Varkaus.
Opiskeluaikoina toimin kouluni oppilaskunnassa oman opintolinjani edustajana. Oppilaskunta myi kahvilassa kahvia ja pullaa ja pikkusyömisiä, myös jäätelöä.
Oppilaskunnan jäsenillä oli se etu että voimme merkitä kirjaan omat ostoksemme ja maksaa ne myöhemmin. Kirjasin siis yhden lukuvuoden ajan ostoksiani vihkoon.
Omasin myös koulun avaimet joita kurssillemme tarjottiin koska se auttoi meitä iltaopiskeluissamme ja lopputyössä. Eräänä iltana, itseasiassa yönä - huomasin että oppilaskunnan lukitun pakastimen saa auki yksinkertaisesti istumalla sen päällä ja napsauttamalla salvan auki.
Minulla oli myös käytössäni oppilaskunnan tilinpito josta sain selville jäätelöiden ostohinnan sekä myyntikatteen. Toisin sanoen, pystyin tietojeni perusteella laskemaan paljonko katetta ostamistani jäätelöistä oli kertynyt, sehän luki "tilivihkossa". Laskeskelin että syömistäni jäätelöistä oli kertynyt voittoa oppilaskunnalle 150mk.
Piru minussa käski ottamaan vahingon takaisin. Nyysin pakastimesta tuon 150mk:n arvosta kylmää herkkua ja kiikutin ne asuntolalle. Salvan sain takaisin samalla tavalla kuin poiskin, rikoksesta ei jäänyt jälkeäkään.
En tuntenut katumusta. En kokenut että olisin tässä vaiheessa tehnyt mitään väärin, kukaan ei kärsi rahallista tappiota.
Myöhemmin mieltäni painoi se että joku oli kuitenkin tilannut jäätelöt ja nähnyt vaivaa sen eteen. Hänetkin sain selvitettyä, oli puolituttu tyyppi. Hänelle tarjosin pizzat paikallisessa pizzeriassa ja olin sinut tekosteni kanssa.
Olenko moraaliton?
Opiskeluaikoina toimin kouluni oppilaskunnassa oman opintolinjani edustajana. Oppilaskunta myi kahvilassa kahvia ja pullaa ja pikkusyömisiä, myös jäätelöä.
Oppilaskunnan jäsenillä oli se etu että voimme merkitä kirjaan omat ostoksemme ja maksaa ne myöhemmin. Kirjasin siis yhden lukuvuoden ajan ostoksiani vihkoon.
Omasin myös koulun avaimet joita kurssillemme tarjottiin koska se auttoi meitä iltaopiskeluissamme ja lopputyössä. Eräänä iltana, itseasiassa yönä - huomasin että oppilaskunnan lukitun pakastimen saa auki yksinkertaisesti istumalla sen päällä ja napsauttamalla salvan auki.
Minulla oli myös käytössäni oppilaskunnan tilinpito josta sain selville jäätelöiden ostohinnan sekä myyntikatteen. Toisin sanoen, pystyin tietojeni perusteella laskemaan paljonko katetta ostamistani jäätelöistä oli kertynyt, sehän luki "tilivihkossa". Laskeskelin että syömistäni jäätelöistä oli kertynyt voittoa oppilaskunnalle 150mk.
Piru minussa käski ottamaan vahingon takaisin. Nyysin pakastimesta tuon 150mk:n arvosta kylmää herkkua ja kiikutin ne asuntolalle. Salvan sain takaisin samalla tavalla kuin poiskin, rikoksesta ei jäänyt jälkeäkään.
En tuntenut katumusta. En kokenut että olisin tässä vaiheessa tehnyt mitään väärin, kukaan ei kärsi rahallista tappiota.
Myöhemmin mieltäni painoi se että joku oli kuitenkin tilannut jäätelöt ja nähnyt vaivaa sen eteen. Hänetkin sain selvitettyä, oli puolituttu tyyppi. Hänelle tarjosin pizzat paikallisessa pizzeriassa ja olin sinut tekosteni kanssa.
Olenko moraaliton?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä, ehdottomasti.
Mutta olenkin sitä mieltä, että rikokset - ei-rikokset (moraalisuus) on pitkä jana, ja meistä jokainen on vain vähän eri kohdassa sillä janalla. Kukaan ei voi olla absoluuttisessa alussa, tai edes lähelläkään sitä; ei myöskään siellä ihan toisessa päässä.
Mun omaa tuntoa painaa mm. se, että pikkutyttönä pummasin vahingossa yhden kamman yhdestä lähikaupasta. Punaisen. Meinasin ostaa sen, ja sitten kadotin sen kaupassa, ja hain uuden, ja maksoin. Kotoan löysin "kadotetun" taskustani; en muista laittaneeni sitä sinne, mutta siellä se oli. Olen varas.
Ja kuka se tapauksessani on?
...
Oppilaskunta ei menettänyt markkaakaan. Ei kyllä saanutkaan.
Työn tehnyt sai pizzaa joka voidaan katsoa kohtuulliseksi korvaukseksi koska ilman varkauttani hän ei olisi saanut muuta kuin tätä ns. työkokemusta. Meille ei jaettu palkkioita vastuutehtävistä.
Minä menetin rahaa, viattomuuteni ja sain vatsani täyteen herkkua.
voinko mennä kauppaan nyysimään (oikeutetusti) ruokaa/tavaraa sen edestä, minkä verran kauppa on saanut aiemmista ostoksistani voittoa?
Omatuntosi soimaa, se lienee tärkeintä jatkon kannalta. :)
Itseasiassa - filosofisesti - miksi sinun tulisi maksaa "liikaa" tuotteistasi sikäli kuin katat jättämälläsi osuudella täsmälleen sen mitä tuotteiden käsittely, palkkakustannukset etc. maksavat... tämä siis vastaisi sitä pizzaa.
Se osuus maksamastasi hinnasta mitä kutsutaan "ansiottomaksi arvoksi" voisi aivan hyvin olla sinun enkä keksi miksi sen nollaaminen itselle olisi oikeastaan pohjimmiltaan väärin. Ennemminkin sellainen nollapeli lopettaisi mm. inflaation laajassa mittakaavassa.
kuitenkin täytyy (tai kannattaa) toimia pragmaattisesti pelisääntöjen mukaan, vaikka toiminnan perusteita voidaankin (ja täytyy) filosofisesti kyseenalaistaa. Tässä tapauksessa on yleisesti hyväksytty yrityksen päämääräksi taloudellinen voitto, ei vain tappiottomuus.
Mutta unohdetaan yleinen taso: oppilaskunnan oli kaiketi tarkoitus tehdä voittoa oman toimintansa lisärahoittamiseksi, jolloin varastit tavallaan omiltasi. Vaihtoehtoisesti ajatellen olit siltä osin vapaamatkustaja, kun muut rahoittivat oppilaskunnan toimintaa (oletan edelleen että rahat olisivat siihen menneet).
"Mutta unohdetaan yleinen taso: oppilaskunnan oli kaiketi tarkoitus tehdä voittoa oman toimintansa lisärahoittamiseksi, jolloin varastit tavallaan omiltasi. Vaihtoehtoisesti ajatellen olit siltä osin vapaamatkustaja, kun muut rahoittivat oppilaskunnan toimintaa (oletan edelleen että rahat olisivat siihen menneet)."
Voidaan kyseenalaistaa tietenkin tuo mitä sillä voitolla oltaisiin tehty. Ryypätty ja rellestetty :) Jolloin siitä nipistäminen ei kyllä nipistä minun moraaliani pätkääkään.
Mutta osa varoista todellakin oltaisiin käytetty johonkin hyödylliseenkin, lähinnä nippeleihin ja nappeleihin, kyniin ja vihkosiin joita siinä touhussa kului jonkin verran. Joten tässä suhteessa ehkä saatan potea todellakin muutaman markan edestä huonoa omaatuntoa.
Koska se pizza oli palkkiona suhteellisen arvokas, mitä oletettavimmin huomattavasti arvokkaampi kuin todellinen oppilaskuntaa ylläpitävä hyöty joka nyysimästäni katteesta olisi jäänyt - voisi sanoa kieli poskessa että moraalinen vääryyteni oli maksaa rajua ylipalkkaa oppilaskunnan yhdelle jäsenelle huonon omantuntoni tähden. Minun olisi pitänyt olla ankarampi sekä itselleni että tuolle "duunarille", jättää pizza ostamatta ja yksi eskimopuikko syömättä.
Jumalauta millaiseksi paskanjauhannaksi tämä meni. Nyt on pakko mennä nukkumaan.
mutta ei tuo nyt hirveästi poikennut siitä miten juttu alkoi. :) Öitä vaan.
korvaamaan menetykset omasta pussistaan? Rinnastaisin tuon myymälävarkauteen jossa jo hinnoittelussa pitää ottaa huomioon tapaisesi varkaat eli kunnon ihmiset maksavat takiasi ylimääräistä pienistä palkoistaan! HÄPPEISIT!
Varkaus on aina varkaus eikä sille oikein ole mitään muuta ymmärrettävää syytä kuin nälänhätä.
Meilläkin oli koulussa iltakurssilaisille käytäntö, että limsaa ja pullaa yms sai ottaa, jättää maksun lippaaseen ja merkitä ostoksensa vihkoon. Tämä lopetettiin väärinkäytön takia. Eli muutaman ääliön takia kaikki iltakurssilaiset jäivät ilman "iltakahviomahdollisuutta".
Ehket sinä ole moraaliton mutta tekosi mun mielestä kyllä oli. Se ei ole edes siitä rahasta kiinni vaan periaatteesta. Ei toisilta viedä olipa olosuhteet mitkä tahansa ja mun mielestä sä väärinkäytit myös sulle annettua luottamusta.
kylmään tyrmään virumaan miettimään pahoja tekojaan
Kyllähän rikoksesta rangaistus kuuluu saada. Se on sitten eri asia minkälainen se rangaistus on, kaikkien rikosten takia tuskin vankilaan tarvii porukkaa passittaa. Joskus vankilaakin pahempi rangaistus on ikuinen syyllisyydentunne sydämeen.
Mä olen aina miettinyt että onko rankaiseminen oikeastaan koskaan itsetarkoituksellisesti järkevää, kenen etua se ajaa?
Ajatellaan nyt jotain nistiä joka diilaa huumeita rahoittaakseen riippuvuuttaan. Okei, pitääkö se laittaa vankilaan? Mun mielestä se vankila lähinnä vieroittaa sitä normaalista elämästä entistä enemmän ja sama touhu jatkuu taatusti tyrmän jälkeen. Onko siis rangaistuksella saatu mitään muuta aikaiseksi kuin "moraalista runkkaamista"? Mun mielestä ei.
Yleensäkin tää maailma keskittyy ihan liikaa syyllisten etsimiseen - eikä ongelmien tunnistamiseen ja niiden korjaamiseen. Mun mielestä joku peruskriminaali aines on vähän kuin sellainen kansakunnan omatunto asioiden tilasta - tavallaan. Jostainhan se taipumus lähtee?
Sitten, miten rangaista jotakuta joka kokee että teki oikein tehdessään sinänsä rikoksen? Tarkoitan - on rikoksia joilla on hyvä tarkoitus. Miksi sellaista pitää rangaista? Periaatteen vuoksi? - Ajatellaan nyt vaikka jotakuta joka ryöstää rahaa saadakseen vaikka lapsensa kalliiseen yksityiseen hoitoon jota ei muuten heltiäsi vaikkapa siksi että lapsi on hoitojonossa.
Mun mielestä se rangaistusmentaliteetti on yleensäkin väärä. Vankiloiden pitäis olla enemmänkin kouluja (tai onhan ne sitä nytkin; konnakouluja.) - joissa opitaan sosiaalisia ja käytännön elämän taitoja, ansaitaan kontrolloidussa ympäristössä "parempaa oksaa" omilla valinnoilla ja tarpeen tullen palautetaan lähtöruutuun... eikä vaan istuteta porukkaa pyörittelemässä peukaloitaan ja menettämässä haluaan jatkaa normaalia elämää koska sellasita välttämättä koskaan edes ole päässyt kokemaan.
Mulle koko laki, rikos, rangaistus kolminaisuus on hyvin harmaata aluetta. Toki siellä on mustia asioita; perivääryyksiä - pahoinpitely, raiskaus, murha, tappo... mutta ehkä vaikkapa väärennökset tai varkaudet osittain kielii siitä että jossain muuallakin kuin rikollisessa on vikaa.
Minä en tunne mitään pysyvää syyllisyyttä tekemistäni asioista, jos tunnen niin sovitan sen jollain tavalla itselleni/toiselle/maailmalle ja jatkan rauhassa eteenpäin. Muutenkin mielestäni jengi kantaa liikaa taakkaa mukanaan. Miksi? Eikö tää elämä oo tehtykään elettäväksi?
Ootko katsonut elokuvan Gandhi? Ellet ole niin kannattaa katsoa.
Siinä on sellainen kohtaus jossa Gandhi on syömälakossa koska intiassa muslimit ja hindut kähinöi keskenään. Gandhin luona parveili ihmisiä kuuntelemassa hänen opetuksiaan ja kysymässä neuvoa ongelmiinsa.
Hänen luokseen tuli hyvin ahdistunut Hindu-mies joka kertoi että oli tappanut vihoissaan muslimin pienen pojan, hän pelkäsi sielunsa puolesta ja kysyi onko hänellä enää mitään mahdollisuutta sovittaa tekoaan.
Gandhi vastasi : "Sinun tulee adoptoida isänsä menettänyt muslimipoika ja kasvattaa hänestä aito muslimi. Se on ainoa tie."
Mitä vitun hyötyä olisi rangaista miestä joka jo ymmärtää tehneensä väärin?
Oli se Gandhi kyl äijä.
Ennenkaikkea tulisikin kohdistaa energiaa rikosten ennaltaehkäisemiseen, koska, kuten sanoit, rikosten määrä peilaa suoraan yhteiskunnan pahoinvointia. Tässä Suomella on ehdottomasti paljon tekemistä...
Mielestäni ihminen ansaitsee aina toisen mahdollisuuden. Tästä ainoan poikkeuksen tekee raa'at rikolliset, kuten pedofiilit, raiskaajat ja murhaajat. Rangaistusten pitäisikin olla sellaisia, että ne antavat mahdollisuuden uuden elämän rakentamiseen rikoksen jälkeen. Toisaalta Suomen oikeusjärjestelmä antaa siihen melkoisen hyvät mahdollisuudet jo nyt. Harvoinhan sitä ketään ensimmäisestä rötöksestä laitetakaan linnaan vaan ensin ohjataan hoitoon, päästetään sakoilla jne. Tai näin sen pitäisi mennä. Ainakin rangaistukset tässä maassa ovat aivan liian lieviä noille mainitsemilleni raakalaisille.
Toisaalta myös ajattelen, että jotainhan sitä on ihmisen täytynyt tehdä, jotta sinne linnaan on joutunut. Jossain menee se raja, milloin yksilön on otettava vastuu omista tekemisistään ja seisottava omilla jaloillaan. Ei ihan kaikista omista typeryyksistään voi yhteiskuntaa syyttää.
Jokainen tapaus pitäisi käsitellä yksilökohtaisesti ja aina tulisi pyrkiä löytämään sellainen ratkaisu, mikä parhaiten estäisi rikoksen uusimista. Vankila ei tosiaan aina ole paras vaihtoehto, vaan ehkä jokin valvottu koulutus & vieroitus tms. voisi pelastaa monen ihmisen rikosten kierteestä. Taitaisi tulla yhteiskunnallekin edullisemmaksi hieman erilainen lähestymistapa.
Murhaajasta ministeri Venäjällä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1476458
"Olenko moraaliton?"
Ei johdu susta, mutta en nyt jaksa mennä syvällisemmille tasoille. Sellaiseen nää keskustelut ei mitenkään useimmiten kannusta ja olen sitäpaitsi huomannut, että aika monen tyypin ajattelupotentiaali ei y-k-s-i-n-k-e-r-t-a-i-s-e-s-t-i vaan riittäis, vaikka yrittäiskin alkaa oikeasti keskustella. Umpihumalassa täällä lähinnä pitää olla, että joidenkin kanssa vois vakavissaan kommunikoida ns. "samalla" tasolla, hah...
Joo en tiedä, oletko "moraaliton". Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä varkaista, en kerrassaan yhtään. Itselläni oli aikoinaan ykskin lapsuudenkaveri, joka piti ihan normaalina ja hyväksyttävänä sitä, että "tavaroita hoh hoijaa joskus vaan katoaa: myös & lisäksi vielä kavereiltakin". En ymmärrä kyseistä mentaliteettia, en kerrassaan. Lapsuudessa olen kyllä itsekin joskus saattanut varastaa jotain, joten en tota jätskijuttuas sikäli kovin pahana osaa pitää.
Inhoan epärehellisyyttä, jos yleisellä tasolla & laaja-alaisesti ymmärtäen puhutaan. Yleisesti ottaen musta on naurettavaa ainakin se (ihan missä tahansa asiassa elämässä), jos mitä tahansa törkeää toimintaa pyritään sovittamaan jollakin mukakauniilla "vastaavalla" teolla, ottamatta vastuuta siitä todellisesta törkeästä teosta itsestään. Säälittävää...
Musta periaatteessa aika paskamainen teko toikin "omantunnon ostaminen" tarjoamalla pizzaa sille puolitutulle. Ja puhun edelleen nyt siis yleisessä kontekstissa ( ts. laajemmassa perspektiivissä), enkä viitaten kuvailemaasi tapaukseen sinänsä.:)
Jätskivarkautes ei mulle ole mitenkään tai mikään maailmaa kaatava dilemma.
Aika asiayhteyssidonnaista varastaminenkin kuitenkin. Moraalinen oikeutus vaihtelee kuitenkin usein tapauksesta riippuen.
viestiä niin ettet mollaa muita keskustelijoita? Jos et osaa, annan vinkin: deletoi ensimmäiset lauseet, jonka aivosi (ilmeisen automaattisesti) oksentavat.
"Osaatko
kirjoittaa yhtäkään 16.1.2008 klo 20.54
viestiä niin ettet mollaa muita keskustelijoita? Jos et osaa, annan vinkin: deletoi ensimmäiset lauseet, jonka aivosi (ilmeisen automaattisesti) oksentavat."
Kyllä mainitsemasi melko vaikeaa nykyään on, myönnettäköön...Jos mua puoli vuotta typerykset ahdisteli tällä palstalla ilman tosiasiallista syytä (kuten on), niin asenteeni on varmaan syntynyt pitkälti ihan vain sitä kautta. Sorppa hei!
Ja: ihmisen älyä(kin) mä ainakin mittaan aika paljon sitä kautta, miten osaa lukea. Valitan, jos koit nuo yleisluontoiset huomiot henkilökohtaiseksi loukkaukseksi itsellesi. Sitä en mitenkään tarkoittanut *köh köh*.
terveeltä sinuun verrattuna, joka et jaksa mennä "syvällisemmille tasoille", koska _kaikki_ eivät juttujasi ymmärtäisi. Taidat olla suuruudenhullu?
Musta olis hirveen söpöä, jos kritiikin ilmaisua tai ylipätään monenlaisia näkökulmia ei keskusteluissa aina nähtäisi negatiivisena tai uhkana. Miten sä keskustelet, jos sulla ei ole monenlaisia näkökulmia?;D
Tietysti, jos keskustelu ei kiinnostakaan, niin mikäs sitten siinä...Aika turhaa musta kuitenkaan sanoa mitään mihinkään, jos ei ole mitään näkökulmaa. Tottakai mä voin olla samaa mieltä vaikka kauppakassan Paavon kanssa, mutta ei se anna _keskustelulle_ mitään. Ja toi keskustelu on muuten ainoa kriteeri, millä täyspäinen ihminen musta keskustelupalstalla arvioi asioita.
Sori, pidin tossa röökitauon.:)
"Ainakin
vaikutan 16.1.2008 klo 21.07
terveeltä sinuun verrattuna, joka et jaksa mennä "syvällisemmille tasoille", koska _kaikki_ eivät juttujasi ymmärtäisi. Taidat olla suuruudenhullu?"
Haluatko siis ihan oikeasti, että lynkkaan sut älyllisessä mielessä? Et taida haluta...
Yritä nyt pieni ihminen ensin päästää iiiirti tosta henkilökohtaisesta perspektiivistä. Onnistuisko se, onnistuisko e-h-k-ä? En ole kiinnostunut saamaan enempää viitteitä keskustelijan kyvyistäsi... *nolona jo nyt*
Mun luonteeni, minkälainen ikinä nyt voiskaan olla, ei ole merkityksellinen tän asian kannalta. Yritä tajuta. Sille en voi mitään, jos saat tunnekuohuja yleisluontoisistakin kommenteista.
mutta katetta puheillesi ei vielä ole ilmaantunut.
Minulla ei ole tähän lätinään mitään henkilökohtaista suhdetta, olen erittäin rauhallinen enkä tunne tarvetta käydä välillä hermosauhuilla, toisin kuin eräs.
"Kova
olet uhoamaan, 16.1.2008 klo 21.46
mutta katetta puheillesi ei vielä ole ilmaantunut.
Minulla ei ole tähän lätinään mitään henkilökohtaista suhdetta, olen erittäin rauhallinen enkä tunne tarvetta käydä välillä hermosauhuilla, toisin kuin eräs."
Sä varmaan vitsailet nyt, vrt. aiempi puheeni henkilökohtaisesta perspektiivistä irti päästämiseen?;D
No mutta anteeksi. Ihan mukava kristallipallo sulla siellä varmasti on. En kuitenkaan "hermosyistä" tupakoinut: siinä kristalipallosi erehtyi. Mitäs jos oltaisiin ihan rauhassa ja sovussa nyt, tai jotain?
*hymiö*
Miten se nyt menikään, "ihan hyvällä" tai jtn.
:D
Ihan sama.
Huono keskustelu, anyway.;(