Seurustelu kesti viisi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Kihlausta odoteltiin seitsemän vuotta. Asunnonvaihdosta päätettiin neljä vuotta sitten ja täällä ollaan edelleen. Naimisissa kuulemma oltaisiin jo jos se ei vaatisi niin paljon "työtä ja järjestelyjä" (esim. vihkiminen kotona vanhempien kahvitus).
Miksi päätösten tekeminen on niin pirun vaikeaa? Raivostuttavaa saamattomuutta... mutta itsepä olen puoliskoni valinnut. Mietin vain, että pitäisikö alkaa sukusoluja pakastella.
Miksi päätösten tekeminen on niin pirun vaikeaa? Raivostuttavaa saamattomuutta... mutta itsepä olen puoliskoni valinnut. Mietin vain, että pitäisikö alkaa sukusoluja pakastella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kerran olette esimerkiksi jo asunnonvaihdosta päättäneet, mikä estää sinua laittamasta tuulemaan?! Ei kai se miehen tehtävä ole yksinään asuntoa hankkia..
Olen pannutkin tuulemaan. Olen tehnyt budjettilaskentoja, tutustunut erilaisiin lainavaihtoehtoihin tehnyt niistä yhteenvetoja ja vertailutaulukoita miehelle, jotta hän pääsee vähemmällä, olen lukenut tuhansia asuntoilmoituksia, laittanut ylös miehestä ulos lypsettyjä "ehdottomia kriteerejä", olen useita kertoja ehdottanut että varataan aika lainaneuvotteluun tai että käydään asuntoesittelyssä. Olen keskustellut tuttujen kanssa sekä rivitalo- että omakotitaloasuntojen hyvistä ja huonoista puolista, olen ottanut selvää eri kaupunginosien palvelurakenteesta ja maaseutukylien tonttihinnoista. Mutta ei.
En minäkään tätä yksin voi tehdä. Mutta hyvä kun kyseenalaistit!
On kyllä kumman hitaasti edetty. Pelkääkö naisesi sitoutumista? Jos niin miksiköhän...Meillä muutettiin heti yhteen, kun seurustelu alkoi. Eihän sitä tahdo olla rakkaastaan erossa päivääkään:) ja sitten kihloihin puolessa vuodessa ja alle neljässä vuodessa naimisiin. Asuntoja, autoja ja kotimaatakin on vaihettu monta kertaa. Ihania muksujakin on jo tehty. Hyvin menee yhä, mutta menköön. Onnea vaan teillekin!
Olenpas miehekäs kirjoittaja. Ja nimittäin olen se suhteen nainen. Yhteenmuuton viivyttelyä selitti nuori ikäni, mutta muuten en kyllä tiedä mitä tässä junnataan. Kerrot vaan vielä että miten sitä vauhtia pannaan? Puhe ei auta, käsiksi ei käy, ja parempaan en voi vaihtaa kun tämä on kuitenkin se paras :)
Jollekin muutokset nyt vaan on vastenmielisiä, jos tykkää nykyisestä elämästä ja on onnellinen eikä halua turhaa stressiä. Sun laiselle elämä on suuri projekti, jossa haluaa koko ajan päästä vauhdilla eteenpäin ja kokee silloin onnistumisen tunteita, mut odottaminen stressaa.
Me hitaat kuitenkin tarvitaan aikamme. Onneksi olen itse suhteessa, jossa molemmat on hitaita ja ... onnellisia. En tiedä päädytäänkö koskaan naimisiin ja asunnon vaihto kestää ja kestää kun inhotaan muuttamista ja halutaan löytää varmasti tosi pysyvä ratkaisu. :D
Olen nainen ja ollut naimisissa juumailijan kanssa. Kaiken sai tehdä itse ja kaikki asiat pystyttiin kyllä kyseenalaistamaan miehen taholta. Ei edes telkkaria voinut ostaa ennenkuin oli vertaillut hintakehitystä vuoden päivät.
Hermo meni ja ero tuli, tosin 20v sitä kesti. Lapsiakaan ei varmaan olis tullut jos sitä kyllä sanaa olisi jäänyt ootteleen. Parempi et vähän vahingos kävi, niin ei ukkokaan voinut mitään.
Tälläset tyypit kyl lopulta sopeutuukin jos on pakko.
Mut todella rasittavaa jos mitään ei tapahdu ikinä ajoissa.
Erottuani löysin miehen jolla tapahtuu. Seurustelimme puolivuotta ja sit kihlat ja asunnon osto. Pari vuotta siitä myimme asunnon ja rakensimme talon, ja tämä siis uusperheenä.
On ostettu autoa ja muuta vempelettä ja lujaa on menty. Kumpikaan ei halua odotella unelmiaan vuosikausia. Naimisiinkin mentiin pari vuotta sitten. Olemmekin ihmetelleet et miten meil asiat on tässä pisteessä alle 8 vuodessa. Toisilla kestää yhteen muuttokin monta vuotta.