seurustelin 16-18 vuotiaana aivan ihanan pojan kanssa kaksi vuotta ja sitten erosimme, koska exäni rakkaus hiipui.
nyt neljä vuotta eron jälkeen vieläkin mietin häntä, mutta onneksi aina vain vähemmän ja vähemmän.. kuinka kauan tämä "kaipaus" kestää?! siitähän on jo neljä vuotta.
nykyään olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan nykyistäni koko sydämmestäni.
mutta joskus kaipaan exääni todella paljon, ihan liikaa.
haluaisin keskustella exäni kanssa erostamme ja muusta sellaisesta..
mutta tuskin hän haluaa jutella teiniaikasen tyttöystävän kanssa "vakavia"... huoh.. onko vain parempi odottaa toiset neljä vuotta ja yrittää vain unohtaa?
nyt neljä vuotta eron jälkeen vieläkin mietin häntä, mutta onneksi aina vain vähemmän ja vähemmän.. kuinka kauan tämä "kaipaus" kestää?! siitähän on jo neljä vuotta.
nykyään olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan nykyistäni koko sydämmestäni.
mutta joskus kaipaan exääni todella paljon, ihan liikaa.
haluaisin keskustella exäni kanssa erostamme ja muusta sellaisesta..
mutta tuskin hän haluaa jutella teiniaikasen tyttöystävän kanssa "vakavia"... huoh.. onko vain parempi odottaa toiset neljä vuotta ja yrittää vain unohtaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
yritä unohtaa, mutta yön pimeimpinä hetkinä on vaikeeta. Mulla "tuska" kestänyt 12 vuotta!
Mun kaipaus kesti kymmenen vuotta eikä oltu missään tekenisissä keskenämme tänä aikana. mutta nyt kohtalo on puuttunut elämäämme ja tiemme ovat kohdanneet jälleen. Ja tuntuu siltä että ei ikinä erossa oltais oltukkaan vaikka aikaa on kulunut näinkin paljon ja kumpikin on elänyt omaa elämäänsä. Tunteet ovat nyt vaan paljon voimakkaampia toista kohtaan, ehkä kun on toisen kerran menettänyt niin suhdetta vaalii aivan toisella lailla kun silloin "nuorena"
Siitä on nyt neljä vuotta kun tiemme erosivat vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen. Olimme täydellinen pari toisillemme ja syvästi rakastuneita. Lopulta tunsin itseni vielä liian nuoreksi sitoutumaan pysyvästi. Tein virheen ja petin hänen luottamuksensa minuun, koska en pystynyt suhdetta lopettamaan sanomalla suoraan. Tulin jätetyksi ja minä kunnioitin hänen päätöstään. Halusin antaa aikaa itselleni ja ehkäpä viisastua siinä samalla. Nyt olen todella saanut lisää kokemuksia ja ymmärrystä elämääni. Tosin sillä seurauksella, että eksällä on pari vuotias poika.
Siitä lähtien kun tiemme ovat eronneet ollaan oltu tekemisissä silloin tällöin, ehkä noin puolen vuoden välein. Ei mitään kummempaa kuin vaihdettu kuulumisia yms. Silti silloin tuntuu että kuin mikään ei olisi muuttunut. Tulee sellainen olo, että luoja kun rakastan tuota tyttöä vieläkin yhtä paljon.
Näiden vuosien aikana olen pohtinut paljon valintojani ja sitä että teinkö todella oikein. Noh, valinnat on tehty ja niistä täytyy ottaa opiksi. Siitä vain ei pääse mihinkään että vaikka elän onnellisessa suhteessa tälläkin hetkellä, niin mieleen tulee liian useasti exä. Asia vaivaa ja ehkä hiukan pelottaakin, koska neljä vuotta on kulunut ja ajatukset vain lisääntyneet.
Tiedän ja tunnen sydämmessäni että en ole ajatusteni kanssa yksin. Tuntuu siltä että jotain tulee vielä tapahtumaan. En vain pidä ajatuksesta että siinä on muutakin pelissä kuin vain yksi entinen suhde.. Mikään ei taida pelastaa ajatuksiltani!