Siskot, älkää itkekö enää pilvilinnojen perään: toteuttakaa ne Teidät ansaitsevan miehen kanssa. Jättäkää paskiaiset. Älkää keksikö tekosyitä.
En voi enää vaieta luettuani näitä monia palstalla olevia kirjoituksia; tuskallisia naisten tilityksiä petetyksi tulemisesta. Suurin osa kirjoituksista on raastavaa luettavaa, ja kertovat siitä, miten lapsista, koko perheestä ja miehestään uhrautuvasti huolehtinut perheenäiti on saanut tietää puolisonsa useita vuosia jatkuneesta "kaksoiselämästä", ja pakkaa viimein lapsensa ja kimpsunsa pieneen kerrostalokaksioon, ja yrittää selviytyä pienellä palkalla ja elatusavulla. Ei ei ei ei…..
Miksi naiset alistuvat tällaiseen? Miksi kukaan alistuu? Nämä ovat ne kaksi kysymystä, jotka minua askarruttavat eniten, näin "kaksoiselämää" elävän naisen näkökulmasta.
Niin, nyt ”peluri” on nainen. Nainen, joka ei uhraudu eikä elätä siivellään yhtään leikki-ikäistä aikuista miestä. Nainen, joka tunnistaa pelaajat kaukaa, ja antaa heidän maistaa omaa lääkettään. Nainen, jonka on vaikeaa keksiä suurempaa mielihyvää, kuin "donjuanin" vietteleminen ja jättäminen. Nainen, joka saa pelurin rakastumaan itseensä ja murtumaan surusta lähtönsä jälkeen. Nainen, joka kutistaa donjuanin ulisevaksi koiranpennuksi, jättää kylpemään omassa tuskassaan vailla pelastusta.
Kyllä, minulla on omatunto. Kyllä, olen kolmekymppinen esimiesasemassa oleva KTM. Kyllä, olen naimisissa (toista kertaa). Kyllä, rakastan miestäni. Ei, minulla ei ole lapsia, eikä tule. Kyllä, rakastan elämää ja läheisiä ihmisiäni, sekä eläimiä. Kyllä, olen hyvin toimeen tuleva ja vakituisessa työssä. Ja ei, minua ei ole koskaan petetty tai edes jätetty. Ja kyllä, olen kaunis ja älykäs. Ja kyllä, olen valinnut oman mieheni tarkkaan. Ja kyllä, jätin ensimmäisen, koska hän ei rakastanut minua, vaan halusi ainoastaan ”jonkun siihen hellan ääreen”. Kammottavaa, ei nainen ole mikään Emo tai Talouskone.
Miksi siis teen tätä? Elän "kaksoiselämää"? Vastaus: olen ystävieni ja läheisteni tuki ja kuuntelija. Kuultuani riittävän monta surullista tarinaa juuri yo. tilanteesta, halusin jonkinlaista hyvitystä. Loukattua ja hyväksikäytettyä naista tuntemani myötätunnon lisäksi syynä oli/on ehkä myös jonkinlainen kollektiivinen feministinen raivo: rakastavaa, elämää vaalivaa, uhrautuvaa olentoa on loukattu ja käytetty hyväksi tietentahtoen pitkään. Tämä täytyy korjata, niin ettei tekijä enää koskaan tee niin. Koirakin oppii kivun ja häpeän tunteen vain tuntemalla sen itse. Siispä mieskin "oppii" petetyn tuskan ja häpeän tunteet vain kokemalla prosessin itse.
Olen vuosien mittaan tullut hyvin tietoiseksi itsestäni ja viehätysvoimastani, mikä entisestään lisää miesten mielenkiintoa minua kohtaan. En kuitenkaan ole narsisti, päinvastoin; olen itseni pahin arvostelija ja samalla sparraaja. Omat luonteen piirteeni ovat kuitenkin irrelevantteja nyt. Sanottakoon siis vain, että osaan vedota peluri-miehiin juuri oikealla tavalla, jotta he ihastuvat ja lopulta rakastuvat. Yksi ratkaiseva tekijä on: ÄLÄ KOSKAAN anna miehelle sitä mitä hän haluaa HELPOSTI. Berserkkimäinen ja barbaariset vaistot omaava vastakkainen sukupuolemme kun on luotu SAALISTAMISEEN. Niin, se on aina lopulta se pohjimmainen draivi ja motiivi kaikessa, mitä mies tekee. Näytä enkeliltä, jolla on sarvet, mutta ole Lilith, jolla on Kleopatran älykkyys. Tässä osuvin kuvaus, jonka keksin selvennyksenä.
Minulle tämä on peliä, revanssi kärsineiden naisten puolesta. Mieheni taas, hänellä ei ole aavistustakaan vendettastani. Eikä tule koskaan olemankaan. Olen systemaattinen ja osaan peittää jälkeni huolellisesti. En myöskään valehtele miehelleni, koskaan. En väitä, että se olisi helppoa, kaikkea muuta. Siis totuuden kertominen. Ratkaisevaa on, miten sen kertoo ja millaisessa muodossa. Tässäkin äly ja toisen herkkä tulkitseminen toimii. Yksi sääntö myös on: EI varattuja pelureita. Vain eronneita tai sinkku-pelureita, jotka ovat riittävän kauan polkeneet sydämiä ja elämiä lokaan.
Seksiä pelurit eivät minulta koskaan saa, vaikka heille useita toiveita ja vaikutelmia sen toteutumisesta annankin. Ärsykkeitä heille myös tarjoan riittämiin, miten muuten ”tämä huume” toimisi ja koukuttaisi?
En myöskään koskaan salaa sosiaalista statustani, tai piilota sormuksiani. Päinvastoin, tuon ne hyvin esille. Tämänkin olen havainnut vain lisäävän ”saalis-arvoani”. Tästä kaikesta ”rakentelusta ja taktikoinnista” vaivan palkakseni (ja enemmänkin!) riittää, kun näen pelurin edessäni sielultaan paljaana. Tuntemassa tunteita, joita hänen uhrinsa ovat tuntenee, anelemassa minua luokseen, nöyryytettynä. En kuitenkaan näytä riemuitsevani tilanteesta, päinvastoin, olen erittäin empaattinen ja ”yllytän” kriittiseen itse-tarkasteluun ja pelurin oman elämän ihanuuden pohtimiseen. Mikä yleensä vain lisää tuskaa, tiedän…
Niin Siskot, joku kostaa puolestanne, hankkii kompensaation tuskallenne toiseen vaakakuppiin, vaikka ette sitä tiedäkään! Ajatelkaa näin, niin voitte aloittaa uuden elämänne, ilman jatkuvaa koston himoa tai kompensaation tarvetta. Sillä viha usein kahlitsee ja tekee meistä menneisyyden vankeja… Älkää suoko sitä iloa hyväksikäyttäjillenne, että muistaisitte tai kaipaisitte elämää heidän kanssaan vielä vuosien päästä. Pyyhkikää heidät menneisyydestänne, sillä niin he tekevät teidän muistollenne, aina…
En voi enää vaieta luettuani näitä monia palstalla olevia kirjoituksia; tuskallisia naisten tilityksiä petetyksi tulemisesta. Suurin osa kirjoituksista on raastavaa luettavaa, ja kertovat siitä, miten lapsista, koko perheestä ja miehestään uhrautuvasti huolehtinut perheenäiti on saanut tietää puolisonsa useita vuosia jatkuneesta "kaksoiselämästä", ja pakkaa viimein lapsensa ja kimpsunsa pieneen kerrostalokaksioon, ja yrittää selviytyä pienellä palkalla ja elatusavulla. Ei ei ei ei…..
Miksi naiset alistuvat tällaiseen? Miksi kukaan alistuu? Nämä ovat ne kaksi kysymystä, jotka minua askarruttavat eniten, näin "kaksoiselämää" elävän naisen näkökulmasta.
Niin, nyt ”peluri” on nainen. Nainen, joka ei uhraudu eikä elätä siivellään yhtään leikki-ikäistä aikuista miestä. Nainen, joka tunnistaa pelaajat kaukaa, ja antaa heidän maistaa omaa lääkettään. Nainen, jonka on vaikeaa keksiä suurempaa mielihyvää, kuin "donjuanin" vietteleminen ja jättäminen. Nainen, joka saa pelurin rakastumaan itseensä ja murtumaan surusta lähtönsä jälkeen. Nainen, joka kutistaa donjuanin ulisevaksi koiranpennuksi, jättää kylpemään omassa tuskassaan vailla pelastusta.
Kyllä, minulla on omatunto. Kyllä, olen kolmekymppinen esimiesasemassa oleva KTM. Kyllä, olen naimisissa (toista kertaa). Kyllä, rakastan miestäni. Ei, minulla ei ole lapsia, eikä tule. Kyllä, rakastan elämää ja läheisiä ihmisiäni, sekä eläimiä. Kyllä, olen hyvin toimeen tuleva ja vakituisessa työssä. Ja ei, minua ei ole koskaan petetty tai edes jätetty. Ja kyllä, olen kaunis ja älykäs. Ja kyllä, olen valinnut oman mieheni tarkkaan. Ja kyllä, jätin ensimmäisen, koska hän ei rakastanut minua, vaan halusi ainoastaan ”jonkun siihen hellan ääreen”. Kammottavaa, ei nainen ole mikään Emo tai Talouskone.
Miksi siis teen tätä? Elän "kaksoiselämää"? Vastaus: olen ystävieni ja läheisteni tuki ja kuuntelija. Kuultuani riittävän monta surullista tarinaa juuri yo. tilanteesta, halusin jonkinlaista hyvitystä. Loukattua ja hyväksikäytettyä naista tuntemani myötätunnon lisäksi syynä oli/on ehkä myös jonkinlainen kollektiivinen feministinen raivo: rakastavaa, elämää vaalivaa, uhrautuvaa olentoa on loukattu ja käytetty hyväksi tietentahtoen pitkään. Tämä täytyy korjata, niin ettei tekijä enää koskaan tee niin. Koirakin oppii kivun ja häpeän tunteen vain tuntemalla sen itse. Siispä mieskin "oppii" petetyn tuskan ja häpeän tunteet vain kokemalla prosessin itse.
Olen vuosien mittaan tullut hyvin tietoiseksi itsestäni ja viehätysvoimastani, mikä entisestään lisää miesten mielenkiintoa minua kohtaan. En kuitenkaan ole narsisti, päinvastoin; olen itseni pahin arvostelija ja samalla sparraaja. Omat luonteen piirteeni ovat kuitenkin irrelevantteja nyt. Sanottakoon siis vain, että osaan vedota peluri-miehiin juuri oikealla tavalla, jotta he ihastuvat ja lopulta rakastuvat. Yksi ratkaiseva tekijä on: ÄLÄ KOSKAAN anna miehelle sitä mitä hän haluaa HELPOSTI. Berserkkimäinen ja barbaariset vaistot omaava vastakkainen sukupuolemme kun on luotu SAALISTAMISEEN. Niin, se on aina lopulta se pohjimmainen draivi ja motiivi kaikessa, mitä mies tekee. Näytä enkeliltä, jolla on sarvet, mutta ole Lilith, jolla on Kleopatran älykkyys. Tässä osuvin kuvaus, jonka keksin selvennyksenä.
Minulle tämä on peliä, revanssi kärsineiden naisten puolesta. Mieheni taas, hänellä ei ole aavistustakaan vendettastani. Eikä tule koskaan olemankaan. Olen systemaattinen ja osaan peittää jälkeni huolellisesti. En myöskään valehtele miehelleni, koskaan. En väitä, että se olisi helppoa, kaikkea muuta. Siis totuuden kertominen. Ratkaisevaa on, miten sen kertoo ja millaisessa muodossa. Tässäkin äly ja toisen herkkä tulkitseminen toimii. Yksi sääntö myös on: EI varattuja pelureita. Vain eronneita tai sinkku-pelureita, jotka ovat riittävän kauan polkeneet sydämiä ja elämiä lokaan.
Seksiä pelurit eivät minulta koskaan saa, vaikka heille useita toiveita ja vaikutelmia sen toteutumisesta annankin. Ärsykkeitä heille myös tarjoan riittämiin, miten muuten ”tämä huume” toimisi ja koukuttaisi?
En myöskään koskaan salaa sosiaalista statustani, tai piilota sormuksiani. Päinvastoin, tuon ne hyvin esille. Tämänkin olen havainnut vain lisäävän ”saalis-arvoani”. Tästä kaikesta ”rakentelusta ja taktikoinnista” vaivan palkakseni (ja enemmänkin!) riittää, kun näen pelurin edessäni sielultaan paljaana. Tuntemassa tunteita, joita hänen uhrinsa ovat tuntenee, anelemassa minua luokseen, nöyryytettynä. En kuitenkaan näytä riemuitsevani tilanteesta, päinvastoin, olen erittäin empaattinen ja ”yllytän” kriittiseen itse-tarkasteluun ja pelurin oman elämän ihanuuden pohtimiseen. Mikä yleensä vain lisää tuskaa, tiedän…
Niin Siskot, joku kostaa puolestanne, hankkii kompensaation tuskallenne toiseen vaakakuppiin, vaikka ette sitä tiedäkään! Ajatelkaa näin, niin voitte aloittaa uuden elämänne, ilman jatkuvaa koston himoa tai kompensaation tarvetta. Sillä viha usein kahlitsee ja tekee meistä menneisyyden vankeja… Älkää suoko sitä iloa hyväksikäyttäjillenne, että muistaisitte tai kaipaisitte elämää heidän kanssaan vielä vuosien päästä. Pyyhkikää heidät menneisyydestänne, sillä niin he tekevät teidän muistollenne, aina…
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä tulisi tosi hyvä tv-sarja!
Kirja ilmestyy ensi syksynä.
mieheen törmännyt.
Minut kun tapaisit, niin polvillasi itkien kullia ruihnaisit. Kirja tulee kesällä.
Ei tipu mokomalle narsistiselle psykofemakolle edes empatiaa.
Nai vaan luusereita :)
.. olen erittäin vaikuttunut älynne tasosta...
Höpö höpö.
Kiitos sisko viestistäsi. pani ajattelemaan, että taidampa alkaa toimia samalla lailla.