olen siis kakkonen ja haluaisin muuttaa kakkosena olemisen ystävyydeksi miehen kanssa,koska haluan kuitenkin olla hänen kanssaan edelleen tekemisissä ja eihän tämä pisemmän päälle toimi, koska miehen ja minun omistani suhteista ei tule meidän suhteemme takia mitään. mutta kuinka se onnistuu muuttua kakkosesta ystäväksi? miten saan hänet kohtelemaan minua jatkossa ystävänä enkä kakkosnaisena, kun tietyt käyttäytymismallit ovat jo valmiina? t:kakkosen rooliin kyllästynyt
miten ulos kakkosnaisen roolista?
apua kaipaava,
5782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että et halua muuta kuin ystävyyttä, that`s it. Jos mies ei sitä hyväksy, se on hänen ongelmansa.
Noin helppoa se on, jos itse olet valmis irrottautumaan suhteesta.
Ota kokonaan tai jätä kokonaan. "Ystävyys" alkaisi lipsua kuitenkin taas "rakkudeksi".
Olet siis tälle miehelle kakkonen ja olet tehnyt myös omasta miehestäsi itsellesi "kakkosen". Valitse jompikumpi. Vaarana muuten on, että menetät molemmat. Ja miksi edes haluat/suostut olemaan kakkonen? Eikö olisi kiva olla se ykkönen. Omassa suhteessa olisitte molemmat ykkösiä.
Mitä edes haet ulkopuolisesta suhteesta? Hyväksyntää, jännitystä? Onko se loppujenlopuksi sen arvoista.
Lakkaat jakamasta. Ystävän kanssa ei harrasteta seksiä. Eli silloin et ole kakkosnainen vaan ystävä. Tosin mies saattaa haluta sinusta vain sitä yhtä, joten ei ehkä suostu pelkkään ystävyyteen. Mutta toisaalta sillonhan peli on selvä.
Olin joskus samassa tilanteessa. Rakastin miestä koko sydämestäni. Olin myös eronnut avioliitostani hänen vuokseen. (Varmasti myös muista syistä, en syytä uuta rakkautta avioerostani) Mies ei kuitenkaan ollut valmis elämänmuutokseen ja todelliseen rakkauteen kanssani, vain salasuhde kelpasi hänelle. Koska niin kovasti rakastin, yritin hyväksyä ajatuksen, että meistä ei tule paria, hän pysyy vaimonsa kanssa, mutta kai sentään voisimme olla ystäviä: Saisin nähdä häntä, jutella hänen kanssaan, kertoa mitä minulle kuuluu, käydä kävelyllä hänen kanssaan.. Oli hyvin inhimillinen toive, että saisin pitää edes ystävyyden, kun sydämeni tulvi rakkautta ja halua olla hänen kanssaan.
Kuitenkin: Ystävyyskin, niin kuin tosi rakkaus, vaatii avoimuutta, rehellisyyttä ja kykyä tunnustaa toinen ihminen läheisekseen, näyttäytyä hänen rinnallaan pelkäämättä, mitä muut ihmiset sanovat. Ystävyyskin olisi vaatinut sitä, että hän olisi pysynyt vaimolleen ja muillekin ihmisille myöntämään, että me olemme todella läheisiä ja haluamme tapailla, ja miksi ei sitten saman tien voisi myöntää sitäkin, että veto välillämme on kokonaisvaltaisen seksuaalista ja että kuulumme yhteen monin tavoin..
Siispä olen joutunut hyväksymään sen, että en voi olla yhtään minkään laisissa väleissä tämän miehen kanssa, vaikka rakkaus sydämestäni ei ole kuollut. Voin sanoa, että vaikeaa on, kun hän kuitenkin kaikenlaista viestiä on yrittänyt ja hän haluaisi salaista kaappisuhdetta yhä vain jatkaa. Kaikki kieltäminen ja kieltäytyminen on jäänyt minun hommakseni, vaikka kaipaan häntä niin.. Mielestäni mitään muita vaihtoehtoja ei jää kuin täydellinen eroaminen, kun toinen haluaa elää avoimesti ja rohkeasti ja toinen pysyä kaapissa ja salaa.
Ja nyt juuri tarvitsisit paljon ystävyyttä! Yksinäisyyden tunne on kauhea, kun elämän suuri rakkaus on juuttunut kaappiin. Jos menet itse takaisin kaappiin, et voi elää; ja kun lähdet ja jätät hänet, se on kovaa ja hyvin yksinäistä! Varsinkin kun hän koko ajan kutsuu sinua takaisin. Koita kestää, ja avaudu luotettaville ihmisille.
Joku vastaaja kysyi otsikkossaan, että saako nauraa. Sanoisin, että ei saa. Sinä itse voit lämmöllä nauraa koville kokemuksillesi sitten kun siihen pystyt. On lupa surra ja on velvollisuus kunnioittaa toisten henkilökohtaisia suruja.
tavallaan samanlainen tilanne meillä mutta myös erilainen, kyllä osittain tunnistaa itsensä tuosta sinun tekstistä ja juuri se kun rakasti ja tärkeä ihminen, niin haluisi säilyttää hänet läpi elämän ystävänä, mutta..? meillä oli alunperin jo niin päin että meillä se joka tooppuutteli oli mies. nyt mies ja hänen ykkösnainen ovat eronneet, että se ei ole esteenä ystävyyteen, mutta en tiedä mitä mies tuumii ja syyttää mua siitä kun hänen naisensa otti minuun yhteyttä ja myönsin että pettämistä oli tapahtunut, niin taitaa olla vielä tuosta suuttunut, vaikka kyllä aikuisen miehen pitäs tajuta, et oma syy se oli, ite järjesti koko pettämiskuvion alunperin. nyt pöly on jonkun verran laskeutunut, mutta en tiedä tosiaan miten pääsen ulos kakkosnaisen roolista, koska mies ei kohdellut minua kovin hyvin, jouduin menemään ykkösnaisen ehdoilla, että jos ollaan ystäviä niin miten saan sen pompottelun ja mun narussa vetämisen loppumaan? kun se on huomannu jo tähän asti kui helposti vedettävissä oon. ja kun yritän olla tiukkana ei se auta, mies kiristää esim et josset tee niinkun hän sanoo ei olla sit missää tekemises, mun tarpeita ei siis ees huomioda, paljon puhutaan ja lupaillaan, mitään en juuri saa.. että näin. haluisin vaan tosiaan että se kohtelis mua niinku muitakin ystäviä mutta miten?