Onko jollain kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, ja siitä, miten ahdingosta voisi löytää ulos?
Tapasimme miehen kanssa vasta pari kuukautta sitten.Olimme molemmat olleet sinkkuina pitkään, mutta kolahti molemminpuolisesti oikein kunnolla. Molemmilla on ollut suuret - ehkä liian suuretkin - odotukset suhteelle, koska kumpikaan ei ollut mitään näin vahvaa tuntenut aikaisemmissa suhteissaan, vaikka olemme jo kolmekymppisiä.
Ihastus on siis ollut harvinaisen vahvaa, mutta olosuhteet ovat tuoneet ongelmia suhteeseen jo tässä vaiheessa. Asumme eri kaupungeissa, ja vietämme siksi vain viikonloput yhdessä. Odotukset ovat tietysti aina viikonloppuun kovat. Olemme vasta suhteen alussa, ja molemmilla on huonoja suhdekokemuksia menneisyydessä, jotka tuovat epävarmuutta suhteeseemme. Molemmat tuntuvat kyseenalaistavan sen, että toinen on tosissaan tai että homma tulee toimimaan. Vaikka tahtoa olisi. Epävarmuus ja paineet siitä, että jokainen yhteinen viikonloppuhetki tulisi käyttää hyödyksi ovat tuoneet riitoja. Ei huutoa, haukkumista tai muuta sellaista, mutta loukkaantumista toisen varomattomasti valituista sanoista.
Toinen epävarmuuden lähde on seksielämämme. Mies on kyllä minusta innoissani, ja haluaa minua, mutta ei "saa" kanssani. Homma on mennyt muutamiin kertoihin siihen, että mies mieluummin hoitaa hommansa itse minua katsellen, ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Hän saattaa yhtenä hetkenä haluta minua ja tehdä aloitteen seksiin. Kesken rakastelun hän sitten päättääkin, ettei "kuitenkaan taaskaan tule", ja lopettaa homman siihen! Harrastammekin seksiä kun hän haluaa, jos haluaa, ja niissä asennoissa, joissa hänellä olisi helpompaa. Tunnen itseni joskus pelkäksi objektiksi. Kun puhumme asiasta, tulee tietysti uusia loukaantumisia. Viimeksi mies lähti kotiinsa.
Olen pyörällä päästäni. Tavatessamme ajattelin, että tässä on elämäni mies ja tulevien lasteni isä.Pidän häntä ihanana ihmisenä ja olen ihastuneempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Meillä on välillä aivan ihania hetkiä yhdessä, jolloin tunnen pakahtuvani onnesta. Kuitenkin välillä kaikki on taas niin helvetin vaikeaa!
Jotenkin pelkään, ettei näin alussa saisi olla näin vaikeaa. Vai onko niin, että kulmat vaan hioutuvat ja asiat helpottuvat, kun suhteemme hieman kypsyy? Molemmat toki vielä tutustumme toisiimme ja totuttaudumme seurusteluelämään pitkän yksinolon jälkeen.
Luulen, että suuret positiiviset tunteet tuovat kääntöpuolenaan myös negatiivisemmat tunnekuohut. Olisikohan helpompaa, jos olisi vähemmän ihastunut - samalla vähemmän kuohuntaa?
Tapasimme miehen kanssa vasta pari kuukautta sitten.Olimme molemmat olleet sinkkuina pitkään, mutta kolahti molemminpuolisesti oikein kunnolla. Molemmilla on ollut suuret - ehkä liian suuretkin - odotukset suhteelle, koska kumpikaan ei ollut mitään näin vahvaa tuntenut aikaisemmissa suhteissaan, vaikka olemme jo kolmekymppisiä.
Ihastus on siis ollut harvinaisen vahvaa, mutta olosuhteet ovat tuoneet ongelmia suhteeseen jo tässä vaiheessa. Asumme eri kaupungeissa, ja vietämme siksi vain viikonloput yhdessä. Odotukset ovat tietysti aina viikonloppuun kovat. Olemme vasta suhteen alussa, ja molemmilla on huonoja suhdekokemuksia menneisyydessä, jotka tuovat epävarmuutta suhteeseemme. Molemmat tuntuvat kyseenalaistavan sen, että toinen on tosissaan tai että homma tulee toimimaan. Vaikka tahtoa olisi. Epävarmuus ja paineet siitä, että jokainen yhteinen viikonloppuhetki tulisi käyttää hyödyksi ovat tuoneet riitoja. Ei huutoa, haukkumista tai muuta sellaista, mutta loukkaantumista toisen varomattomasti valituista sanoista.
Toinen epävarmuuden lähde on seksielämämme. Mies on kyllä minusta innoissani, ja haluaa minua, mutta ei "saa" kanssani. Homma on mennyt muutamiin kertoihin siihen, että mies mieluummin hoitaa hommansa itse minua katsellen, ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Hän saattaa yhtenä hetkenä haluta minua ja tehdä aloitteen seksiin. Kesken rakastelun hän sitten päättääkin, ettei "kuitenkaan taaskaan tule", ja lopettaa homman siihen! Harrastammekin seksiä kun hän haluaa, jos haluaa, ja niissä asennoissa, joissa hänellä olisi helpompaa. Tunnen itseni joskus pelkäksi objektiksi. Kun puhumme asiasta, tulee tietysti uusia loukaantumisia. Viimeksi mies lähti kotiinsa.
Olen pyörällä päästäni. Tavatessamme ajattelin, että tässä on elämäni mies ja tulevien lasteni isä.Pidän häntä ihanana ihmisenä ja olen ihastuneempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Meillä on välillä aivan ihania hetkiä yhdessä, jolloin tunnen pakahtuvani onnesta. Kuitenkin välillä kaikki on taas niin helvetin vaikeaa!
Jotenkin pelkään, ettei näin alussa saisi olla näin vaikeaa. Vai onko niin, että kulmat vaan hioutuvat ja asiat helpottuvat, kun suhteemme hieman kypsyy? Molemmat toki vielä tutustumme toisiimme ja totuttaudumme seurusteluelämään pitkän yksinolon jälkeen.
Luulen, että suuret positiiviset tunteet tuovat kääntöpuolenaan myös negatiivisemmat tunnekuohut. Olisikohan helpompaa, jos olisi vähemmän ihastunut - samalla vähemmän kuohuntaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkaudessa on niitä hyviä päiviä milloin tuntuu että kaikki menee niin loistavasti. Myös niitä huonoja päiviä tulee jolloin riitoja, erimielisyyksiä on. Kaikki on elämää. Ei voi rakastaa toista jos ei ole kohdannut niitä huonoja päiviä toisen kanssa. Joskus on kausia joilloin saattaa mennöä huonosti. Sekin on osa elämää.
Ole onnellinen siitä että on olemassa mies joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, kunniottaa ja välittää. Olette vasta alku vaiheessa suhdetta, tutustumassa toisiinne ja aloittamassa yhteistä elämää. Ei ole kiirettä eteenpäin. Nauttikaa oikeasti toistenne seurasta, puhukaa ja pussatkaa. Toivon kaikkea hyvää teille.
..riitoja. Ainakin se on ollut minun kokemukseni. Sillä alussa ei vielä kunnolla tunne toista ja siinä sovitellaan molempien tapoja ja tottumuksia yhteen ja mietitään sitä kaapin paikkaa jne. Ja ehkä jos on ollut pitkään itsekseen siinä on valtataistelua siinä mielessä, että miettii, miten paljon tuolla toisella on oikeutta vaikuttaa itselliseen elämääni. Sitten kulmat tosiaan hioutuvat, kun opitaan tuntemaan toinen ja löydetään se molemmille sopiva tapa käsitellä myös negatiivisia asioita.. Mutta puhumaan pitää pystyä - myös seksistä ja siihen liittyvistä toiveista ja ongelmista. Seksi on kuitenkin monelle tärkeä osa parisuhdetta. Lisäksi jos on huonoja kokemuksia aiemmin, kannattaa nekin puhua auki rauhallisesti, jotta ne eivät taustalla vaikuta väleihinne. Te olette kuitenkin eri ihmisiä kuin ne molempien ex-kumppanit.
Antakaa toisillenne aikaa ja nauttikaa yhdessä olostanne. Tutustukaa rauhassa. Älkääkä antako mahdollisen riidankaan pilata viikonloppua, vaan sopikaa ja ohittakaa se.
Jos mies on normaali eikä narsisti tai aina pakeneva, niin ehkä sit voi onnistua. Minulla on vain huonoja kokemuksia, jos ei alussa onnistu niin jatko on ollut aina samaa poikkeuksetta. Voi joku onnistua kulmia hiomaan alkukangerruksesta, jos on ihan normaalit ihmiset. Jaa a. En osaa sanoa muuta, koska ei ole niitä hyviä kokemuksia ollut. Miehelläkin on menneisyys, mitä siellä sitten on aina. Ja onko kaksinaamainen vai luotettavaa sorttia. Komeat voi pettää jos saa montaa naista helpolla. Mutta tiedä sitten.
Ehkä tää tammikuu saa minut hieman negatiiviseksi. Jokainen tietää itse missä menee.