Sain äskettäin tietää että isän suku on venäjältä, Pietarista. Ja että sukunimi, josta mulle kouluaikoina huudeltiin, on karmea suomalaisväännös sinänsä ihan kelvollisesta venäläisnimestä.
Pitäiskö tän nyt aiheuttaa joku järjetön identiteettikriisi?
Minkä verran piittaatte sukunne historiasta? Onko sillä mitään merkitystä? Näkyykö historia mitenkään elämässänne?
Pitäiskö tän nyt aiheuttaa joku järjetön identiteettikriisi?
Minkä verran piittaatte sukunne historiasta? Onko sillä mitään merkitystä? Näkyykö historia mitenkään elämässänne?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joku junttilauma on remunnut pitkin Pohjanmaata, ja yhtenä tuloksena tänne on eksynyt minunkaltaiseni apina. Eipä vaikuta juuri mihinkään.
paskaakaan siitä mistä suku on peräisin.
kiinnostutaan yleensä vasta sitten, kun oma elämäkin alkaa olla jo historiaa. Ellei sieltä sitten sattumalta paljastu jotakin identiteettiin liittyvää.
on olleet sen verran löyhäperäsiä että isät olisivat pikkuisen hakusessa.
Sähän oot hyvin perillä suvun historiasta verrattuna moneen muuhun.
muta heti sen jälkeen menee hankalaksi.
kuinkas se nyt niin juntti on että meni tunnustamaan, jos kerran olis ollut mahdollisuus ruokoista liueta?
ilmeisesti?
Mulla on sama juttu. Meidän suvun nimi on sama kuin yhden venäläisen kaupungin. Lenskissä ne oli ainakin mahtavia kauppiaita ennen sotia jota sitten lähtivät pakoon tänne.. jostain syystä.
Minä kuulun haaraan joka ei ole pitänyt mitään venäläistä tapaa, ainoastaan sukunimen, enkä itse osaa esim venäjää. Yritin sitä kyllä lukea jossain vaiheessa huonolla menestyksellä.. veri ei auttanut yhtään siinä touhussa :)
Joo.. ei se mua mitenkään hetkauta. Paitsi esim Venäjä-joku muu kuin Suomi -ottelussa kannatan aina venäjää :)
on esim ikivanha "mummonmökki" kolmen sukupolven takaa jota sitten yritän pitää niin alkuperäisessä ilmiasussa kuin se käytön kannalta on mahdollista
Ei mitään väliä menneisyydellä.
Aina hauska kysymys lääkärissä: "Onko suvussa perinnöllisiä sairauksia?" Mistä vitusta minä tiedän.
Aika vasta hoksasin, että mä en tiedä esimerkiksi sellaista asiaa, että onko minun isovanhemmilla siskoja tai veljiä.
...sinussa heräämisen. Eihän suvun tai taustan tarvitse vaikuttaa sinuun tai minuun millään tavalla. Nykyään. Nykyään eletään aikaa jossa ei piitata vanhemmista, suvusta yms. Piitataan vain itsestä ja niistä ystävistä jotka on itse valittu, sillä nehän ovat sinun jatkeesi. Elämme minämaailmassa.
En voi sanoa olevani erityisen sukurakas, niin että olisin aktiivinen ottamaan kontakteja. Silti nyt vanhempana minulle on tullut hyvin tärkeäksi tietää mistä olen tullut. Sillä sehän on totta että olen vain yksi lenkki hyvin pitkässä ketjussa. Olenko viimeinen lenkki, sitä en vielä tiedä. Arvostan hyvin paljon omia sukujani. Tiedän niiden vaiheista ehkä keskivertokansalaista enemmän. Kunnioitan ketjuani, mutta tietysti olen myös yksilö joten teen omat valintani.
olishan se mielenkiintoista tietää minkä jengin geenejä kantaa. Oli ne sitten mitä tahansa.
"Muinaiset" ihmiset, ajat ja tavat on kiinnostavia. Myös se, miksi koko sirkus vain jatkuu jatkumistaan?
identiteettikriisi luulisi tulevan siitä, ettei tiedä onko Foxinthebox, Kettulaatikossa vai T-fox. ;)
johonkin suuntaan mahdollisesti
... ilman sitä meikäläiselle tulee identiteettikriisi.
KYllähän historia vaikuttaa nykypäivään, ei sitä voi kieltää, mutta ei siitä nyt kriisiä kannata niskaan ottaa, Sit tietty jos verilinja menee suoraan vaikka Romanoviin tms linjaan jolla kannattaa kukkoilla :D
Mut muuten kaurapuuro maistuu samalta huomennaki.
historiasta vain sen verran, että kiroan (puolet vuodesta) joka päivä ne, jotka näille kylmille ja pimeille leveysasteille ovat vaeltaneet.
ei ole vielä tähän ikään mennessä kiinnostanut ja sen verran hitaasti sikiävää sukuhaaraa ollaan, että vanhemmilta ihmisiltä kuullut jutut päättyy isoisien, -äitien ja heidän sisarustensa tempauksiin. Esim. kummankaan isoisäni kanssa en ole elänyt päivääkään yhtä aikaa. Neljännestä polvesta ylöspäin en tiedä juuri mitään.
Sen verran on kuitenkin korviini kantautunut, että sekä tappaja että murhanainen löytyy ihan tästä kolmen sukupolven sisältä eikä hulluus tai huorintekokaan ole tuntemattomia käsitteitä. Ihan nämä perinteiset siis.
Historia näkyy ehkä siten, että mies on yhtä hitaahkoinen naisasioissaan kuin esi-isät aikoinaan :)
En näytä oikein minkäänmaalaiselta ja samalla sopisin kaikkiin, missä on vaaleaihoisia. Sekoitettu veri tehnyt tehtävänsä. Olisiko peräti viittä eri kansallisuutta. Mitä on ainakin minulle kerrottu...
Mutta joo. Ei se vaikuta silleen mitenkään. En vaan koe kuuluvani mihinkään kansallisuusryhmään. Olen vaan, mitä olen. Ihminen kai. Tai yritän ainakin joskus onnistuen, joskus epäonnistuen.
on sukulaisia mm. Karjalasta parin sukupolven sisällä. Sama täällä, sieltä ne mummo ja ukki lähtivät Sortavalasta.
- Ei. Lähinnä yllätys että tiedät juuristasi vasta nyt.
- Aika paljon tiedän menneistä, tai no sen mitä mulle on suostuttu kertomaan. Jotain säätöö siellä on, ja sen on ehkä paras jäädäkin historiankirjojen ulkopuolelle.
- Aika vähän. Lähinnä osaan arvostaa pieniä juttuja, ja ymmärrän miten täydellisen epäolennaista massi on ihmisonnen suhteen.