Ihmettelen suuresti anoppiani joka iloitsee lapsenlapsestaan ns lähettää onnen toivotuksia ym muodollista mutta ei pätkääkään auta arjessa edes vähääkään päinvastoin häntä pitäisi lohduttaa kun pienokaisemme on ollut todella sairaana ja meillä on ollut todella vaikeaa ja rankkaa. Olen myt ottanut kylmän linjan en halua olla tekemisissä kyseisen ihmisparan kanssa. Hän on ihminen joka ei ole kyennyt edes omaa lastaan kasvattamaan. Ällättävä oman lapsen hyväksymistarve näkyy yököttävästi päällepäin ja hän ei ymmärrä että hän ei tule sitä saamaan koska ei ole aikoinaan itse kasvattanut lastaan. Hyvä puoli on, että olen nyt vihdoin tiedostanut minkälainen persoona on kysymyksessä, joten osaan todella pitää etäisyyttä. Säälittää kovasti anopin tulevaisuus sillä ei todella tee mieli auttaa häntä vanhuuden koittaessa. Pienikin auttaminen olisi ollut ilo ja helpotus lapsenlapselle vaikeina aikoina. Hän jopa hoki koko raskaudenajan kuinka hän auttaa ja haluaa hoitaa pienoikaista mielinmäärin...huh huh ja yök
Anoppi ei välitä
lapsenlapsestaan ??
61228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkä ikäinen lapsesi on?
Varmaan tosi pieni vielä, odotas vaan hän alkaa tulla isommaksi, niin johan kiinnostusta löytyy.
Kas kun silloin voi lasta jo ilkeästi sanottuna hyödyntää omiin tarkoituksiinsa.
Meillä kävi näin, nyt lapsi jo 15 ja kauheasti odottaa lasta apuun joka mutkassa!
Jos vähänkin kolottaa niin heti pitäisi juosta kaupoilla, jos menee matkoille, ah juuri silloin pitää käydä kukkia kastelemassa jne.
Kun tämä ei nyt ole aivan natsannut, minun lastani ei pompiteta, niin nyt on alkanut varsinainen aivopesu: äiti sitä ja tätä, se ei osaa mitään jne......
Unohdetaan täysin se ettei lainkaan välittänyt lapsenlapsestaan kun oli viikon sairaalassa.
Porkkanamaa oli silloin hyvin tärkeä projekti.
Eikä kertaakaan tullut apuun vaikka pyysin, ei olisi edes tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin olisi istunut samassa huoneessa lapsen kanssa sen aikaa kun olisin käynyt asioilla.
Mietis tätä, niin.
Moi!
En haluaa nyt millä loukata, se ei ole tarkoitus, mutta senverra mitä palstalla täällä olen lukenut, niin en minä saa selvää minioiten ajatuksista. Eräät kuulostavat suorasta jopa julmilta.
Toiset ei millä haluaa että anoppi tulisi ilman ilmoittamatta, toiset eivät haluaa että ylipäätä tulisi, sitten toiset vaati, että miksei se tulee auttamaan?
No kuka sitä osaa teistä otta selvä?
Olisko ihan ekaks minian tehtävä se, että sanoisi ääneen sen , mitä haluaa. Esimerkiksi sinä, sanoisit mummolle, että tartten apua, tuletko?
Jos se suoraan pyyntöön ei auta no sitten vasta sano sille, että ok, pärjään itse. Mutta se on minusta vääriin, että odotellaan ja kuvitellaan että toinen tulisi tai olisi tulematta.
Minä ainakan en uskalla enää niitten viestien perusteella lähtee lähellekään oman pojan asuntoa, ties mitä sekin minia luulee tai ajattelee. Mutta senverran nuoret kun vielä ovat että rahallista apua on vailla, niin minusta on todella törkeä jos laittaisin ruokakassin ja rahapussin oven taakseen ja livistäsin itse hiljaa pois, ettei vaan miniä pahoittelisi mieltäni mun sisään päästämisellä tai jestas sentään, vielä jos anopille kahvia pitäisi laittaa.
Ihan pahin on se, kun kaikki kuvittelevat, että vaan heitä on ajatteltava ja itse ei ole valmiina tekemään sama.
Minusta ei oo mitään paremppaa kun hyvät välit ja puhumalla ne pitäisi hoitaa. Jos kerran ollaan hyvissä väleissä niin helpompi se olisi sanoa, että kuules, nyt ei oikein passa meille tulla, tai päinvastoin sanokaa, että anoppi , mä tartten apua, voisitko sä tulla?
Anoppikin on ihminen ja normalisti anoppi tulee varmaan avukseen jos miniä ei ole sitä ensin pois pelotellut.
Ei oo helppo se, että hyvät välit poikansakin kanssa menee kylmäksi vaan siksi ettei miniä haluaa anoppia lähellekään.
Mutta sitten sanote, ettei anopi autta?
Miksi anoppi kelpaa vaan silloin kun apua tarvitsete, miksei anoppi kelpaa jo ennen sitä, olemaan vaikkapa ystävä? Tarkoitan tietysti vähä erilaista ystävää kun ne omaikäiset, enkä todellakaan tarkoitta että anoppi tulisi niskaan asumaan ystävyyden nimissä. Kyllä te ymmärräte, mitä tarkoitan...
Sinun viestistä ap se mun viesti menii nyt vähä eri suuntaan, mutta silti. Älä ole heti lapsia isovanhemmista eroottamassa, jos anoppi on Sinulle törkeä, niin tottakai ei tartte olla sen kanssa jokapäivä tekemisessä, mutta ota ensin selvää, miksei se tulee auttamaan ja sitten vasta tee ratkaisu.Koeta kestää!
Kyllä mielestäni tässä minun tapauksessani pitäisi anopilla olla sen verran älliä, että apu tule pyytämättä. Meillä lapsi ollut todella sairas ja muuta apua ei ole tarjolla. Aina ollaan autettu anoppia mm aina katettu pöytä esim viime jouluna vaikkakin meillä oli todella hulina lapsen sairauden takia päällä ja oltiin todella väsyneitä ym. Anoppi vaan rehotti persauksellaan eikä muuta tehnyt kun kuori perunat pyynnöstä. Mitään ei oma-aloitteisesti tee eikä oiksastaan varmaan osaakaan. Hyvin tietää, että me emme apua saa ja ollaan kaiken lisäksi aina autettu häntä. Ihmettelen suurta avun tarjoamista raskausaikana niitä suuria lupauksia ? sen verran ikää, kokemusta ja näkemystä on että tunnen oikeuden pettymykseeni enkä anteeksi hänelle kykene antamaan. Olen päättäväisesti päättänyt erkaannuttaa hänet meidän elämämme. Säälittävintä on tämä jatkuva hyväksitulemisen kaipuu omalta pojaltaan jota ei koskaan ole hoitanut...senkin ymmärrän nyt kun on esikoinen kuinka paljon vauva vaatii ja kuinka paljon vauvalle on annettava jotta hän olisi onnellinen, tyytyväinen ja vastavuoroisesti rakastaa omaa äitiään. Uskon, että tätä tunnetta ei jälkikäteen saavuta miellyttämällä ja kiemurtelemalla oman poikansa ympärillä. Mielessäni on käynyt kateellsuus omaa lapsenlastansa kohtaan mikä kilpaile hänen sisimissään oman poikansa hyväksynnän saavuttamisessa. Säälittävää ja suorastaan oksettavaa noinkin iäkkäältä ihmisparalta. Minä suojelen omaa lastani ja rakennan omaa elämääni enkä hänestä enää välitä enkä enää mitään apuja ym tarjoa. Riitti kiitos...
Minä en omaa anoppia ymmärtänyt ollenkaan. Jos koetin jotain tehtä, niin anoppi äksynä sanoi, että hän ei tykkää kun sen tavaroita vieras koskee. Jos olin tekemättä ja koskematta niin marinaa jo kuului, että laiskottelemäänkö tänne tultiin?
Noh, toivottavasti tietät mitä teet sen anopis kanssa.
Ja hyvää jatkoa teille kolmelle!
anoppi ei välittänyt lapsenlapsestaan pätkääkään. Ei ollu lapsenlikka ei mitään ku olin edellisen mieheni kanssa, siis lapsen isän kanssa. Nyt eron jälkeen ei ole tullu edes korttia, ei isältä, ei anopilta, eikä isän puolen sukulaisilta. Ime sitä ja älä valita
kylläpä vaan valitan tilanteesta...meillä anoppi käyttäytyy kun pikku lapsi ja selän takana puhu suorastaan paskaa. Ihminen osaa sitten kehua lapsenlastaan ja hokee kuinka hän haluaa hoitaa vaikka kuinka paljon ja silti hänestä ei ole mihinkään ! paska mikä paska enpä anna lastani hänelle myöhemminkään kuihtukoot yksinäisyyteen...revi siitä