Niin, kertokaahan nyt miksi *pitäisi* hankkia se auto, omakotitalo, koira, kesämökki, vene ja tietysti se emäntä tai isäntä? Mikä siitä perhe-elämästä tekee niin antoisaa, että olisitte valmiita uhraamaan oman itsenäisyytenne? Miksi edes kysyn tällaista? Hetkittäin tuntuu siltä, että sosiaalinen/yhteiskunnallinen paine ajaa ihmistä kohti väkinäisiäkin parisuhteita.
Miksi pitäisi?
Kulmahammas
6669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on sosiaalisia paineita.
Yhteiskunta tarvitsee vakaan pohjan ja uusia veronmaksajia. Tällä hetkellä parisuhde ja ydinperhe on paras malli tuottaa tätä jatkuvuutta yhteiskunnalle.
Minusta paine voisi olla hieman suurempikin. Kun ihmisillä ei ole enää minkäänlaista painetta avioitua tai edes muodostaa parisuhdetta, kun kukaan ei "kyttää" sitä, niin jotkut hukkuvat omaan valinnanpaljouteensa. En tarkoita sis kumppaniehdokkaiden valinnanpaljoutta, vaan tapoja elää elämäänsä.
Joskus tuntuu että olisi helpompaa, kun mahdollisuudet ja tavat elää olisivat hieman rajoitetumpia. Miten käytännössä sitten siihen sopeutuisin, onkin toinen asia kokonaan.
Vielä kun nuo parisuhteen muodostamisesta syntyneet paineet olisi suunnattu molemmille sukupuolille eikä vain toiselle sukupuolelle, varmasti olisi pariskuntia paljon enemmän!
Öljy loppuu kummiskin 30 vuoden kuluttua ja maapallo voi elättää vain kuusi kertaa vähemmän ihmisiä mitä tänäpäivänä täällä on. Kaikki eloonjääneet elää 1800-luvun mallin mukaan, kulkee hevosilla jne..
Että ei tänne kannata pentuja tehdä kuolemaan...
mä en kaipaa muutakuin miestä vierelleni.
en kaipaa wannabe perhe-elämää...
käy näin, että mies ja nainen jakavat taloudesta aiheutuvat kulut 50/50. Käytännössä tämä voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, mutta edes lähelle tuota jakoa niin hyvä.
Kuitenkin, yhdessä asuminen tulee edullisemmaksi kuin sinkkuna oleilussa. Vrt. sinkun vuokra- ja ruokakulut. Pariskunta pystyy ostamaan isomman asunnon (ja samalla kalliimman), paremman auton (jos on tarvetta), ruokalaskuihin menee vähemmän, jos matkustelee ulkomaille on matkakumppani jne.
Henkisestä puolesta sen verran, että on joku jonka kanssa jakaa kaikenlaiset ylä- ja alamäet, olla tukena tarvittaessa. Tai se ettei tarvitse noissa seksihommissa turvautua "omaan apuun", ei ainakaan ihan joka kerta.
Mutta se että pariskunta roikkuu pitkin hampain yhdessä vaikka riitelisivät usein, niin se kertoo jonkun sortin masokismista tai läheisriippuvuudesta?
Että olisiko se sitten niin, että taloudellisista syistä olisin valmis luopumaan sinkkuudesta? Menisi elinkustannuksiin vähemmän rahaa, sinkulle maksavat ruoat enemmän kuin pariskunnille tai perheille.
Tosin täytyy myöntää että toi henkinen puoli painaa vaakakupissa enemmän. Sellainen puoliso jonka kanssa olisi noin yleensä ottaen mukavaa olla yhdessä, ja jonka vieressä nukkua yönsä.
Ehkä siksi pitäisi....?
No kun on melkein kolmekymmentä vuotta elänyt itsekseen, yhtä lyhyehköä seurustelua lukuunottamatta, niin kyllä nuo mainitsemasi asiat vaan alkaa tuntua pikkuhiljaa ihan mukavilta.
Itsenäinen elämä ON JO nähty ja koettu.
On mielestäni ihan luonnollista että haluaa jotain muutosta elämäänsä, jos alkaa tuntua että ei enää jaksa ammentaa tästä yksinäisyydestä kauheasti.
En ole koskaan ollut mikään yhteiskunnan paineesta välittävä muutenkaan vaan aina kulkenut omia teitäni, muiden pällistelyistä piittaamatta.
Olen vain tullut siihen pisteeseen, että olisin jo valmis parisuhteelle.
Osaisin varmaan vaalia parisuhdetta koska olen niin kauan ollut yksin, että tiedän mitä se on ja osaisin harkita tarkkaan haluanko palata siihen.