Toivon todella, että jokainen jaksaisi tämän lukea! En koskaan olisi voinut uskoa, että itse tällaista kirjoitan, mutta tää todella on opettava kirjoitus...
Tässä kirjoituksessa olen muuttanut ihmisten nimiä, muuten kaikki on aivan totta.
Tällä hetkellä olen 20 vuotias nainen.
Ollessani 14-18, itkin itseni vähintään kerran viikossa uneen. Kadehdin ystäviäni, niitä vähäisi joita minulla oli. Heillä kaikilla tuntui menevän hyvin aina seurustelu suhteista alkaen... Voin erinäisistä syistä hyvin pahoin ja mietin jo, että kuinka moni jäisi itseäni kaipaamaan, jos minua ei pian enää olisikaan. Kirjoitin tällöin päiväkirjaa, ja ne tekstit on todella, todella raastavia ja satuttavia, niiden sanat ja sen aikanen tunne tulee niin voimakkaasti niistä esille, etten mielelläni niitä lue, enkä niitä halua täälä julkaista.
Ystäviä itselläni ei siis juurikaan ollut, ei harrastuksia eikä rehellisesti sanoen "mitään elämää" Koulua pyrin hyvin käymään ja keskiarvo oli kiitettävää. Rehellisesti sanoen luokan paras. Mutta häpesin sitäkin asiaa enkä halunnut numeroita muille kertoa.
Täyttäessäni 19 olin aivan ihmeissäni kun eräs poika alkoi tuntea kiinnostusta itsenäni kohtaan. Asia eteni niin, että aloimme seurusteleen. Poika tuntui täydelliseltä. Usein katselin itseäni peilistä ja mietin, kuinka voin niin komean kanssa seurustella.
Aloin tykkäämään itsestäni. Pitkät, tummanruskeat hiukset alkoivat näyttää yllättäen kauniilta ja ihan kun silmätkin olis alkanu hymyileen. Vartalo hoikalta ja hieman jopa seksikkäältäkin, kun sen tietyn hymyn sain kasvoilleni...
Olin pojan kanssa melko ujo, mutta tää kyseinen poika opetti paljon erilaisia asiota minulle. Parin kuukauden seurustelun jälkeen, poika kuitenkin jätti minut...
Ei aikaakaan, kun pojan kaveri, jonka olin muutaman kerran nähnyt, alkoi lohduttamaan minua. En huomannut ollenkaan, että tää poika oli hyvin kiinnostunut musta. Se selkisi vasta jonkin ajan kuluttua. Itse olin niin murtunut, etten pystyny enkä tahtonu mitään suhdetta.
Tää poika valehtelematta jumaloi mua, oli valmis tekeen mitä tahansa vuokseni! Ja monen, monen keskustelun jälkeen hän ymmärsi, etten ole hänestä kiinnostunut, ja ettei vika todella olisi hänessä...
Ajattelin sitten mennä ensimmäistä kertaa elämässäni baariin ja juoda itseni humalaan. Voi luoja, kuinka kysytty olinkin! Olin toki laittautunut hyvin, mutta tanssiin pyyntöjä sain 5 kpl, juomia tarjottiin kaikkiaan 6 kpl (kaksi näistä oli vettä, koska oli pakko pitää tauko, tuntui että jalat menisi alta muuten) ja numeroita pyydettiin taukoamatta. (numeroa en kenellekkään antanut)
Tanssilattialla tunsin olevani tanssilattian kuningatar, sain muilta tytöiltä melko vihaisiakin katseita ja itseäni koski parhaillaan samaan aikaan 4 miestä...
Tällä hetkellä olen hyvin suunniltani... Ajatukset ovat aivan sekaisin!
Tuntuu, että kelpaan sittenkin!
Kelpaan kenelle tahansa!
Voiko tämä olla mahdollista? Ujosta, hieman syrjäytyneestä tytöstä kuoriutuukin täysin lentokyvyllinen perhonen?
Toivon, ettei tämä viesti anna itsestäni itserakasta kuvaa, koska itserakas en aidosti ole. En vaan tiedä, miten asioita ilmaisisin!
Halauaisin vain kertoa, jos täälä on jokin hiljainen/ujompi/syrjäytyneempi.... että kaikki on mahdollista.
Ehkä ne hiljaisemmat ovat todella niitä pahimpia, sille päälle sattuessaan ;)
KIITOS JOKAISELLE JOKA JAKSOI KIRJOITUKSENI LUKEA
Tässä kirjoituksessa olen muuttanut ihmisten nimiä, muuten kaikki on aivan totta.
Tällä hetkellä olen 20 vuotias nainen.
Ollessani 14-18, itkin itseni vähintään kerran viikossa uneen. Kadehdin ystäviäni, niitä vähäisi joita minulla oli. Heillä kaikilla tuntui menevän hyvin aina seurustelu suhteista alkaen... Voin erinäisistä syistä hyvin pahoin ja mietin jo, että kuinka moni jäisi itseäni kaipaamaan, jos minua ei pian enää olisikaan. Kirjoitin tällöin päiväkirjaa, ja ne tekstit on todella, todella raastavia ja satuttavia, niiden sanat ja sen aikanen tunne tulee niin voimakkaasti niistä esille, etten mielelläni niitä lue, enkä niitä halua täälä julkaista.
Ystäviä itselläni ei siis juurikaan ollut, ei harrastuksia eikä rehellisesti sanoen "mitään elämää" Koulua pyrin hyvin käymään ja keskiarvo oli kiitettävää. Rehellisesti sanoen luokan paras. Mutta häpesin sitäkin asiaa enkä halunnut numeroita muille kertoa.
Täyttäessäni 19 olin aivan ihmeissäni kun eräs poika alkoi tuntea kiinnostusta itsenäni kohtaan. Asia eteni niin, että aloimme seurusteleen. Poika tuntui täydelliseltä. Usein katselin itseäni peilistä ja mietin, kuinka voin niin komean kanssa seurustella.
Aloin tykkäämään itsestäni. Pitkät, tummanruskeat hiukset alkoivat näyttää yllättäen kauniilta ja ihan kun silmätkin olis alkanu hymyileen. Vartalo hoikalta ja hieman jopa seksikkäältäkin, kun sen tietyn hymyn sain kasvoilleni...
Olin pojan kanssa melko ujo, mutta tää kyseinen poika opetti paljon erilaisia asiota minulle. Parin kuukauden seurustelun jälkeen, poika kuitenkin jätti minut...
Ei aikaakaan, kun pojan kaveri, jonka olin muutaman kerran nähnyt, alkoi lohduttamaan minua. En huomannut ollenkaan, että tää poika oli hyvin kiinnostunut musta. Se selkisi vasta jonkin ajan kuluttua. Itse olin niin murtunut, etten pystyny enkä tahtonu mitään suhdetta.
Tää poika valehtelematta jumaloi mua, oli valmis tekeen mitä tahansa vuokseni! Ja monen, monen keskustelun jälkeen hän ymmärsi, etten ole hänestä kiinnostunut, ja ettei vika todella olisi hänessä...
Ajattelin sitten mennä ensimmäistä kertaa elämässäni baariin ja juoda itseni humalaan. Voi luoja, kuinka kysytty olinkin! Olin toki laittautunut hyvin, mutta tanssiin pyyntöjä sain 5 kpl, juomia tarjottiin kaikkiaan 6 kpl (kaksi näistä oli vettä, koska oli pakko pitää tauko, tuntui että jalat menisi alta muuten) ja numeroita pyydettiin taukoamatta. (numeroa en kenellekkään antanut)
Tanssilattialla tunsin olevani tanssilattian kuningatar, sain muilta tytöiltä melko vihaisiakin katseita ja itseäni koski parhaillaan samaan aikaan 4 miestä...
Tällä hetkellä olen hyvin suunniltani... Ajatukset ovat aivan sekaisin!
Tuntuu, että kelpaan sittenkin!
Kelpaan kenelle tahansa!
Voiko tämä olla mahdollista? Ujosta, hieman syrjäytyneestä tytöstä kuoriutuukin täysin lentokyvyllinen perhonen?
Toivon, ettei tämä viesti anna itsestäni itserakasta kuvaa, koska itserakas en aidosti ole. En vaan tiedä, miten asioita ilmaisisin!
Halauaisin vain kertoa, jos täälä on jokin hiljainen/ujompi/syrjäytyneempi.... että kaikki on mahdollista.
Ehkä ne hiljaisemmat ovat todella niitä pahimpia, sille päälle sattuessaan ;)
KIITOS JOKAISELLE JOKA JAKSOI KIRJOITUKSENI LUKEA
Vastaukset 8
Vanhimmat
on päivän sana. Se vaikuttaa enemmän kuin ulkonäkösi tai luonteesi. Jos osaat arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, niin hyvin menee.
"Ryhdy juomaan, niin saat kavereita ja huomiota."
Tässä tapauksessa taidan kuitenkin olla edelleen ilman.
No hyvä sulle jos vaan itsenäsi olemalla "vasta" 2-kymppisenä aloit kelpaamaan. Eihän naisten tarvi muuta kun olla ja odottaa että mies vie ja siinä käy surkeimmillekin vässykkänaisille ennenpitkää niinkuin sinulle.
Toista se on miehillä, kun itse pitäs loihtia jostain tyhjästä sitä itsetuntoa yms. ja lähestyä naisia. Pelkästään olemalla ei pääse mihinkään kuten te naiset.
Tutustuin kerran erääseen kokemattomaan naikkoseen. Näin treffien eteen suurimman vaivan matkustamisessa jne. yms. vain saadakseni hylyt heti kättelyssä (en ollutkaan se prinssi jota likka odotti) ja tein vielä sen virheen, että jäin naisen kaveriksi. Siitä alkoi muijalla ihan hervoton hutsuiluvaihe ja kokoajan tuntui uutta miestä pukkaavan. Sisimmässä kirpaisi joka kerta kun tämä hehkutti mesessä taas uudesta treffistään.
Pitäs kai ajatella, että jee jee hyvä hyvä, sain jotain hyvää sentään aikaiseksi uhraamalla itseni ja kohottamalla naisen itsetuntoa. Nyt hän saa nauttia täydellisestä seurusteluelämästä ja minä en VIELÄKÄÄN. Ja olenhan sentään jo 26 vuotias.
jos samantapasesti naisia haukut ku tä viestiketju alottajaa. että semmost.
Jaadi jaadi jaa.
Ehkä asia on just päinvastoin ja mun PITÄÄ alkaa rentuksi joka haukkuu ja alentaa naisia live-elämässäkin. Jospa sitten alkaisikin kummallisesti naisia kiinnostamaan? Niinpä se tuntuu olevan ainakin toisilla. Suunnilleen lutkittelevat naisia ja siitähän ne muijat vaan kostuu. Ihan sama mitä muuta yritätte väittää, pahikset viehättää kuitenkin.
Oikeasti kun olen kiltti yms. yms. klisheistä paskaa ja tänne kun nyt vaan on paljon helpompi purkaa kaikki sisällä pitämänsä patoutumat yms.
Kuten monesti todettu, kiltteydellä ja auttavaisuudella yms. ns. "entisajan herrasmiesmäisyydellä" ei nykyään enää naisia paljoa kaadella.
helppohan se naisen on baarissa seisoskella ja odottaa, että miehet tulevat iskemään. Toista se on meillä miehillä kun pitäisi niitä aloittetia tehdä, mutta minkäs teet kun on itsetunto nolla,niin yritä siinä sitten naista lähestyä itsevarman oloisena. Ei tule hevonvittuakaan! Ja jos ja kun tulee yhdetkin pakit niin se vie itsetunnon niin pahasti pakkasen puolelle, että tekisi mieleni hävitä maan alle. Vittumainen oravanpyörä eikös vaan.
Herrasmiehet on ihania! Jos homma menee överiksi ja imeläksi niin on sekin liikaa, mutta rennolla otteella ei oo vaaraa tuosta.. :)
mutta olethan varovainen. Nuo kapakit ei ole niitä parhaimpia paikkoja löytää itseään. Jos itsetunto on riippuvainen alkoholista ja rohkaisevasta humalatilasta, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Kokemuksesta tiedän, että jossain vaiheessa se huomio, minkä baareista saat, ei enää riitäkkään. Lisäksi eri miehen käsipuolessa lähteminen joka baari-illan jälkeen (vaikka mitään ei tapahtuisikaan) saattaa herättää epämiellyttävää juoruamista. Heleposti saa halvan tytön maineen.
Pitkällä aika välillä huomaat, ettei kukaan näistä miehistä halua sinulta mitään erikoista. Vaikka se nyt tuntuu sinusta hölömöltä, kun et ole itse sitoutumishaluinen tällä hetkellä. Mutta kirjoitelmasi perusteella voisin väittää, että jossain vaiheessa haluat enemmänkin kuin "yhden illan juttuja" Mitä siis tapahtuukaan kohonneelle itsetunnollesi, kun huomaat aina kerta toisensa perään joutuvasi pettymään? Kannattaa siis hieman jarrutella ja etsiä tyytyväisyyttä itseesi jostakin muualta.
Tarkoituksenani ei ollut tässä kirjoituksessa siis haukkua kaikkia miehiä syvimpään helevettiin, vaan varoitella näistä kaksilahkeisista, joita valitettavasti jostain aina sikiää. Ja siitä, että alkoholi ei ole se paras mahdollinen keino huomata olevansa hyvä sellaisena kuin on.