Omasta ja äiteen mielestä. Työkaverikin on samaa mieltä. Kuinka voi olla ettei tuo tuomaristo nähny mun ylivoimaisuutta. Mä, äitee ja työkaveri kyllä tästä vääryydestä kirjoitetaan monta juttua suomi24:een. Haukutaan kaikki kisat pystyyn.
Työkaveri. Voi olla lapsuudenkin kaveri. Joku alaisista. Voi olla ettei itse laula mitään tai ainakin mä oon parempi. Nimenomaan sen mielestä. Tai mä oon tehny keikkojakin. Se ei uskalla karaokeenkaan. Mä oon sille stara. jne. jne.
Kaverin motiiveja on miljoona. Yks bändikaveri hypetti ankarasti erästä bändiä. Oltiin sitten sen bändin keikalla. Bändikaverini, muusikko, ammattilainen, oli sitä mieltä että kyllä ne sitten ottaa hienosti yleisönsä jne. jne. Mä näin lauteilla pystyynkuolleen bändin. Mutta kun mun bändikaveri oli jutellu ja oli siis tuttu tuon haitaristisäveltäjän kans. Kaikki objektiivisuus loisti poissaolollaan. Hän vain tykkäs.
Äiteen mielestä meidän pitääkin olla maailman parhaita. Hän on se viimeinen mohikaani joka meitä puolustaa ja meistä pitää. Meistä huolimatta. Äiteen kuuluukin pitää meidän puoliamme.
Omasta mielestä: Mä oon vähintään yhtä hyvä ku Klappinen. Siltsulla oli vaan tuuria ku pääsi esille. Tapanista ei onneksi enää kuulu mitää. Mut Pate on rautaa. Mä vedän senkin biisit suvereenisti.
Ja sitten takaisin faktaan:
Äidin kuuluukin pitää lapsestaan ja hänen tekemisiään voi hyvin katsoa "mun oma"-lasien kautta.
Kaverin sanoma ei välttämättä ole objektiivinen alan asiantuntijan kertoma. Kannattaa suhtautua varauksella.
Otsikon mieltä ovat yleensä aloittelijat ja ne jotka eivät koskaan ole kuunnelleet lauluaan äänitettynä. Tässä studion äänittäjänä oon kyllä kuullu monta masentunutta kommenttia: voinko mä todella olla noin huono ja kuulostaa noin paskalta.
Äiti ja kaveri on käsitelty. Nyt pureudutaan siihen omaan minään. Miksi siinä äänityksessä ei laulanutkaan se loistava tulkitsijavirtuoosi minkä itse päässäni kuulen? Mikä siinä äänitykses oli vikana? Tais olla paska studio ja samanmoinen äänittäjä! Mikissä varmaan vika!
Kuulemme oman äänemme eri lailla kuin muut. Äänihuulemme tärisyttävät koko päätämme ja niillä on näin suora yhteys kuuloluihimme. Oma äänemme soi siis meille aivan eri lailla kuin muille. Nyt kun äänitteessä joudumme kuuntelemaan sen äänemme minkä muut kuulevat, on aloittelijan ensireaktio poikkeuksetta kauhistunut.
Ääneensä tottuu kun sitä kuuntelee paljon. Äänitteenä sekä kaiuttimista. Kaiuttimet vain valitettavan harvoin toistaa sen mitä suustamme tulee. Opin kannalta olis suotavaa että laitteet olis laadukkaat ja säädöt luonnollisuutta tavoittelevat.
Lauluääneni olen vuosien saatossa itse jo sulattanut. Kun saan sen teknisesti oikein soimaan niin jopa pidän siitä. Puheääneni närästää yhä. Kuulin sen taas yhdessä videotallenteessani. Yritän asennoitua siihen positiivisesti kun kerran eräs tyttöoppilaani ala-asteelta antaumuksella sanoi: kyllä sulla on ihana ääni.
Äänittäkää-kuunnelkaa-äänittäkää-kuunnelkaa. Pyrkikää kuuntelemaan objektiivisesti.
Jos vielä oot sitä mieltä että voi että mä oon hyvä, mee idolsiin, tangomarkkinoille jne.
Jos ei tunnu siltä niin mee karaokekisoihin. Fiilistele ja eläydy. Nauti. Mutta älä kirjoita tänne että paskat tuomarit, filunkipeliä, osaajaa ei arvostettu. Mee mieluummin treenaamaan ja oo onnellinen että joku näitä kisoja taas kuitenkin vaivoittelee. Pääset eläytymään.
Työkaveri. Voi olla lapsuudenkin kaveri. Joku alaisista. Voi olla ettei itse laula mitään tai ainakin mä oon parempi. Nimenomaan sen mielestä. Tai mä oon tehny keikkojakin. Se ei uskalla karaokeenkaan. Mä oon sille stara. jne. jne.
Kaverin motiiveja on miljoona. Yks bändikaveri hypetti ankarasti erästä bändiä. Oltiin sitten sen bändin keikalla. Bändikaverini, muusikko, ammattilainen, oli sitä mieltä että kyllä ne sitten ottaa hienosti yleisönsä jne. jne. Mä näin lauteilla pystyynkuolleen bändin. Mutta kun mun bändikaveri oli jutellu ja oli siis tuttu tuon haitaristisäveltäjän kans. Kaikki objektiivisuus loisti poissaolollaan. Hän vain tykkäs.
Äiteen mielestä meidän pitääkin olla maailman parhaita. Hän on se viimeinen mohikaani joka meitä puolustaa ja meistä pitää. Meistä huolimatta. Äiteen kuuluukin pitää meidän puoliamme.
Omasta mielestä: Mä oon vähintään yhtä hyvä ku Klappinen. Siltsulla oli vaan tuuria ku pääsi esille. Tapanista ei onneksi enää kuulu mitää. Mut Pate on rautaa. Mä vedän senkin biisit suvereenisti.
Ja sitten takaisin faktaan:
Äidin kuuluukin pitää lapsestaan ja hänen tekemisiään voi hyvin katsoa "mun oma"-lasien kautta.
Kaverin sanoma ei välttämättä ole objektiivinen alan asiantuntijan kertoma. Kannattaa suhtautua varauksella.
Otsikon mieltä ovat yleensä aloittelijat ja ne jotka eivät koskaan ole kuunnelleet lauluaan äänitettynä. Tässä studion äänittäjänä oon kyllä kuullu monta masentunutta kommenttia: voinko mä todella olla noin huono ja kuulostaa noin paskalta.
Äiti ja kaveri on käsitelty. Nyt pureudutaan siihen omaan minään. Miksi siinä äänityksessä ei laulanutkaan se loistava tulkitsijavirtuoosi minkä itse päässäni kuulen? Mikä siinä äänitykses oli vikana? Tais olla paska studio ja samanmoinen äänittäjä! Mikissä varmaan vika!
Kuulemme oman äänemme eri lailla kuin muut. Äänihuulemme tärisyttävät koko päätämme ja niillä on näin suora yhteys kuuloluihimme. Oma äänemme soi siis meille aivan eri lailla kuin muille. Nyt kun äänitteessä joudumme kuuntelemaan sen äänemme minkä muut kuulevat, on aloittelijan ensireaktio poikkeuksetta kauhistunut.
Ääneensä tottuu kun sitä kuuntelee paljon. Äänitteenä sekä kaiuttimista. Kaiuttimet vain valitettavan harvoin toistaa sen mitä suustamme tulee. Opin kannalta olis suotavaa että laitteet olis laadukkaat ja säädöt luonnollisuutta tavoittelevat.
Lauluääneni olen vuosien saatossa itse jo sulattanut. Kun saan sen teknisesti oikein soimaan niin jopa pidän siitä. Puheääneni närästää yhä. Kuulin sen taas yhdessä videotallenteessani. Yritän asennoitua siihen positiivisesti kun kerran eräs tyttöoppilaani ala-asteelta antaumuksella sanoi: kyllä sulla on ihana ääni.
Äänittäkää-kuunnelkaa-äänittäkää-kuunnelkaa. Pyrkikää kuuntelemaan objektiivisesti.
Jos vielä oot sitä mieltä että voi että mä oon hyvä, mee idolsiin, tangomarkkinoille jne.
Jos ei tunnu siltä niin mee karaokekisoihin. Fiilistele ja eläydy. Nauti. Mutta älä kirjoita tänne että paskat tuomarit, filunkipeliä, osaajaa ei arvostettu. Mee mieluummin treenaamaan ja oo onnellinen että joku näitä kisoja taas kuitenkin vaivoittelee. Pääset eläytymään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
todellakin hyvä! Asiaa kirjootat joka sanalla! Hienoa että joku älysi katsoa asiaa tuoltakin kantilta.
... tulkinta ;o)))))
Kirjoitus;asiallinen,totuudenmukainen ja kaikessa suoruudessaan jopa positiivinen!!
Totuudenmukainen...näinhän se on!
vain tuota ammattimuusikkokohtaa. Oikea ammattimuusikko, oli sitten laulaja tai soittaja, ei ole subjektiivinen arvioidessaan tuttujen esitystä. He tietävät että hyvä esitys on aina vaatinut paljon työtä.
Sitten on olemassa paljon ihmisiä jotka laskevat itsensä ammattimuusikoksi vaikka millään mittapuulla, ei taidoilla, ei tiedoilla, he sitä eivät ole. Sieltä sitä kuulee jos jonkinlaista hypettämistä. Useat omasta mielestään ammattimuusikot eivät tunne edes nuotteja eli omia työkalujaan.
Karaokekilpailun tuomarointi on helppoa oikealle ammattimuusikolle mikäli arvosteluperusteet ovat selkeät. Tässä kohdin yleensä kilpailuja järjestävillä firmoilla floppaa pahasti. Heidän pitäisi ensin päättää miten pisteytys jaetaan esityksen, laulun ja muiden tekijöiden kesken. Karaokekilpailuhan ei ole laulukilpailu. Jos taas kysymyksessä on laulukilpailu karaoketaustoilla niin arvostelu on helppoa ja yksiselitteistä.
Kilpailujen sääntöjen yhteydessä pitäisi olla selkeät perusteet pisteiden jakamisesta.
Hämmästyttävää on tuo jopa ammattimuusikon subjektiivisuus. Luulis todella että ammattilaisella olis kaikki eväät kuulla ja nähdä mitä todella tapahtuu. Nimenomaan luulis.
Ihminen on ihminen. Mulla olis miljoona esimerkkiä kuinka päteviä, järkeviä ammattiosaajia viedään vesikelkalla. Muusikkoa, professoria, tohtoria, duunaria. Kekkonen sanoi että asiat ovat niin kuin miltä ne näyttävätkin. Valitettavan totta.
Tuomarointi on helppoa, kritiikiltä välttyminen mahdotonta. Kun kerran kaikki ei voi voittaa.
Karaokekisoissa tarvitaan vain yksi peruste pisteiden jakamiseen: tuomariston mielestä paras esitys voittaa.
Moni on tämän lukenut mutta kovin vähän on kommentoitu.