Kihlauksestamme emme huudelleet, ja kihlasormuksia emme hankkineet. Vanhemmat saivat tietää aikomuksistamme, kun esitimme kutsun vihkitilaisuuteen hyvissä ajoin, kaksi kuukautta ennen. Tuleva anoppi kuittasi kutsun näin: "joo, hyvä tietää, pitää katsoa sitä sitten". Nainen, joka on viimeisen kahdeksan vuoden aikana käynyt kerran kaupungin ulkopuolella ja joka viettää suurimman osan ajastaa kotonaan. Eli en äkkisiltään keksi mikä pakottava meno hänellä olisi juuri vihkipäivänämme...? Mutta "pitää katsoa sitä sitten". Harmittaa vain miehen puolesta, hänen isänsäkään kun ei paikalle pääse kun ei ole enää keskuudessamme.
Kutsu vihkitilaisuuteen
ei tainnut mennä perille
253924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Etkö meinaa laittaa oikeita hääkutsuja postiin vai millainen tilaisuus on kyseessä?
Ei ne muutama kutsu paljon maksa.
Jää jokin muisto häistäkin. Itse omiin häihini laitoinkin kaikille kutsut myös omille vanhemmille vaikka tietty he tulisivat.
Ei tule mitään "häitä", vaan vihkitilaisuus johon toivoimme äidit todistajiksi (isän toivoisin videoivan vihkitilaisuuden). Emme meinaa laittaa kutsuja postiin.
Ja vanhemmat ovat tietoisia tilaisuuden luonteesta sekä roolista, johon heitä toivomme.
Meillä nuorehkoilla ja työelämässä olevilla saattaa olla vaikea hahmottaa lähinnä vain kotonaan oleskelevan ajatusmaailmaa.
Miehen isä tuli pitkän suostuttelun jälkeen meidän vihkitilaisuuteen, hääjuhlasta hän kieltäytyi jyrkästi. Liikaa vieraita ihmisiä, ei viihdy missään karkeloissa ja nähtävästi hän pelkäsi kasvojen menetystä, esiintymällä jotenkin naurettavasti?! Hän on eläköitynyt maanviljelijä pieneltä sivukylältä, jolla ei ole liiemmin kokemusta käyttäytymisetiketeistä yms pokkuroinnista.
Samaten muutama iäkäs täti-ihminen kieltäytyi kutsusta vedoten jonkinmoiseen ujouteen. Mukavampi olla vaan kotosalla.
Joulupäivällisille tulosta appivanhemmat eivät innostuneet, kun "saattaa olla liukastakin (matkaa 10 km) ja ovat niin tottuneet olemaan jouluna vaan kotona".
Joten...
Ei kauheasti kannata suuttua jos anoppi ei halua tulla. Hänelle kotoa lähteminen (tai arvokkaaseen juhlaan osallistuminen) voi vain olla täysin ylivoimaista tavalla, mitä sinä ja minä emme mitenkään voi edes kuvitella ymmärtävämme.
Muistetaan nyt sekin, että - mikäli puhutte eläkeikäisistä - monelle nykynuoren tapa elää on vaikea purtava.
Entisaikaan avioliitto oli isompi tai pienempi juhla, yleensä kuitenkin selvästi juhla, johon kutsuttiin vähintään lähisuku.
Avioliiton solmiminen oli vakava ja arvokas asia, koska liitto solmittiin eliniäksi. Sitä ei edeltänyt avoliitto eikä ainakaan moni avoliitto. Jopa purkautunut kihlaus oli häpeä muutama vuosikymmen sitten.
Avioon vihkiminen on siis arkipäiväistynyt. On vaikea muistaa, että se on sillä hetkellä avioituville tärkeä. Mutta pitääkö juhliin osallistua - jaa, sen kukin tietysti ratkaisee omalla tavallaan.
Toisinaan lapsen tuleva puoliso saattaa olla paljon kouluttuneempikin, sekin voi herättää pelkoa tai ujoutta.
Minä en mennyt äskettäin veljeni vihkiäisiin. Kyseessä olivat kolmannet häät hänen kohdallaan. Enkä usko menon tähän loppuvan.
Minusta tuollaisessa menossa on pilan maku. Kohteliaasti ilmoitin kirjallisesti, että olemme kahden viikon matkalla.
Tarkoitat siis, että häihin menemättä jättämisellä voi myös osoittaa paheksuntaa ko henkilöitä kohtaan.
Se lienee täysin ilmeinen, ja ensimmäiseksi mieleen tuleva syy, mutta yritin tuossa edellisessä kertoa myös muunlaisia syitä.
Ei menemättä jättäminen täysin automaattisesti tarkoita paheksuntaa. Aina ei ole kyse pahimmasta mahdollisesta syystä.
Veljesi kyllä varmasti ymmärsi "matkasi" ja jättää sinut kutsumatta neljänsiin häihinsä :o)
vielä vapaus valita mihin menemme.Tarkoitan ettei tarvi olla mitään ertyistä syytä miksi ei halua olla juhlissa mukana.Minulta jäi tänäkesänä myös kahdet häät juhlimatta.En halunnut vain mennä.Eikä ole selittelyjä milestäni.
jo kauan asuneet avoliitossa, ymmärrän täysin tulevan anoppisi asenteen.
Hänellä on vielä terve järki tallella. Useilla se on jo hukkaantunut kaiken maailman uusien käytäntöjen, kuten avoliittojen, hyväksymiseen!
Tuollaisen periaatteen voisin hyvinkin ymmärtää. Mutta kyllä anoppi ilmestyi vanhimman poikansa vihkiäisiin (avoliittoa takana 9 vuotta, 2 lasta) ja tyttärensä vihkiäisiin (avoliittoa takana 4 vuotta).
Ehkä meidän avoliittomme on sitten ollut jotenkin ylivoimainen, tiedä häntä :)
on jokin muu syy. En lähde arvailemaan kuitenkaan.
Voisin ajatella, että vihkitilaisuutenne on teille itsellennekin arkipäiväinen sivutapahtuma.
Ette edes kirjeellä pyydä miehen äitiä todistajaksi, vaan soittelette kuin ohimennen.
Äiti ei ehkä tunne, että tilanteenne mitenkään muuttuu, vaan nyt vain virallistattte elämänne omasta syystänne, esim. asunnon ostamisen takia tms.
Hän ei ajattele neljän hengen vihkitilaisuutta kovinkaan arvostetuksi tapahtumaksi, ja on ehkä sitä mieltä, ettei viitsi sonnustautua maistraattiin. Pitäisi ehkä puku ostaa, tai ainakin uudet kengät, ja mennä ehkä kampaajalle, ja kuka sille arvoa antaisi?
Jäisi pois sinä päivänä se mukava harrastus, johon on vihdoinkin päättänyt lähteä.
Ja kyllähän vahtimestari ihan virkansa puolesta sopii todistajaksi, pyytäköön häntä.
Emme "soittele kuin ohimennen" vaan kävimme varta vasten henkilökohtaisesti esittämässä kutsun, koska halusimme samalle kertoa että toivoisimme hänen olevan todistamassa avioliittomme solmimista.
Miksi voisi ajatella, että vihkitilaisuutemme on meille arkipäiväinen sivutapahtuma? On varattu vihkijä joka tuntee meidän molemmat, sovittu pappi, mietitty koristeet pihallemme jossa vihkiminen tapahtuu, hankittu juhlavaatteet ja niin edelleen. Ei kai kutsukortit ja vierasmäärä ole tapahtuman tärkeyden tai hienoiden mittari...?
Mutta toki jos anoppi ei halua pynttäytyä, niin sopiihan tuo. Pitääkin mainita hänelle että on halutessaan oikein tervetullut vaikka verkkarit jalassa.
*Kihlauksestamme emme huudelleet, ja kihlasormuksia emme hankkineet. Vanhemmat saivat tietää aikomuksistamme, kun esitimme kutsun vihkitilaisuuteen hyvissä ajoin, kaksi kuukautta ennen. Tuleva anoppi kuittasi kutsun näin: "joo, hyvä tietää, pitää katsoa *
Ettekö itse ole halunneet toiminnallanne osoittaa, että avioitumisenne on oma asianne?
Minusta ylläoleva kertoo kaiken oleellisen OMASTA suhtautumisestanne.
Sitten vielä ihmettelen, mitä tulevan anopin tapa viettää OMAA vapaa-aikaansa voi liikuttaa teitä. Ettehän muutenkaan tunnu häntä erityisesti arvostavan.
Olen ehkä jotenkin tyhmä, mutta tämä meni täysin ohi: "Ettekö itse ole halunneet toiminnallanne osoittaa, että avioitumisenne on oma asianne?" Millä toiminnallamme me jätimme tämän asian osoittamatta, kutsumalla vanhemmat vihkitilaisuuteenko?
Ja mitä sinä luet tuosta meidän suhtautumisestamme? Luetko ehtä että kihlaus oli jonkin aikaa meidän oma, ihana salaisuutemme, koska sen kailotukselle ei ollut mitään syytä? Ja että kerroimme meille tärkeille ihmisillä hyvissä ajoin tilaisuuden ajankohdan ja esitimme henkilökohtaisesti toivomuksen, josko he voisivat olla paikalla? Mitä tämä kertoo meidän suhtautumisestamme?
Ja mistä ihmeestä vedät johtopäätökset arvostuksestamme häntä kohtaan? Siitäkö, että hän kuuluu siihen kolmen kärkeen, jonka toivomme paikalle kun annamme sen tärkeän lupauksen?
Anopin tapa viettää vapaa-aikaa ei minua "liikuta", mutta jos olisin jättänyt mainitsematta hänen tapansa viihtyä kotona ilman erityisiä sitoomuksia, ensimmäiset kymmenen vastausta olisivat "mitä jos hän on suunnitellut ulkomaanmatkaa" tai "entä jos hänellä on tärkeä meno" tai muuta vastaavaa. Toki em. ovat mahdollisia edelleen, mutta epätodennäköisiä.
Hitto mie en ymmärrä näitä ajatustenlukijoita :)
Miten sinun mielestä ap:n olisi pitänyt häitään kuuluttaa? Anoppia miellyttäen? Mennä naimisiin sillä tavalla kuin anoppi haluaisi? Menimme itse maistraatissa naimisiin, ja kerroimme muille, vanhemmillemme noin 1-2 kk aiemmin. Emme todellakaan lähetelleet kutsuja, mutta emme myöskään tekstailleet.
Kirkkohäät, kuten sinun tapauksessasi ehkä, ovat skaalaltaan aivan eri asia, kuin siviilivihkiminen. Ja takuulla, sinunkin häistäsi joku purnaa, sille vaan ei voi mitään, muidenkin häistä purnataan, yleensä vasta juhlien jälkeen, ei ennen. kala ei käy, minä en syö lihaa, onko kerma laktoositonta, en juo samppista, se vääntää mahaa, kälä kälä.
Kerro sitten kesän jälkeen, miten menivät.
Tuntuu, että anoppi tässä ap:n tapauksessa halusi vain varastaa shown, olla paikalla, vaikkei olisi fyysisesti paikalla.
Entä jos miniä sanoisi samoin kuin ap vastaavassa tilanteessa? "joo, hyvä tietää, pitää katsoa" "Yeah, let's do lunch, kiss kiss."
Olet täällä saanut mielestäni aika omituisia vastauksia. On ihan oma asianne, miten kutsutte vieraat vihkitilaisuuteen. Joku tekee se kutsukortilla, toinen puhelimessa. Ydinkysymys on kuitenkin anoppi. Minun mielestäni hänen suhtautumisensa kertoo, ettet ole toivottu miniä. Syystä tai toisesta, mutta kutsun muoto ei asiaan liity. Ehdota sulhasellesi, että keskustelee äitinsä kanssa suhtatumisestaan avioliittoonne.
Tämä vaihtoehto kieltämättä kaihertaa mieltäni, onko minussa jokin vika anopin silmissä. Ja mies kyllä aikoo keskustella anopin kanssa siitä, miksei hän vihkitilaisuuteen halua, jos ei halua, vaikka toki hänellä on oikeus olla haluamattakin. Silti syy olisi ainakin miehestäni mukava tietää. Toivotaan nyt että kyse on jostain virallisten tilaisuuksien kammosta (joskin muiden lasten häät sujui), tai ehkäpä hän kammoaakin minun isääni tms. :)
asiaa miettinyt, oletkin jo ratkaisun keksinyt. Meillä nimittäin oli juuri tuosta hyvksymisestä kysymys. Olisi ollut hyvä tietää asia jo avioliittoa harkitessa. Toisaalta, emme olisi toisin toimineet, mutta monelta harmilta ja surultakin olisimme säästyneet. Onnea teille!
Jos olisin saanut tietää mikä anoppia silloin oikein meidän häissä riepoi jo ennen häitä olisin harkinnut kyllä erilaisia häitä. Olisi sitten anoppi saanut jäädä tulematta jos ei muuta ole kuin myrkyn nielly koko sen ajan siis hääjuhlan kun katsoin videota häistä niin silloin huomasin. En häissä niin kiinnittänyt huomiota koska oli muitakin ihmisiä siellä.
Oli muka saanu kauheita asioita kuulla lääkäriltä edellisenä päivänä ennen häitä. Vaikka totuus on etten ole hänen mieleensä.
Käytös osittaa sen häiden jälkeen. Kaikki muuttui häiden jälkeen. Jos joskus elämäni muuttuu ja eroan tästä nykyisestä niin otan selvää että vanhemmat ovat jo miehellä kuolleet tai muuten välit etäiset ja vietämme häät kaukana jossain Välimerellä vain me kaksi.
Ei ikinä enää kirkkohäitä ja sukulaisia..
Oletpa tainnut kiiruhtaa asioiden edelle ja sekoittanut puurot velleihin!
Yhdestä lauseesta vedit herneet molempiin sieraimiisi ja jauhat kuin mylly tuota lausetta.
"Joo hyvä tietää, pitää katsoa sitä sitten"
Noin on anoppiparkasi lausahtanut tietämättä, minkä lumivyöryn on saanut aikaiseksi.
Tuo on nimittäin aika NEUTRAALI lause, jonka voi HYVÄLLÄ TAHDOLLA tulkitä positiiviseksi.
Hän sanoi: hyvä tietää.
Eli hänestä oli HYVÄ TIETÄÄ.
Hänestä EI ollut paha tietää, vaan HYVÄ.
"Pitää katsoa sitä sitten" ... eli hän VARAUTUU siihen tilaisuuteen... KATSOO tulevaisuudessa siihen, koska tilaisuuteen on viel runsaasti aikaa.
Minusta hän ei suhtautunut negatiivisesti. Hän aikoo tuolla ilmauksella katsoa ja tulla poikansa vihkitilaisuuteen.
Älä yhdestä lauseesta päättele liikaa. Eri sanat merkitsevät yhdelle ihmiselle toista ja toiselle taas aivan muuta.
Minusta sinun ja anoppisi välillä kärhämä liittyy juuri tähän terminologiseen väärinkäsitykseen.
Opettele hyvä miniäkokelas suurpiirteisyyttä ja reilua suhtautumista. Pikkumaisuus tuo sinulle itsellesi vaikeuksia.
On parempi katsoa ihmisten tekemisiä ja sanomisia hiukan sormien lävitse.
Siinä kuule, piilee onnen avaimet.
Hyväksy se että me kaikki ihmiset, anopit ja miniät, vävyt ja apet olemme epätäydellisiä.
Ole reilu ja reipas ja pistä moiset sinänsä neutraalit lausahdukset toisesta korvasta ulos.
Älä katso ihmisissä pahaan vaan hyvään.
Sitäpaitsi yritä myös hyväksyä anopin kotona viihtyminen. Mitä se yleensä sinulle kuuluu? Hänellä on oma menneisyytensä, oma elämänsä, omat vaikeutensa ja ilonsa. Sinulla taas omasi.
Voin sanoa, että kun opettelet olemaan ihmisenä reilu, avarakatseinen ja suurpiirteinen suhteissasi, niin hauska tulevaisuus on taattu uuden suvun piirissä.
Onnittelut etukäteen!
Teet itse juuri sitä mistä minua syytät, luet rivien välistä olettaen pahinta.
Anoppini ja minun välillä ei ole kärhämää. Olin vain hämmentynyt hänen neutraalista suhtautumisestaan, koska olen nähnyt hänen ilahtuvan monista uutisista... oletin kihlauksemme olevan positiivinen uutinen, mutta se olikin neutraali. Ok. Ei se ole kärhämä, vaan hämmennys. Ja tietysti vähän ikävää mieheni puolesta.
Myös anopin kotonaviihtymiseen liittyvä kommentti oli NEUTRAALI ja tarkoitettu vain informatiivikseksi... kuten jo aiemmin selitin, muuten olisin saanut liudan vastauksia "entä jos hän on suunnitellut matkaa" tms.
Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin muita neuvoo, tai viimeistään sen jälkeen. Hyvät jatkot sinullekin!
No siis ihan sama asia. Tulkittu väärin hyvää tarkoitava asia.
Niinhän se on. Aina pitää keskustella, eikä tehdä johtopäätöksiä yhdestä lauseesta.
Moni ei muista eikä usko edes, että olisi sanonut jotain sellaista, mitä toinen sitten kuukausikaupalla miettii ja vatkaa. Ei sanat aina ole viimeisen päälle mietittyjä.
Olen lukenut kaikki kommenttisi ketjusta, joten huomaan, että tässä kohtaa nyt olet jo sammuttanut itse kehittelemääsi tulta.
Huomaat siis, että anoppisi kommentti onkin neutraali eikä suoraan kielteinen.
Ymmärrän, että olet tuntenut pettymystä siitä ettei anoppi hypännyt kattoon eikä huutanut kolmikertaista eläköön huutoa. Olisit toivonut sellaista reaktiota.
Mitä jos kysyisit anopiltasi, miltä hänestä tuntuu avioitumisenne. Onko hyvä ehdotus?
Ihmisinä olemme erilaisia reaktioissamme. Anoppisi on voinut sisäisesti iloita suurestikin, tai havahtunut iloon vasta jälkeen päin.
Sorry, sana kärhämä oli liioiteltu tosiaan!
Tulkitsin siis väärin kommenttisi, että "anoppi viihtyy kotona".
Okei, myönnetään kaikki virheeni! Yritän päästä pahoista tavoistani. :)
Peiliin en kehtaa katsoa, sillä... hui!
"Kihlauksestamme emme huudelleet, ja kihlasormuksia emme hankkineet. Vanhemmat saivat tietää aikomuksistamme, kun esitimme kutsun vihkitilaisuuteen hyvissä ajoin, kaksi kuukautta ennen."
Ymmärsinkö oikein, vanhempanne eivät tienneet kihlauksestanne?
Minusta tuntuu että anoppisi vain yllättyi/häkeltyi kutsusta kun ei tiennyt teidän edes olevan kihloissa ja siksi ei osannut sanoa muuta sillä hetkellä. Ehkä hän odotti ensin sitä kihlausuutista.
Oli miten oli, nyt vaan menette anopin juttusille ja kerrotte kuinka teille olisi tärkeää että hän olisi paikalla ja varmistatte hän aikeensa. Uskon hänen tulvan kunhan on selvinnyt alkuhämmästyksestä. Onnea teille kaikesta huolimatta :)
minulle sanoi:"itselleen jokainen puolison ottaa".Tämä tuli tilanteessa,jossa sanoin suoraan,että tiedän, etten ole sellainen "ykkösluokan miniä" eronneena yh:na.
Meilläkään ei ollut "häitä", kirkossa kyllä vihittiin. Nykyisin olemme oikein hyvissä väleissä ja kuljemme anopin kanssa paljon yhdessä. Tsemppiä!