä.
Eniten vituttaa se että en todellakaan ole mikään rumilus tai muutenkaan valas nyt raskaana vaan edelleenkin pukeudun tyylikkäästi sekä olen hoikka vaikka tuota masua on.
Vituttaa myös se että kun mies on tullut halaamaan ja hieroskellut vatsaani ja lopulta olemme rakastelleet niin tiedä missä hänen heppinsä on ennen sitä käynyt ja olen kuitenkin raskaana,hyi hitto!
Ei minkäänlaista kunniotusta jos pettää niin olis sitten edes koskematta minuun,tulee vaan surkeampi fiilis kun tietää ettei toinen ole ollut rehellinen.- suhteellisen heikko
kun ko. tilanteeseen olet ajautunut. Mutta ei se toisaalta ole ihme, että myönnyit raskaana olevana naisena miehen puheisiin ja lapsen pitämiseen.. Niin varmaan olisi käynyt monen muunkin - silloin kun ei ole ihan henkisesti vahvimmillaan. Jos olet sitä mieltä että et halua lastasi pitää, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa jo nyt. Selitä asia miksi et halua lastasi pitää ja myös se miksi rakastat esikoistasi sekä miksi et hänestä halua luopua. Uskoisin, että he tilanteen ymmärtävät. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki me teemme elämän eri vaiheessa virheitä - toiset vain ratkaisevampana hetkenä kuin toiset. Lapsellasi on kuitenkin oikeus hyviin vanhempiin ja hyvään elämään - adoptiovanhempia riittää. Hän on tilanteeseen syytön ja sen edessä voimaton. Jos aloitat puhumaan ongelmastasi vasta synnytyksen jälkeen niin silloin kaikki vetoavat synnytyksen jälkeiseen masennukseen ym.
- mumi
suhteellisen heikko kirjoitti:
kun ko. tilanteeseen olet ajautunut. Mutta ei se toisaalta ole ihme, että myönnyit raskaana olevana naisena miehen puheisiin ja lapsen pitämiseen.. Niin varmaan olisi käynyt monen muunkin - silloin kun ei ole ihan henkisesti vahvimmillaan. Jos olet sitä mieltä että et halua lastasi pitää, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa jo nyt. Selitä asia miksi et halua lastasi pitää ja myös se miksi rakastat esikoistasi sekä miksi et hänestä halua luopua. Uskoisin, että he tilanteen ymmärtävät. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki me teemme elämän eri vaiheessa virheitä - toiset vain ratkaisevampana hetkenä kuin toiset. Lapsellasi on kuitenkin oikeus hyviin vanhempiin ja hyvään elämään - adoptiovanhempia riittää. Hän on tilanteeseen syytön ja sen edessä voimaton. Jos aloitat puhumaan ongelmastasi vasta synnytyksen jälkeen niin silloin kaikki vetoavat synnytyksen jälkeiseen masennukseen ym.
niin kovin lapsirakas vaikka aina olen ollutkin, niin minulla on samanlainen kokemus ex-mieheni kanssa. Hän melkein raiskasi minut. Ts. mun oli tavallaan pakko suostua, tai siitä olisi ollut tosi pahat seuraukset.
No, siinä sitten kävi niin, ettei kortsu ketänyt, sitä väkisin hommailua ja jäin raskaaksi.
Olimme jo siinä vaiheessa päättäneet erota.
Meillä oli ennestään yksi lapsi, josta ei mies huolehtinut, mutta silti yritti saada minua tekemään vielä toisen. Ajatteli kai, että olisi sen vuoksi syytä jatkaa avioliittoa.
tiesin, etten olisi yksin pärjännyt kahden kanssa, koska mieheltä en olisi koskaan saanut taloudellista tukea muusta puhumattakaan.
No, lapsen tappajahan minusta tuli ja nimenomaa hänen lapsensa tappaja ja ties mitä, mutta en todella välittänyt hänen puheistaan pätkän vertaa.
Tein abortin, jo senkin takia, etten halunnut synnyttää tähän maailmaan lasta, jota vihasin.
Inhosin ja vihasin sitä lasta ja samalla olin hämmentynyt, että kuinka voin viatonta muutaman sentin sikiötä vihata niin kovin. Lapsen isästähän se kaikki johtui, mutta tiedän, että tänne on syntynyt niin monta ihmistä, joita ei ole haluttu ja he ovat ikänsä joutuneet kärsimään, joten sitä en omalle lapselleni halunnut. En myöskään voinut ajatella antavani lastani pois. Se ei olisi minua koskaan jättänyt rauhaan, tunnen itseni sen verran hyvin. Moneen, moneen kertaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpikäytyäni tajusin, että abortti oli siinä tilanteessa ainut järkevä ratkaisu.
Tein siis abortin, jota en ole päivääkään katunut.
Olin vain todella helpottunut ja onnellinen.
Sanoisin sulle, että jos olet varma, ettet halua lasta hänen syntymänsäkään jälkeen, etkä joudu pois antamista katumaan, niin anna ihmeessä.
Pelastakaa Lapset muistaakseni pitää kirjaa adoptiovanhemmista ja testaa heitä. Ota yhteys sinne ja varaa aika keskusteluun. Siellä ollaan vaan iloisia, jos voivat tarjota jollekin jo vuosia lasta toivoneelle parille lapsen, sinun ansiostasi. sinä olet heidän näkövinkkelistään hyväntekijä. ei tarvi pelätä minkäänlaista moralisointia, tai esikoisen menettämistä.
Sano, että tällä juuri haluat turvata esikoisesi tulevaisuuden, ettet ole valmis kahden lapsen äidiksi tuollaisen miehen kanssa. Kyllä ne siellä ymmärtää. Adoptioon antaminen ei ole kenellekään helppo päätös ja he kyllä sen tietävät.
Tiedän tästä siksi, että erään tuttavan tytär luovutti lapsensa adoptoitavaksi ja häntä kohdeltiin todella hyvin koko prosessin aikan ja suorastaan kiiteltiin hienosta päätöksestä.
Ei niillä ole varaa sulle ilkeillä, koska saatat suutuspäissäsi perua koko jutun. - ok ...
mumi kirjoitti:
niin kovin lapsirakas vaikka aina olen ollutkin, niin minulla on samanlainen kokemus ex-mieheni kanssa. Hän melkein raiskasi minut. Ts. mun oli tavallaan pakko suostua, tai siitä olisi ollut tosi pahat seuraukset.
No, siinä sitten kävi niin, ettei kortsu ketänyt, sitä väkisin hommailua ja jäin raskaaksi.
Olimme jo siinä vaiheessa päättäneet erota.
Meillä oli ennestään yksi lapsi, josta ei mies huolehtinut, mutta silti yritti saada minua tekemään vielä toisen. Ajatteli kai, että olisi sen vuoksi syytä jatkaa avioliittoa.
tiesin, etten olisi yksin pärjännyt kahden kanssa, koska mieheltä en olisi koskaan saanut taloudellista tukea muusta puhumattakaan.
No, lapsen tappajahan minusta tuli ja nimenomaa hänen lapsensa tappaja ja ties mitä, mutta en todella välittänyt hänen puheistaan pätkän vertaa.
Tein abortin, jo senkin takia, etten halunnut synnyttää tähän maailmaan lasta, jota vihasin.
Inhosin ja vihasin sitä lasta ja samalla olin hämmentynyt, että kuinka voin viatonta muutaman sentin sikiötä vihata niin kovin. Lapsen isästähän se kaikki johtui, mutta tiedän, että tänne on syntynyt niin monta ihmistä, joita ei ole haluttu ja he ovat ikänsä joutuneet kärsimään, joten sitä en omalle lapselleni halunnut. En myöskään voinut ajatella antavani lastani pois. Se ei olisi minua koskaan jättänyt rauhaan, tunnen itseni sen verran hyvin. Moneen, moneen kertaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpikäytyäni tajusin, että abortti oli siinä tilanteessa ainut järkevä ratkaisu.
Tein siis abortin, jota en ole päivääkään katunut.
Olin vain todella helpottunut ja onnellinen.
Sanoisin sulle, että jos olet varma, ettet halua lasta hänen syntymänsäkään jälkeen, etkä joudu pois antamista katumaan, niin anna ihmeessä.
Pelastakaa Lapset muistaakseni pitää kirjaa adoptiovanhemmista ja testaa heitä. Ota yhteys sinne ja varaa aika keskusteluun. Siellä ollaan vaan iloisia, jos voivat tarjota jollekin jo vuosia lasta toivoneelle parille lapsen, sinun ansiostasi. sinä olet heidän näkövinkkelistään hyväntekijä. ei tarvi pelätä minkäänlaista moralisointia, tai esikoisen menettämistä.
Sano, että tällä juuri haluat turvata esikoisesi tulevaisuuden, ettet ole valmis kahden lapsen äidiksi tuollaisen miehen kanssa. Kyllä ne siellä ymmärtää. Adoptioon antaminen ei ole kenellekään helppo päätös ja he kyllä sen tietävät.
Tiedän tästä siksi, että erään tuttavan tytär luovutti lapsensa adoptoitavaksi ja häntä kohdeltiin todella hyvin koko prosessin aikan ja suorastaan kiiteltiin hienosta päätöksestä.
Ei niillä ole varaa sulle ilkeillä, koska saatat suutuspäissäsi perua koko jutun.itselläni oli vähän sama tilanne toisen lapsen ootos aikana.rupesin odottaan toista lasta kun esikoinen oli 1v iässä,en halunnut silloin tätä lasta,itkin ja surin kohtaloani,olenha kuiteski vielä nuori 24,mut kuiteski,tuntui että maailma kaatuu ja un elämä on vain taas vauvassa kiinni.harkihin aborttia mut en voinut,meinasi mennä kesken,masennuin,laihduin.surin kohtaloani.mies on kyllä ihana isä,jaksoi piristää toiseen päivään.tuli kivut,mitä nyt saattaa vain raskauden aikaan tulla.kohtalo oli kovaa.mut pojan tein,synnytys oli kauhea.en tiiä vieläkään oikeita tunteita poikaa kohtaan,mut se oli synnytyksen jälkee että pijän vauvan,ja nyt poika on 8kk.mut itse olen masentunut.
sulle haluan sanoa,päätitpä mitä vain,kellään ei ole oikeutta tuomita sinua,sinun pitää saada tukea,ei miehelläsi ole oikeutta pakottaa synnyttään jos et halua,ei pitään lasta jos et itse oikeasti halua,mutta mieti asiat rauhassa jos aikaa vielä on.toivon sulle onne ja menestystä elämään. - minä vain
ok ... kirjoitti:
itselläni oli vähän sama tilanne toisen lapsen ootos aikana.rupesin odottaan toista lasta kun esikoinen oli 1v iässä,en halunnut silloin tätä lasta,itkin ja surin kohtaloani,olenha kuiteski vielä nuori 24,mut kuiteski,tuntui että maailma kaatuu ja un elämä on vain taas vauvassa kiinni.harkihin aborttia mut en voinut,meinasi mennä kesken,masennuin,laihduin.surin kohtaloani.mies on kyllä ihana isä,jaksoi piristää toiseen päivään.tuli kivut,mitä nyt saattaa vain raskauden aikaan tulla.kohtalo oli kovaa.mut pojan tein,synnytys oli kauhea.en tiiä vieläkään oikeita tunteita poikaa kohtaan,mut se oli synnytyksen jälkee että pijän vauvan,ja nyt poika on 8kk.mut itse olen masentunut.
sulle haluan sanoa,päätitpä mitä vain,kellään ei ole oikeutta tuomita sinua,sinun pitää saada tukea,ei miehelläsi ole oikeutta pakottaa synnyttään jos et halua,ei pitään lasta jos et itse oikeasti halua,mutta mieti asiat rauhassa jos aikaa vielä on.toivon sulle onne ja menestystä elämään.itselläni sama tilanne,tulin uudelleen raskaaksi vaikken halunnut,pidin lapsen,hän on nyt 5 kk ja vieläkään mulla ei tunteita häntä kohtaan...musta tuntuu hirveeltä!!!ehkä tein väärin että en tehnyt aborttia,nyt lapsi ilman äidin rakkautta,onkohan sekään maailman paras vaihtoehto...=(
- aloittaja
minä vain kirjoitti:
itselläni sama tilanne,tulin uudelleen raskaaksi vaikken halunnut,pidin lapsen,hän on nyt 5 kk ja vieläkään mulla ei tunteita häntä kohtaan...musta tuntuu hirveeltä!!!ehkä tein väärin että en tehnyt aborttia,nyt lapsi ilman äidin rakkautta,onkohan sekään maailman paras vaihtoehto...=(
Kiitos kaikille vastauksistanne...On tuonut suurta helpotusta ettei minua ristiinnaulittu ajatuksien ja tunteideni takia ainakaan täällä. Olen puhunut asiasta äitini kanssa joka o siä mieltä että tukee tei minkä päätöksen tahansa.
Lapsen isällehän minä olen huora ja vaikka mitä jos en lasta pidä mutta toisaalta olen ajatellut että kun hän tätä lasta halusi niin kyllä hänkin voi vastuunsa kantaa ja voin vaikka nähdä lasta pari kertaa viikossa.
En vain halua lapsen kasvavan niin että mietin jatkuvasti sitä etten häntä edes halunnutkaan ja siirrän pahan oloni lapseen joka sitten kärsii aikuisenakin minun aiheuttamista traumoista.
Hitto kun voi olla vaikeeta,kun menee vauvakaupan ohi niin tulee hyvä fiilis ja tekee mieli van ostaa kaikkea ihanaa lapselle ja seuraavassa hetkessä alan vihata koko lasta ja sitä miten hän tulee pilaamaan elämäni ja varsinkin kun ajattelen lapsen isää niin sit vasta alankin näkemään punaista ja tekee jopa mieli hypätä auton alle...
Miten voin ajatella näin,en ymmärrä...Olenko sairas?
Miten te muut jotka olette samassa tilanteessa olette ajatelleet tästä eteenpäin eli olettteko yhteydessä lapsen isään?
oletteko puhuneet näistä asioista neuvolassa tai jossain muualla ja miten on suhtauduttu?
Oletteko harkinneet lapsen pois antamista?
Tahtoisin jakaa näitä ajatuksia muiden äitien kans jotka samassa tilanteessa.
- Tristar
Ymmärrän miten olet joutunut tilanteeseen jossa nyt olet. Ja kuten vastauksistakin näet, et ole ensimmäinne etkä viimeinen. Mutta se mitä voit tehdä, on muokata loppuelämästäsi sellainen kuin Sinä tahdot sen olevan.
Jos vihaat miestäsi, et varmaankaan ajtka suhdetta hänen kanssaan. Minusta kannattavinta olisi ihan oiekasti nostaa ksisa pöydälle, istuttaa mies sen pöydän ääreen ja ekrtoa mitä tulee tapahtumaan. Sinä synnytät koska pakko no tässä vaiheessa, ja kun lapsi on synytnyt, saa isänsä pitää hänet tai hänet annetaan adoptoitavaksi. Muista myös että on realistinen mahdollisuus avoimeen adoptioon tai vastaavaan järjestelyyn, ja joka tapauksessa on sinulle pakollinen harkinta-aika jolloin voit vielä mielesi muuttaa.
Sinuna ottaisin todellakin selvää tuosta mahdollisuudesta. Yhden lapsen pois antaminen, etenkään tilanteessa jossa lapsi on alunperinkin ollut ei-toivottu, ei missään tapauksessa johda myös esikoisen huostaan.
Ota yhteys neuvolaan ja ota asia esille. Tyrmistys voi ensi alkuun olla valtava :D tai sitten kohdallesi on osunut ihminen joka ymmrätääe ttä elämässä on nurjiakin puolia. Varmasti moni ihminen tuon vaihtoehdon tuomitseekin, ja tyrmää kokonaan, mutta onko nyt kyse Sinun elämästäsi vai jonkun muun? Mitä voit tehdä jotta loppuelämäsi voit elää tyytyväisenä?
***- mumi
aivan samaa, kuin edellinen.
Koska isä niiiin kovin halusi lasta ja pakotti sinut lapsen tekemään, niin ilmoita hänelle, että saa hakea lapsen suoraan laitokselta itselleen.
Koska isä halusi lapsen ja varmaan rakastaa omaa lastaan, niin ainakin toinen vanhempi lapsella on, joka häntä rakastaa ja tämän vanhemman luona lapsen on myös paras kasvaa.
En antaisi sun sijassa edes isukille mitään muuta vaihtoehtoa, eihän hänkään antanut sinulle.
Ilmoita siis isälle, että hän hommatkoon kotiinsa kaiken valmiiksi vauvan tuloon. Hän siis ostaa itse vaatteet, vaunut, vannat, tuttipullot ym.ym. kaikki mitä vauva tarvitsee.
Isi jääköön vanhempain lomalle hoitamaan lasta ympäri vuorokauden, sinä voit jatkaa elämääsi normaalisti.
Tämä isälle antaminen on kuitenkin adoptiota lievempi vaihtoehto sunkin kannalta ajateltuna, koska lapsi on ja kasvaa ihan oman isänsä kanssa.
Kuinkahan monet lapset kasvavat vain äitinsä kanssa. Teidän lapsi tulee olemaan yh.isän kasvattama. Onnea ja pärjäämistä vain isukille.
Sinä teit sen mitä sinulta vaadittiin ja hän saa tehdä loput. Ole lujana, ei tuumaakaan periksi.
Jos isä ei halua pitää kuitenkaan lastaan, niin hän hommatkoon ne adoptiopaperit ja voit syyttää sitten häntä oman lapsensa hylkäämisestä ja vielä hänen itsensä haluamasta ja vaatimasta lapsesta on kysymys. - aloittaja...
mumi kirjoitti:
aivan samaa, kuin edellinen.
Koska isä niiiin kovin halusi lasta ja pakotti sinut lapsen tekemään, niin ilmoita hänelle, että saa hakea lapsen suoraan laitokselta itselleen.
Koska isä halusi lapsen ja varmaan rakastaa omaa lastaan, niin ainakin toinen vanhempi lapsella on, joka häntä rakastaa ja tämän vanhemman luona lapsen on myös paras kasvaa.
En antaisi sun sijassa edes isukille mitään muuta vaihtoehtoa, eihän hänkään antanut sinulle.
Ilmoita siis isälle, että hän hommatkoon kotiinsa kaiken valmiiksi vauvan tuloon. Hän siis ostaa itse vaatteet, vaunut, vannat, tuttipullot ym.ym. kaikki mitä vauva tarvitsee.
Isi jääköön vanhempain lomalle hoitamaan lasta ympäri vuorokauden, sinä voit jatkaa elämääsi normaalisti.
Tämä isälle antaminen on kuitenkin adoptiota lievempi vaihtoehto sunkin kannalta ajateltuna, koska lapsi on ja kasvaa ihan oman isänsä kanssa.
Kuinkahan monet lapset kasvavat vain äitinsä kanssa. Teidän lapsi tulee olemaan yh.isän kasvattama. Onnea ja pärjäämistä vain isukille.
Sinä teit sen mitä sinulta vaadittiin ja hän saa tehdä loput. Ole lujana, ei tuumaakaan periksi.
Jos isä ei halua pitää kuitenkaan lastaan, niin hän hommatkoon ne adoptiopaperit ja voit syyttää sitten häntä oman lapsensa hylkäämisestä ja vielä hänen itsensä haluamasta ja vaatimasta lapsesta on kysymys.Kiitos vastauksestasi...Tuli oikein vahva olo kun luin tuon kirjoituksesi että en minä anna miehelle sitä tyydytystä että masentuisin jne vaan annan häne todellakin kantaa vastuunsa kun kerta tätä lasta aina toivoikin.
Sain todella paljon voimaa tuosta ja en todellakaan aio päästää häntä helpolla,turhaan minä omaa elämääni alan pilaamaan miehen takia.
Kiitos paljon!
- muuttua, kun
saat vauvan syliisi. Ellei muutu, voi antaa hänet isälleen tai adoptoitavaksi, kuten täällä on neuvottu.
Ainakaan sinun ei tarvitse tuskailla sitä, että teit abortin. Elämä on ihmeellinen aarre, jonka kohta lahjoitat taas uudelle ihmiselle.
Voi olla, että muutaman vuoden tai muutaman kymmenen vuoden kuluttua tilanne on muuttunut, ja prinsessasi ei täytäkään toiveitasi. Kenties tästä uudesta tulokkasta tulee vanhuutesi turva.
Älä pelkää, että prinsessasi jää vähemmälle, kun uusi syntyy. Rakkaus ei vähene, kun sitä jakaa, vaan lisääntyy. Tästä pienokaisesta tulee todennäköisesti yksi prinsessasi elämän tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä. Hyvä, ettet riistänyt häntä häneltä. - tollaselle miehelle?
Sitähän sitä saa, mitä tilaa...
En ymmärrä kaltaisiasi jurisijoita, jotka ihan omalla käytöksellään ovat itse hankaluutensa tekemällä tehneet.
Heitä on mahdoton miellyttää, kun omat tekonsakaan eivät heitä miellytä. - pirscatti
niinku moni sano et anna tenava isälleen niin mieti sitä asiaa vielä. haluatko että lapsesi kasvaa sellasen miehen kans? mä en haluis. ajattele kuitenki lapsen parasta vaikket siitä syntymän jälkeen välitäkään. Jos haluat miehelle kostaa niin älä nyt vauvaa siinä hyväks käytä. Jos todella haluat luopua lapsesta niin kyllä sille varmasti löytyy rakastavat vanhemmat ja erittäin hyvä koti. ja pahempihan se sille miehelle olis jos katoat lapsen kans sen elämästä pysyvästi. miettikööt sitte tekojaan. mut ihan vaan tiedoks että miehet on ääliöitä eikä ne tajua naisista yhtään mitään :) iteki omistan yhden ääliön ja kohta sen lapsen, saas nähdä minkälainen elämä tästäki tulee :)
- mumi
ettei isä rakastaisi lastaan, jota on niin kovin halunnut ja toivonut.
Tottakai hän rakastaa ja huolehtii lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei kai hän muuten olisi vaatinut äitiä synnyttämään sitä lasta.
Miksi mielestäsivain äidit voivat huolehtia lapsistaan ja rakastaa heitä. Isä on myös lapsen tasavertainen vanhempi.
Tässä tapauksessa on lapselle parempi olla rakastavan isän kanssa, kuin äidin, joka ei ole lasta koskaan halunnut ja joka tuntee jopa inhoa lasta kohtaan.
Vaikka äiti ei koskaan suoraan näyttäisikään tunteitaan lapselle, vaan yrittäis näytellä rakastavaa, niin lapsi kyllä vaistoaa.
Lapset tietävät mikä on aitoa ja mikä ei. - pirscatti
mumi kirjoitti:
ettei isä rakastaisi lastaan, jota on niin kovin halunnut ja toivonut.
Tottakai hän rakastaa ja huolehtii lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei kai hän muuten olisi vaatinut äitiä synnyttämään sitä lasta.
Miksi mielestäsivain äidit voivat huolehtia lapsistaan ja rakastaa heitä. Isä on myös lapsen tasavertainen vanhempi.
Tässä tapauksessa on lapselle parempi olla rakastavan isän kanssa, kuin äidin, joka ei ole lasta koskaan halunnut ja joka tuntee jopa inhoa lasta kohtaan.
Vaikka äiti ei koskaan suoraan näyttäisikään tunteitaan lapselle, vaan yrittäis näytellä rakastavaa, niin lapsi kyllä vaistoaa.
Lapset tietävät mikä on aitoa ja mikä ei.No jos lapsen isä haukkuu huoraks ja lapsen tappajaks niin en välttämättä luottais hänen lapsenhoito taitoihin. Mies luultavasti hermostuu jos asiat ei mene niin ku hän haluaa. Mut tästä voidaan olla montaa mieltä...
- pois!
Adoptioon tai sukulaisille, jos rakastavia perheitä, jotka olisivat halukkaita ottamaan viattoman pienen uuden elämän vastuulleen, löytyy? Älä pilaa kokonaista ihmiselämää pitämällä vauva itselläsi. Olet sairas. Säälin pientä ihmistä sisälläsi syvästi. Tulisipa hän onnelliseksi ja saisi tasapainoisen, rakastavan kasvuympäristön.
- Joukahainen2
Mieti sitä adoptiota oikeasti, ja kysäise neuvolassa. Rohkea päätöshän tuo on, mutta todennäköisesti se olisi nyt se oikea päätös. Vauva saisi jostain rakastavat vanhemmat.
- kahden äiti
Tuntui tosi pahalta sinun puolestasi lukea kirjoituksesi. Itse en ole noin ikävässä tilanteessa, mutta toivottavasti muitten näkökulmat auttavat sinua näkemään asiat valoisammin.
Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa siitä, että kannattaa vakavasti harkita lapsen pois antamista. Sitä en tiedä onko miehesi se paras huoltaja. Biologinen side on tärkeä, mutta jos hänen huolenpitonsa on vain puheen tasolla, niin millainen isä luulet hänen todella olevan lapselleen. Teot puhukoon puolestaan.
Toisten on helppo sanoa, että mitäs tollaiselle lapsen menit tekemään, mutta ketä se tässä vaiheessa auttaa.
Neuvoisin sinua puhumaan asiasta juurta jaksaen neuvolassa. Onhan sinun nyt käytävä siellä ainakin kahden viikon välein. Heidän tehtävä on auttaa sinua ja tulevaa lastasi parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmettelenkin hiukan jos he eivät ole millään tavalla huomanneet ahdistustasi.
Älä syytä itseäsi tilanteestasi, vaan yritä löytää kaikkien kannalta paras ratkaisu. Kukaan ei tule syyttämään sinua lapsen adoptioon tai sijaisperheeseen antamisesta, tai muista vaihtoehdoista, jos vaihtoehtona on esim. lukea joku päivä lehdestä traaginen tarina...
Toivottavasti elämässäsi on edes yksi sellainen ihminen joka on tukenasi kävi miten kävi.
Älä pelkää hakea apua, sillä apua sinä tarvitset! - syliä ..
odottaa surullisena saavansa lapsen vuodesta toiseen. Jos et halua lasta tai pysty siitä huolta pitämään mieti niitä jotka haluaisivat lapsen mutta ei koskaan saa..
Ei adoptioon antaminen ole häpeä vaan vahvan ihmisen viisas päätös silloin jos ei pysty lapselleen hyvää elämää antamaan. Tuntuu myös mahdottomalta pakottaa isä isäksi..
Puhu neuvolassa jos eivät kuuntele hae jostain muualta apua mutta älä jää nyt yksin..
Kerro meille päätöksestäsi..:) - äidille
hei.älä ainakaan vahingoita lastasi,äläkä vihaa!!ota tyttö hyvä puhelin käteesi ja soita psykologille!saat varmasti häneltä neuvoja ja tukea.pidä itsesi kasassa esikoisen takia myös.voimarutistus sinulle.mieheltäsi on tosi kurjaa käytöstä tollainen kieli.ilmoita mihin tulokseen tulit.
- petri29
Toi sun "miehesi" on narsisti. Älä anna hänen manipuloitinsa vaikuttaa sinuun.Itselle lapsen hankkiminen kesti 5 vuotta. Tuli ero, ja mitään en enempää kaipaa kun tytärtäni.:( koko ajan! Toki hän on minulla viikoittain, mutta se ei ole sama kun herätä joka päivä hänen viereltä. Kaipuun ymmärtää vasta menetyksen jälkeen...Voimia!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802005Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211420Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu601327hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo131285Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291201