Ensimmäinen ja tähän mennessä ainut pitkä suhde (>10 vuotta) ohi ja hetken hiljaiselon jälkeen tuntuu taas siltä että yksin ei ole hyvä olla. Päätinpä sitten kurkistaa, mitä deittipalstoilla on tarjota seuraa kaipaavalle.
Ohhoh...oli ensimmäinen ajatus kun muutamaa palstaa selasin. Ihan älyttömästi ellejä eikä mitään seinäruusuja kaikki ollenkaan. Exäkin oli kyllä kuin kukka ulkoisesti mutta loppujen lopuksi aika silkkoa sisältä. Treffipalstalla sen sijaan oli profiileiden ja kuvien mukaan tosi hyviä ja toinen toistaan parempia vaikka millä mitalla.
Mutta... Kirjoittaahan voi vaikka mitä itsestään. Ja jos ei itse osaa niin joku kaveri varmaan jeesaa. Eli uskoako edes puolia ja onko kuvakaan oma tai edes tältä vuosituhannelta? Ja sitten se kokemus. Silloin kun aihe edellisen kerran oli itselle ajankohtainen niin ei ollut mitään nettideittejä. Ja muutenkaan ei ole tarvinnut naisia yrittää hurmata ihan pieneen hetkeen. Ja mitä tuollainen "elämää nähnyt" nainen sitten tällaisesta kumppanien lukumäärällä mitaten hyvin kokemattomasta kaverista edes ajattelee? Vertaa tietysti niihin 27 edelliseen kumppaniin ja lemppaa heti ekojen treffien jälkeen jos edes niinkään pitkälle pääsee. Ja pari lastakin on edellisestä liitosta eli viikonloppuisäkin vielä kaiken kukkuraksi.
Eli aika ristiriitaisissa tunnelmissa mennään. Toisaalta houkuttaisi kovasti yrittää mutta toisaalta uskon enemmän vanhanaikaisiin metodeihin seuran etsimisessä. Näppärähän tällainen nettisysteemi on jos se toimii mutta toisaalta tällainen "Katiska veteen ja katsotaan mitä ui pyydykseen"-menetelmä tuntuu vähän epätoivoiselta. Kun niitä katiskoitakin voi olla monessa järvessä ja vaikka kuinka monta.
Ohhoh...oli ensimmäinen ajatus kun muutamaa palstaa selasin. Ihan älyttömästi ellejä eikä mitään seinäruusuja kaikki ollenkaan. Exäkin oli kyllä kuin kukka ulkoisesti mutta loppujen lopuksi aika silkkoa sisältä. Treffipalstalla sen sijaan oli profiileiden ja kuvien mukaan tosi hyviä ja toinen toistaan parempia vaikka millä mitalla.
Mutta... Kirjoittaahan voi vaikka mitä itsestään. Ja jos ei itse osaa niin joku kaveri varmaan jeesaa. Eli uskoako edes puolia ja onko kuvakaan oma tai edes tältä vuosituhannelta? Ja sitten se kokemus. Silloin kun aihe edellisen kerran oli itselle ajankohtainen niin ei ollut mitään nettideittejä. Ja muutenkaan ei ole tarvinnut naisia yrittää hurmata ihan pieneen hetkeen. Ja mitä tuollainen "elämää nähnyt" nainen sitten tällaisesta kumppanien lukumäärällä mitaten hyvin kokemattomasta kaverista edes ajattelee? Vertaa tietysti niihin 27 edelliseen kumppaniin ja lemppaa heti ekojen treffien jälkeen jos edes niinkään pitkälle pääsee. Ja pari lastakin on edellisestä liitosta eli viikonloppuisäkin vielä kaiken kukkuraksi.
Eli aika ristiriitaisissa tunnelmissa mennään. Toisaalta houkuttaisi kovasti yrittää mutta toisaalta uskon enemmän vanhanaikaisiin metodeihin seuran etsimisessä. Näppärähän tällainen nettisysteemi on jos se toimii mutta toisaalta tällainen "Katiska veteen ja katsotaan mitä ui pyydykseen"-menetelmä tuntuu vähän epätoivoiselta. Kun niitä katiskoitakin voi olla monessa järvessä ja vaikka kuinka monta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noh, täällä sit eronnut ja yh-äiti, treffi-ilmoituksen jätin ja muutamia vastauksia olen saanut. Parin kanssa kirjoitellut mut kerroin heti jos ei alkanut kolahtelemaan. Vanhanaikaiseen metodiin ei mulla ole paluuta, baareissa en jaksa miehenhakureissuilla ruveta kulkemaan, enkä omaa sellaisia harrastuksia, joissa mukavia miehiä tapaisi. Niin, että tämä tapa on ollut minulle ihan jees. Katiskaan on uinut mukava mies, jonka kanssa tutustellaan. Hiljaa hyvä tulee, tai sit ei. Mut niinhän voi käydä ihan perinteisin menetelminkin aloitetussa suhteessa. Tällä hetkellä olen iloinen, että ilmoitukseeni tämä herra vastasi. Eihän niitä ilmoituksia kuitenkaan pakko ole kenenkään lueskella tai selailla, hyvin voi sitä Oikeaa etsiskellä sieltä baareista tai taidenäyttelyistäkin. Kenellä missäkin katiska toimii... :o) Ja kyllä niitä monessa järvessä kalastelijoita on ihan tuolla livemaailmassakin...
Pitkät työpäivät, selviytyminen yksin kaikissa koti- ja autoasioissa, lasten harrastukset ja menot, talous kohdalleen....kyllä siinä päivät ja viikot menevät huomaamatta eteenpäin. Ja jostain kumman syystä ei vaan ilmestynyt miestä viereeni...laitoin ilmoituksen.
Ja nyt on. Enkä enää etsi.
koko treffi hommaan. Pidin profiilia treffeillä vajaan vuoden ihan kokeilumielessä ja saatuani sinä aikana mitä ihmeellisimpiä viestejä miehiltä niin jätin koko touhun.
Tähän tyyliin oli viestit: "moi, mitä kuuluu? lähetä kuvasi" "tavataanko viikonloppuna, avataan pullon viiniä ja tutustutaan" "lähdetkö mukaan risteilylle?" "pidätkö seksistä?" jne jne. Ja nuo olivatkin avausrepliikkejä miehiltä heidän ensimmäisissä meileissä. Minkäänlainen esittely ensi alkuun ei ollut vaan suora hyökkäys.
Joko oli kyse teineistä tai sitten aikuisista miehistä jotka olivat jääneet teinien tasolle.
Hei!
Hyvä otsikko viestissäsi, se on juuri noin. Ja usein nälkä kasvaa syödessä. Aina voi myös hakea parempaa ja parempaa...loputon tie pinnalliselle ja itsestään hukassa olevalle ihmiselle. Pidin pari vuotta profiilia, tosin välillä se oli kuukausia poissa. Tapasin monenlaisia miehiä miehiä. Kävi vaan aina niin, että jos minä olin kiinnostunut niin toinen ei ja jos mies oli kiinnostunut niin minä en.
Kyllästyin. Totesin, että haluan oppia rakastamaan täysillä itseäni. Olisi ollut niin ihanaa jos joku mies olisi tuonut onnea ja iloa elämään. Tyytyväisyys tulee kuitenkin itsestä, sisältä.
Nyt nautin siitä mitä minulla on(loistavia ystäviä,mukavia harrastuksia), enkä haikaile siitä mitä minulla ei ole(parisuhde).
Elämä näyttää hyvältä juuri nyt! Olen sosiaalinen nainen, ulkonäkö ja elämänarvot ok, eli uskon ja luotan siihen, että kyllä se mies live-elämästä löytyy, sitten kun on oikea paikka ja aika.
Nettideittailu opetti minulle paljon toisista ihmisistä ja minusta itsestäni. Mielenkiintoinen kokemus
Toivotan sinulle onnea. Koskaan ei voi tietää kuka ja missä. Ole utelias ja avoin ja ota riskejä!