En tiedä mitä tästä ajattelisin? olisiko neuvoa joka selkeyttäisi asiaa?
MIeheni on 30 ja minä 24, olemme olleet naimisissa kohta 3 v ja yhdessä kohta 5 v.
Ongelmana on se että tunnen itseni erittäin yksinäiseksi. Mieheni kun tulee töistä kotiin niin hän hoitaa meidän lemmikit ja sen jälkeen istahtaa koko illaksi tietokoneelle. Yritän keskustella, olen kertonut yksinäisestä olosta ym. mutta yhden illan hän muistaa ja sitten unohtaa. Minusta alkaa tuntua että hän rakastaa tietokonettaan enemmän kuin minua. Sitten hän valittaa kun tulen pitkän työpäivän jälkeen kotiin että jääkaapissa ei ole mitään ja eikä ole syönyt, väsyttää. Joka ilta menen yksin nukkumaan ja lähes aina itken, joka ilta olen yksin. Yritän käydä jossakin välissä kaupassa ja hoitaa kotia, odotan että hän jossakin välissä nousisi katsomaan mitä minä teen, mutta ei!
Lapsia ei ole vaikka ollaan hieman yritetty, se kalvaa minua myös ja hän tietää sen.
Eilen sanoin että tulisi nukkumaan ajoissa, ei se kone sieltä häviä, vastaukseksi sain että et häviä sinäkään....todella loukkaavaa! Rakastan häntä tavattomasti ja kyllä hän minuakin, ainakin on rakastanut. Ennen sain kukkasia ja pienia lappuja joissa oli runoja, ne lämmittivät minua kovasti. Nyt en ole saanut kukkaisa lainakaan ja lapuista puhumattakaan.
Miksi hän ei näe minun yksinäisyyttä? vaikka sen hänelle kerron.
Joka ilta sama juttu! hän ei ole niinkään chatissa vaan ohjelmoi uusia ohjelmia koneelle ja yrittää koko ajan parantaa niitä ja lisätä uusia.
En halua erota, en todellakaan. haluan vain saada hänelle ilmoitettua että tuo välinpitämättömyys tappaa vähän kerralaan minua.
Mitä voisin asialle tehdä?
MIeheni on 30 ja minä 24, olemme olleet naimisissa kohta 3 v ja yhdessä kohta 5 v.
Ongelmana on se että tunnen itseni erittäin yksinäiseksi. Mieheni kun tulee töistä kotiin niin hän hoitaa meidän lemmikit ja sen jälkeen istahtaa koko illaksi tietokoneelle. Yritän keskustella, olen kertonut yksinäisestä olosta ym. mutta yhden illan hän muistaa ja sitten unohtaa. Minusta alkaa tuntua että hän rakastaa tietokonettaan enemmän kuin minua. Sitten hän valittaa kun tulen pitkän työpäivän jälkeen kotiin että jääkaapissa ei ole mitään ja eikä ole syönyt, väsyttää. Joka ilta menen yksin nukkumaan ja lähes aina itken, joka ilta olen yksin. Yritän käydä jossakin välissä kaupassa ja hoitaa kotia, odotan että hän jossakin välissä nousisi katsomaan mitä minä teen, mutta ei!
Lapsia ei ole vaikka ollaan hieman yritetty, se kalvaa minua myös ja hän tietää sen.
Eilen sanoin että tulisi nukkumaan ajoissa, ei se kone sieltä häviä, vastaukseksi sain että et häviä sinäkään....todella loukkaavaa! Rakastan häntä tavattomasti ja kyllä hän minuakin, ainakin on rakastanut. Ennen sain kukkasia ja pienia lappuja joissa oli runoja, ne lämmittivät minua kovasti. Nyt en ole saanut kukkaisa lainakaan ja lapuista puhumattakaan.
Miksi hän ei näe minun yksinäisyyttä? vaikka sen hänelle kerron.
Joka ilta sama juttu! hän ei ole niinkään chatissa vaan ohjelmoi uusia ohjelmia koneelle ja yrittää koko ajan parantaa niitä ja lisätä uusia.
En halua erota, en todellakaan. haluan vain saada hänelle ilmoitettua että tuo välinpitämättömyys tappaa vähän kerralaan minua.
Mitä voisin asialle tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lenkille, elokuviin, tyttöjen kanssa syömään, harrasta, mene vanhemmillesi, käy mummolla... kyllä se mies pian huomaa, että et viihdy yksin kotona!
antaisit tämän viestin hänelle luettavaksi?
Kerro miehellesi (vielä kertaalleen), kuinka tiukilla olet asian suhteen. Kuinka pohjattomalta kaikki tuntuu, kuinka turhaa on ylläpitää suhdetta yksin pystyssä.. Kerro että sinä tarvitset häntä.
Kysy mitä miehesi haluaa sinulta tai teiltä? Mikä on muuttunut niin radikaalisti ettei hän enää välitä? Mitä hän tilanteesta ajattelee?
Onko sinulla ystäviä/ kavereita, joiden kanssa lähteä lenkkipolulle tai kahville? Opiskeletko/ käytkö töissä? Harrastatko mitään mille voit antautua täysin (musiikkia, taidetta, liikuntaa, lukemista,..)?
Itse olen myös päälle kahdenkymmenen, opiskelen ja käyn töissä opintojeni rinnalla. Mieheni tekee reissuhommaa, joten viikkoon mahtuu useampi vuorokausi kun hän ei pääse edes pyörähtämään kotona. Rakkain ystäväni asuu toisella puolella Suomea, muita kavereita näen oikeastaan vain töissä ja koulussa. Silti tunnen olevani turvassa ja rakastettu. Mutta joskus tuntuu niin turhalta tulla kotiin kun kukaan ei ole vastassa.
Vaikka yksinäisyys yllättää minutkin aika-ajoin kotona, se ei ole mitään verrattuna siihen yksinäisyyteen mikä vallitsee silloin kun kumppani on kuitenkin fyysisesti läsnä -senkin olen kokenut edellisessä suhteessani. Minut pitivät järissäni silloin koulu työ (pääsin välillä pois kotoa ihmisten ilmoille, jolloin tunsin etten ole täysin arvoton), tärkein ystäväni (joka asui silloin vielä samassa kaupaungissa kanssani) ja pitkät kahvittelut hänen kanssaan, ulkoilu, sekä kaupungilla käyminen. Kotona itkin, huusin ja olin omissa oloissani -provosoin toisen suuttumaan että sain edes vähän kaipaamaani huomiota. Lopulta mies ei enää reagoinut mihinkään.
Uskoakseni miehen on itse ymmärrettävä missä mennään ja miten paljon koko juttu sinulle merkitsee ennenkuin muutos on mahdollinen. Mutta sinun on päästävä välillä pois kotoa omien juttujen pariin, opittava olemaan itseksesi ja jopa nauttimaan siitä! Silloin annat parhaiten miehelle tilaa huomioida sinua. Itkusi luultavasti syyllistää, ehkä jopa loukkaa miestä enemmän kuin mikään, sillä hän ei tiedä mitä hän on tehnyt väärin. Siksi lähestyminen on hankalaa.
Miehesi ei voi tehdä yksistään sinua onnelliseksi ja kokonaiseksi, vaan sinä itse olet vastuussa itsestäsi. Et voi rakentaa elämääsi miehesi varaan vaan sinun on luotettava itseesi ja omiin valmiuksiisi olla ja toimia. Tärkeää on olla itsenäinen omassa parisuhteessa, mutta silti kuulua teidän kaksikkoonne. Positiivista, henkistä riippuvuutta on oltava (kuten suhteessa vanhempiin ja ystäviin), mutta mielentilasi ja jaksamisesi ei saa olla kiinni toisesta ihmisestä.
Susta on tullut hänen piika, joka on itsestäänselvästi paikalla, pitämättäkin. Keksi jotakin sellaista, jolla saat asiaan muutosta, herätä hänet. Sun täytyy tehdä jotakin aivan erilailla kuin ennen, esim. älä olekaan kotona. Tai sitten tyydyt osaasi ja hankit oman elämäsi, harrastuksia, joita teet ilman häntä. Tai onhan tietty se lähteminen, mutta yritä muuta ennen sitä. Stemppiä !
ilman että kumppani on niissä mukana tarkoita "osaansa tyytymistä". Kyllä jokaisessa parisuhteessa on oltava myös jotain omaa! Ja sitä paitsi omat harrastukset ja puuhat nimenomaan vievät kotoa pois tai ajatukset ja innon muualle miehen ympäriltä ja uskoakseni tämä on juuri sellainen "herätys" miehelle, jollaista alkuperäisen mies kaipaa, ja jollaisesta sinäkin viestissäsi puhut.
Herätyksen tulisi olla pysyvä ymmärrys siitä että toinen ei aina olekaan saatavilla silloin kuin itse sitä toivoisi, eikä tällaista ymmärrystä saavuta sillä että vain hetkellisesti alkaa liikkua enemmän poissa kotoa "huomiota herättääkseen". Vaan oikeasti keksiä itselleen mielekästä tekemistä johon keskittyä tunnin tai kaksi illassa tai viikossa (käydä konserteissa, teatterissa, kuntosalilla, kansalaisopiston kursseilla, jne.) ja NAUTTIA siitä!
Pian mies huomaa myös ettei hän ole alkuperäiselle koko elämä ja mielekkyys siinä, ja alkaa jälleen nähdä vaivaa sen suhteen että MOLEMMILLA on hyvä olla.
vaikka ystävän luona et kerro miehellesi minne menet miksi jne. olet vaan poissa kun hän tulee kotiin. et soit et ilmota mitään..
siskonikin joutui näin repäisemään niin mie soitti sitten perään kun tajusi mitä oli menettämässä. joskus sitä vaan täytyy tehdä että toinen huomaa jotakin vialla jos rakastaa toista.
BTW ja kun ei sinulla ole lapsia niin oiva tilaisuus tehdä ns omia juttuja:)
Täällä on tullut jo hyviä vastauksia siitä, miten sinun kannattaa keksiä itsellesi kivaa tekemistä joko kotona tai kodin ulkopuolella. En suosittele tahallaan huolestuttamaan miestäsi, mutta kannattaa jonkin aikaa aivan erityisesti keskittyä etsimään omia virikkeitä ja antaa miehen olla itsekseen. Saattaa olla, että miehelläsi on oikeasti joku (omasta mielestään) maailman tärkein homma kesken koneellaan tai sitten hänellä on muuten sellainen vaihe, että tarvitsee tavallista enemmän omaa rauhaa. Miehellä pitäisi olla oikeus saada olla omissa oloissaan jonkin aikaa, mutta tietenkin jossain vaiheessa pitäisi taas palata oman rakkaan luokse.
Kuinka kauan tuota on kestänyt? Onko ennen ollut tuollaisia jaksoja? Ihan muutamasta kuukaudesta en säikähtäisi, vaikka olisikin kohtuullista, että miehesi kantaisi huolta myös sinun mielialastasi. Voisiko tuo liittyä siihen, että suurin rakastumisvaihe on mennyt ohi mieheltäsi? Silloin saattaa ylimääräinen huomioiminen vähentyä tai jäädä jopa kokonaan pois. Näin ainakin meillä kävi parin vuoden jälkeen, että ylimääräinen hemmottelu jäi:/ Muuten on kyllä muuten ollut edelleen mukavaa yhdessä. Iltaisin touhuilemme kumpikin pääasiassa omia asioitamme, mutta loppuillasta käperrymme yhdessä sohvalle telkkaria katsomaan. Välillä käyn halimassa tietokoneella ahertavaa miestäni, mutta hän näyttää olevan ihan hyvillään tuosta "häiriöstä"...
Minusta omat harrastukset, innostavien asioiden tekeminen ja kodin ulkopuolella vietetty aika tuovat oman lisänsä parisuhteeseen. Ihminen virkistyy, tulee uusia ajatuksia ja uusia keskustelunaiheita. Voi käydä tympeäksi, jos hakee virikettä vain omasta puolisostaan.
Ap:n tilanne kuulostaa kyllä hankalalta ja siinä muutoksen täytyy lähteä miehestä itsestään. Toivottavasti tuo on jokin ohimenevä vaihe, että uppoutuu noin täysillä tietokonemaailmaan.
Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa mielekkäiden harrastusten hankkimisesta.
Lapsia tuohon tilanteeseen ei missään tapauksessa kannata hankkia. On tavattoman raskasta olla yksinhuoltajana parisuhteessa! Ajattele sitä asiaa vasta sitten JOS miehesikin alkaa olla läsnä omassa parisuhteessaan.