Olen 22 vuotias neitokainen ja oon seurustellu poikaystäväni kanssa jo kohta 6 vuotta ja kihloissa oltu 3 vuotta yhdessä asuttu 4 vuotta.. nyt tuntuu välillä että suhde tökkii ja pahasti, seksi ei maistu ihan aina ja välillä ahdistaa suunnattomasti hänen läsnäolo.. kosketus... Olen miettinyt eroakin, koska haluan tuntea vielä joskus intohimon ja perhosia vatsassa tunteen, mutta enkö voisi kokea niitä hänen kanssaan? haluaisin kuitenkin vielä yrittää, enkä lyödä heti hanskoja tiskiin.. ehkä... en tiedä.. tai sitten pelkään.. tässä on kuitenkin kaikin puolin "turvallista" taloudellisesti ja muutenkin ja ajatus siitä mitä muut sanoo jos jätän hänet mietityttää. enkä halua satuttaa häntä, koska hänelle se olisi todella kova paikka.. Joten olisiko kellään mitään ideoita millä voisi parisuhdetta piristää? kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta?!
Haluaisin vielä yrittää
vierailija
71226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä pareille tulee 6-7 vuoden kohdalla kriisi, naama nyppii välillä ja seksi ei aina maistu. Tuntuu että haluaisi eroon koko tyypistä ja tutustua uusiin. Siinä kohtaa kumpikin haluaisi vähän itsenäistyä. Tämä on väistämätön vaihe parisuhteessa. Se on varmasti edessä myös uuden kumppanin kanssa.
Kun on pitkässä parisuhteessa, on väistämätöntä että perhosia ei kovin usen kumppain kohdalla tunne vatsassa eikä ihastumisen hurmiota voi sellaisenaan saada koskaan takaisin. Se on suhteen alkuvaihe, sitä ei voi pitää yllä mitenkään keinotekoisesti, se laimenee ajan myötä.
Parisuhdetta voi ja pitää kehittää rakastumisesta rakkauteen ja lopulta myös vahvaan kumppanuuteen. Kumppanuutta ja aitoa rakkautta ei voi saavuttaa parissa vuodessa.
Itse olin 11 vuotta suhteessa joka loppui oikeastaan juuri tuohon kuvailemaasi tunteeseen. Ensin se tuli minulle, siitä jotenkuten selvittiin ja muutaman vuoden jälkeen se tuli vaimolleni. Meille se tuli eri aikaan. Vaimo jätti lopullisesti.
Nyt olen tutustunut uuteen kumppaniin joka saa perhoset vatsaan, seksi on hänen kanssaan niiiin jännittävää ja uutta. Voin sanoa että en muista että olisin kokenut vastaavaa. Ja tiedän kuitenkin että 11 vuotta sitten olin. Tiedän myös että tämä tunne menee vuosien aikana ohi. Kummaltakin. Sitten mitataan paljonko sitä selkärankaa ja välittämistä löytyy.
Mä olen nyt ollut avomieheni kanssa 4 vuotta yhdessä (Olen 22, mies 25v) ja hän sanoi ettei ole mielenkiintoa enää jatkaa kun ei rakasta minua. Tai tuntee kyllä jotain muttei sellaista kuin pitäisi. Nyt olen ollut muutaman yön poissa kotoa ja antanut hänelle tilaa vielä miettiä..itse toivon suhteen vielä jatkuvan, sillä uskon että kyllä hän rakastaa, että hän vain pelästyi suhteen arkea ja sitä kriisihetkeä joka on ollut jo muutaman kuukauden-hänellä. Omasta mielestäni meillä oli kaikki vielä ihan ok, joitain ongelmia oli, mutta uskoin ja uskon että niiden yli päästään. Mä en tiedä mitä tehdä. Haluan jatkaa ,mutta en suhteessa jossa mies ei rakasta. Kävin psykologilla ja hän ehdotti että olen viikon verran poissa kotoa ja annan miehen miettiä vielä asioita omassa rauhassa. 4 vuotta on kuitenkin juuri se aika jolloin tulee se kriisi jolloin miettii mitä haluaa. En tahtoisi heittää tätä koko aikaa hukkaan ja lähteä yksin katsomaan maailmaa. Tiedän että jos tämä nyt loppuu selviän siitä,mutta aikaa se vie. Suhteessamme ei ikinä ole tarvinnut soitella miehen perään tai pelätä pettämistä tai muutakaan eli mies on minulle kuin tehty. Mutta jos hän ei kerta tunne samalla lailla kuin minä, niin ei ole järkeäkään jatkaa. Silti jotenkin uskon että hän rakastaa minua ja tajuaa sen vasta kun menettää minut. Mene ja tiedä.
erotkaa ja aloittakaa uusi onnellinen parisuhde.
Pientä laskutoimitusta käyttäen tulee ilmi, että olet ollut vain noin 16v kun olette alkaneet seurustella. Onko niin, että olette toisillenne "ekat" kunnon seurustelukumppanit/kokemukset? Kuusi vuotta on pitkä aika ja siinä on tullut arki huolineen ja murheineen. Itse aloin seurustella 18v ikäisenä ja vuoden kuluttua muutimme yhteen. Sitten kihloihin siitä vuoden kuluttua. Muutama vuosi vierähti lähes ok, mutta sitten kuvio alkoi muuttua. Saimme lapsen, teimme asuntovelan ja arki oli entistä enempi vain arkea. Kunnes tuli shokki: puoliso jäi kiinni pettämisestä. Apua mikä tilanne. Lapsi vielä pieni, velka päällä ja tuska sisällä kun mietti, että mitä nyt!?! Mies vannoi rakastavansa vain minua ja se toinen oli pelkkää seksiä... Annoin anteeksi ja löysimmekin toisemme uudelleen, mutta silti mikään ei ollut enää vakaalla pohjalla. Kaikki muuttui taas pikkuhiljaa kohti huonompaa. Ei se petos sydämestä kadonnut ja sellaisetkin seikat alkoi ärsyttää entistä enempi joita ennen oli katsellut "läpi sormien". Reilu 20v olimme yhdessä, kunnes se ero oli enää ainut vaihtoehto meidän kulissiliitolle.
Pitkän alkupuheeni jälkeen annan ainakin yhden neuvon. PUHUKAA kaikesta taivaan ja maan väliltä. Älkää olettako. Seksielämään voi keksiä piristystä vaikkapa toteuttamalla salaisia fantasioitaan, kunhan niistäkin on ensin saatu puhuttua ja ovat toteutettavissa. Näin kauan minunkin piti elää, että tuon ymmärsin ja hyväksi olen huomannut. Kaikkea hyvää sinulle ja teille, olipa ratkaisu sitten mikä tahansa.
Kyllä hän on mulle ensimmäinen kunnon seurustelusuhde, aikaisemmat ollut aika mitään sanomattomia, hän on hiukan vanhempi joten hänellä on ehtinyt olla minua ennen jo yksi vakavampikin suhde.. ja kyllähän sen osaan ajatella että se arki tulee joskus vastaan vaikka miestä vaihtaisikin :) joten... keskustella olen yrittänyt ja sanonut mitä tunnen, hän ei vain ole yhtä avoin keskustelemaan "vaikeammista" / vakavammista asioista, pistää kaiken aina leikiksi.. No tänään sainkin kuulla lääkärissä, etten todennäkösesti voi saada lapsia, joten jos näin on todennäkösesti siinä vaiheessa tulee ero, hän on perheen ainut lapsi, enkä halua tehdä sitä heille kaikille, ettei olisi mahdollisuutta saada lasta ja mummun lapsenlapsia.. tämä pisti kyllä miettimään asioita eri tavalla.. itse en sitä ole ihan vielä varmaan edes kokonaan sisäistänyt ja hänen kanssaan emme ole ehtineet vielä keskustella, kun hän on työmatkalla ja puhelimessa tälläistä ei viitsi kertoa.. mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivottavasti se kuityenkin toisi pienten jalkojen tepsutusta jossain vaiheessa elämää jollain taapaa :)
Älä lääkärien varaan laske elämääsi. Kahdelle ystävälleni on sanottu samaa, ettei voi tulla raskaaksi. Molemmat tulivat raskaaksi 1-2kk ehkäisyn lopettamisen jälkeen.
No onhan tuo noinkin, mutta kyllä kai ne lääkäritkin jotain tietää.. eikä se vielä sanonut varmaksi mitään, mutta epäilyjä on itselläkin ollu, ettei se lasten teko ainakaan yhtä helposti käy kun monlella muulla! mutta keväällä pitäisi tiedon "varmistua"!