Onko lapsi tärkein?

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

Olemme molemmat mieheni kanssa "aiemmassa elämässä" jääneet yksinhuoltajiksi.Tahoillamme pohdittiin silloin ettemme ikinä löydä kivaa ja rakastettavaa kumppania jonka kanssa jakaa elämänsä.
Sitten kun tavattiin niin kaikki oli jo ihan selvää molemmille:"tuon kanssa haluan jakaa elämäni."
Rakkautemme on niin syvää ja vahvaa että hoidamme ja vaalimme sitä oikein urakalla ,samalla kun kasvatamme lapsiamme,jotka molemmat ovat nyt meidän yhteisiä lapsiamme ,vaikka biologisuus toisen lapseen puuttuukin.
Me viemme lapsia hoitoon muitta mutkitta jos haluamme yhteistä ja omaa aikaa.
Yhteisiä lapsia emme tule koskaan tekemään juuri siksi että haluamme keskittyä toisiimme.Tarkoitan siis sitä että kun nämä meidän murkut lähtevät joskus pesästä niin aiomme ja haluamme olla vain kahden ja nauttia toisistamme.
Mieluusti kuitenkin haluamme joskus isovanhemmiksi,se olisi oikein mukavaa.
ja voi olla kenties joskus mahdollista että alkaisimme tukiperheeksi jollekin apua kaipaavalle perheelle.
Noh,se on sitten joskus kunhan nämä teini-apinat saadaan maailmalle ensiksi. :-D

parisuhde on tärkeämpi! kirjoitti:

Olemme molemmat mieheni kanssa "aiemmassa elämässä" jääneet yksinhuoltajiksi.Tahoillamme pohdittiin silloin ettemme ikinä löydä kivaa ja rakastettavaa kumppania jonka kanssa jakaa elämänsä.
Sitten kun tavattiin niin kaikki oli jo ihan selvää molemmille:"tuon kanssa haluan jakaa elämäni."
Rakkautemme on niin syvää ja vahvaa että hoidamme ja vaalimme sitä oikein urakalla ,samalla kun kasvatamme lapsiamme,jotka molemmat ovat nyt meidän yhteisiä lapsiamme ,vaikka biologisuus toisen lapseen puuttuukin.
Me viemme lapsia hoitoon muitta mutkitta jos haluamme yhteistä ja omaa aikaa.
Yhteisiä lapsia emme tule koskaan tekemään juuri siksi että haluamme keskittyä toisiimme.Tarkoitan siis sitä että kun nämä meidän murkut lähtevät joskus pesästä niin aiomme ja haluamme olla vain kahden ja nauttia toisistamme.
Mieluusti kuitenkin haluamme joskus isovanhemmiksi,se olisi oikein mukavaa.
ja voi olla kenties joskus mahdollista että alkaisimme tukiperheeksi jollekin apua kaipaavalle perheelle.
Noh,se on sitten joskus kunhan nämä teini-apinat saadaan maailmalle ensiksi. :-D

Lue lisää

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

kaikki kaikessa kirjoitti:

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

Lue lisää

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

sinunkin kanssas... kirjoitti:

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

Lue lisää

tekstiisi! Ihan täyttä totta kirjoitat. Ja hieno huomata muitakin kirjoittamasi asian tiedostavia!
Lapsi voi hyvin kun parisuhde voi hyvin! Ongelmat alkavat kun parisuhde voi huonosti!

Ja sellainen iso pointti! Kuka etsii omaa rakastaan/kumppaniaan/puolisoaan lastenteko mielessä?? En minä ainakaan etsinyt. Etsin kumppania itselleni, jonka kanssa elää loppu elämä. Tähän elämään nyt kuului myös lapsien tekeminen. Ja suhteeseen kuuluu aina oma vanhempien yhteinen aika PISTE

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

tietää mitä on rakkaus. Juurikin samaa mieltä kanssasi. Rakkaudesta kaikki lähtee. Perusta on aina kuitenkin itse vanhemmat.

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

Minulla on kaksi tyttöä ,jotka ajoittain hoidossa mulla.Oli myös tyttöystävä,joka oli mukana ,kun lapset hoidossa.Ajan myötä ilmeni mustasukkaisuutta,kun tyttöystäv tunsi jäävänsä yksin.Koitin sanoa,että et ole yksin ja annan lapsille enempi aikaa näin kun harvoin nähdä.
Itselleni lapset menee kaiken edelle,mutta ihana tyttöystävä on oman rakkautensa väärti ,joka ei kumminkaan ole sama,kuin lasten rakkaus.Tämä ei muuttunnut ja suhde meni karille.
Ei siinä sen kummempaa muuta ollut ja pystynyt.Jotkut vaan tekee näin eläintenkin takia.Se ihmetyttää rankemmin.

weskuu kirjoitti:

Minulla on kaksi tyttöä ,jotka ajoittain hoidossa mulla.Oli myös tyttöystävä,joka oli mukana ,kun lapset hoidossa.Ajan myötä ilmeni mustasukkaisuutta,kun tyttöystäv tunsi jäävänsä yksin.Koitin sanoa,että et ole yksin ja annan lapsille enempi aikaa näin kun harvoin nähdä.
Itselleni lapset menee kaiken edelle,mutta ihana tyttöystävä on oman rakkautensa väärti ,joka ei kumminkaan ole sama,kuin lasten rakkaus.Tämä ei muuttunnut ja suhde meni karille.
Ei siinä sen kummempaa muuta ollut ja pystynyt.Jotkut vaan tekee näin eläintenkin takia.Se ihmetyttää rankemmin.

Lue lisää

ihminenkin on eläin. lajiltaan vain erilainen. arvostan enemmän koiraani kuin yhtäkään tapaamaani ihmistä.

kaikki kaikessa kirjoitti:

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

Lue lisää

En myöskään ymmärrä miksi aikuiset olisivat etulyönti asemassa.

Lapsen kuuluu olla se tärkein, kun niitä kerran on hankittu.

Aikuiset voivat hoitaa rakkauttaan ja parisuhdettaan, mutta ei lasten laiminlyönnillä.

Hyvin voivat vanhemmat jaksavat antaa myös lapsilleen hyvinvointia.

Mutta aina lapsen etu on edellä muiden ja, kun lapset on kasvatettu sitten on meidän aikaa olla itsekkäitä.

sinunkin kanssas... kirjoitti:

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

Lue lisää

no sen takii ookki noi vihane.
taitaa olla huono olo sulla.
psykiatreja on saatavana tarvittaessa.
mene sinne

parisuhde on tärkeämpi! kirjoitti:

Olemme molemmat mieheni kanssa "aiemmassa elämässä" jääneet yksinhuoltajiksi.Tahoillamme pohdittiin silloin ettemme ikinä löydä kivaa ja rakastettavaa kumppania jonka kanssa jakaa elämänsä.
Sitten kun tavattiin niin kaikki oli jo ihan selvää molemmille:"tuon kanssa haluan jakaa elämäni."
Rakkautemme on niin syvää ja vahvaa että hoidamme ja vaalimme sitä oikein urakalla ,samalla kun kasvatamme lapsiamme,jotka molemmat ovat nyt meidän yhteisiä lapsiamme ,vaikka biologisuus toisen lapseen puuttuukin.
Me viemme lapsia hoitoon muitta mutkitta jos haluamme yhteistä ja omaa aikaa.
Yhteisiä lapsia emme tule koskaan tekemään juuri siksi että haluamme keskittyä toisiimme.Tarkoitan siis sitä että kun nämä meidän murkut lähtevät joskus pesästä niin aiomme ja haluamme olla vain kahden ja nauttia toisistamme.
Mieluusti kuitenkin haluamme joskus isovanhemmiksi,se olisi oikein mukavaa.
ja voi olla kenties joskus mahdollista että alkaisimme tukiperheeksi jollekin apua kaipaavalle perheelle.
Noh,se on sitten joskus kunhan nämä teini-apinat saadaan maailmalle ensiksi. :-D

Lue lisää

minusta aika ruma sana omista lapsista , hui , meillä jo kaks tosi aikuista jo muuttannrrt pois kotoa vuosia sitten, ikinä en käyttäis tuollaista sanaa lapsista,,,,

pikkuseijukka kirjoitti:

minusta aika ruma sana omista lapsista , hui , meillä jo kaks tosi aikuista jo muuttannrrt pois kotoa vuosia sitten, ikinä en käyttäis tuollaista sanaa lapsista,,,,

Samaan minunkin silmäni tökkäsi. En hauku lapsiani apinoiksi, tosin he eivät ole edes apinan näköisiä, mitä seikkaa en aloittajan lapsista tiedä :)

kaikki kaikessa kirjoitti:

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

Lue lisää

Minulla ja miehelläni on aivan ihana 5kk ihana tytär.En pysty ajattelemaan,että toinen olisi toista tärkeämpi.Rakastan kumpaakin yhtä paljon mutta tietenkin eri tavalla.Parisuhteesta huolehtiminen on todella tärkeää koska ei se pystyssä pysy jos ei tee sen eteen töitä.Kun isän ja äidin liitto voi hyvin heijastuu se lapseenkin ja päinvastoin.En ymmärrä naisia jotka elää vain lapsilleen ja sitten ihmettelevät,kun ukon kanssa menee huonosti.Arvostusta sinne kumppanille ja aikaa olla kahdestaankin.Silloin koko perhe voi hyvin.Lapsi on onnellinen vain jos vanhemmatkin ovat.

Meillä muksut on vieneet kaiken,kohta avioero edessä.

terveisin 3 lapsen isä.

servoi kirjoitti:

no sen takii ookki noi vihane.
taitaa olla huono olo sulla.
psykiatreja on saatavana tarvittaessa.
mene sinne

satun itse olemaan psykiatri ja näen lähes päivittäin riiteleviä aviopareja, ja suurin syy siihen on pikkulapsi/lapset joka vie kaiken äidin ajasta ja sitten se väsymys purkautuu kiukkuna mieheen tai lapsiin.

HUIPULLA kirjoitti:

ihminenkin on eläin. lajiltaan vain erilainen. arvostan enemmän koiraani kuin yhtäkään tapaamaani ihmistä.

Olet siinä oikeassa, että moni ihminen ei ansaitse arvostusta, mutta onneksi on vielä fiksuja ihmisiä joita voisit arvostaa. Et vain ilmeisesti ole kohdannut heitä. Parempaa onnea jatkossa. Toivon, että kohtaisit tosi ystäviä, jotka myös arvostaisivat sinua ja koiraasi yhtä paljon.

Kyllä meilläkin on niin, että lapset ovat tärkeämpiä minulle kuin kaksilahkeinen...Ei ole niin auvoista elämä puolison kanssa, ei ole ollutkaan...Rakastan lapsiani yli kaiken,,,,

elivii kirjoitti:

Samaan minunkin silmäni tökkäsi. En hauku lapsiani apinoiksi, tosin he eivät ole edes apinan näköisiä, mitä seikkaa en aloittajan lapsista tiedä :)

Heh, musta se teiniapina oli hauskasti sanottu...ei tartte ottaa niin vakavasti, sitäpaisti apinathan ovat kovasti ihmisen näköisiä ja muutenkin kunnioitettavaa sakkia. En koe haukkumasanana tuota... vähän huumoria pliis. Ja mitä itse aiheeseen tulee, olen samaa mieltä siitä, että hyvä parisuhde takaa lapsillekin onnea ja tasapainoa. Eihän sen parisuhteen huollon tarvitse tarkoittaa mitään lasten heitteillejättöä, mummo ja vaari tai muut lasten läheiset aikuiset ottaa välillä ihan mielellään muksut hoitoon. Tietty on ihan eri asia jos niitä sinne kokoajan on änkeemässä...

huntter kirjoitti:

Meillä muksut on vieneet kaiken,kohta avioero edessä.

terveisin 3 lapsen isä.

Kuinka sun omatunto antaa periksi SYYTTÄÄ SUN OMIA LAPSIA AVIOEROSTA? Luulen, et ku katsotte (ent.)aviovaimosi kanssa peiliin, löytyy syyllisiä sieltä eikä suinkaa sieltä lattiatasosta..
En KOSKAAN voisi syyttää jälkeläisiäni omista virheistämme.. mietippä tätä hetkinen ja etsi syyllinen sen jälkeen vasta!!

koska kirjoitti:

satun itse olemaan psykiatri ja näen lähes päivittäin riiteleviä aviopareja, ja suurin syy siihen on pikkulapsi/lapset joka vie kaiken äidin ajasta ja sitten se väsymys purkautuu kiukkuna mieheen tai lapsiin.

Lue lisää

Vai että oikkein itse psykiatri? Jo älytön kommentointisi paljastaa valheen ja tiesitkö, että oikea psykiatri on VAITIOLO VELVOLLINEN?

Olen huomannut ystäväpiirissä, että erottua napataan heti toinen mies sänkyyn ja kyllä menee lapsen etujen edelle. Lasta riepotellaan exän luokse, sukulaisiin ja naapuriin, että pääsee viettämään laatuaikaa uuden kumppanin välillä. Estäänpä äiti näkee, mitä on tehnyt.

sinunkin kanssas... kirjoitti:

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

Lue lisää

Jäit parisuhteen kinttuihin....

koska kirjoitti:

satun itse olemaan psykiatri ja näen lähes päivittäin riiteleviä aviopareja, ja suurin syy siihen on pikkulapsi/lapset joka vie kaiken äidin ajasta ja sitten se väsymys purkautuu kiukkuna mieheen tai lapsiin.

Lue lisää

Minun mielestä on ärsyttävää kuulla mihin sijaan kuuluu omassa perheessä tai uusioperheessä. Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä suhteesta 5-vuotias tytär. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja lapsi on isällään jokatoinen viikonloppu. Jokakerta kun olemme kolmistaan, oloni on ulkopuolinen, tuntuu kuin olisin lastem hoitaja, joka ei merkitse yhtään mitään. Ja veikkaan että oloni johtuu vahvasti siitä kun kuulin poikaystävältäni mihin sijaan kuulun hänen elämässä. En tarkoita että minun olisi pitänyt olla ykkösenä, mutta miksi pitää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen kuin ala-aste ikäiset lapset, joilla on paras kaveri, toiseksi paras kaveri ja niin edelleen. Poikaystävän kanssa menee hyvin, mutta kun lapsi on hänen luonaan, tunnen oloni ulkopuoliseksi, heillä on toisensa. Minulla ja poikaystävälläni ei ole vielä mitään yhteistä, kuten yhteistä lasta. Jota ei tule vielä moneen vuoteen, opiskelujeni ja monien syiden takia. Olen sanonut poikaystävälleni omat tuntemukseni, mutta hän ei piittaa. Olo on vaan niin kamala, ja haluan vältellä sitä oloa. Joten vältän meidän olemista kolmistaan. Ja mikä on ärsyttävintä seurani varsinkin kelpaa silloin kun hänellä on lapsi luonaan, muuten hän juo viikonloput. Ja saan niinä viikonloppuina liian paljon vastuuta, poikaystäväni karkaa tekemään jotakin askareitaan esim autotalliin moniksi tunniksi. Tunnen saavani liikaa vastuuta. Olen kumminkin vielä niin nuori, että en pysty ottamaan vastuuta vielä siitä toisesta ihmisestä. Ja kun tunnen oloni lastenhoitajaksi niinä viikonloppuina, niin se viikonlopputyö minua ei kiinnosta ottaa. Viikonloput on aikoja joina kerkeen tehä omia asioita, joita en arkisin kerkeä opiskelujen takia tekemään. Tätä asiaa oli vähä vaikea selittää, ja muiden varmasti vaikea ymmärtää ellei ole samassa tilanteessa...

viestiä... kirjoitti:

Vai että oikkein itse psykiatri? Jo älytön kommentointisi paljastaa valheen ja tiesitkö, että oikea psykiatri on VAITIOLO VELVOLLINEN?

Et taida tietää mitä se VAITIOLOVELVOLLISUUS tarkoittaa?? Psykiatri puhui laajalti asiasta mitä kokee, ei maininnut kenenkään nimeä tai kuvaillut mitenkään keitään henkilöitä.
Jos tuo sinun käsitys olisi tosiaan sitä vaitiolovelvollisuutta, niin eihän täällä voitaisi edes kuvata mitään ajankohtaisohjelmia. Jos haastatellaan psykiatria, ja kysytään monia kysymyksiä koskien hänen työtään.

viestiä... kirjoitti:

Vai että oikkein itse psykiatri? Jo älytön kommentointisi paljastaa valheen ja tiesitkö, että oikea psykiatri on VAITIOLO VELVOLLINEN?

tiedän ja en ole täällä kenestäkään potilaastani puhunut! Kyllä moni psykiatri puhuu avoimesti työstään ja aiheista mitää siihen ammattiin kuuluu, joten pidä sinä se suusi kiinni ja keskity vain omaan työhösi!

kaikki kaikessa kirjoitti:

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

Lue lisää

Kyllä lapsille antaa parhaan lahjan, kun pitää huolta parisuhteesta. Puolison pitää olla numero yksi, jos haluaa koko perheen voivan hyvin. Parisuhde on se kaksikko, joka on jo ennen lapsia ja tavoitehan kaiketi on, että tämä kaksikko on vielä siinä vaiheessa, kun lapset on lähteneet maailmalle. Lapset on vain lainaa, mutta avioliiton pitäisi olla ikuinen. Se, että lapset on numero kakkonen, ei tarkoita sitä, että he olisivat huonommassa asemassa tai menettäisivät jotakin. Sen sijaan, jos lapset on numero yksi, parisuhde asetetaan toisarvoiseksi ja tingitään siitä, mikä pitää kipinää yllä eli kahdenkeskeisestä ajasta ja toisen huomioimisesta. Lapset eivät ole mustasukkaisia vanhempiensa välisestä kiintymyksestä, vaan päinvastoin.. sehän on heille parasta oppia elämään. Sen sijaan puoliso voi helpostikin kokea itsensä syrjäytetyksi, jos lapset menee aina kaiken edelle.

masentavaa kirjoitti:

Minun mielestä on ärsyttävää kuulla mihin sijaan kuuluu omassa perheessä tai uusioperheessä. Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä suhteesta 5-vuotias tytär. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja lapsi on isällään jokatoinen viikonloppu. Jokakerta kun olemme kolmistaan, oloni on ulkopuolinen, tuntuu kuin olisin lastem hoitaja, joka ei merkitse yhtään mitään. Ja veikkaan että oloni johtuu vahvasti siitä kun kuulin poikaystävältäni mihin sijaan kuulun hänen elämässä. En tarkoita että minun olisi pitänyt olla ykkösenä, mutta miksi pitää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen kuin ala-aste ikäiset lapset, joilla on paras kaveri, toiseksi paras kaveri ja niin edelleen. Poikaystävän kanssa menee hyvin, mutta kun lapsi on hänen luonaan, tunnen oloni ulkopuoliseksi, heillä on toisensa. Minulla ja poikaystävälläni ei ole vielä mitään yhteistä, kuten yhteistä lasta. Jota ei tule vielä moneen vuoteen, opiskelujeni ja monien syiden takia. Olen sanonut poikaystävälleni omat tuntemukseni, mutta hän ei piittaa. Olo on vaan niin kamala, ja haluan vältellä sitä oloa. Joten vältän meidän olemista kolmistaan. Ja mikä on ärsyttävintä seurani varsinkin kelpaa silloin kun hänellä on lapsi luonaan, muuten hän juo viikonloput. Ja saan niinä viikonloppuina liian paljon vastuuta, poikaystäväni karkaa tekemään jotakin askareitaan esim autotalliin moniksi tunniksi. Tunnen saavani liikaa vastuuta. Olen kumminkin vielä niin nuori, että en pysty ottamaan vastuuta vielä siitä toisesta ihmisestä. Ja kun tunnen oloni lastenhoitajaksi niinä viikonloppuina, niin se viikonlopputyö minua ei kiinnosta ottaa. Viikonloput on aikoja joina kerkeen tehä omia asioita, joita en arkisin kerkeä opiskelujen takia tekemään. Tätä asiaa oli vähä vaikea selittää, ja muiden varmasti vaikea ymmärtää ellei ole samassa tilanteessa...

Lue lisää

Mun miehellä on samanikäinen tytär edellisestä suhteestaan(5v). ja tämä hänen tyttärensä asuu meidän kanssa. käy siellä äidillään joka toinen viikonloppu.. aina kun mieheni ja hänen tyttärensä tekevät asioita yhdessä tunnen oloni ulkopuoliseksi. ja tätä kun tapahtuu luonnollisesti päivittäin kun lapsi meillä asuukin. olemme mieheni kanssa naimisissa ja meille on keväällä syntymässä yhteinen lapsi. mutta tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.

masentavaa kirjoitti:

Minun mielestä on ärsyttävää kuulla mihin sijaan kuuluu omassa perheessä tai uusioperheessä. Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä suhteesta 5-vuotias tytär. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja lapsi on isällään jokatoinen viikonloppu. Jokakerta kun olemme kolmistaan, oloni on ulkopuolinen, tuntuu kuin olisin lastem hoitaja, joka ei merkitse yhtään mitään. Ja veikkaan että oloni johtuu vahvasti siitä kun kuulin poikaystävältäni mihin sijaan kuulun hänen elämässä. En tarkoita että minun olisi pitänyt olla ykkösenä, mutta miksi pitää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen kuin ala-aste ikäiset lapset, joilla on paras kaveri, toiseksi paras kaveri ja niin edelleen. Poikaystävän kanssa menee hyvin, mutta kun lapsi on hänen luonaan, tunnen oloni ulkopuoliseksi, heillä on toisensa. Minulla ja poikaystävälläni ei ole vielä mitään yhteistä, kuten yhteistä lasta. Jota ei tule vielä moneen vuoteen, opiskelujeni ja monien syiden takia. Olen sanonut poikaystävälleni omat tuntemukseni, mutta hän ei piittaa. Olo on vaan niin kamala, ja haluan vältellä sitä oloa. Joten vältän meidän olemista kolmistaan. Ja mikä on ärsyttävintä seurani varsinkin kelpaa silloin kun hänellä on lapsi luonaan, muuten hän juo viikonloput. Ja saan niinä viikonloppuina liian paljon vastuuta, poikaystäväni karkaa tekemään jotakin askareitaan esim autotalliin moniksi tunniksi. Tunnen saavani liikaa vastuuta. Olen kumminkin vielä niin nuori, että en pysty ottamaan vastuuta vielä siitä toisesta ihmisestä. Ja kun tunnen oloni lastenhoitajaksi niinä viikonloppuina, niin se viikonlopputyö minua ei kiinnosta ottaa. Viikonloput on aikoja joina kerkeen tehä omia asioita, joita en arkisin kerkeä opiskelujen takia tekemään. Tätä asiaa oli vähä vaikea selittää, ja muiden varmasti vaikea ymmärtää ellei ole samassa tilanteessa...

Lue lisää

kuulostaa aika itsekkäältä ja kypsymättömältä tuo sinun poikaystäväsi.kannattaa miettiä ajoissa onko syytä jatkaa , ja vielä opiskeletkin...toivon sinulle hyvää elämässä ja viisautta ja malttia ajoissa nähdä objektiivisesti suhteen hyvät ja huonot puolet ennenkuin on pari pientä piiperoista jaloissa pyörimässä ja opinnot jääneet ehkä retuperälle ja elämä ehkä pielessä ja mahdollisesti ero edessä...ota pois ne vaaleanpunaiset silmälasit ja tutkaile tarkkaan. elämä on arvokas lahja ja itseään pitää kunnioittaa ettei anna toisten itsekkäästi käyttää hyväksi...hyvää ja onnellista elämää sinulle :))

Olen samma mieltä kanssasi ,kyllä ero tilanteessa lapsi on etu sijalla ja muutoinkin eikä se mielestäni vähennä rakkautta miestä kohtaan.

InkaV kirjoitti:

Mun miehellä on samanikäinen tytär edellisestä suhteestaan(5v). ja tämä hänen tyttärensä asuu meidän kanssa. käy siellä äidillään joka toinen viikonloppu.. aina kun mieheni ja hänen tyttärensä tekevät asioita yhdessä tunnen oloni ulkopuoliseksi. ja tätä kun tapahtuu luonnollisesti päivittäin kun lapsi meillä asuukin. olemme mieheni kanssa naimisissa ja meille on keväällä syntymässä yhteinen lapsi. mutta tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.

Lue lisää

kiva jos on jotai muitakin ihmisiä joilla on sama tilanne ja samat tuntemukset. Onneksi olkoon tulevasta vauvasta. Veikkaan, että yhteinen lapsenne voisi ehkä muuttaa nykyisen tilanteen ja loppuu ulkopuolisuuden olo :)

elämää kokenut kirjoitti:

kuulostaa aika itsekkäältä ja kypsymättömältä tuo sinun poikaystäväsi.kannattaa miettiä ajoissa onko syytä jatkaa , ja vielä opiskeletkin...toivon sinulle hyvää elämässä ja viisautta ja malttia ajoissa nähdä objektiivisesti suhteen hyvät ja huonot puolet ennenkuin on pari pientä piiperoista jaloissa pyörimässä ja opinnot jääneet ehkä retuperälle ja elämä ehkä pielessä ja mahdollisesti ero edessä...ota pois ne vaaleanpunaiset silmälasit ja tutkaile tarkkaan. elämä on arvokas lahja ja itseään pitää kunnioittaa ettei anna toisten itsekkäästi käyttää hyväksi...hyvää ja onnellista elämää sinulle :))

Lue lisää

Kiitos, tuli luettuun juuri hyviä asioita ja neuvoja. Ja uskon, että kaikki voisi mahdollisesti tapahtuakkin mitä luettelit. Ehkä tällä hetkellä pitää täysin keskittyä siihen opiskeluun, niin kuin olen tehnytkin. Opiskelu on mulle tällä hetkellä erittäin tärkeätä, ja jopa nautin koulussa käymisestä. Mutta että nautinto pysyy niin mitkään asiat eivät vaan saa viedä voimiani.

Ajatellaanpa asiaa näin: kumman kuolemasta toipuisit helpommin? siis silloin kun parisuhde ym kunnossa. en tarkoita että pääset yli tms. mutta ns. jatkat elämää. ihan oikeasti? Itselläni asia on niin, että lapsen kuollessa, minulla olisi puolisoni tukenani, vaikka tiedän, että maailmani romahtaisikin enkä tiedä, miten siitä selviäisin. Ja tietysti minulla olisi kuitenkin vielä muut lapset. mutta jos puolisoni kuolisi, nyt tai lähivuosina, pelkästään seuraavaan päivään eläminen on lähes mahdoton ajatus. Elämä kirjaimellisesti kaatuisi, jos toinen vastuunkantaja puuttuisi isosta perheestä, isolta tilalta. lapsen kuollessa voisin tukeutua puolisooni, voisin surra rauhassa. mutta jos puoliso kuolee, en voi hakea tukea keltään, päinvastoin; minun olisi vain itse oltava tuki lapsille, sekä lähes tapettava itseni työhön, ilman apua mistään, tai olkapäätä, johon nojata. toivottavasti en koskaan joudu kumpaakaan tilanteeseen.

Vaikka näin ajattelenkin, en silti pysty pistämään rakkaitani arvojarjestykseen.

huntter kirjoitti:

Meillä muksut on vieneet kaiken,kohta avioero edessä.

terveisin 3 lapsen isä.

että ero edessä kun kommenttisi luki, joten katse peiliin.

Ja kyllä mulla lasten etu on aina ykkösenä, siitä ei ole epäilystäkään. Sitten on mies ja itsensä joutuu jättämään viimeiseksi.

Helpoin mittari tähän on se, että lasteni vuoksi kuolisin hetkeäkään epäröimättä, mieheni en. Ja mies voi koska tahansa muutenkin häippästä, joten se siitä rakkaudesta. Enkä puhu vain omastani vaan mistä tahansa miehestä.

InkaV kirjoitti:

Mun miehellä on samanikäinen tytär edellisestä suhteestaan(5v). ja tämä hänen tyttärensä asuu meidän kanssa. käy siellä äidillään joka toinen viikonloppu.. aina kun mieheni ja hänen tyttärensä tekevät asioita yhdessä tunnen oloni ulkopuoliseksi. ja tätä kun tapahtuu luonnollisesti päivittäin kun lapsi meillä asuukin. olemme mieheni kanssa naimisissa ja meille on keväällä syntymässä yhteinen lapsi. mutta tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.

Lue lisää

Ja vielä, meillä on tälläinen tilanne, että poikaystäväni tyttärellä ei ole minkäänlaisia rajoja ja sääntöjä. Vähä aika sitten sanoin poikaystävälleni että lapsella pitää olla sääntöjä, kerroin mitä perussääntöjä kannattaa asettaa lapsella. ja sain pienet haukut siitä että puhun hänen lapsesta kuin kauhukakarasta.Ei ole kiva toimia lapsen palvelijana, enkä minä siihen mahdollisuutta annakkaan. Tytär heittelee karkkipaperit lattialle, tai piilottelee sohvan alle, paperit, purkat, tikkarin tikut. Ja mikä uskomatonta, mun poikaystävä puolustelee lastaan ja minä olen väärässä. "ne nyt on varmasti vahingossa mennyt sinne" no on aika ihme kun joka toinen viikonloppu roskat on sohvan alla. kyllä 5-vuotias osaa viedä roskat roskiin. Ja olen sitä mieltä että kädet pitäisi vessa käynnin ja ulkoon tulon jälkeen pestä kädet! ihan lapsen terveydenkin kannalta. ja lapsen pitää vanhempia ihmisiä kunnioittaa. Tämän lapsen kanssa on tullut muutaman kerran todella hankalia tilanteita, esim ivaalisesti puhunut tai pilkannut. Eikä poikaystäväni taaskaan mitenkään reagoinut kun kerroin tilanteen, sano vain "no ei se sitä varmasti sillä tavalla tarkoittanut". Raivostuttavaa. Jos olen lapsen lähellä se ainut jolla on mielipide että lapsella pitää olla sääntöjä, niin ei sääntöjen toteuttaminen tule koskaan toteutumaan. Ja kun on sääntöjä, niin säännöt pitää toimia kaikkialla, päiväkodissa, isällä, äidillä ja mummolassa. Kun säännöt on kaikkialla, ne tulee lapselle ihan automaattisesti mieleen, roskat roskiin ym. Ja kun lapsella on säännöt, niin lapsella tuntee turvallisuuden tunteen. En tiedä, voiko sanomiani sanoa säännöiksi, nehän pitäisi olla ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita.

elämä on laiffii kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa näin: kumman kuolemasta toipuisit helpommin? siis silloin kun parisuhde ym kunnossa. en tarkoita että pääset yli tms. mutta ns. jatkat elämää. ihan oikeasti? Itselläni asia on niin, että lapsen kuollessa, minulla olisi puolisoni tukenani, vaikka tiedän, että maailmani romahtaisikin enkä tiedä, miten siitä selviäisin. Ja tietysti minulla olisi kuitenkin vielä muut lapset. mutta jos puolisoni kuolisi, nyt tai lähivuosina, pelkästään seuraavaan päivään eläminen on lähes mahdoton ajatus. Elämä kirjaimellisesti kaatuisi, jos toinen vastuunkantaja puuttuisi isosta perheestä, isolta tilalta. lapsen kuollessa voisin tukeutua puolisooni, voisin surra rauhassa. mutta jos puoliso kuolee, en voi hakea tukea keltään, päinvastoin; minun olisi vain itse oltava tuki lapsille, sekä lähes tapettava itseni työhön, ilman apua mistään, tai olkapäätä, johon nojata. toivottavasti en koskaan joudu kumpaakaan tilanteeseen.

Vaikka näin ajattelenkin, en silti pysty pistämään rakkaitani arvojarjestykseen.

Lue lisää

... ja lisäyksenä edelliseen tekstiini vielä, etten tarkoittanut sitä, kenet tapettaisiin, jos sarjamurhaaja käskisi sinun valita. minä en yksinkertaisesti valitsisi. piste. en voisi elää itseni kanssa, jos menisin päättämään jomman kumman, lapsen tai puolison, kuolemasta, vaikka kuinka pakotettaisiin. Tapattaisin itseni ennemmin, kuin valitsisin lasteni ja rakkaani väliltä.

hennukka-80 kirjoitti:

Kyllä lapsille antaa parhaan lahjan, kun pitää huolta parisuhteesta. Puolison pitää olla numero yksi, jos haluaa koko perheen voivan hyvin. Parisuhde on se kaksikko, joka on jo ennen lapsia ja tavoitehan kaiketi on, että tämä kaksikko on vielä siinä vaiheessa, kun lapset on lähteneet maailmalle. Lapset on vain lainaa, mutta avioliiton pitäisi olla ikuinen. Se, että lapset on numero kakkonen, ei tarkoita sitä, että he olisivat huonommassa asemassa tai menettäisivät jotakin. Sen sijaan, jos lapset on numero yksi, parisuhde asetetaan toisarvoiseksi ja tingitään siitä, mikä pitää kipinää yllä eli kahdenkeskeisestä ajasta ja toisen huomioimisesta. Lapset eivät ole mustasukkaisia vanhempiensa välisestä kiintymyksestä, vaan päinvastoin.. sehän on heille parasta oppia elämään. Sen sijaan puoliso voi helpostikin kokea itsensä syrjäytetyksi, jos lapset menee aina kaiken edelle.

Lue lisää

miksen itse osaa kirjoittaa noin hyvin!:D
olet täysin oikeassa, lapset ovat lainassa, avioliitto on ikuista, lapsen rakkaus on taattu, kumppanin rakkaus on ansaittava.

masentavaa kirjoitti:

Minun mielestä on ärsyttävää kuulla mihin sijaan kuuluu omassa perheessä tai uusioperheessä. Seurustelen miehen kanssa, jolla on entisestä suhteesta 5-vuotias tytär. En asu poikaystäväni kanssa yhdessä ja lapsi on isällään jokatoinen viikonloppu. Jokakerta kun olemme kolmistaan, oloni on ulkopuolinen, tuntuu kuin olisin lastem hoitaja, joka ei merkitse yhtään mitään. Ja veikkaan että oloni johtuu vahvasti siitä kun kuulin poikaystävältäni mihin sijaan kuulun hänen elämässä. En tarkoita että minun olisi pitänyt olla ykkösenä, mutta miksi pitää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen kuin ala-aste ikäiset lapset, joilla on paras kaveri, toiseksi paras kaveri ja niin edelleen. Poikaystävän kanssa menee hyvin, mutta kun lapsi on hänen luonaan, tunnen oloni ulkopuoliseksi, heillä on toisensa. Minulla ja poikaystävälläni ei ole vielä mitään yhteistä, kuten yhteistä lasta. Jota ei tule vielä moneen vuoteen, opiskelujeni ja monien syiden takia. Olen sanonut poikaystävälleni omat tuntemukseni, mutta hän ei piittaa. Olo on vaan niin kamala, ja haluan vältellä sitä oloa. Joten vältän meidän olemista kolmistaan. Ja mikä on ärsyttävintä seurani varsinkin kelpaa silloin kun hänellä on lapsi luonaan, muuten hän juo viikonloput. Ja saan niinä viikonloppuina liian paljon vastuuta, poikaystäväni karkaa tekemään jotakin askareitaan esim autotalliin moniksi tunniksi. Tunnen saavani liikaa vastuuta. Olen kumminkin vielä niin nuori, että en pysty ottamaan vastuuta vielä siitä toisesta ihmisestä. Ja kun tunnen oloni lastenhoitajaksi niinä viikonloppuina, niin se viikonlopputyö minua ei kiinnosta ottaa. Viikonloput on aikoja joina kerkeen tehä omia asioita, joita en arkisin kerkeä opiskelujen takia tekemään. Tätä asiaa oli vähä vaikea selittää, ja muiden varmasti vaikea ymmärtää ellei ole samassa tilanteessa...

Lue lisää

Hyvä masentunut,

poikaystäväsi ei voine muuttua ja kasvaa ihmisenä niin paljon, että ymmärtäisi sinun näkökantasi. Minusta sinun ei kannata viipyä moisessa parisuhteessa eikä varsinkaan hankkia lapsia noin kypsymättömän henkilön kanssa. Ajattele tulevia vuosia ja vuosikymmeniä: jos jo nyt mättää noin pahoin, voisi olla viisainta lopettaa ennen isompia sitoumuksia. Rakastaako poikaystäväsi edes sinua, kun kohtelee noin? Entä sinä häntä?

Toivon sinulle onnellista elämää.

masentavaa kirjoitti:

Ja vielä, meillä on tälläinen tilanne, että poikaystäväni tyttärellä ei ole minkäänlaisia rajoja ja sääntöjä. Vähä aika sitten sanoin poikaystävälleni että lapsella pitää olla sääntöjä, kerroin mitä perussääntöjä kannattaa asettaa lapsella. ja sain pienet haukut siitä että puhun hänen lapsesta kuin kauhukakarasta.Ei ole kiva toimia lapsen palvelijana, enkä minä siihen mahdollisuutta annakkaan. Tytär heittelee karkkipaperit lattialle, tai piilottelee sohvan alle, paperit, purkat, tikkarin tikut. Ja mikä uskomatonta, mun poikaystävä puolustelee lastaan ja minä olen väärässä. "ne nyt on varmasti vahingossa mennyt sinne" no on aika ihme kun joka toinen viikonloppu roskat on sohvan alla. kyllä 5-vuotias osaa viedä roskat roskiin. Ja olen sitä mieltä että kädet pitäisi vessa käynnin ja ulkoon tulon jälkeen pestä kädet! ihan lapsen terveydenkin kannalta. ja lapsen pitää vanhempia ihmisiä kunnioittaa. Tämän lapsen kanssa on tullut muutaman kerran todella hankalia tilanteita, esim ivaalisesti puhunut tai pilkannut. Eikä poikaystäväni taaskaan mitenkään reagoinut kun kerroin tilanteen, sano vain "no ei se sitä varmasti sillä tavalla tarkoittanut". Raivostuttavaa. Jos olen lapsen lähellä se ainut jolla on mielipide että lapsella pitää olla sääntöjä, niin ei sääntöjen toteuttaminen tule koskaan toteutumaan. Ja kun on sääntöjä, niin säännöt pitää toimia kaikkialla, päiväkodissa, isällä, äidillä ja mummolassa. Kun säännöt on kaikkialla, ne tulee lapselle ihan automaattisesti mieleen, roskat roskiin ym. Ja kun lapsella on säännöt, niin lapsella tuntee turvallisuuden tunteen. En tiedä, voiko sanomiani sanoa säännöiksi, nehän pitäisi olla ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita.

Lue lisää

edestä, tyttö hyvä!!! Poikaystäväsi on mitä ilmeisimmin täydellinen pahvi, eikä siitä mihinkään muutu vaikka häntä kuinka rakastaisit. Ja jos vielä viinakin kaverille maistuu, olet pahassa pulassa. Meressä on järkeviäkin kaloja, joten ei muuta kuin koho keikkumaan.

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

uudessa parisuhteessa uusi puoliso on kakkonen ja joskus myös kolmonen. Marssijärjestys:
1. naisen lapset
2. naisen entinen mies (huoltaja II)
3. naisen uusi miesystävä (rakastaja)

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

2 kertaa kenet pelastaisit palavasta talosta ensi, miesta vai lasta

tärkeämpi kirjoitti:

Minun arvoasteikossani mies tulee ennen lapsia. Rakastan lapsiani äärettömästi, mutta mies on ykkönen, meidän rakkaudestammehan lapset ovat syntyneet ja miehen ja minun välinen suhde on perheen "kivijalka". Jos me jaksamme rakkauttamme vaalia ja arvostaa ja kunnioittaa toisiamme yli minkään muun tai muiden, kukoistavat lapsetkin.
Tietysti jos rakkaus jossain vaiheessa kuolisi, mitä en usko tapahtuvan, olisi lasten etu erotilanteessa minulle tärkein asia ja siinä tilanteessa lapset rakkaimpia ja tärkeimpiä.

Lue lisää

Olen mies ja Rakastan vaimoani.. Olen ollut aviossa 20v. Meille molemmille on päivän selvää se. Lapset menee kaiken edelle.

sinunkin kanssas... kirjoitti:

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

Lue lisää

Sanaa mieltä sinun kanssa.
Lapset on aina ensin AINA

kaikki kaikessa kirjoitti:

Paljon havaittavissa aikuisten itsekkyyttä heidän jättäessä lapset toiselle sijalle. Siksi lapsilla on paha olla, turvattomuutta ja liian aikaista aikuisuutta ja itsestään huolehtimista.
MIKSI ETTE EHKÄISE, ETTEI NIITÄ MAANVAIVOJA SYNNY?
Nykylapsia käy sääliksi itsekeskeisten vanhempien junaillessa omaa onneaan lapsien kustannuksella.

Tämä osuu väärään kohtaan, siis edellisen viestittäjän ei passaa ottaa itseensä.

Lue lisää

Jos kerran lapsia tekee, niin niistä on velvollinen huolehtimaan ja ne on oltava tärkein asia maailmassa. Lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, jopa isotkin lapset. On tehtävä ruokaa, pestä pyykkiä, siivottava ja tarjottava lapselle turvallinen koti jossa on hyvä olla, ja
jos lapsi ei ole tärkein maailmaa kyllä hän sen vaistoaa ja huomaa. Meidän tehtävä on pitää lapsiamme maailman tärkeinmyksinä jotta he voivat ja osaavat pitää tulevaisuudessa omia lapsiaan maailaman tärkeinmyksinä.

ei näin kirjoitti:

Kuinka sun omatunto antaa periksi SYYTTÄÄ SUN OMIA LAPSIA AVIOEROSTA? Luulen, et ku katsotte (ent.)aviovaimosi kanssa peiliin, löytyy syyllisiä sieltä eikä suinkaa sieltä lattiatasosta..
En KOSKAAN voisi syyttää jälkeläisiäni omista virheistämme.. mietippä tätä hetkinen ja etsi syyllinen sen jälkeen vasta!!

Lue lisää

HOMO

huntter kirjoitti:

Meillä muksut on vieneet kaiken,kohta avioero edessä.

terveisin 3 lapsen isä.

Taidat olla itse syypää avioeroosi,aika julmaa alkaa lapsia siitä syyttämään jos kahden AIKUISEN suhde kaatuu!Mulla on aina ja tulee aina olemaan lapset ykkössijalla ei ois tullu mieleenkään laittaa viinaan "rakastunutta" alkoholisti ex:ääni lasten edelle ja onneksi ennen kun kerkesin tulla liian läheisriippuvaiseksi hänen alkoholismistaan otin muksut ja lähdin koska hän ei lupauksistaan huolimatta halunnut hakea hoitoa alkoholismiinsa!Jaksoin muutaman vuoden sitä hullunmyllyä mutta viimein sain tarpeekseni ja näin jälkeenpäin se oli ainoa oikea ratkaisu sekä itseni että lasten parasta ajatellen,että lapset ovat nr:1 elämässäni!!!Toivon toki vielä että ex:äni löytäisi tien raittiuteen mutta sen eteen ei kukaan muu kuin hän itse voi ottaa päätöstä!

elämä on laiffii kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa näin: kumman kuolemasta toipuisit helpommin? siis silloin kun parisuhde ym kunnossa. en tarkoita että pääset yli tms. mutta ns. jatkat elämää. ihan oikeasti? Itselläni asia on niin, että lapsen kuollessa, minulla olisi puolisoni tukenani, vaikka tiedän, että maailmani romahtaisikin enkä tiedä, miten siitä selviäisin. Ja tietysti minulla olisi kuitenkin vielä muut lapset. mutta jos puolisoni kuolisi, nyt tai lähivuosina, pelkästään seuraavaan päivään eläminen on lähes mahdoton ajatus. Elämä kirjaimellisesti kaatuisi, jos toinen vastuunkantaja puuttuisi isosta perheestä, isolta tilalta. lapsen kuollessa voisin tukeutua puolisooni, voisin surra rauhassa. mutta jos puoliso kuolee, en voi hakea tukea keltään, päinvastoin; minun olisi vain itse oltava tuki lapsille, sekä lähes tapettava itseni työhön, ilman apua mistään, tai olkapäätä, johon nojata. toivottavasti en koskaan joudu kumpaakaan tilanteeseen.

Vaikka näin ajattelenkin, en silti pysty pistämään rakkaitani arvojarjestykseen.

Lue lisää

Mistä hitosta sinä niin päättelet että sinulla on puolisosi tukenasi lapsesi kuollessa?????

Pikkuisen on kuules toisenlaisia kokemuksia ihmisillä.Jos yhtään olet lastas rakastanut,niin maailma todellakin romahtaa,jos lapsi kuolee .Mielenterveys järkkyy niin,että armas miehesi lähtee jo vihreämmille niituille iloisempia lintuja tsiigailemaan. Että näin.
Käsittämättömän naiivia tuo oli.En ikinä palvoisi miestä noin sokeasti.Kadehdin toisaalta tuota hyväuskoisuutta...

weskuu kirjoitti:

Minulla on kaksi tyttöä ,jotka ajoittain hoidossa mulla.Oli myös tyttöystävä,joka oli mukana ,kun lapset hoidossa.Ajan myötä ilmeni mustasukkaisuutta,kun tyttöystäv tunsi jäävänsä yksin.Koitin sanoa,että et ole yksin ja annan lapsille enempi aikaa näin kun harvoin nähdä.
Itselleni lapset menee kaiken edelle,mutta ihana tyttöystävä on oman rakkautensa väärti ,joka ei kumminkaan ole sama,kuin lasten rakkaus.Tämä ei muuttunnut ja suhde meni karille.
Ei siinä sen kummempaa muuta ollut ja pystynyt.Jotkut vaan tekee näin eläintenkin takia.Se ihmetyttää rankemmin.

Lue lisää

On se kiva kuulla syyllisenkin tarina, omalla kohdallani kävi samoin, minulla on 2 poikaa jotka asuvat minun luonani. Käyvät isänsä luona satunnaisesti. Mustasukkaisuus oli ihan kaikesta ajasta rahankäytöstä, yms.. hänen mielestäni en antanut riittävästi huomiota. Jälkeenpäin olen pohtinut olin aika tyranni, kun hän tuli huusholliini, oli kuitenkin vieras ja ei ollut lasten isä, niin miusta hänellä ei esim ollut olikeutta komentaa tai huomautella lasteni käytöksestä, ja niinhänse metsä vastaa kuin sinne huudetaan, lapset käyttäytyy juuri yhtä huonosti miten aikuiset kohtelevat heitä. Karille kolahti minunkin suhde, ja onneksi emme asuneet samassa osoitteessa. Tästä viisastuneena ajattelin pitää suhteen ja lapset eirikseen, niinkauan kunnes on pelisäännöt selvät. Toivottavasti läydät ymmärtävän kumppanin vierellesi.

purumuru kirjoitti:

2 kertaa kenet pelastaisit palavasta talosta ensi, miesta vai lasta

XD!Mä pelastaisin ainakin itteni ensin ja kattosin voisko sinne sitte mennä enää pelastamaan kuin koiransa.

Nimetön kirjoitti:

HOMO

Taisin osua naulankantaan kerta noin ärähdit :)

p.s. oon nainen :P

noiiiih kirjoitti:

Mistä hitosta sinä niin päättelet että sinulla on puolisosi tukenasi lapsesi kuollessa?????

Pikkuisen on kuules toisenlaisia kokemuksia ihmisillä.Jos yhtään olet lastas rakastanut,niin maailma todellakin romahtaa,jos lapsi kuolee .Mielenterveys järkkyy niin,että armas miehesi lähtee jo vihreämmille niituille iloisempia lintuja tsiigailemaan. Että näin.
Käsittämättömän naiivia tuo oli.En ikinä palvoisi miestä noin sokeasti.Kadehdin toisaalta tuota hyväuskoisuutta...

Lue lisää

en pyytänyt ketään hermostumaan, enkä arvostelemaan omia ajatuksiani, vaan pyysin ajattelemaan asiaa.

Ei varmasti ole viisasta arvostella, jos ei tunne ihmisiä. En todellakaan ole hyväuskoinen, enkä palvo ketään, toisilla vaan on se toinen todella jakamassa arjen, ja elämän. on se silti elämä minuakin päähän potkinut, rankemman kanssa.
Enkä usko että kukaan pystyy yleistämään omaa kokemustaan asiasta, et sinä enkä minä, onhan ihmiset erilaisia, ja kaikki toimii eri tavoin.

Mistä sinä tiedät mieheni? jospas satun tietämään, KOKEMUKSESTA miten mieheni toimii tällaisissa tilanteissa? Jos minä menetän lapseni, menettäähän hänkin. ajattelitko sitä? ei kaikki miehet ole tunteettomia sikoja, niinkuin näytät luulevan. otan osaa jos tuo on sinun ainut kokemus miehistä. olet jäänyt paljosta paitsi.

koska kirjoitti:

satun itse olemaan psykiatri ja näen lähes päivittäin riiteleviä aviopareja, ja suurin syy siihen on pikkulapsi/lapset joka vie kaiken äidin ajasta ja sitten se väsymys purkautuu kiukkuna mieheen tai lapsiin.

Lue lisää

Jopas on aikoihin eletty.Silloin kun lapsi syntyy .On hän oikeus saamaan kaiken huolen pidon ja hellyyden mitä tässä kylmässä ja itsekeskeisessä maailmassa voi saada.
Lapsen voi toki joskus jättää hyvään hoitoon ja hoitaa sillä aikaa parisuhdetta.Myös kotona on hetkiä jolloin jää kahdenkeskeistä aikaa.
Nuorilla vanhemmilla on vaan tänäpäivänä liian paljon omia menoja ettei kahdenkeskeistä aikaa oo.
Silloin kun lapset ovat pieniä kyllä vastuuntuntoiset vanhemmat vähentää omaa harrastus ja meno iltoja.ja mikä ihanuus ottaa kunlapset kasvaa,hyvää kannattaa odottaa.
rakkautta riittää kaikille.

kauhisteleva kirjoitti:

En myöskään ymmärrä miksi aikuiset olisivat etulyönti asemassa.

Lapsen kuuluu olla se tärkein, kun niitä kerran on hankittu.

Aikuiset voivat hoitaa rakkauttaan ja parisuhdettaan, mutta ei lasten laiminlyönnillä.

Hyvin voivat vanhemmat jaksavat antaa myös lapsilleen hyvinvointia.

Mutta aina lapsen etu on edellä muiden ja, kun lapset on kasvatettu sitten on meidän aikaa olla itsekkäitä.

Lue lisää

Ei tässä mistään etulyöntiasemasta ollut kyse. Sanoit että lapsen kuuluu olla tärkein koska niitä on kerran hankittu. Miksi sitten hankkia nais/miesystävä jos hän ei ole tärkeä? eli tässä juuri tämä asia mitä tässä on yriteltykin käsitellä, eli tarviiko kenenkään joutua kakkoseksi? Mieti oikein tosissasi omalle kohdallesi, jos miehelläsi olisi lapsi ja hän jatkuvilla teoillaan antaisi sinun ymmärtää että ei koskaan tule rakastamaan sinua koko sydämestään. Sinä sanoisit miehellesi että hän on sinun kaikkesi, mutta miehesi ei pystyisi vastata sinulle mitään koska ajattelisi lastaan, joka on hänen kaikkensa. Eikö mies vain voisi vastata takaisin naiselleen samallamitalla, ilman että laittaisi rakkaitaan sijoille??

Redu kirjoitti:

kiva jos on jotai muitakin ihmisiä joilla on sama tilanne ja samat tuntemukset. Onneksi olkoon tulevasta vauvasta. Veikkaan, että yhteinen lapsenne voisi ehkä muuttaa nykyisen tilanteen ja loppuu ulkopuolisuuden olo :)

Lue lisää

mutta ei kannata tehdä lasta siinä toivossa että olisi sitten itsekkin numro ykkösenä kun on kerran yhteisen lapsen äiti..

masentavaa kirjoitti:

Ja vielä, meillä on tälläinen tilanne, että poikaystäväni tyttärellä ei ole minkäänlaisia rajoja ja sääntöjä. Vähä aika sitten sanoin poikaystävälleni että lapsella pitää olla sääntöjä, kerroin mitä perussääntöjä kannattaa asettaa lapsella. ja sain pienet haukut siitä että puhun hänen lapsesta kuin kauhukakarasta.Ei ole kiva toimia lapsen palvelijana, enkä minä siihen mahdollisuutta annakkaan. Tytär heittelee karkkipaperit lattialle, tai piilottelee sohvan alle, paperit, purkat, tikkarin tikut. Ja mikä uskomatonta, mun poikaystävä puolustelee lastaan ja minä olen väärässä. "ne nyt on varmasti vahingossa mennyt sinne" no on aika ihme kun joka toinen viikonloppu roskat on sohvan alla. kyllä 5-vuotias osaa viedä roskat roskiin. Ja olen sitä mieltä että kädet pitäisi vessa käynnin ja ulkoon tulon jälkeen pestä kädet! ihan lapsen terveydenkin kannalta. ja lapsen pitää vanhempia ihmisiä kunnioittaa. Tämän lapsen kanssa on tullut muutaman kerran todella hankalia tilanteita, esim ivaalisesti puhunut tai pilkannut. Eikä poikaystäväni taaskaan mitenkään reagoinut kun kerroin tilanteen, sano vain "no ei se sitä varmasti sillä tavalla tarkoittanut". Raivostuttavaa. Jos olen lapsen lähellä se ainut jolla on mielipide että lapsella pitää olla sääntöjä, niin ei sääntöjen toteuttaminen tule koskaan toteutumaan. Ja kun on sääntöjä, niin säännöt pitää toimia kaikkialla, päiväkodissa, isällä, äidillä ja mummolassa. Kun säännöt on kaikkialla, ne tulee lapselle ihan automaattisesti mieleen, roskat roskiin ym. Ja kun lapsella on säännöt, niin lapsella tuntee turvallisuuden tunteen. En tiedä, voiko sanomiani sanoa säännöiksi, nehän pitäisi olla ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita.

Lue lisää

sitä en ymmärrä, kun usein sanotaan että ei saa puuttua lapsen kasvatukseen ellei ole biologinen vanhempi. Minä asun avomieheni kanssa yhteisessä asunnossa ja hänen lapsensa käy viikonloppuisin meillä. Tämä asunto on siis puoliksi minun. tämä on minun kotini. Tottakai minäkin päätän miten minun kodissani käyttäydytään. Miksi siitä päättäisi vain mieheni, saatisitten vieraan naisen lapsi, eipä tule kuuloonkaan.

sinunkin kanssas... kirjoitti:

vai että vanhemamt pistävät oman parisuhteensa lasten edelle ja tämän takia lasten on huono olla ja on niin yksinäistä ja turvatona!? ethän usko tuota itsekään?

kyllä se hyvä ja rakastava parisuhde, joka on kummallekin osapuolelle se ykkösjuttu, on se onnelisen perheen perusta. siinä vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen, ja näin myös perheen yhteishenki säilyy hyvänä ja lapsilla on taatusti hyvä olla.

itse tulen perheestä jossa vanhemmat riitelivät taukoamatta, ja johtunee kyllä varmasti siitä, etteivät vanhemmat olleet tarpeeksi jaksaneet lasten jlkn panostaa suhteeseensa.

Lue lisää

Asiassa on se toinenkin puoli... Minulla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus ja tiedän vanhempiemme rakastaneen meitä, mutta... Vanhempani eivät jättäneet epäselväksi sitä, että parisuhde tulee ensin ja me vasta sitten. En koskaan halua lapsilleni samaa tilannetta!
Kyllä lapsi tulee ensin, koska se aikuinen pärjää kyllä yksinkin... Lasten täytyy voida luottaa siihen, että missään tilanteessa aikuinen ei valitsisi sitä toista aikuista ennen häntä.
Eli karrikoidusti, jos joutuisin tilanteeseen jossa pitäisi valita että joko mieheni tai joku lapsistani menehtyy; olisi se automaattisesti mies! Ja toivottavasti hän valitsisi samoin eli minut.
Lapsi kokee turvattomuutta ellei voi luottaa siihen, että vanhempi on 1000% hänen takanaan ja turvanaan. Niin se vain on.

"Sen sijaan, jos eteesi tulee sarjamurhaaja, joka sanoo, että saat valita tapanko miehesi vai lapsesi (nopeasti, kiduttamatta), niin siinä tilanteessa kenties valinta osuisikin lapseen."

Olihan tämä vain tosi tosi huono vitsi?!

No jo oli tekstiä!!Jos murhaajan pitäisi joku tappaa,se EI IKINÄ olisi ainakaan lapseni!!Eli vaikka miestä rakastankin koko sydämestäni,lapsi on silti tärkein maailmassa.Lapsen vuoksi tekisin MITÄ VAIN!!

totuudenmukaista ja asiallista tekstiä. Näinhän se on.. ei vaan edes nimettömänä uskalleta myöntää, ettei kukaan pidä huonona vanhempana! Vaikkei kyse edes ole siitä..

justine kirjoitti:

No jo oli tekstiä!!Jos murhaajan pitäisi joku tappaa,se EI IKINÄ olisi ainakaan lapseni!!Eli vaikka miestä rakastankin koko sydämestäni,lapsi on silti tärkein maailmassa.Lapsen vuoksi tekisin MITÄ VAIN!!

Lue lisää

täysin teoreettinen. Toivottavasti kukaan ei joudu tilanteeseen, jossa itse tarvitsee valita, kuka jää henkiin ja kuka tapetaan. Mutta se kuvaa sitä, missä tilanteessa rakkaus puolisoa kohtaan voi johtaa hänen etujensa edellepanemiseen.

Sinulle siis lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Hyvä niin. Mutta jollekin se voi olla toisinkin päin. Itse kyllä todennäköisesti uhraisin tällaisessa tilanteessa lapseni, jos kerran pakko olisi.

on tietysti kirjoitti:

täysin teoreettinen. Toivottavasti kukaan ei joudu tilanteeseen, jossa itse tarvitsee valita, kuka jää henkiin ja kuka tapetaan. Mutta se kuvaa sitä, missä tilanteessa rakkaus puolisoa kohtaan voi johtaa hänen etujensa edellepanemiseen.

Sinulle siis lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Hyvä niin. Mutta jollekin se voi olla toisinkin päin. Itse kyllä todennäköisesti uhraisin tällaisessa tilanteessa lapseni, jos kerran pakko olisi.

Lue lisää

Kuinka helvetissä joku voi edes kirjoittaa tommosta??!!Miehenä en voi kun ihmetellä,että kuka urpo on ruvennu lapsia tekemään kaltaises naisen kanssa.Totta helvetissä lasta on suojeltava vaikka oman tai kumppanin hengen kaupalla.Jos ei siihen oo valmis nii kannattaa jättää ne lapset kokonaan tekemättä.Luojan kiitos omalla vaimollani on ÄIDINVAISTO!

kake,,, kirjoitti:

Kuinka helvetissä joku voi edes kirjoittaa tommosta??!!Miehenä en voi kun ihmetellä,että kuka urpo on ruvennu lapsia tekemään kaltaises naisen kanssa.Totta helvetissä lasta on suojeltava vaikka oman tai kumppanin hengen kaupalla.Jos ei siihen oo valmis nii kannattaa jättää ne lapset kokonaan tekemättä.Luojan kiitos omalla vaimollani on ÄIDINVAISTO!

Lue lisää

ihminen on toista arvokkaampi? Miksi lapsi on isäänsä arvokkaampi? Taloudellisesti mitattuna ei ole, lapsi ei vielä tuota yhteiskunnalle, isä maksaa veroja. Mitään järkiperäistä syytä siihen ei ole, miksi lapsi olisi isäänsä arvokkaampi. Tunnepäräiset syyt ovat sitten asia erikseen ja kenelläkään ei ole oikeutta mennä sanomaa, kenen pitää olla sinulle se tärkein.

Kyllä minäkin itse kuolisin lasteni tai mieheni puolesta, jos sellainen vaihtoehto olisi. Mutta jos heistä pitää valita, niin sitten mieluummin lapsi saisi mennä. Ei se tietenkään sitä tarkoita, että haluaisin uhrata lapseni, mutta jos siinä ovat vaihtoehdot.

Minulla muuten on neljä lasta. Tässä vallitsevassa tilanteessa harkitsisin, jos tapaus osuisi kohdalle, ensisijaisesti sitä, kukaan eloonjäädessään kärsisi tilanteesta eniten. Eli jos olisi vain yksi lapsi ja mies, niin säästäisin miehen (joka voisi olla jopa lapsen etu, kun hänen ei koko elämäänsä tarvitse tuntea syyllisyyttä tai kaivata isäänsä tai kokea tilanteen aiheuttamia tunteita). Mutta koska minulla on useampia lapsia, niin joutuisin ehkä pohtimaan sitä, mikä olisi lapsille paras vaihtoehto. Ehkä silloin valinta osuisikin isään, koska lapsille se voi olla se helpoin vaihtoehto.

Tässä kumpi kuolee tilanteessa nimenomaan kyse on "itsekkäästä" ajattelusta, sillä se kuollut ei kärsi tilanteesta enää lainkaan. Ainoastaan eloonjäävät kärsivät, mutta oletus on, että he kuitenkin mieluummin ovat elossa kuin kuolleita.

perusteella toinen kirjoitti:

ihminen on toista arvokkaampi? Miksi lapsi on isäänsä arvokkaampi? Taloudellisesti mitattuna ei ole, lapsi ei vielä tuota yhteiskunnalle, isä maksaa veroja. Mitään järkiperäistä syytä siihen ei ole, miksi lapsi olisi isäänsä arvokkaampi. Tunnepäräiset syyt ovat sitten asia erikseen ja kenelläkään ei ole oikeutta mennä sanomaa, kenen pitää olla sinulle se tärkein.

Kyllä minäkin itse kuolisin lasteni tai mieheni puolesta, jos sellainen vaihtoehto olisi. Mutta jos heistä pitää valita, niin sitten mieluummin lapsi saisi mennä. Ei se tietenkään sitä tarkoita, että haluaisin uhrata lapseni, mutta jos siinä ovat vaihtoehdot.

Minulla muuten on neljä lasta. Tässä vallitsevassa tilanteessa harkitsisin, jos tapaus osuisi kohdalle, ensisijaisesti sitä, kukaan eloonjäädessään kärsisi tilanteesta eniten. Eli jos olisi vain yksi lapsi ja mies, niin säästäisin miehen (joka voisi olla jopa lapsen etu, kun hänen ei koko elämäänsä tarvitse tuntea syyllisyyttä tai kaivata isäänsä tai kokea tilanteen aiheuttamia tunteita). Mutta koska minulla on useampia lapsia, niin joutuisin ehkä pohtimaan sitä, mikä olisi lapsille paras vaihtoehto. Ehkä silloin valinta osuisikin isään, koska lapsille se voi olla se helpoin vaihtoehto.

Tässä kumpi kuolee tilanteessa nimenomaan kyse on "itsekkäästä" ajattelusta, sillä se kuollut ei kärsi tilanteesta enää lainkaan. Ainoastaan eloonjäävät kärsivät, mutta oletus on, että he kuitenkin mieluummin ovat elossa kuin kuolleita.

Lue lisää

Mieti aviomiestäsi, joka eläisi tietäen lapsen kuolleen hänen puolestaan. Haluaisiko miehesi elää niin? Tuskin!

Luonto määrää aikuiset kuolemaan ennen lapsia. Niin on aina ollut, ja tulee olemaan. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta suuressa mittakaavassa luonnollinen kierto karsii vanhemmat ennen lapsia.

Evoluutio on muovannut aivomme ja yhteiskunta on muovannut yhteiskuntamme moraalin. Ihmisen tarve on sekä fysiologisesti että henkisesti asettaa jälkeläiset AINA etusijalle. Jos näin ei olisi, ihmiskuntaa ei olisi.

Jos ajattelee toisin, voi pitää itseään jollain tavalla yhteiskunnan normeista poikkeavana.

.............. kirjoitti:

totuudenmukaista ja asiallista tekstiä. Näinhän se on.. ei vaan edes nimettömänä uskalleta myöntää, ettei kukaan pidä huonona vanhempana! Vaikkei kyse edes ole siitä..

Jos tulisi tilanne, että tappaako joku mieheni vai lapseni niin kyllä vaikka itse tappaisin sen mieheni, jotta lapset säästyisivät.
Meillä ei silti ole sijalukuja vaan elämässäni on 4 äärimmäisen rakasta miestä (mies ja poikamme). Tietenkin oikea ja totuudenmukainen vaihtoehto on se, että haluaisin itse kuolla säästääkseni heidät kaikki.

faija kirjoitti:

Mieti aviomiestäsi, joka eläisi tietäen lapsen kuolleen hänen puolestaan. Haluaisiko miehesi elää niin? Tuskin!

Luonto määrää aikuiset kuolemaan ennen lapsia. Niin on aina ollut, ja tulee olemaan. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta suuressa mittakaavassa luonnollinen kierto karsii vanhemmat ennen lapsia.

Evoluutio on muovannut aivomme ja yhteiskunta on muovannut yhteiskuntamme moraalin. Ihmisen tarve on sekä fysiologisesti että henkisesti asettaa jälkeläiset AINA etusijalle. Jos näin ei olisi, ihmiskuntaa ei olisi.

Jos ajattelee toisin, voi pitää itseään jollain tavalla yhteiskunnan normeista poikkeavana.

Lue lisää

kuitenkin pannaan aviomiehen tarve etusijalle? Sitähän se on, jos asiaa mietitään hänen näkökannastaan. Mutta nyt mietittiinkin asiaa MINUN näkökulmastani.

Niin, ihmisellä on tarve laittaa lapset etusijalle. Se on oikein, mutta ei vielä kerro välttämättä rakkauden määrästä ketään kohtaan. Se on vain velvollisuudentuntoa.

Ei taida nyt oikein olla kaikki kotona!!!! SIIS TAPATTAISIT MIELUUMMIN LAPSESI KUIN MIEHESI!!! Olet enemmän kuin sairas lapset tulevat edelle niissä se tulevaisuus on! Ihminen on vain rotunsa jatko ja olemma täällä jatkamassa tulevaisuutta EMMEKÄ JÄTTÄMÄSSÄ TULEVAISUUTTA TUOLLAISTEN KÄSIIN! mitä jos miettisit vielä

No johan myrkyn lykkäs ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ!!!!!!!!!

...että koit jonkinlaisen hetkellisen mielenhäiriön tuon kirjoittaessasi.

kake,,, kirjoitti:

Kuinka helvetissä joku voi edes kirjoittaa tommosta??!!Miehenä en voi kun ihmetellä,että kuka urpo on ruvennu lapsia tekemään kaltaises naisen kanssa.Totta helvetissä lasta on suojeltava vaikka oman tai kumppanin hengen kaupalla.Jos ei siihen oo valmis nii kannattaa jättää ne lapset kokonaan tekemättä.Luojan kiitos omalla vaimollani on ÄIDINVAISTO!

Lue lisää

ja mitähän lapsi on mieltä kohtalostaan, jos jää eloon? Ei mitään, se on kuollut. Vain elävät kärsivät. Ja sinä, joka et kuole koskaan.

on tietysti kirjoitti:

täysin teoreettinen. Toivottavasti kukaan ei joudu tilanteeseen, jossa itse tarvitsee valita, kuka jää henkiin ja kuka tapetaan. Mutta se kuvaa sitä, missä tilanteessa rakkaus puolisoa kohtaan voi johtaa hänen etujensa edellepanemiseen.

Sinulle siis lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Hyvä niin. Mutta jollekin se voi olla toisinkin päin. Itse kyllä todennäköisesti uhraisin tällaisessa tilanteessa lapseni, jos kerran pakko olisi.

Lue lisää

Aikuisilla jotka näin ajattelee ei saisi olla lainkaan lapsia, anteeksi vaan !

kake,,, kirjoitti:

Kuinka helvetissä joku voi edes kirjoittaa tommosta??!!Miehenä en voi kun ihmetellä,että kuka urpo on ruvennu lapsia tekemään kaltaises naisen kanssa.Totta helvetissä lasta on suojeltava vaikka oman tai kumppanin hengen kaupalla.Jos ei siihen oo valmis nii kannattaa jättää ne lapset kokonaan tekemättä.Luojan kiitos omalla vaimollani on ÄIDINVAISTO!

Lue lisää

Onneksi täällä on vielä niitäkin kun ajattelee lapsiaan, olin jo huolissaan kun luin näitä kirjoituksia, että mihin tää mailma on menossa !
Itse rakastan miestäni kyllä enemmän kun itseäni mutta en silti laittaisi häntä sen enempää yhteisten lastemme edelle kun meidän kasvattilastenkaan ! Yhteisiä meillä on viisi ja sen lisäksi vielä kasvattikin !

Elikkä, hypoteettisesti ajatellen...jos sinä kuolisit ja puolisosi jäisi leskeksi, annat myös hänelle luvan laittaa uuden puolisonsa teidän yhteisten lapsienne edelle. Vaikka tässä murha tilanteessa. Tällöihän hän noudattaa samaa filosofiaa kuin sinä, puolisoiden rakkauden vahvemmuudesta verrattuna vanhempi/lapsi rakkauteen. Jos et hyväksy tätä, oma perustelusi ontuu eikä ole ihan vahvalla pohjalla.
Minulle lapset ovat kaikkein tärkeimmät maailmassa, se ei silti tarkoita että he saavat kaiken mitä tahtovat.

...---.... kirjoitti:

"Sen sijaan, jos eteesi tulee sarjamurhaaja, joka sanoo, että saat valita tapanko miehesi vai lapsesi (nopeasti, kiduttamatta), niin siinä tilanteessa kenties valinta osuisikin lapseen."

Olihan tämä vain tosi tosi huono vitsi?!

Lue lisää

pelastaako puoliso vai lapsi vedestä,uppoavasta veneestä tai palavasta huoneesta tai autosta.

Varmasti on ihmisiä jotka ovat joutuneet valinnan tekemään.

Olisiko sotien aikaan joku "huvitellut" laittamalla ihmisiä valintatilanteen eteen,sairasta mutta muistan lukeneeni moista jostain ???

Ilman kumppania ei olisi lasta,toisaalta lapsi tärkeintä....vai onko ?

Hyvässä suhteessa menettämällä se elämäsi kumppani,eläisit katkerana "yksin" lapsesi kanssa.

Huonossa suhteessa kumppanin menetys voisi johtaa eteenpäin elämässä-parempaan !

Jos et voi puolisoasi uhrata, niin uhraudu itse.

viiden lapsen ÄIPPÄ kirjoitti:

Onneksi täällä on vielä niitäkin kun ajattelee lapsiaan, olin jo huolissaan kun luin näitä kirjoituksia, että mihin tää mailma on menossa !
Itse rakastan miestäni kyllä enemmän kun itseäni mutta en silti laittaisi häntä sen enempää yhteisten lastemme edelle kun meidän kasvattilastenkaan ! Yhteisiä meillä on viisi ja sen lisäksi vielä kasvattikin !

Lue lisää

itselläni ja aviomiehelläni ovat lapsemme aina olleet tärkeintä elämässämme. Mitään sijalukuja ei ole tarvinnut edes ajatella.

Järkyttävää tekstiä muuta en voi sanoa :(

ehdottomasti lapsi on aina tärkeämpi minulle kuin mieheni!!
Lapsi ei petä tai jätä, miehille taas se on ylivoimaisen helppoa vaikka kuinka rakastaisi minua... on noita vastaavanlaisia tapauksia nähty lähipiirissä, "täydellisissä rakkauden täyttämissä avioliitoissa".
Mies ei ole itsestäänselvä pysyykö tuossa vaikka onkin yhteinen lapsi jne, koska se on nimenomaan MIES...

ajatus jo ajatuksena on kummallinen. Entäs jos lapsia olisi siinä autossa useampia? Miksi jaella sijalukuja? Itse en haluaisi olla perheessäni jotenkin arvottomampi kuin joku toinen perheenjäsenistäni. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, puolisoni on puolisoni, lapseni ovat lapsiani. Ja heitä kaikkia rakastan aivan yhtä paljon, mitään sijalukuja en suostu antamaan. Rakkaus heihin on vain erilaista, mutta yhtä vahvaa ja kaunista. Mutta muistan sen aina, että puolisoni oli ensin ja hän on kanssani myös silloin, kun lapset ovat omillaan ja itsenäistyneitä.

Jos minä ja lapseni olisimme tajuttomina palavassa autossa niin haluaisin ehdottomasti että lapsi pelastetaan ensin. Tämän tietää myös vaimoni ja luotan häneen että hän pelastaisi lapsen.

Ihmettelen jos joku isä ajattelee eri tavalla.

28v mies kirjoitti:

Jos minä ja lapseni olisimme tajuttomina palavassa autossa niin haluaisin ehdottomasti että lapsi pelastetaan ensin. Tämän tietää myös vaimoni ja luotan häneen että hän pelastaisi lapsen.

Ihmettelen jos joku isä ajattelee eri tavalla.

Lue lisää

Palvasta autosta paetkoon ken voi.

kakadu__ kirjoitti:

ehdottomasti lapsi on aina tärkeämpi minulle kuin mieheni!!
Lapsi ei petä tai jätä, miehille taas se on ylivoimaisen helppoa vaikka kuinka rakastaisi minua... on noita vastaavanlaisia tapauksia nähty lähipiirissä, "täydellisissä rakkauden täyttämissä avioliitoissa".
Mies ei ole itsestäänselvä pysyykö tuossa vaikka onkin yhteinen lapsi jne, koska se on nimenomaan MIES...

Lue lisää

Johan taas surullisen kuuluisaa feministipaskaa! Hirveää yleistystä. Onneksi on hieman syvällisempiä ihmisiä kuin sinä. On kovin monotoninen näkemys sinulle suotu.

Olen luullut aina itseäni mieheksi, mutta tekstisi jälkeen on pakko epäillä olenko, koska yleistyksesi ei kyllä kerro minusta. Nainenkaan en ole.

Toisaalta voisin sanoa laillasi naisista, sellaisista tapauksista paljon kokemusta täälläpäin. En silti yleistä koska ajatusmaailmani on hieman syvempää ja kehittyneempää. Itse ajattelen ihmisen käytöstä enemmänkin luonteesta johtuvaksi kuin sukupuolesta johtuvaksi. Niin, mutta sinähän et kai psykologiasta hirveästi tiedäkään?

Niin ja lapsi voi pettää, jättää ja jopa tappaa tai murhata siinä missä kumppanikin, heti kun siihen fyysisesti kykenee. Vai etkö ole muka koskaan kuullut?

Kehitä ajatteluasi jos kykenet.

miten on vaimon osan laita? hänenkö velvollisuutensa ei ole enää rakastaa ja huolehtia miehestään kun muksu on pukattu maailmaan niinkö??

herätkää vähän

äijä25 kirjoitti:

Johan taas surullisen kuuluisaa feministipaskaa! Hirveää yleistystä. Onneksi on hieman syvällisempiä ihmisiä kuin sinä. On kovin monotoninen näkemys sinulle suotu.

Olen luullut aina itseäni mieheksi, mutta tekstisi jälkeen on pakko epäillä olenko, koska yleistyksesi ei kyllä kerro minusta. Nainenkaan en ole.

Toisaalta voisin sanoa laillasi naisista, sellaisista tapauksista paljon kokemusta täälläpäin. En silti yleistä koska ajatusmaailmani on hieman syvempää ja kehittyneempää. Itse ajattelen ihmisen käytöstä enemmänkin luonteesta johtuvaksi kuin sukupuolesta johtuvaksi. Niin, mutta sinähän et kai psykologiasta hirveästi tiedäkään?

Niin ja lapsi voi pettää, jättää ja jopa tappaa tai murhata siinä missä kumppanikin, heti kun siihen fyysisesti kykenee. Vai etkö ole muka koskaan kuullut?

Kehitä ajatteluasi jos kykenet.

Lue lisää

Ei siinä tarvitse olla mikään äärifeministi, jos päästää suustaan tuollaista. lmiselvästi äskeinen kirjoittaja on omassa elämässään pettynyt miehiin ja siis katkera, mikä aiheuttaa tuollaista yleistämistä. Katkeroituneet miehet käyttäytyvät aivan samalla tavalla ja heidän mielipiteitään kaikista naissukupuolen edustajista saamme myös lukea näistä keskusteluista päivittäin. Itsekin koin oman avioliittoni aikana miehen taholta kaikkea mahdollista paskaa, mutta tahdon uskoa, että omista kokemuksistani huolimatta sukupuolen perusteella ei voi automaattisesti tehdä jostakin tuntemattomasta ihmisestä sellaista, joka muka edustaa kaikkea sitä, mikä on halveksittavaa, petollista, itsekästä jne. Kuitenkin ymmärrän tuollaisen katkeroitumisen, vaikka kaikki yleistäminenkin onkin typerää.

tällainen.. kirjoitti:

ajatus jo ajatuksena on kummallinen. Entäs jos lapsia olisi siinä autossa useampia? Miksi jaella sijalukuja? Itse en haluaisi olla perheessäni jotenkin arvottomampi kuin joku toinen perheenjäsenistäni. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, puolisoni on puolisoni, lapseni ovat lapsiani. Ja heitä kaikkia rakastan aivan yhtä paljon, mitään sijalukuja en suostu antamaan. Rakkaus heihin on vain erilaista, mutta yhtä vahvaa ja kaunista. Mutta muistan sen aina, että puolisoni oli ensin ja hän on kanssani myös silloin, kun lapset ovat omillaan ja itsenäistyneitä.

Lue lisää

Luin joskus, että tsunamissa eräs äiti yritti pitää molemmista pienistä lapsistaan kiinni, etteivät hukkuisi. Sitten hän tajusi, etteivät voimat millään riitä, eikä kukaan heistä pelastu, jos hänellä ei ole kumpaakaan kättä vapaana, jotta voisi itse tarttua johonkin josta ottaa tukea. Äiti päätyi irrottamaan kätensä vanhemman lapsen kädestä, jotta edes toinen lapsista saattaisi pelastua. Vanhemmalla lapsella ei ollut enää mitään mahdollisuuksia tämän jälkeen.

hermostu... kirjoitti:

Ei siinä tarvitse olla mikään äärifeministi, jos päästää suustaan tuollaista. lmiselvästi äskeinen kirjoittaja on omassa elämässään pettynyt miehiin ja siis katkera, mikä aiheuttaa tuollaista yleistämistä. Katkeroituneet miehet käyttäytyvät aivan samalla tavalla ja heidän mielipiteitään kaikista naissukupuolen edustajista saamme myös lukea näistä keskusteluista päivittäin. Itsekin koin oman avioliittoni aikana miehen taholta kaikkea mahdollista paskaa, mutta tahdon uskoa, että omista kokemuksistani huolimatta sukupuolen perusteella ei voi automaattisesti tehdä jostakin tuntemattomasta ihmisestä sellaista, joka muka edustaa kaikkea sitä, mikä on halveksittavaa, petollista, itsekästä jne. Kuitenkin ymmärrän tuollaisen katkeroitumisen, vaikka kaikki yleistäminenkin onkin typerää.

Lue lisää

Todellakin turhasta älähdin. Eips pitäisi niin välittää... Kiitos vain muistutuksesta;)

molemmat on rakkaita mutta pitää ajatella myös niin että sen miehen kanssa aion elää loppuelämän enkä suinkaan lapsen. Monesti kun käy niin että kun lapset muuttaa kotoo pois huomataan ettei ole enää mitään yhteistä ja erotaan, joten kyllä se parisuhde vaatii ihan yhtä paljon huomiota ja hoivaa kun lapsikin

martse.. kirjoitti:

molemmat on rakkaita mutta pitää ajatella myös niin että sen miehen kanssa aion elää loppuelämän enkä suinkaan lapsen. Monesti kun käy niin että kun lapset muuttaa kotoo pois huomataan ettei ole enää mitään yhteistä ja erotaan, joten kyllä se parisuhde vaatii ihan yhtä paljon huomiota ja hoivaa kun lapsikin

Lue lisää

en sitten toisaaltaan tiedä mikä ihmisistä on sitten niin vaikeaa parisuhteen huollossa kun lapsi tulee.. toothan se on että aikansa on väsynyt kiukkunenkin mutta kyllä minusta ainankin kumppanin läsnäolo on rauhoittavaa mukavaa jops rentouttavaa:)

martse.. kirjoitti:

molemmat on rakkaita mutta pitää ajatella myös niin että sen miehen kanssa aion elää loppuelämän enkä suinkaan lapsen. Monesti kun käy niin että kun lapset muuttaa kotoo pois huomataan ettei ole enää mitään yhteistä ja erotaan, joten kyllä se parisuhde vaatii ihan yhtä paljon huomiota ja hoivaa kun lapsikin

Lue lisää

satun tietämään lähipiiristä yhden tapauksen.
missä nainen erosi miehestään, liitosta jäin kaksi lasta, tyttö ja poika. nainen otti uuden miehen. jolla oli 6 saksanpainen koiraa. mies muutti naisen ja lapsien luo asumaan. mies ei tykännyt lapsista. koirat oli sille kaikki kaikessa. kallis harrastus minkä nainen rahoitti. mies kulki hienoissa vaatteissa lapset pääsyissä. lopuksi kävin niin että nainen valitsi miehen. vanhin lapsi muutti pois 16v saksaan. jäi huumekoukkuun. poikaa kiusattiin koulussa rääsyjen takiä ja kun haisi niin koiralle.tyttö tulisuomeen. muutti omaan asuntoon. nainen lykkäsi pojan tytölle, asumaan kun mies ei halunnut lapsia, naisen kotiin. poikakin jäi huume koukkuun. nainen ei välittänyt poika sillon 15v ja tyttö saksasta tullessaan 18v.mies oli tärkeämpi ja koirat. sit kävi niin että mies petti. ja jätti. tuli ero. rupes naista lapset taas kiinnostamaan. liian myöhäistä. yritti lahjoa rahalla. kaikki rahat meni huumeisiin. tyttö pääs kuiville. muutti espanjaan. poika meni perässä. tyttö pysyi kuivilla poika edelleen käytty kylläkin mietoja aineita. olivat espanjassa 5v. nainen lähetti rahaa. nainen löyti uuden miehen. ei kiinnostus lapsiin kaikkosi taas. ei päässeet lapset edes jouluna kulään kun ei uusimies halunnut. tässä taas nähään miten itse keskeisiä voi imiset olla.
LAPSI AINA MIESTÄ TÄRKEÄMPI. AINA!!!!

ei olis lastannekaan. Surullista lukea tällaista. Lapsi on rakkautenne tulos. Ensin olitte mies ja sinä. Olisiko jo aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. On tutkittu, että avioerotilastot ja lapsi edelle-ajattelu kulkevat käsi kädessä. Ei Luojakaan luonut ihmiselle kumppaniksi lasta, vaan toisen aikuisen ihmisen. Ja Suomihan on tunnetusti yksi harvoista maista, missä tämä lapsi edelle-ajattelu (luojan kiitos, ei kuitenkaan kaikilla!) on näinkin voimissaan ja erojakin sen mukaisesti. Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla.

Kyllä se kahden aikuisen rakastava suhde tulee olla se tärkein, siitä lapsikin saa voimansa terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Jo luonto meitä tässä opettaa: esim. monet lintulajit pariutuvat loppuelämäkseen saman kumppanin kanssa, kasvattavat poikaset pärjäämään itsekseen ja sitten on aika lentää pesästä. Ja jatkavat yhdessä senkin jälkeen. Myös kumppanien kuuluu rakastaa ja vaalia suhdettaan tärkeimpänä, kasvattaa lapsi rakkaudessa ja antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Ja jatkaa yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat omillaan.

tätä miestäsi kirjoitti:

ei olis lastannekaan. Surullista lukea tällaista. Lapsi on rakkautenne tulos. Ensin olitte mies ja sinä. Olisiko jo aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. On tutkittu, että avioerotilastot ja lapsi edelle-ajattelu kulkevat käsi kädessä. Ei Luojakaan luonut ihmiselle kumppaniksi lasta, vaan toisen aikuisen ihmisen. Ja Suomihan on tunnetusti yksi harvoista maista, missä tämä lapsi edelle-ajattelu (luojan kiitos, ei kuitenkaan kaikilla!) on näinkin voimissaan ja erojakin sen mukaisesti. Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla.

Kyllä se kahden aikuisen rakastava suhde tulee olla se tärkein, siitä lapsikin saa voimansa terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Jo luonto meitä tässä opettaa: esim. monet lintulajit pariutuvat loppuelämäkseen saman kumppanin kanssa, kasvattavat poikaset pärjäämään itsekseen ja sitten on aika lentää pesästä. Ja jatkavat yhdessä senkin jälkeen. Myös kumppanien kuuluu rakastaa ja vaalia suhdettaan tärkeimpänä, kasvattaa lapsi rakkaudessa ja antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Ja jatkaa yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat omillaan.

Lue lisää

Aivan kuin tiikeriemokin puolustaisi pentujaan viimeiseen hengenvetoon,samoin kuuluisi ihmis-äidinkin tehdä!Niin se menee ja niin sen PITÄÄ MENNÄ!!Lapsi on pieni ja avuton ja täysin vanhempiensa armoilla.Jos lapsi kerran syntyy kahden ihmisen rakkaudesta,kuuluu lapsen olla vanhempin silmäterä,kallein aarre jonka vuoksi vaikka itse kuolisi.Ajattelutapa,jossa pistät itsesi ja miehesi lapsen edelle on itsekästä!Äidin tehtävä on tehdä kaikkensa,jotta lapsi saa kasvaa aikuiseksi.Jos kaksi ihmistä todella toisiaan rakastaa lapsi ei ole parisuhteelle mikään uhka,päinvastoin.

tätä miestäsi kirjoitti:

ei olis lastannekaan. Surullista lukea tällaista. Lapsi on rakkautenne tulos. Ensin olitte mies ja sinä. Olisiko jo aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. On tutkittu, että avioerotilastot ja lapsi edelle-ajattelu kulkevat käsi kädessä. Ei Luojakaan luonut ihmiselle kumppaniksi lasta, vaan toisen aikuisen ihmisen. Ja Suomihan on tunnetusti yksi harvoista maista, missä tämä lapsi edelle-ajattelu (luojan kiitos, ei kuitenkaan kaikilla!) on näinkin voimissaan ja erojakin sen mukaisesti. Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla.

Kyllä se kahden aikuisen rakastava suhde tulee olla se tärkein, siitä lapsikin saa voimansa terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Jo luonto meitä tässä opettaa: esim. monet lintulajit pariutuvat loppuelämäkseen saman kumppanin kanssa, kasvattavat poikaset pärjäämään itsekseen ja sitten on aika lentää pesästä. Ja jatkavat yhdessä senkin jälkeen. Myös kumppanien kuuluu rakastaa ja vaalia suhdettaan tärkeimpänä, kasvattaa lapsi rakkaudessa ja antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Ja jatkaa yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat omillaan.

Lue lisää

"Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla."

Hmm, mahdatko tarkoittaa katolisia maita? Näissä maissahan on uskonto erittäin tärkeä, ja kieltää mm. ehkäisyn, esiaviollisen seksin ja abortin. Uskonto kieltää myös eroamisen, joten avioero on siinä mielessä "mahdoton", joka taas selittää pienet avioeroluvut...


Kun lähestyt maahan rakennettua linnunpesää, poikasiaan hoitava emo lennähtää pesästä ja alkaa esittää haavoittunutta.

Emo yrittää kaikin keinoin kiinnittää uhkaajan huomion itseensä ja houkutella vihollisen jahtaamaan itseään, jotta jälkeläiset säästyisivät. Se ei suinkaan uhraa poikasiaan säilyttääkseen parisuhteensa, vaan itsensä säilyttääkseen poikasensa.

tätä miestäsi kirjoitti:

ei olis lastannekaan. Surullista lukea tällaista. Lapsi on rakkautenne tulos. Ensin olitte mies ja sinä. Olisiko jo aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. On tutkittu, että avioerotilastot ja lapsi edelle-ajattelu kulkevat käsi kädessä. Ei Luojakaan luonut ihmiselle kumppaniksi lasta, vaan toisen aikuisen ihmisen. Ja Suomihan on tunnetusti yksi harvoista maista, missä tämä lapsi edelle-ajattelu (luojan kiitos, ei kuitenkaan kaikilla!) on näinkin voimissaan ja erojakin sen mukaisesti. Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla.

Kyllä se kahden aikuisen rakastava suhde tulee olla se tärkein, siitä lapsikin saa voimansa terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Jo luonto meitä tässä opettaa: esim. monet lintulajit pariutuvat loppuelämäkseen saman kumppanin kanssa, kasvattavat poikaset pärjäämään itsekseen ja sitten on aika lentää pesästä. Ja jatkavat yhdessä senkin jälkeen. Myös kumppanien kuuluu rakastaa ja vaalia suhdettaan tärkeimpänä, kasvattaa lapsi rakkaudessa ja antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Ja jatkaa yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat omillaan.

Lue lisää

Ihanaa lukea, että en ole yksin ajatuksineni! Parisuhde on lapsen koti. Kun parisuhde on kunnossa, niin lapsella on siinä hyvä ja turvallista olla. Naimisiin mennään puolison kanssa, ei lasten kanssa! Lapset ovat vain lainassa, heitä rakastetaan ja KASVATETAAN tulevaa, omaa elämäänsä varten. Mutta kumppanin kanssa elämä jaetaan.

tätä miestäsi kirjoitti:

ei olis lastannekaan. Surullista lukea tällaista. Lapsi on rakkautenne tulos. Ensin olitte mies ja sinä. Olisiko jo aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. On tutkittu, että avioerotilastot ja lapsi edelle-ajattelu kulkevat käsi kädessä. Ei Luojakaan luonut ihmiselle kumppaniksi lasta, vaan toisen aikuisen ihmisen. Ja Suomihan on tunnetusti yksi harvoista maista, missä tämä lapsi edelle-ajattelu (luojan kiitos, ei kuitenkaan kaikilla!) on näinkin voimissaan ja erojakin sen mukaisesti. Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla.

Kyllä se kahden aikuisen rakastava suhde tulee olla se tärkein, siitä lapsikin saa voimansa terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Jo luonto meitä tässä opettaa: esim. monet lintulajit pariutuvat loppuelämäkseen saman kumppanin kanssa, kasvattavat poikaset pärjäämään itsekseen ja sitten on aika lentää pesästä. Ja jatkavat yhdessä senkin jälkeen. Myös kumppanien kuuluu rakastaa ja vaalia suhdettaan tärkeimpänä, kasvattaa lapsi rakkaudessa ja antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Ja jatkaa yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat omillaan.

Lue lisää

"antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen"


Voi jeesus mitä sontaa.

Olet täysin riippuvainen miehestäsi ja parisuhteestasi. Tiedätkö, että mikään ei ole ikuista?

faija kirjoitti:

"Suurimmassa osassa maailmaa avioliitto on edelleen se kaikkein pyhin ja myös sitä kautta erotilastot huomattavasti pienemmällä mallilla."

Hmm, mahdatko tarkoittaa katolisia maita? Näissä maissahan on uskonto erittäin tärkeä, ja kieltää mm. ehkäisyn, esiaviollisen seksin ja abortin. Uskonto kieltää myös eroamisen, joten avioero on siinä mielessä "mahdoton", joka taas selittää pienet avioeroluvut...


Kun lähestyt maahan rakennettua linnunpesää, poikasiaan hoitava emo lennähtää pesästä ja alkaa esittää haavoittunutta.

Emo yrittää kaikin keinoin kiinnittää uhkaajan huomion itseensä ja houkutella vihollisen jahtaamaan itseään, jotta jälkeläiset säästyisivät. Se ei suinkaan uhraa poikasiaan säilyttääkseen parisuhteensa, vaan itsensä säilyttääkseen poikasensa.

Lue lisää

Ei emolintu itseään uhraa, sehän ESITTÄÄ loukkaantunutta ja lehahtaa karkuun, kun sen perään lähdetään. Emo joka tapattaa itsensä, uhraisi itsensä lisäksi poikaset, u nou.

t. nimim "bilsantunnit takaisin kouluihin!"

ajattelua! kirjoitti:

Ihanaa lukea, että en ole yksin ajatuksineni! Parisuhde on lapsen koti. Kun parisuhde on kunnossa, niin lapsella on siinä hyvä ja turvallista olla. Naimisiin mennään puolison kanssa, ei lasten kanssa! Lapset ovat vain lainassa, heitä rakastetaan ja KASVATETAAN tulevaa, omaa elämäänsä varten. Mutta kumppanin kanssa elämä jaetaan.

Lue lisää

Halusin ajatella lapseni parasta, ja itseni, EROSIN väkivaltaisesta miehestä, ja väitän että jos olisin jatkanut (kenen nimeen?) liittoani, ei lapseni tietäisi mitään turvallisesta ja rakastavasta perheestä KUTEN NYT kun olemme kahden. Todennäköisesti olisimme psyykkisesti sairaita tai hengettömiä molemmat. Aina ei mene kuin satukirjoissa ja elämä voittaa silti.

........... kirjoitti:

"antaa eväät hänellekin siihen tärkeimpään, oman kumppanin löytämiseen ja omaan täysipainoiseen ja tyydyttävään rakkaussuhteeseen"


Voi jeesus mitä sontaa.

Olet täysin riippuvainen miehestäsi ja parisuhteestasi. Tiedätkö, että mikään ei ole ikuista?

Lue lisää

Mitä sontaa se on, jos on ihmisillä on onnentäyteinen parisuhde, jota he vaalivat kaikessa rakkaudessaan lapsilleen. Eli onnellinen rakastava koko perhe.

Semmonen ihminen, joka ei ole riippuvainen puolisostaan tai parisuhteestaan, ei edes ansaitse miestä.
Sellaiset ovat miehien hyväksikäyttäjiä, joista on saanut vain sen jälkikasvun. Ei täällä muute ni paljo yh äitejä oiskaa.

Itse olen tullut onnellisesta, rakkaudentäyteisestä perheestä. Vanhempani on aina näyttäny toisilleen rakkauttaan puolin ja toisin ja itselläni on ihan samat periaatteet ja arvot. Minulla on ihana mies, ollaan oltu vuosi yhdessä. Nautitaan toisistamme, en halua hänestä vain lapsia, vaan se on mun elämänkumppani, sielunkumppani. Lapset tulevat sitten joskus ja meistä tulee onnellinen perhe.

Sinä vihainen provosoida olet just sellanen oman napaan tuijottaja, joka seurustelee lapsiensa kanssa, ja mies kärsii siinä sivussa sinun nalkutuksestasi. et ansaitse miestä, koska sinusta paistaa pettävä, epäaito rakkaus ja suhtautuminen parisuhteen hyvinvointiin.

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

olet niin väärässä! kirjoitti:

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

Lue lisää

... on päästänsä pimeä. Onko se puolisonne perheen ylimääräinen lapsi, joka ei itse osaa huolehtia itsestään? Siellä taas kotipsykologi joka osaa kertoa mistä lasten masennus johtuu tasan tarkkaan. :-) Jännä että monista yksinhuoltaja-perheistä tulee ihan täyspäisiä muksuja, eihän heillä ole *gasp* PARISUHDETTA!

olet niin väärässä! kirjoitti:

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

Lue lisää

Tämä viesti käy myös toisinkinpäin...että eipäs arvostella vain toista osapuolta...on siinä perheessä myös äitikin tämä koskee yhtä tarkasti molempia vanhempia...toista ei voi asettaa toisen edelle!

Sivusta seurannut kirjoitti:

... on päästänsä pimeä. Onko se puolisonne perheen ylimääräinen lapsi, joka ei itse osaa huolehtia itsestään? Siellä taas kotipsykologi joka osaa kertoa mistä lasten masennus johtuu tasan tarkkaan. :-) Jännä että monista yksinhuoltaja-perheistä tulee ihan täyspäisiä muksuja, eihän heillä ole *gasp* PARISUHDETTA!

Lue lisää

Joo, olen ammatiltani psykiatri, perheeseen kuuluu yksi tytär ja mies.

Ja jos saan kysyä, johtuuko mielestäsi lapsen huono ja ehkä jopa turvaton lapsuus vanhempien rakastavasta parisuhteesta, jonka ansioista yleensä perheet pysyy koossa, vaiko siitä, että äiti jahtaa muksuansa ja suunnittelee elämänsä hänen mukaansa, ja mies jää sinne sivuun--> parisuhde kylmenee ja siitä alkaa se riitely josta ei tule loppua--> nykypäivänä tästä usein seuraa se ihan arkipäiväinen juttu, eli avioero, joka sitten pistää pienten ja miksei sitten isompienkin lasten elämänsä yleensä uusiksi. Siinähän on heille sitten hienoa esimerkkiä taas vanhemmat näyttänyt, kuinka eletään tätä 2000-lukua; uusioperheitä, avioeroja.

JOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO kirjoitti:

Tämä viesti käy myös toisinkinpäin...että eipäs arvostella vain toista osapuolta...on siinä perheessä myös äitikin tämä koskee yhtä tarkasti molempia vanhempia...toista ei voi asettaa toisen edelle!

Lue lisää

äitejä tässä "syyttelen" siksi että täällä näyttää enemmän olevan nuita mammoja liikenteessä.
kyllä nykyajan miehetkin voisi hieman enemmän naistaan kunnioittaa. en nyt yleistä

olet niin väärässä! kirjoitti:

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

Lue lisää

Olet sitä, asia menee niinkuin sanoit

Pitää osata erotaa rakkaus lapseen ja rakkaus puolisoon.
Ne on eri asioita, rakkaus lapseen tarkoitaa sitä että hänestä pidetään huolta ja hänestä pyritään tukemalla ja kanustamalla kasvatamaan aikuinen itsenäinen ihminen.

Taas sen omanpuolison pitäisi olla se elämän kumpani jonka kanssa jaetaan vastuut,ilot surut ja elämä yleensä.

olet niin väärässä! kirjoitti:

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

Lue lisää

ihminen jolla on järkeä päässä! Täyttä asiaa. Lapsi voi hyvin kun vanhempien suhde voi hyvin. Ero ei ole koskaan lapselle hyväksi, eikä varsinkaan silloin jos ero johtuu niinkin turhasta kuin yhden ihmisen tyhmyydestä eli kumppani jätetään ulkopuolelle.

Juuri tuolla asenteella, jossa lapsista tehdään perheen kuninkaita ja valtiaita, kasvatetaan itsekkäitä ja omaan napaan tuijottavia kakaroita. Lapseni haluaa hiihtolomalla Kreikkaan, mieheni haluaisi levätä kotona rankan työputken jälkeen - arvaapa kumman mielipidettä meidän perheessä kuunnellaan tässä tapauksessa.

yx-mies kirjoitti:

Olet sitä, asia menee niinkuin sanoit

Pitää osata erotaa rakkaus lapseen ja rakkaus puolisoon.
Ne on eri asioita, rakkaus lapseen tarkoitaa sitä että hänestä pidetään huolta ja hänestä pyritään tukemalla ja kanustamalla kasvatamaan aikuinen itsenäinen ihminen.

Taas sen omanpuolison pitäisi olla se elämän kumpani jonka kanssa jaetaan vastuut,ilot surut ja elämä yleensä.

Lue lisää

jos saisin päättää, niin jäisin mielummin miesten kanssa tälle planeetalle kuin naisten. en kyllä vain tän jutun perusteella.

ilman teitä miehiä ei olisi meitä naisia,joten olette kuningaspaikan ansainneet myöskin perheen päänä:)

olet niin väärässä! kirjoitti:

Lasten masentuneisuus ym. jothuu tasan tarkkaan siitä, etteivät puolisot enää jaksa kunnioittaa toisiaan, riitelevät, jopa hakkaavat toisiaan ja usein tämä kaikki johtaa eroon. Kaikki tämä vaikuttaa usein myös negatiivisesti lapseen ja lapsen elinympäristöön.

Kyllä tekisi mieli takoa jokaisen äidin päähän että puolison pitäisi olla se ykkönen! Hänen kanssaan se lapsi on hankittu ja lapsi on myös hänen. Ei ihme että monet eroaa nykysten niin heppoisin perustein, kun pistetään aina pikkukullanmurut etusijalle, puolisolla ei enää mitään väliä lapsen rinnalla. Lapset muuttavat pois aikanaan, lapset ovat aina sinun eikä kenenkään muun, vaikket heitä ykkössijalle pistäisikään. Mies sen sijaan voi lähteä lätkimään, jos nainen pitää hän hopeasijalla.
Menkää naiset itteenne ja miettikää vähän pidemmän päälle, ketä pitäisi elämässä pitää enemmän tärkeänä; lapsia, joista kasvaa aikanaan aikuisia ja itsenäisiä, jotka eivät sen jlkn aina tulekaan äidin syliin itkemään, vaiko miestä, jonka kanssa ansiosta myöskin olette saaneet sukuanne jatkaa ja joka pitää myös huolta lapsistanne ja perheestä!

...olette te naiset kans yksiä....

tv. myöskin ÄITI

Lue lisää

... on taatusti onnellisen elämän perusta.

onnellinen parisuhde kirjoitti:

... on taatusti onnellisen elämän perusta.

siis vanhempien onnellinen parisuhde on perusta lapsen turvalliselle ja onnelliselle lapsuudelle. Onnellinen parisuhde luo onnellisen kodin. Tämä muokkaa aika hurjasti koko lapsen maailmankuvaa.

miehet;D kirjoitti:

jos saisin päättää, niin jäisin mielummin miesten kanssa tälle planeetalle kuin naisten. en kyllä vain tän jutun perusteella.

ilman teitä miehiä ei olisi meitä naisia,joten olette kuningaspaikan ansainneet myöskin perheen päänä:)

Lue lisää

.. kyllä miehiäkään! Ei ne miehet keskenään saa lapsia aikaiseksi. Eivätkä ole kuninkaita, vaan tasa-arvoisia naisten kanssa!

kuka on kunkku? kirjoitti:

.. kyllä miehiäkään! Ei ne miehet keskenään saa lapsia aikaiseksi. Eivätkä ole kuninkaita, vaan tasa-arvoisia naisten kanssa!

tarttua pikkuseikkoihin.

eikä äiditkään ole yksin niitä saamarin vauvojaan saaneet! kyllä siinä miehellä ollut myös osansa, ja naisenko palkkio miehelle on se, että lapsi vie kaiken naisen ajasta ja lapsi on koko maailma?

sitä jaksetaan kirjoitti:

tarttua pikkuseikkoihin.

eikä äiditkään ole yksin niitä saamarin vauvojaan saaneet! kyllä siinä miehellä ollut myös osansa, ja naisenko palkkio miehelle on se, että lapsi vie kaiken naisen ajasta ja lapsi on koko maailma?

Lue lisää

vaan ettei miehiä pidä nostaa erityiselle jalustalle. Yhdessä tehdään lapset ja yhdessä ne hoidetaan.

lapset viimeiseksi kirjoitti:

Juuri tuolla asenteella, jossa lapsista tehdään perheen kuninkaita ja valtiaita, kasvatetaan itsekkäitä ja omaan napaan tuijottavia kakaroita. Lapseni haluaa hiihtolomalla Kreikkaan, mieheni haluaisi levätä kotona rankan työputken jälkeen - arvaapa kumman mielipidettä meidän perheessä kuunnellaan tässä tapauksessa.

Lue lisää

Voi v..ttu mikä nainen.Mitä helvetin itsekkäitä lapsia siinä kasvatetaan,jos ajatellaan lasten etua ennen omaa!!Sul ei taida olla kaikki kotona!

ja sinä olet selvännäkijä? kirjoitti:

Joo, olen ammatiltani psykiatri, perheeseen kuuluu yksi tytär ja mies.

Ja jos saan kysyä, johtuuko mielestäsi lapsen huono ja ehkä jopa turvaton lapsuus vanhempien rakastavasta parisuhteesta, jonka ansioista yleensä perheet pysyy koossa, vaiko siitä, että äiti jahtaa muksuansa ja suunnittelee elämänsä hänen mukaansa, ja mies jää sinne sivuun--> parisuhde kylmenee ja siitä alkaa se riitely josta ei tule loppua--> nykypäivänä tästä usein seuraa se ihan arkipäiväinen juttu, eli avioero, joka sitten pistää pienten ja miksei sitten isompienkin lasten elämänsä yleensä uusiksi. Siinähän on heille sitten hienoa esimerkkiä taas vanhemmat näyttänyt, kuinka eletään tätä 2000-lukua; uusioperheitä, avioeroja.

Lue lisää

Ilman hyvää parisuhdetta ei perhe pysy kasassa.
Näin asia on. Parisuhde takaa lasten turvallisen kasvamisen.
Emme hoitaneet omaa parisuhdettamme huolella, aina oli kiire. Ja yhteinen aika olisi "maksanut" lenkkiaikaa, lentopalloaikaa tai jotkin muuta...
Tuloksena oli ero. Ihan sulassa sovussa, mutta eivät lapsemme ole erosta nauttineet!!! Murkkuja molemmat.
Hoitakaa itsellenne yhteistä aikaa ja tekemistä lasten lisäksi. Se ehkä estää eri teille päätymisen.
Hyvää kevättä kaikille!

ja sinä olet selvännäkijä? kirjoitti:

Joo, olen ammatiltani psykiatri, perheeseen kuuluu yksi tytär ja mies.

Ja jos saan kysyä, johtuuko mielestäsi lapsen huono ja ehkä jopa turvaton lapsuus vanhempien rakastavasta parisuhteesta, jonka ansioista yleensä perheet pysyy koossa, vaiko siitä, että äiti jahtaa muksuansa ja suunnittelee elämänsä hänen mukaansa, ja mies jää sinne sivuun--> parisuhde kylmenee ja siitä alkaa se riitely josta ei tule loppua--> nykypäivänä tästä usein seuraa se ihan arkipäiväinen juttu, eli avioero, joka sitten pistää pienten ja miksei sitten isompienkin lasten elämänsä yleensä uusiksi. Siinähän on heille sitten hienoa esimerkkiä taas vanhemmat näyttänyt, kuinka eletään tätä 2000-lukua; uusioperheitä, avioeroja.

Lue lisää

Miksi jotenkin yh-perheitä yritetään syyllistää. Itse olen eronnut ja kaksi täyspäistä lastakin kasvattanut. Ongelmia tuskin sen kummempia kuin parisuhteessa, toki rahallisesti välillä yksin joutuu pikkuisen tiukemmalle, kun kaikki menonsa maksaa. Mitä pahaa sitten on uusioperheissä ja avioerossa?
Kyllä huono suhde on paljon pahempi vaihtoehto. Itse mietin nuorena miksi ihmeessä vanhempani ovat yhdessä, kun elämä oli pelkkää keskinäistä naljailua...ei kuitenkaan väkivaltaa eikä alkoholismia...mutta ajattelin aina, että onnellisempiakin voisivat olla (erikseen)...ja tämä oli noin 13-vuotiaan lapsen näkemys.

ja sinä olet selvännäkijä? kirjoitti:

Joo, olen ammatiltani psykiatri, perheeseen kuuluu yksi tytär ja mies.

Ja jos saan kysyä, johtuuko mielestäsi lapsen huono ja ehkä jopa turvaton lapsuus vanhempien rakastavasta parisuhteesta, jonka ansioista yleensä perheet pysyy koossa, vaiko siitä, että äiti jahtaa muksuansa ja suunnittelee elämänsä hänen mukaansa, ja mies jää sinne sivuun--> parisuhde kylmenee ja siitä alkaa se riitely josta ei tule loppua--> nykypäivänä tästä usein seuraa se ihan arkipäiväinen juttu, eli avioero, joka sitten pistää pienten ja miksei sitten isompienkin lasten elämänsä yleensä uusiksi. Siinähän on heille sitten hienoa esimerkkiä taas vanhemmat näyttänyt, kuinka eletään tätä 2000-lukua; uusioperheitä, avioeroja.

Lue lisää

Päiväkodissa työskentelevänä näen paljon erilaisia perheitä ja erilaisia lapsia ja olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Onnettomat vanhemmat, riidat kotona ja huonosti toimiva perhe ovat yksi suurimmista ongelmien aiheuttajista nykyajan lasten elämissä. Nykyään on paljon puhetta siitä, että erityistä tukea tarvitsevia lapsia on enemmän, kuin koskaan. Mielestäni, ja kokemukseni perusteella, se johtuu suureksi osaksi nimen omaan siitä, että perheet eivät voi hyvin ja vanhemmuus on hukassa. Lapset reagoivat siiihen oireilemalla kuka mitenkin. Vanhemmat haluavat omaa aikaa (sinänsä tärkeää kyllä sekin) yms ja ovat itsekkäitä... Mutta parisuhteesta huolehtiminen ja puolison huomioonottaminen (samanlailla kuin ennen lasten tuloakin) ei ole itsekästä, siinä turvataan lasten kasvuympäristö ja toisaalta myös oma jaksaminen lasten kanssa ja tulevasuudessakin.

sekoittaa äitien päät pahasti??
ei lapsi ole ikuisesti sinusta riippuvainen, vain ensimmäiset ikävuodet, sitten alkaa se itsenäistyminen ja oman elämän rakentaminen.

et voi edes verrata mieheesi kohdistunutta rakkautta lapsiin kohdistuvaa rakkauttasi? tuo kuulostaa jo aika kylmältä tekstiltä. Mitä jos miehesi sanoisi sinulle noin? Kyllä se niin pitää olla, että vanhemmat ovat toisilleen tärkeimpiä, näin perhe pysyy koossa ja lapsille on mahd. taattu onnellinen lapsuus ja turvallinen tausta aikuistua ja kasvaa.

Täytyy kyllä sanoa ,että siellä vankilassa teistä vanhemmista olisi aika vähän lapsellenne hyötyä...Varsinkin kun hän erityisesti tarvitsisi huolenpitoanne ja suojelustanne,mikäli lasta olisi vahingoitettu .

ja mikäköhän ajaa miehet sitten vieraitten naisten syliin? sekö, että oma nainen pitää miestään elämänsä tärkeimpänä ja näyttää sen myös hänelle, vaiko se, että nainen pitää lapsiaan etusijalla ja mies useimmiten jää siihen sivummalle?

niin ja muuten, olen itsekin äiti joka ymmärtää mistä ja kenen ansioista itsenikin lisäksi lapseni on tullut, eikä tulisi mieleenikään laittaa lasta etusijalle elämässä. Minun kuuluu suojella häntä, rakastaa, opettaa ja kasvattaa, kunnen hän lentää pois kotoa. Miehen kanssa elämän tulisi senkin jälkeen jatkua yhtä onnellisena, tai onnellisempana kuin nytkin.

isä poika ja pyhähenki..mitä nykymies naisella tekkee komentelemassa ja lihomassa,,pojankaa pärjätään oikeen hyvin.naisia saa ainna tarvittaessa.isä ja poika.

suomalainen nainen kylmä..venäläinen nainen on nainen tosi on.

että äidin rakkaus lapseen on ihan itsestäänselvyys. karvaasti jouduin kokemaan ettei näin ole. en ollut äidilleni kuin "näyttelyesine" ja väline rahan lypsämiseen isältäni eron jälkeen. helpompaa olisi ollut, kun jokapaikassa ei olisi toitotettu äidinrakkauden autuutta. oli nimittäin aika shokki teini-iässä tajuta, että edes oma äiti ei välitä paskan vertaa. älkää tehkö lapsia, jos ette niitä voi rakastaa oli lapsi sitten millainen tahansa. (itse olin kiltti ym. mutta kun en ollut kuten äitini, en kelvannut)

jos lapsesi ja miehesi/vaimosi olisivat roikkumassa kalliolta ja ehtisit pelastaa vain toisen, kumman pelastaisit. siinä ei paljon ehdi ajatella niin järjellä kuin tunteellakaan eikä ole aikaa tehdä päätöstä.

tikru86 kirjoitti:

jos lapsesi ja miehesi/vaimosi olisivat roikkumassa kalliolta ja ehtisit pelastaa vain toisen, kumman pelastaisit. siinä ei paljon ehdi ajatella niin järjellä kuin tunteellakaan eikä ole aikaa tehdä päätöstä.

Lue lisää

Tuossa tilanteessa ihminen toimii vaistonvaraisesti. Ja yleensä vanhemmilla se vaisto kohdistuu lapseen, lapsen elämän turvaamiseen ja pelastamiseen.

Mutta aika äärimmäinen tilanne sanoisin..

Jos joskus saat lapsen ja sinun täytyy päättää kumman pelastat ensin onnettomuudesta miehesi vai lapsesi, se asia on silloin sinulle päivänselvä.Sitä ei tarvitse miettiä.Normaalille miehelle ja naiselle on itsestään selvää että lapsi pelastetaan ensin, jos on muita ajatuksia on jäänyt kasvamatta aikuiseksi.

Tässä sen nyt näkee, että ymmärtääkseen asiat oikein ei tarvitse elää elämää, jota kommentoi. Asiallinen kannanotto!

Veit sanat suustani! Olen ihmetellyt itse tätä sairasta keskustelua. Ihan kuin pitäisi ehdottomasti valita joko lapset tai mies. Kyllä koko perhe voi elää tasapainossa ja kaikille pystyy järjestämään aikaa, jos tahtoo.

Miehen kuuluu suojella naisia ja lapsia jopa omalla hengellään. Tätä ei muuta aika eikä rauha. Naissotilaatkin lähtevät synnyttämään kriisin sattuessa, heihin ei voi turvata. Pelkuri sellainen mies, joka häärii akan helmoissa kun lapsi on pulassa. Nainen huolehtii rakkaista lapsista kun ukko suojaa tustaa.

no oletko koskaan tiennyt että avioparit saattaa alkaa vihaamaan toisiaan, kumpikohan silloin etusijalla. Noh sairaat vanhemmat alkaa vihaamaan lapsiaan. Julmaa kun ihmiset ovat eläimiä.

Menee kumminkin ,ei Ainakaan miestä kannata valita ykköseksi,jos pelkää sen muuten menevän vieraisiin!
Voi hyvää päivää. Juuri tuon miesten säälittävän taipumuksen takia niitä ei KOSKAAN kannata ykköseksi elämässään arvottaa!

juuuuuu kirjoitti:

Menee kumminkin ,ei Ainakaan miestä kannata valita ykköseksi,jos pelkää sen muuten menevän vieraisiin!
Voi hyvää päivää. Juuri tuon miesten säälittävän taipumuksen takia niitä ei KOSKAAN kannata ykköseksi elämässään arvottaa!

Lue lisää

Voi morjens, mitä tapulipäitä.

"juuri tuon miesten säälittävän taipumuksen takia..." - sun elämäs taitaa olla aika helppoa, kun asiat on noin yksinkertaisia. On vain yksi oikea totuus ja ei tarvitse itse vaivautua ajatelmaan. Sen kun vetää hupun silmilleen ja uskoo vain.

Vasta eilen ja toissapäivänä täällä otsikoissa oli viestiketju pettämisestä ja siellä kymmenen NAISET retostelivat sillä, miten kivaa on pitää seksisuhdetta perheen ohella sillävälin kun mies hoitaa lapsia. Joku jopa kirjoitti pettäneensä sulhastaan useasti koska "ketään ei voi omistaa".

Ihan kuin se petollisuus olisi joku miesten ominaispiirre. Kyllä se kaikki on kiinni ihmisestä ja persoonasta, ei sukupuolielinten mallista.

Ja vielä keskustelun aiheeseen liittyen. Vasta on lehdistä saatu lukea kun 16- vuotias tyttö oli ilmeisesti koettanut tapattaa äitinsä. Se siitä lapsen rakkaudesta. Jos asiat ovat perheessä huonosti, niin yleensä lapset pyrkivät aloittamaan oman elämänsä heti kun pystyvät. LÄhtevät kotoaan vaikka alle 16 -vuotiaina. Harvemmat käsittääkseni suunnittelevat palkkamurhaa. Tämäkin todistaa miten erilaisia me olemme. Sukupuolesta tai lähtökohdista huolimatta.

Lapsia pitää rakastaa ja heidät pitää asettaa etusijalle tiettyyn rajaan asti. Heitä pitää opastaa, rakastaa ja kannustaa, mutta myös komentaa ja kieltää. Missään nimessä heitä ei pidä palvoa. Se aiheuttaa vain ongelmia tulevaisuudessa ja on melko hyvä keino kasvattaa vain itseään ajattelevia kusipäitä.

miehesi on kyllä oikeutettu menemään jonkun toisen naisen syliin. ei millään pahalla, mutta jos pistää muksut miehen edelle ja sitten on asenteella "ei voi mittää, ei oo aikaa miehelle" niin silloin voi mieskin sanoa että "ei voi mittää jos petän, eihän sulla oo mulle aikaa" toki säälin sitten tämän naisen sukua ja muuta perhettä, mutten naista.

tapauksessa kirjoitti:

miehesi on kyllä oikeutettu menemään jonkun toisen naisen syliin. ei millään pahalla, mutta jos pistää muksut miehen edelle ja sitten on asenteella "ei voi mittää, ei oo aikaa miehelle" niin silloin voi mieskin sanoa että "ei voi mittää jos petän, eihän sulla oo mulle aikaa" toki säälin sitten tämän naisen sukua ja muuta perhettä, mutten naista.

Lue lisää

Mikä järjen jättiläinen!!Säälin tosissani sun lapsia!

Aivan sama tilanne täällä. Aviosuhde on vältähtynyt jo vuosia sitten, mutta ukkoa koetan kestää, aivan lasten tähden. En ikinä laittaisi lasten edelle mitään.

äitiyttä jo 18 vuotta kirjoitti:

Aivan sama tilanne täällä. Aviosuhde on vältähtynyt jo vuosia sitten, mutta ukkoa koetan kestää, aivan lasten tähden. En ikinä laittaisi lasten edelle mitään.

Äidin tulee ajatella itseään niin, että jaksaa olla hyvä äiti lapselleen. Aika usein se tarkoittaa myös avioeroa.

Entä jos juoppo puoliso kirjoitti:

Äidin tulee ajatella itseään niin, että jaksaa olla hyvä äiti lapselleen. Aika usein se tarkoittaa myös avioeroa.

meillä käwi juur niin kun lasten oikea isä oli juoppo(on wieläkin)oli kaikkea muutakin ikäwää siin suhtees lähdin lasten kanssa pois.otin itse kaikki paskat itsellein kun suojelin lapsia siltä.... onneksi nykyinen mies on aiwan erilainen ja arwostaa mua ja lapsia.
jos todell on juoppo mies niin kehoitan lähtemään
sen olen oppinu että sairas ihminen eip ikinä muutu!!!

niina73 kirjoitti:

meillä käwi juur niin kun lasten oikea isä oli juoppo(on wieläkin)oli kaikkea muutakin ikäwää siin suhtees lähdin lasten kanssa pois.otin itse kaikki paskat itsellein kun suojelin lapsia siltä.... onneksi nykyinen mies on aiwan erilainen ja arwostaa mua ja lapsia.
jos todell on juoppo mies niin kehoitan lähtemään
sen olen oppinu että sairas ihminen eip ikinä muutu!!!

Lue lisää

Olen pohtinut asioita niin, että jos on juoppo tai/ja väkivaltainen mies, niin siinä tapauksessa äidin pitääkin olla itsekäs ja lähteä. Minun tapauksessani kysymys on siitä, ettei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset - molemmilla vaativat, aikaa vievät työt ja omat ystävät sekä harrastukset jne.., mutta muuten päällepäin arki sujuu tasaisesti. Olen pohtinut, että nuorimmaisen lähdettyä kotoa ero on sopiva ratkaisu.

Ilona-58 kirjoitti:

Olen pohtinut asioita niin, että jos on juoppo tai/ja väkivaltainen mies, niin siinä tapauksessa äidin pitääkin olla itsekäs ja lähteä. Minun tapauksessani kysymys on siitä, ettei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset - molemmilla vaativat, aikaa vievät työt ja omat ystävät sekä harrastukset jne.., mutta muuten päällepäin arki sujuu tasaisesti. Olen pohtinut, että nuorimmaisen lähdettyä kotoa ero on sopiva ratkaisu.

Lue lisää

monessa suhteessa lapset aiheuttavat vanhempien eron... valitettavaa mutta totta!

Eli vanha tositarina: Keskitysleirillä 1943, ihmismassan vartija kysyy äidiltä, jolla on kaksi lasta, kumman haluat jäävän eloon? koska toinen lähtee kaasukammioon. Kannattaisiko hieman mennä pään sisään ennenkuin päättää asiota, joiden mitättömyys, on jopa hävettävää. Vaan murehtimatta huomiseen tänään menen. Timo

edelle paljon muitakin asioita yh-äitien arvoasteikossa. Niitä ovat työ, ura, eskari, talo,sisustaminen, harrastukset, ystävät, karaoke ja viininmaistaminen.

miehen kirjoitti:

edelle paljon muitakin asioita yh-äitien arvoasteikossa. Niitä ovat työ, ura, eskari, talo,sisustaminen, harrastukset, ystävät, karaoke ja viininmaistaminen.

yh-äitihän on yksinhuoltajaäiti, jolla ei miestä olekaan, koska holehtii lapista yksin..niin mikä ongelma tässä sitten?

muitakin asioita miehen edellä yh-aitien arvomaailmassa. Niitä ovat työ, ura, koti, sisustaminen, eskari, harrastukset, ulkomaanmatkat, talo ja viininmaistelu. Koiraa tietenkään unohtamatta joka on monesti se nro 2.

on paljon kirjoitti:

muitakin asioita miehen edellä yh-aitien arvomaailmassa. Niitä ovat työ, ura, koti, sisustaminen, eskari, harrastukset, ulkomaanmatkat, talo ja viininmaistelu. Koiraa tietenkään unohtamatta joka on monesti se nro 2.

Lue lisää

no eikös niitä viininmaisteluja, talon hoitamista ja ulkomaanmatkoja voi tehdä yhdessä sen miehen kanssa? Lasten harrastukset ja koulunkäyti on asia erikseen, ne on asioita, joita ei voi laiminlyödä.
Pitää olla aikuinen aikuisessa suhteessa, ja se vaatii molemminpuolista huomioimista. Jos ottaa naisen/miehen, jolla on lapsia, niin ne lapset on sitten siinä, ei niitä voi sivuun pistää!
Eikö työ saisi olla yksinhuoltajalle tärkeä, kuten se on parisuhteessa elävillekin, yh-isille ja muille?? Monesti yh:t ovat eläneet kauan yksin, ja heille on tullut omat rutiinit ja kuviot. Ei ole heti helppoa alkaa suhteilla/asustella uuden ihmisen kanssa.
P.S. Mulla ei ole koiraakaan.

Hyvä, että tällaisista asioistakin tulee puhetta. Itse olen aina sanonut omille lapsilleni (joita on 3, ikävälillä 7-17 v), että en laita tärkeitä ihmisiäni tärkeysjärjestykseen, vaan että rakkautta on erilaista, mutta ei rakkaudessa jaeta palkintosijoja. Sen verran olen tähdentänyt, että lapset ovat aina tasavertaisia, yksi ei ole tärkeämpi kuin toinen, mutta että laittaisin sitten miesystäväni jollekin sijalle... Ei ei. Ei noin. Samaten olen koittanut lapsille opettaa, että itse on oman elämänsä tärkein ihminen, itsestään täytyy pitää huolta, että voi hyvin ja pystyy välittämään muistakin. No, kuulostaa hienolta, eikä käytännössä aina toimi, mutta ihmisten ripotteleminen eri "tärkeysluokkiin" on aika esineellistävää ja alentavaakin. Hyvä, että tulee tällaisista asioista keskustelua, että moinen höpöhöpö joskus loppuisi.

Eiköhän jokainen terve ja tasapainoinen aikuinen laita lapset etusijalle, varsinkin jos ne ovat omia. Rakkautta lapseen ei voi verrata kahden aikuisen väliseen rakkauteen. Ne ovat vertailukelvottomia mikä ei tarkoita etteikö molemmat olisi kuitenkin tärkeitä - omilla tavoillaan.

Jossain on vikaa jos äiti on valmis uhraamaan lapsensa. En sanoisi että sellainen parisuhde on kovinkaan tasapainoinen kasvuympäristö lasten kannalta, jossa vanhemmat ovat itsekkäitä. Itsekkyyttä ei tosin mielestäni ole parisuhteesta huolehtiminen ja vanhempien yhteinen oma aika parisuhteen huoltamiseksi. Kyllä parisuhde on lasten koti, mutta kyllä ne lapset voivat ja saavat olla ykkössijalla sen pienen hetken kun ne ovat pieniä. Kyllä aikuinen ymmärtää ja kestää sen jos lapset menee etusijalle. Jos ei kestä niin ei ole aikuinen.

Tässä taannoin 37-vuotias miespuolinen työkaveri valitti kun kahden pienen lapsen kotiäitivaimonsa ei paapo ja huomio häntä koko aikaa. Tuli sellainen olo, että tässä puhuu MIkko 5-vuotta eikä aikuinen ihminen. Itsekäs aikuinen joka ei osaa asettua muiden asemaan ja ehkä auttaa kotitöissä ja lastenhoidossa niin että se vaimo jaksaisi ja haluaisi antaa itsestään jotain siellä aviovuoteessa.

Itselle lapset ovat tärkein asia maailmassa, mutta kyllä se mieskin on tärkeä. Minusta äidin ja lapsen (myös isän ja lapsen) välinen rakkaus on sitä puhtainta ja kauneinta ja ehdottominta rakkautta maailmassa.

Minä olen juossut palavaan taloon hakemaan lastani ja hetkeäkään miettimättä olisin uhrannut itseni jos olisi tarvinnut lapseni puolesta. Lapsen menettäminen on kauheinta mitä voisi tapahtua, puolison menettämisen kanssa varmaan oppisi tulemaan ajan kanssa toimeen. Puolison puolesta en olisi valmis uhraamaan henkeäni. Rakastan silti yhtä paljon - eri tavalla.

jos haluat lapsellesi parasta, ei vain hyvää... miehesi on sinulle tärkein ihminen maailmassa. kuulosti siltä, että olet jo luopumassa hanestä... sääli! taas yksi yksinhuoltajalapsi ihmettelemään maailman menoa.

mielestäni noin toimii vain psykopaatti, jolle toinen ihminen ei merkitse mitään...

lapsi on lahja... ei esine, älä käytä ihmisiä. rakasta ihmisiä ja käytä esineitä!

woope kirjoitti:

mielestäni noin toimii vain psykopaatti, jolle toinen ihminen ei merkitse mitään...

lapsi on lahja... ei esine, älä käytä ihmisiä. rakasta ihmisiä ja käytä esineitä!

Lue lisää

sinä vaikutat jotenkin psykopaatilta tekstisi perusteella.
Minähän kirjoitin oman elämän kulun ja kerroin siinä, kuinka rakas lapseni on ollut ja tulee aina olemaan.
Kärsisin hänen kivut ja särytkin hänen puolestaan, jos se olisi mahdollista. Niin ÄITI tekee!
Mikä siinä oli mielestäsi psykopaattisuutta??
Vastaileppa, jos olet aikuinen, terve mies tai nainen??

faktaa... kirjoitti:

sinä vaikutat jotenkin psykopaatilta tekstisi perusteella.
Minähän kirjoitin oman elämän kulun ja kerroin siinä, kuinka rakas lapseni on ollut ja tulee aina olemaan.
Kärsisin hänen kivut ja särytkin hänen puolestaan, jos se olisi mahdollista. Niin ÄITI tekee!
Mikä siinä oli mielestäsi psykopaattisuutta??
Vastaileppa, jos olet aikuinen, terve mies tai nainen??

Lue lisää

kukahan siinä suhteessa oli tasapainoton??? asenteesi kyllä kertoo sen... mielestäni lapsi ei tullut kotiin, niikuin väitit, vaan sinulle leikkikaluksi... tasapainoinen koti on perhe, jossa rakastavat vanhemmat huolehtivat ensin suhteestaan ja lapsi hoituu siinä itsestään. toimiva parisuhde on lapsen koti... älä tyrkytä noita oppejasi lapsellesi, ettei siitäkin tule tasapainotonta aikuista, joka ajattelee vain itseään!!!

woope kirjoitti:

kukahan siinä suhteessa oli tasapainoton??? asenteesi kyllä kertoo sen... mielestäni lapsi ei tullut kotiin, niikuin väitit, vaan sinulle leikkikaluksi... tasapainoinen koti on perhe, jossa rakastavat vanhemmat huolehtivat ensin suhteestaan ja lapsi hoituu siinä itsestään. toimiva parisuhde on lapsen koti... älä tyrkytä noita oppejasi lapsellesi, ettei siitäkin tule tasapainotonta aikuista, joka ajattelee vain itseään!!!

Lue lisää

Tämän palstan aloittaja kysyi, kumpi on tärkeämpi lapsi vai mies? Vastasin omalta osaltani lapsen puolesta, niin kuin suurin osa vastaajista.
Miksi Sinä selvästi sairas tai jotenkin häiriintynyt tunget itsesi moneen keskusteluun ITSEKEHUASI lemuten.

Jos Sinulla ei ole mitään järkevämpää sanottavaa asian tiimoilta, niin suksi vi...

Taidat olla joku luuseri ukko, joka on jätetty. Nyt purat kiukkuasi naisiin, jotka rakastavat lapsiaan enemmän kuin Sinun kaltaisiasi luusereita.

Varaa aika lekurille ja käy eron kivut läpi. Anna muiden rauhassa vaihtaa mielipiteitä?
Olet todella sairas!

Jos haluaa olla parisuhteessa, niin kyllä sitä pitää vaalia. Yhdessähän siinä ollaan. Mutta onhan niitäkin naisia, jotka haluaa vaan sen lapsen, ja tekevät sen sitten itsekseen ja ovat itsekseen onnellisia. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikille naisille lapsi on "elämän täyttymys". Lasta pitää kuitenkin opettaa rakastamaan ja kunnioittamaan molempia vanhempiaan, ja jos hänellä tulevaisuudessa on parisuhde, tukea onnistumaan siinä, vaikka itse onkin päättänyt aikoinaan tehdä eri tavalla. Olen 2 lapsen yh, enkä ole lasten isän jälkeen löytänyt uutta miestä, ja on vähän sellainen olo, etten välttämättä tarvitsekaan. Lapsilla on hyvä suhde isäänsä, ja miehen malleja muuallakin. Itse kyllä välillä kaipaan sitä toista aikuista. Mutta lasten kanssa on ihan supermukavaa kolmistaankin!

vielä on toivoa.. kirjoitti:

Tämän palstan aloittaja kysyi, kumpi on tärkeämpi lapsi vai mies? Vastasin omalta osaltani lapsen puolesta, niin kuin suurin osa vastaajista.
Miksi Sinä selvästi sairas tai jotenkin häiriintynyt tunget itsesi moneen keskusteluun ITSEKEHUASI lemuten.

Jos Sinulla ei ole mitään järkevämpää sanottavaa asian tiimoilta, niin suksi vi...

Taidat olla joku luuseri ukko, joka on jätetty. Nyt purat kiukkuasi naisiin, jotka rakastavat lapsiaan enemmän kuin Sinun kaltaisiasi luusereita.

Varaa aika lekurille ja käy eron kivut läpi. Anna muiden rauhassa vaihtaa mielipiteitä?
Olet todella sairas!

Lue lisää

sulla on ihme käsitys ajatusten vaihdosta. oletko sitä mieltä, että vain samaa mieltä olevat ovat oikeutettuja mielipiteisiin.. lisäksi,lueppa uudestaan mitä mulle kirjoitit ja mieti kenen pitäisi mennä hoitoon.

woope kirjoitti:

sulla on ihme käsitys ajatusten vaihdosta. oletko sitä mieltä, että vain samaa mieltä olevat ovat oikeutettuja mielipiteisiin.. lisäksi,lueppa uudestaan mitä mulle kirjoitit ja mieti kenen pitäisi mennä hoitoon.

Lue lisää

välitä;) Täällä noita henkisesti omalla tasollaan olevia riittää. Tekstisi olivat täyttä asiaa. Tämän toisen aivan hirveän itsekästä ja jeps...sairasta. Hänen tekstinsä perusteella mies on ollut vain hyväksikäytön kohde, kunhan lapset saa tehtyä...Näitä näin ajattelevia naisia on ikävä kyllä nykyään hyvin paljon ja se on ihan yleisessä tiedossakin. Onneksi löytyy myös hieman erilaisia naisia:) Olen aiheesta lukenut enemmänkin.

Eikö ole hirveätä huomata kuinka jotkut ihmiset ajattelevat? Niin se vaan menee ja tätä maailmaa on vaikea muuttaa parempaan. Onneksi voi olla oma itsensä ja elää ja tehdä oikein.

Tsemppiä sinulle!

woope kirjoitti:

sulla on ihme käsitys ajatusten vaihdosta. oletko sitä mieltä, että vain samaa mieltä olevat ovat oikeutettuja mielipiteisiin.. lisäksi,lueppa uudestaan mitä mulle kirjoitit ja mieti kenen pitäisi mennä hoitoon.

Lue lisää

Tämä äiti kirjoitti rakastavansa lastaan ja oli hänet hyvin hoitanut eronkin jälkeen. Mikä oikeutti sut haukkuun tämän psykopaatiksi. Mieti ensin, mitä omasta suustas päästelet ennenku haukut muita.

vielä on toivoa.. kirjoitti:

Tämän palstan aloittaja kysyi, kumpi on tärkeämpi lapsi vai mies? Vastasin omalta osaltani lapsen puolesta, niin kuin suurin osa vastaajista.
Miksi Sinä selvästi sairas tai jotenkin häiriintynyt tunget itsesi moneen keskusteluun ITSEKEHUASI lemuten.

Jos Sinulla ei ole mitään järkevämpää sanottavaa asian tiimoilta, niin suksi vi...

Taidat olla joku luuseri ukko, joka on jätetty. Nyt purat kiukkuasi naisiin, jotka rakastavat lapsiaan enemmän kuin Sinun kaltaisiasi luusereita.

Varaa aika lekurille ja käy eron kivut läpi. Anna muiden rauhassa vaihtaa mielipiteitä?
Olet todella sairas!

Lue lisää

Oletko itse sitten kypsä aikuinen? ;) hah, et ainakaan kirjotustesi perusteella.
JUMALAUTA TEIJJÄN ÄITÖSTEN KANSSA, MIKÄ TEIHIN ON MENNY KUN HETI LAPSEN JÄLKEEN PARISUHDE ON TOISIN SANOEN SAMAN TEKEVÄÄ!? YRITÄTTE PÄÄSTÄ POIS SILLÄ ETTÄ SANOTTE PIKKULAPSEN TARVITSEVAN ÄIDIN RAKKAUTTA. JOO, NIIN TARVITSEE VARMASTI MIEHESIKIN KUMPPANIN RAKKAUTTA IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN ENNEN LASTANNE, JA JOS HÄN EI SITÄ SAA, EN YHTÄÄN IHMETTELE JOS HÄN TYMPÄÄNTYY JA HYPPÄÄ AIDAN TOISELLE PUOLELLE!

Lapsi lähtee joku päivä kuitenkin pois elämään omaa elämää, hän ei ole sinun ikuinen elinkumppanisi! Lapsen rakkaus on taattu, kumppanin rakkaus ei ja sen eteen on tehtävä töitä, ja jos pistää muksun kaiken edelle, se aiheuttaa kaikkea muuta kuin hyvää parisuhteelle, tiesitkö tämän? mutta jos et ole valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, niin älä ihmettele jos joku kaunis päivä selviää että sinut on petetty. Ei kukaan jaksa olla uskollinen kumppanille, jota ei kiinnosta toise hyvinvointi tai ylipäätään jos suhde ei ole se tärkein. Parisuhde on perheen jalkakivi, ja jos se romahtaa, silloin romahtaa perhekin, ja niitä tapoja on monia...

toinen nainen kirjoitti:

Oletko itse sitten kypsä aikuinen? ;) hah, et ainakaan kirjotustesi perusteella.
JUMALAUTA TEIJJÄN ÄITÖSTEN KANSSA, MIKÄ TEIHIN ON MENNY KUN HETI LAPSEN JÄLKEEN PARISUHDE ON TOISIN SANOEN SAMAN TEKEVÄÄ!? YRITÄTTE PÄÄSTÄ POIS SILLÄ ETTÄ SANOTTE PIKKULAPSEN TARVITSEVAN ÄIDIN RAKKAUTTA. JOO, NIIN TARVITSEE VARMASTI MIEHESIKIN KUMPPANIN RAKKAUTTA IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN ENNEN LASTANNE, JA JOS HÄN EI SITÄ SAA, EN YHTÄÄN IHMETTELE JOS HÄN TYMPÄÄNTYY JA HYPPÄÄ AIDAN TOISELLE PUOLELLE!

Lapsi lähtee joku päivä kuitenkin pois elämään omaa elämää, hän ei ole sinun ikuinen elinkumppanisi! Lapsen rakkaus on taattu, kumppanin rakkaus ei ja sen eteen on tehtävä töitä, ja jos pistää muksun kaiken edelle, se aiheuttaa kaikkea muuta kuin hyvää parisuhteelle, tiesitkö tämän? mutta jos et ole valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, niin älä ihmettele jos joku kaunis päivä selviää että sinut on petetty. Ei kukaan jaksa olla uskollinen kumppanille, jota ei kiinnosta toise hyvinvointi tai ylipäätään jos suhde ei ole se tärkein. Parisuhde on perheen jalkakivi, ja jos se romahtaa, silloin romahtaa perhekin, ja niitä tapoja on monia...

Lue lisää

hyppää sie sen aidan yli ja satuta halkovako piikkilankaan. Ota mukkaas tuo waapo vai mikä kaapo lienöö.
Jätä äitit jotka järkevii jutteloo nii ommaan rauhaan. Ei niitten rakkaus tenaviinsa ole siun juttus eikä siun tehtäväs.
Onko ikkuinen kateus tässäi.

toinen nainen kirjoitti:

Oletko itse sitten kypsä aikuinen? ;) hah, et ainakaan kirjotustesi perusteella.
JUMALAUTA TEIJJÄN ÄITÖSTEN KANSSA, MIKÄ TEIHIN ON MENNY KUN HETI LAPSEN JÄLKEEN PARISUHDE ON TOISIN SANOEN SAMAN TEKEVÄÄ!? YRITÄTTE PÄÄSTÄ POIS SILLÄ ETTÄ SANOTTE PIKKULAPSEN TARVITSEVAN ÄIDIN RAKKAUTTA. JOO, NIIN TARVITSEE VARMASTI MIEHESIKIN KUMPPANIN RAKKAUTTA IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN ENNEN LASTANNE, JA JOS HÄN EI SITÄ SAA, EN YHTÄÄN IHMETTELE JOS HÄN TYMPÄÄNTYY JA HYPPÄÄ AIDAN TOISELLE PUOLELLE!

Lapsi lähtee joku päivä kuitenkin pois elämään omaa elämää, hän ei ole sinun ikuinen elinkumppanisi! Lapsen rakkaus on taattu, kumppanin rakkaus ei ja sen eteen on tehtävä töitä, ja jos pistää muksun kaiken edelle, se aiheuttaa kaikkea muuta kuin hyvää parisuhteelle, tiesitkö tämän? mutta jos et ole valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, niin älä ihmettele jos joku kaunis päivä selviää että sinut on petetty. Ei kukaan jaksa olla uskollinen kumppanille, jota ei kiinnosta toise hyvinvointi tai ylipäätään jos suhde ei ole se tärkein. Parisuhde on perheen jalkakivi, ja jos se romahtaa, silloin romahtaa perhekin, ja niitä tapoja on monia...

Lue lisää

ONNEKSI SINÄ OLET SITTEN HEITÄ KAIKKIA LOHDUTTAMASSA!!!!LUOJALLE KIITOS JA SULLE ONNEA.KIITOS! JA MAAILMA PELASTUU. MIKÄ HELVETIN JALKAKIVI?????

mutta joulun aikaan, kun suvun kanssa olimme koolla mietin tätä rakastamis-"arvo"järjestystä?

Tuli Raamatun rakkauden kaksoiskäsky mieleen: rakkaus on pitkämielinen, ei kadehdi, ei muistele kärsimäänsä pahaa...

Tämä käsky ei todella voi toimia muuten, kuin äiti - lapsi suhteessa.
Lapseni on heittänyt maidot silmilleni, sylkenyt, potkaissut ja sanonut todella kamalia sanoja, mutta kaikki NE unohtuvat.
Rakkaus ei todellakaan muistele mitään pahaa. Toki asiat on jälkeen päin selvitetty, mutta vain AITO RAKKAUS jää jäljelle!!

Jos mies olisi käyttäytynyt noin, hän olisi lähtenyt kävelemään alta aikayksikön. Näin on näreet!

Sitten hieman sivusta. Koira on yleensä namber 2!
- kuulin kahden naisen keskustelun kampaamossa. Toinen sanoi, miksi koiran kuolemaa suree enemmän kuin miehen kuolemaa.
Toinen vastasi, koska koira ei koskaan sano eikä ole sanonut pahasti!
Hymyillen itsekseni yhdyn täysin tuohon ajatukseen.
Olen yh siksi, etten ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi kasvanut pikkupojasta vastuulliseen miehuuteen??
Luulen ettei sellaisia miehiä olekaan.

LAPSI menee AINA JA KAIKESSA kaiken muun edelle!!

Voi voi mikä idi...tti!Mitäs tästä sanot:25 vuotta naimisissa,lapset olleet aina meillä molemmilla tärkeintä maailmassa.Siltikin on toisiamme rakastettu koko ajan.Lapset nyt aikuisia,hyvin menestyviä ja erittäin läheisissä väleissä meidän vanhusten kanssa.Ei siis tullut avioeroa,eikä tulekaan!LAPSET ON AINA NRO:1 ja terve parisuhde,terveet,tasapainoiset aikuiset tietää sen!Aivan turha lapsia syyttää,jos toinen juoksee vieraissa,se on aikuisen omaa heikkoutta!

kyllä kirjoitti:

Voi voi mikä idi...tti!Mitäs tästä sanot:25 vuotta naimisissa,lapset olleet aina meillä molemmilla tärkeintä maailmassa.Siltikin on toisiamme rakastettu koko ajan.Lapset nyt aikuisia,hyvin menestyviä ja erittäin läheisissä väleissä meidän vanhusten kanssa.Ei siis tullut avioeroa,eikä tulekaan!LAPSET ON AINA NRO:1 ja terve parisuhde,terveet,tasapainoiset aikuiset tietää sen!Aivan turha lapsia syyttää,jos toinen juoksee vieraissa,se on aikuisen omaa heikkoutta!

Lue lisää

ihan omassa luokassaan! heikkoutta jättää sitä mussukkaansa hoitoon, että joskus voisi näyttää sitä ns. rakkautta sille puolisolle joka on heti jäänyt toiselle sijalle lapsen takia!! sitten kun parisuhde luhistuu toisen "vauva on ehdottomasti ykkönen vauva sitä vauva tätä" -puolison takia, niin voi siinä kattoa peiliin että kannattiko elää vain lapselle, kun nyt se toinen hyppäs vieraan sylkkyyn, kun en muistanut kumppanilleni elää..hupsistakeikkaa

heikkoutta kirjoitti:

ihan omassa luokassaan! heikkoutta jättää sitä mussukkaansa hoitoon, että joskus voisi näyttää sitä ns. rakkautta sille puolisolle joka on heti jäänyt toiselle sijalle lapsen takia!! sitten kun parisuhde luhistuu toisen "vauva on ehdottomasti ykkönen vauva sitä vauva tätä" -puolison takia, niin voi siinä kattoa peiliin että kannattiko elää vain lapselle, kun nyt se toinen hyppäs vieraan sylkkyyn, kun en muistanut kumppanilleni elää..hupsistakeikkaa

Lue lisää

Eikä tunnu missään yhden vajaaälyisen persholen häipyminen elämästä!!

...ei kukaan täysipäinen nainenkaan vaadi itseään rakastettavan enemmän kuin miehen omia lapsiaan.

Minusta sellaiset ovat aika hepsankeikkoja, joille joku mies voi nousta lastensa yli. Sellaisethan jättävätkin lapsensa miehen vuoksi. Mutta...makuja on moneksi.

En voisi rakastua mieheen, joka ei rakastaisi lapsiaan. Lapset tulee olla ykkösiä.

jotkut nuoret kait pohtivat ko. kysymyksiä.

Ja höpö höpö!Ei pidä paikkansa.LAPSEN ON OLTAVA TÄRKEIN,oli mies uusi tai vanha!

ja joillekkin eronneille miehille tuntui se kalja ja pillu olevan ykkösasia elämässa ennen vaimoa ja varsinkin lasta! siinä sitten iso mies itkee ja ihmettelee...

Pohjan-Akka kirjoitti:

...ei kukaan täysipäinen nainenkaan vaadi itseään rakastettavan enemmän kuin miehen omia lapsiaan.

Minusta sellaiset ovat aika hepsankeikkoja, joille joku mies voi nousta lastensa yli. Sellaisethan jättävätkin lapsensa miehen vuoksi. Mutta...makuja on moneksi.

En voisi rakastua mieheen, joka ei rakastaisi lapsiaan. Lapset tulee olla ykkösiä.

jotkut nuoret kait pohtivat ko. kysymyksiä.

Lue lisää

olen myös yh (tuolla alhaalla se mursuviesti).
Lapset ensin. Olen kyllä sitäkin mieltä, että siinä (tulevassa?) parisuhteessa ollaan sitten yhdessä, ja hommat hoidetaan tasa-arvoisesti.

.... kirjoitti:

Ja höpö höpö!Ei pidä paikkansa.LAPSEN ON OLTAVA TÄRKEIN,oli mies uusi tai vanha!

mitä tarkoitetaan. lapsi kasvatetaan yleensä kmppanin kanssa. ei kumppania lapsen kanssa tai sitten on jotain pielessä sellaisessa suhteessa. miehen ja naisen tasa-arvoinen suhde on kaiken perusta. siinä kumppani menee lapsen edelle, aina.

on paljon naisia, jotka haluavat vain lapsen. Ei siis miestä lainkaan.
Ja kyllä äiti ja lapsi on perhe siinä kuin muutkin. Älä sinä ala leimaamaan ketään.

Onhan nykyään naisparejakin, jotka haluavat lapsen. Se on vain vaikea/kallis alkuhankinta luovutetulla spermalla.
En puolusta naispareja, mutta äiti ja lapsi eivät välttämättä kaipaa ryyppäävää, sohvalla löhjöttävää räkäkasaa.
Kaksin elämä voi olla paljon antoisampaa ja arvokkaampaa.

aika hassua että yksinkertaiset ihmiset jotka eivät osaa edes kirjoittaa sanoja okein pohtivat juuri tämän tasoisia juttuja.. *muta* ???

aika hassua kirjoitti:

aika hassua että yksinkertaiset ihmiset jotka eivät osaa edes kirjoittaa sanoja okein pohtivat juuri tämän tasoisia juttuja.. *muta* ???

Sun tasoisilta tyypeiltä ei ajatusta voi edes odottaa,et keskity vaan Aku Ankkaan...169.Vaikee sulle...

Tehkääpä testi:
Kuoletko mieluummin kuin annat puolisosi kuolla?
Kuoletko mieluummin kuin annat lastesi kuolla?
Kumman annat mieluummin kuolla, puolisosi vai lapsesi?
Itselläni lapset menevät kaiken yli, vaikka rakastankin vaimoani enemmän kuin elämääni, ja tätä rakkautta lujittaa entisestään se että hänellekin tärkeintä on lastemme hyvinvointi. Mutta totta on myös se että pitää sitä parisuhdettakin hoitaa,mutta jos vaimoni asettaisi minut lastemme edelle, miettisin kovasti onko hän se nainen jonka halusin lasteni äidiksi

tiedät?Eihän sinulla ole lapsia,itsekkin olet ollut lapsi/tai olet, olitko äitisi mielestä pahinta maailmassa?

Lapselle riittää että RAKASTAT häntä. Miehelle ei riitä? Mies tarvii pi.. , paapomista, puhtaan kodin, sohvan jolla röhjöttää, määräysvallan, kaljaa, ruokaa (sekin aina pahaa) ja vielä mustasukkaisuutta lapsen tähden.

Mieti kumman valitset?
Nimimerkit mies25 ja waape ovat hyvä esimerkki tästä. Kiivain sanoin hyökkäävät jokaisen lastaan puolustavan kimppuun.
He ovat joko uskiksia tai muuten lapsen tasolle jääneitä urveloita.
Hoivaa vaille jääneitä häiriköitä.

tee kaikkesi miehesi eteen niin perhe, lapset voivat paremmin... miksi harva nainen sanoo tekevänsä kaikkensa miehensä eteen??? onnellisen suhteen salaisuus!

woope kirjoitti:

tee kaikkesi miehesi eteen niin perhe, lapset voivat paremmin... miksi harva nainen sanoo tekevänsä kaikkensa miehensä eteen??? onnellisen suhteen salaisuus!

teen, ja tein esim.synnyttämällä kaksi poikaamme,jotka painivat isänsä kanssa kuitenkin eri sarjassa,,ja suht onnellisena täällä taaplataan yhdessä,,ja täytyypi sanoa että hyvän miehen olen saanut,huumorilla ja älyllä varustetun, hän on kaikkea mitä miehen pitää olla!!taistelisin mieheni puolestakin kynsin hampain:)

toki! kirjoitti:

teen, ja tein esim.synnyttämällä kaksi poikaamme,jotka painivat isänsä kanssa kuitenkin eri sarjassa,,ja suht onnellisena täällä taaplataan yhdessä,,ja täytyypi sanoa että hyvän miehen olen saanut,huumorilla ja älyllä varustetun, hän on kaikkea mitä miehen pitää olla!!taistelisin mieheni puolestakin kynsin hampain:)

Lue lisää

älykkään naisen puhetta... valitettavasti sitä kuulee vain liian harvoin. kaikkea hyvää perheellenne!

kyllä se vain niin on kun tekee lapsia pitää molempien situtua siihen liittoon niin hyvinä kuin huonoina aikoinona ja tukea toisiaan

jaa kirjoitti:

kyllä se vain niin on kun tekee lapsia pitää molempien situtua siihen liittoon niin hyvinä kuin huonoina aikoinona ja tukea toisiaan

Olen kasvanut ilman isää ja voin sanoa, että isää ei tarvita kun on kunnon äiti!

puolisoa ja lasta kohtaan ovat erilaisia. Ei niistä voi valita kumpi on ykkönen. Itsellä on sekä lapsi että puoliso enkä todellakaan voisi valita heidän väliltään. Kummankin puolesta olen pelännyt ja kummankin kohdalla menettämisen pelko on ollut yhtä kamala...

Ei minun tarvitsisim miettiä, se on lapsi joka menee kaiken edelle!

täysin sama kuin viestin aloittajalla.minulla ei ole vielä nuoren iän takia lapsia.mutta näin ajattelisin.sillä mieheni on tällähetkellä tärkeintä elämässä.ja en haluaisi ikimaailmassa jäädä yksinhuoltajaksi.kammottavaa olis,ku tuntuis ettei sais rakastavaa miestä enää rinnalleen...

Monella on tässäkin keskustelussa ensimmäsestä miehestä lapset, mutta jo kolmas mies meneillään. Se ei kylläkään ole valitettavasti todiste lapsirakkaudesta, vaan jostakin muusta.

Aika tavallista sekin.

Olet itsekäs - ja sinut tunnistaa aina, siksi ihmettelen ettet voi käyttää rekisteröityä nimimerkkiäsi.

Tunnistaa kirjoitti:

Olet itsekäs - ja sinut tunnistaa aina, siksi ihmettelen ettet voi käyttää rekisteröityä nimimerkkiäsi.

mielenkiintoista, enpä ole tänne aiemmin kirjoitellut, joten erikoinen virtuaalitunnistus sulla ;-D

muuttavat joskus kotoa pois ja alkavat elää omaa elämäänsä. Paljonko luulette miehesi kanssa sitten omaavanne yhteisiä puheenaiheita/tekemistä, kun kerran lapset tuntuvat määräävän marssijärjestyksen teidän perheessä?

Tervemenoa avioerotilastojen jatkeeksi.

Äidinrakkaus on ainoaa oikeaa ja pysyvää rakkautta. Vahva tunneside joka synyy jo lapsen ollessa kohdussa.Miehet on kertakäyttökamaa ja kierrätystä siihen verattuna.Aina ja joka asiassa lapseni on no:1.

'lapsi on aina ykkönen' -marmattajia ei avioerot olisi suomen häpeä pilkku....oikeen säälittää katsoa vierestä kun NIIN MONET VAIMOT huutavat miehilleen ja aliarvioivat häntä heti kun se ihana kakara on saatu taloon. HALOOO se mies on se sama jota olette varmasti palvoneeet nuoruudessanne ja teillä on ollut ihanaa yhdessä, mutta parisuhde latistuu lapsen tulon jlkn, ja miksi? no se vastaus näyttää löytyvät täältä suomi24:sta; pidätte lasta kuningaspallilla ja mielummin valitsette hänet kuin miehenne, että se siitä aviolupauksestakin, senkin voi näköään sivuuttaa heti kun muksu syntyy jos pitää miehen ja lapsen väliltä valita! voi herranen aika....

tv. 34v naimisissa oleva äiti

Kun omatunto kolkuttaa aiemmista teoista on helppoa yrittää jälkikäteen liioitellen korjata tilanne ja opettaa lapset laskemoiviksi oman edun tavottelijoiksi.

Meillä ensin aikuiset, sitten lapset, mutta molemmissa otetaan huomioon asioiden merkittävyys. Olemmehan perhe uudellakin kokoonpanolla ja jokainen sen arvokas jäsen. Ei kukaan voi antaa lapsilleen valtaa päättää ja määrätä aikuisen asioista ennenkuin on sen aika. Minä ainakin pystyn itse päättämään asiani sekä auttamaan lapsiani sekä miestäni ja hänen lapsiaan. Eikä tarvita jonotusnumeroa eikä ole syyllisyyden tunteita.

ps. Turhan usein mies avioeron jälkeen alkaa passaamaan lapsiaan ja tekee lapsistaan aseen tai oikeastaan esteen uudelle parisuhteelle. Mielestäni se on pelkuruutta ja selvittämättömien asioiden piilottelua. Strutsi, kani vai mies???

Eipä tarvitse ihmetellä suuria avioerolukuja kun näitä lukee. Kaikille tuntuu lapsi menevän puolison edelle. Kannattaisi ehkä miettiä syitä ja seurauksia tässä kohtaa.

hennukka-80 kirjoitti:

Eipä tarvitse ihmetellä suuria avioerolukuja kun näitä lukee. Kaikille tuntuu lapsi menevän puolison edelle. Kannattaisi ehkä miettiä syitä ja seurauksia tässä kohtaa.

Jos on tollainen avioeron pelko perseessä,niin voi hyvin sitten jättää ne lapset tekemättä!On sitten koko elämä aikaa hyysätä sitä ihanaa miestä ja vahdata,ettei vaan eksy vieraisiin..Eipä tarvitse enää ihmetellä pahoin voivia ja huostaanotettuja lapsiakaan,kun näitä lukee.Niiltäkin osin kannattaisi miettiä syitä ja seurauksia!

Parempi on elellä suhtkoht niin, ettei tarvitse ainakaan itseään syyttää lopputuloksesta/ -sista.

Mie olen sammaa mieltä.

Voihan sitä olla lapsia tekemättäkin.

Jo pelkästään asuinpaikan/ystäväpiirin muutos voi olla riski lapselle. Jos jo olemassa olevassa tilanteessa lapsella on hyvät ja turvalliset ystävät, koulu menee hyvin jne, on riski jo pelkästään muuttaa paikkakunnalta toiselle. Riski yh.lle on myös aina uusi parisuhde, se on riski lapsille. kaikki eivät sitä ajattele, mutta suurin osa sen tajuaa. On tutkittukin niin, että uusioperheissä lapset kokevat eniten väkivaltaa yms.

yh-äiti kirjoitti:

Jo pelkästään asuinpaikan/ystäväpiirin muutos voi olla riski lapselle. Jos jo olemassa olevassa tilanteessa lapsella on hyvät ja turvalliset ystävät, koulu menee hyvin jne, on riski jo pelkästään muuttaa paikkakunnalta toiselle. Riski yh.lle on myös aina uusi parisuhde, se on riski lapsille. kaikki eivät sitä ajattele, mutta suurin osa sen tajuaa. On tutkittukin niin, että uusioperheissä lapset kokevat eniten väkivaltaa yms.

Lue lisää

lapsi menee aina kaiken edelle jos valintatilaisuuksiin on joutuminen. lapsella on vain yksi lapsuus ja äidin/isän tehtävä on suojella lasta, ei olla buddybuddya.

eli vastaus kymysykseen kyllä. lapsi on aina nro 1. lapselle äiti/isä on nro 1 tosipaikan tullen. sama pitää olla vice versa.

mutta muistattehan että lapsen koti on vanhempien välinen suhde.

Voi, voi kun teillä on ruusuiset ja tuomitsevaiset asenteet.

Ilmeisesti se on jotain elämisen pelkoa, että nähdään yh:t uhkana.

Samat ihmiset, jotka tuomitsevat yh-äitejä, ovat niitä joille on OK vetää viikonloput viinaa tai antaa lasten katsoa sellaista elämää.

Rakastava yh-koti on miljoona kertaa parempi kuin riitaisa ja viinankatkuinen kaksinhuoltajaperhe.

Katsokaa rehellisin, paljain silmin elämäänne.

Järkevintä olisi ollut hankkia oma asunto ja jatkaa rakkaussuhdetta eri osoitteista. tämä vaihtoehto on miehille vain aina mahdoton. MIKSI pitää änkäytyä isäpuoleksi. Eiväthän lapset sellaisia halua. Äitipuolia vielä vähemmän : )

Viisaimpia ovat mielestäni ne, jotka asuvat eri osoitteissa, ainakin siihen asti että lapset lentävät pesästä.

yksinhuoltaja. kirjoitti:

Järkevintä olisi ollut hankkia oma asunto ja jatkaa rakkaussuhdetta eri osoitteista. tämä vaihtoehto on miehille vain aina mahdoton. MIKSI pitää änkäytyä isäpuoleksi. Eiväthän lapset sellaisia halua. Äitipuolia vielä vähemmän : )

Viisaimpia ovat mielestäni ne, jotka asuvat eri osoitteissa, ainakin siihen asti että lapset lentävät pesästä.

Lue lisää

...taustani? Siinä taas nähdään sellaisen ihmisen mielipide, vaikka kyseisestä asiasta ei ole hajuakaan.
Molemmilla on ollut oma asunto...ja toisekseen MINÄ en ole änkeytynyt isäpuoleksi. Kyllä se oli niinpäin, jotta vaimo halusi meidän muuttavan yhteen eikä minulla sitä vastaan mitään ollut.

Jos sinun lapset ei halua isäpuolta, miten voit tietää muiden lapsista? Monessa yksinhuoltajaperheessä kaivataan isäpuolta, kun lasten omaa isää ei enää paikalla...syystä tai toisesta. Samoin on toisinpäin...minun lapseni ovat kovasti tykänneet äitipuolestaan, vaan kohtelu on nyttemmin muuttunut torjuvaksi...siitä lapset ei pidä.

Tule kertomaan minulle ohjeita ja arvostelemaan sitten, kun tiedät taustani ensin...

tsemppiä sinulle! Tekstisi oli hyvin selkeä ja hyvä esimerkki "näistä" naisista. Katsoppa seuraavaa kumppania tarkemmin ja vanhasta oppineena vai sanoisinko vanhoista oppineena.

äijä25 kirjoitti:

tsemppiä sinulle! Tekstisi oli hyvin selkeä ja hyvä esimerkki "näistä" naisista. Katsoppa seuraavaa kumppania tarkemmin ja vanhasta oppineena vai sanoisinko vanhoista oppineena.

Lue lisää

...yritän tsempata ja ottaa opiksi. Täytyy sanoa, että tämä keskustelu, vaikken kaikkia juttuja ole lukenutkaan, on aika pitkälti miehiä syyllistävää. Mies on taas pahiksen roolissa. Onneksi kuitenkin on meitäkin, niin naisia kuin miehiä, joilla järki voittaa..:))

rakastaa jos hänet voi joku toinen korvata!?
jo on kevytmielistä porukkaa...minun miestäni ei korvaa kukaan eikä myöskään lastani!! aviolupauksen olen myös miehelleni antanut ja sitä en mene perumaan lapsenikaan vuoksi. lupauksista pidetään kiinni. harmi kun jotkut eivät sitä taitoa osaa...ensin mumistaan utuisen onnellisina "tahdon" alttarilla ja sitten ku saadaan lapsia niin pakon edessä tämä "tahdon" -sanan merkitys unohdetaan ja juostaan muksujen perässä viimeiseen asti.
eli miettikää nyt jokanen kannattaako sitä naimisiin mennä, jos sen tarkoituksena on vain perustaa perhe! voisitte säästää suomen häpeältä eli suurilta avioeromääriltä.

miestäsi tossissas kirjoitti:

rakastaa jos hänet voi joku toinen korvata!?
jo on kevytmielistä porukkaa...minun miestäni ei korvaa kukaan eikä myöskään lastani!! aviolupauksen olen myös miehelleni antanut ja sitä en mene perumaan lapsenikaan vuoksi. lupauksista pidetään kiinni. harmi kun jotkut eivät sitä taitoa osaa...ensin mumistaan utuisen onnellisina "tahdon" alttarilla ja sitten ku saadaan lapsia niin pakon edessä tämä "tahdon" -sanan merkitys unohdetaan ja juostaan muksujen perässä viimeiseen asti.
eli miettikää nyt jokanen kannattaako sitä naimisiin mennä, jos sen tarkoituksena on vain perustaa perhe! voisitte säästää suomen häpeältä eli suurilta avioeromääriltä.

Lue lisää

mieheni kanssa. Näitä juttuja hänelle lueskelin ja oli kyllä sitä mieltä että jos asettaisin hänet lastemme edelle on hän silloin valinnut väärän vaimon itselleen ja ottaisi noin kylmästä naisesta eron ja lähtisi lasten kanssa ! Silti rakastamme toisiamme yli kaiken ; )

..................... kirjoitti:

mieheni kanssa. Näitä juttuja hänelle lueskelin ja oli kyllä sitä mieltä että jos asettaisin hänet lastemme edelle on hän silloin valinnut väärän vaimon itselleen ja ottaisi noin kylmästä naisesta eron ja lähtisi lasten kanssa ! Silti rakastamme toisiamme yli kaiken ; )

Lue lisää

mumisee alttarilla onnessaan "tahdon", mutta sitten kun pitää valita lapsen tai miehen väliltä, niin tuo tahdon -sana muuttuu täysin merkityksettömäksi.

että se siitä avioliitosta ja lupauksesta...

kyllä moni kirjoitti:

mumisee alttarilla onnessaan "tahdon", mutta sitten kun pitää valita lapsen tai miehen väliltä, niin tuo tahdon -sana muuttuu täysin merkityksettömäksi.

että se siitä avioliitosta ja lupauksesta...

Lue lisää

Eli on olemassa näköjään kahdenlaisia liittoja:sellaisia,joissa ollaan niin riippuvaisia toisistaan,että lapsen edun asettaminen ykköseksi on uhka.Toisenlaisessa liitossa taas voidaan asettaa yhteismmärryksessä lapsi ykköseksi.Se on sitä oikeaa rakkautta!Niin vahvaa,ettei mikään voi sitä murtaa.Minä olen tässä jälkimmäisessä liitossa.Onnekseni!

...nähdä, jotta on naisia olemassa, jotka ymmärtävät, mitä mies tarvitsee. Tuntuu nykyisin siltä, kuin mies olisi syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen, vaikka parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Itse tuon kokeneena, jotta lasten äiti työntää miehensä syrjään, en ihmettele itsekään, että varatut hakevat muualta seuraa. Sitä kun ei saa omalta rakkaaltaan. Se tuntuu todella pahalta, kun ei parisuhteessa saa sitä, mikä pitäisi olla itsestäänselvyys siinä.
Nostan Sinulle hattua kirjoituksesi johdosta..:))

uusioperheellinen kirjoitti:

...nähdä, jotta on naisia olemassa, jotka ymmärtävät, mitä mies tarvitsee. Tuntuu nykyisin siltä, kuin mies olisi syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen, vaikka parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Itse tuon kokeneena, jotta lasten äiti työntää miehensä syrjään, en ihmettele itsekään, että varatut hakevat muualta seuraa. Sitä kun ei saa omalta rakkaaltaan. Se tuntuu todella pahalta, kun ei parisuhteessa saa sitä, mikä pitäisi olla itsestäänselvyys siinä.
Nostan Sinulle hattua kirjoituksesi johdosta..:))

Lue lisää

Oletko itse mies vai nainen?

Kyllä se on valitettavaa, että lapsen kanssa hääräävä väsynyt vaimo purkaa sitten kaiken kiukkunsa mieheen, puhumattakaan siitä, että tuskin hänelle tulee mielenkään antaa hellyyttä tai vastaanottaa sitä mieheltä. SItten se on vain ajan kysymys milloin mies kyllästyy ja lähtee vieraisiin.
Juuri tuon takia voisi miettiä kenet laittaa ykkössijalle perheessä, jos ei halua perheen hajoavan tai jonkun olevan uskoton. Lapsi ei petä eikä lähde minnekään jos vanhemmat huomioivat toisiaan ja he pitävät parisuhteen kunnossa jotta perhe pysyisi koossa eikä jakautuisi kahtia.
Jos vaimolla ei ole kiinnostusta yhteistä aikaa kohtaan miehen kanssa, vaan pitää lastaan ykkösenä ja tärkeimpänä, niin ei miehen velvollisuus ole alistua sellaiseen jos vaimon pään on sekoittanut pikkulapsi.
Perheen onnellisuus lähtee siitä että vanhemmat ovat onnellisia yhdessä, enkä käsitä miten lapsen tulo vähentää yleensä puolison merkitystä, vaikka toinen väittää että rakastaa miestään, mutta silti lapsi menee edelle. Jos olette naimisissa, minun mielestäni lapsi ei oikeuta rikkomaan sitä lupausta mikä alttarilla on annettu, eli rakastaa ja olla uskollinen. Ja tämän takia en myöskään hyväksy pettämistä milloinkaan enkä missään muodossa, mutta jos toinen osapuoli syrjäyttää toise lapsen takia, niin en ihmettele jos tulee tarve päästä vieraisiin. Väärinhän se pettäminen on, muttan niin on myös kumppanin sivuun jättäminen lapsen takia.

:)) kirjoitti:

Oletko itse mies vai nainen?

Kyllä se on valitettavaa, että lapsen kanssa hääräävä väsynyt vaimo purkaa sitten kaiken kiukkunsa mieheen, puhumattakaan siitä, että tuskin hänelle tulee mielenkään antaa hellyyttä tai vastaanottaa sitä mieheltä. SItten se on vain ajan kysymys milloin mies kyllästyy ja lähtee vieraisiin.
Juuri tuon takia voisi miettiä kenet laittaa ykkössijalle perheessä, jos ei halua perheen hajoavan tai jonkun olevan uskoton. Lapsi ei petä eikä lähde minnekään jos vanhemmat huomioivat toisiaan ja he pitävät parisuhteen kunnossa jotta perhe pysyisi koossa eikä jakautuisi kahtia.
Jos vaimolla ei ole kiinnostusta yhteistä aikaa kohtaan miehen kanssa, vaan pitää lastaan ykkösenä ja tärkeimpänä, niin ei miehen velvollisuus ole alistua sellaiseen jos vaimon pään on sekoittanut pikkulapsi.
Perheen onnellisuus lähtee siitä että vanhemmat ovat onnellisia yhdessä, enkä käsitä miten lapsen tulo vähentää yleensä puolison merkitystä, vaikka toinen väittää että rakastaa miestään, mutta silti lapsi menee edelle. Jos olette naimisissa, minun mielestäni lapsi ei oikeuta rikkomaan sitä lupausta mikä alttarilla on annettu, eli rakastaa ja olla uskollinen. Ja tämän takia en myöskään hyväksy pettämistä milloinkaan enkä missään muodossa, mutta jos toinen osapuoli syrjäyttää toise lapsen takia, niin en ihmettele jos tulee tarve päästä vieraisiin. Väärinhän se pettäminen on, muttan niin on myös kumppanin sivuun jättäminen lapsen takia.

Lue lisää

Kyllä olen mies...ja sen verran vahvan itsetunnon omaava, ettei nykyinenkään kariutuva parisuhde pysty lopettamaan uskoani paremmasta huomisesta ja toimivasta parisuhteesta..:)

..et sinunlaisesi Naiset ovat katoamassa tästä maasta. Tulevat polvet saa mallin ja tulevaisuus on kaaosta!
Kyllä olisi monella sinulta opittavaa...

ne jotka täällä asettavat kumppanin etusijalle, ovat ehkä ihan täysjärkisiä. Tällöin ei se rakkaus katoa mikä on ollut jo ennen lapsen tuloa, ja näin varmistuu lapselle turvallinen ja rakastava koti. En ymmärrä miten yhtäkkiä lapsi hyppää puolison edelle? Lasta kuuluu rakastaa ja suojella, muttei pidä unohtaa sitä kenen se lapsi myös on, ja kenen kanssa sen on saanut. Minusta se ei ole tippaakaan itsekästä jos pitää puolisoa elämänsä tärkeimpänä. Minä ainakin pidän, vaikka meillä on 4 -vuotias lapsi jota rakastan yli kaiken ja josta me molemmat huolehdimme, mutten tulisi mitenkään toimeen ilman puolisoani. Hän on ollut suurimman osan elämästäni tukenani ja hän on lapsen isä.
Mielestäni se taas on itsekästä, jos äiti jättää miehen pienemmälle huomiolle heti lapsen syntymän jälkeen. HEI HALOO, ei mieskään ole mikään itsestään selvyys, niinkuin ei lapsikaan!

Näin on..valitettavasti!!Mitähän DR.PHIL sanois näille äideille ja isille,jotka tosiaan uhraisivat ennemmin lapsensa,kuin kumppaninsa!?Säälittävää itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia jälkikasvusta!

.... kirjoitti:

Näin on..valitettavasti!!Mitähän DR.PHIL sanois näille äideille ja isille,jotka tosiaan uhraisivat ennemmin lapsensa,kuin kumppaninsa!?Säälittävää itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia jälkikasvusta!

Lue lisää

mitä dr.phil sanoisi, koska minä rakastan miestäni ja olen aina rakastanut eikä kukaan mene koskaan hänen edelleen!! piste.
toiset vaimot vain rakastaa ja palvovat miestään ja pitää sitä hyvänä, toiset eivät sitä osaa ja syyksi sanovat että koska lapsi vie suurimman osan ajasta ja aika ei siis riitä miehelle.

mitään ei ole niin paljon kuin aikaa, mutta elämä riippuu paljon siitä miten sen ajan käyttää!

MUTTA....kannan vastuuni lapsistani ja olen ne harkitusti tehnyt.
Toisaalta asioilla voi aina spekuloida. Joku kirjoitti, että jos olisi palavassa autossa pitäisi aikuinen jättää ja lapsi pelastaa.
Mikä tätä puoltaa: Suojeluvaisto lähinnä, inhimillisyyteen ei voi vedota, koska silloin pitäisi pyrkiä pelastamaan henki(siis kumpi vain). Kumpi pitäisi pelastaa taloudellisuutta ajatellen...aikuinen, koulunsa käynyt jo työelämässä oleva (joka voi tehdä lisää veronmaksajia) vai lapsi, joka voisi vaikka joutua yhteiskunnan elätettäväksi ilman vanhempia..... Jos olisimme kivikaudella...tai ajatellaan vaikka eläimiä....silloin vahvempi menisi heikomman edelle...miksikö?? Koska vahvojen "velvollisuutena" on pitää lajia yllä.... Kamalaa eikövain (heh)!!

nyt.... kirjoitti:

ne jotka täällä asettavat kumppanin etusijalle, ovat ehkä ihan täysjärkisiä. Tällöin ei se rakkaus katoa mikä on ollut jo ennen lapsen tuloa, ja näin varmistuu lapselle turvallinen ja rakastava koti. En ymmärrä miten yhtäkkiä lapsi hyppää puolison edelle? Lasta kuuluu rakastaa ja suojella, muttei pidä unohtaa sitä kenen se lapsi myös on, ja kenen kanssa sen on saanut. Minusta se ei ole tippaakaan itsekästä jos pitää puolisoa elämänsä tärkeimpänä. Minä ainakin pidän, vaikka meillä on 4 -vuotias lapsi jota rakastan yli kaiken ja josta me molemmat huolehdimme, mutten tulisi mitenkään toimeen ilman puolisoani. Hän on ollut suurimman osan elämästäni tukenani ja hän on lapsen isä.
Mielestäni se taas on itsekästä, jos äiti jättää miehen pienemmälle huomiolle heti lapsen syntymän jälkeen. HEI HALOO, ei mieskään ole mikään itsestään selvyys, niinkuin ei lapsikaan!

Lue lisää

Ei mies ole itsestäänselvyys,mutta hei haloo:MIES ON AIKUINEN!Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan terveellä tavalla,niin he molemmat pistävät lapsen ykköseksi!Taidat olla sairaalloisen riippuvainen miehestäsi.Ja sinä sentään oot aikuinen.Aattele lastas,sillä ei ole muuta,kuin te.Pistäkää se ykköseksi,sehän on osa teitä molempia.Samaa verta!

..... kirjoitti:

Ei mies ole itsestäänselvyys,mutta hei haloo:MIES ON AIKUINEN!Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan terveellä tavalla,niin he molemmat pistävät lapsen ykköseksi!Taidat olla sairaalloisen riippuvainen miehestäsi.Ja sinä sentään oot aikuinen.Aattele lastas,sillä ei ole muuta,kuin te.Pistäkää se ykköseksi,sehän on osa teitä molempia.Samaa verta!

Lue lisää

Rakkaus lapseen perustuu suojeluun ja rakkaus aikuiseen perustuu aika paljon seksuaalisuuteen, eli nämä EIVÄT ole sama asia. Voi rakastaa yhtälailla lapsiaan kuin puolisoaan, mutta se rakkaus on erilaista. Jos rakkaus puolisoon muuntuu samalle tasolle kuin rakkaus lapseen... noh...sitten voi vaikka hankkia puolison tilalle vaikka koiran.

minua ei kiinnosta kirjoitti:

mitä dr.phil sanoisi, koska minä rakastan miestäni ja olen aina rakastanut eikä kukaan mene koskaan hänen edelleen!! piste.
toiset vaimot vain rakastaa ja palvovat miestään ja pitää sitä hyvänä, toiset eivät sitä osaa ja syyksi sanovat että koska lapsi vie suurimman osan ajasta ja aika ei siis riitä miehelle.

mitään ei ole niin paljon kuin aikaa, mutta elämä riippuu paljon siitä miten sen ajan käyttää!

Lue lisää

Ja minä rakastan lastani ja olen aina rakastanut eikä kukaan mene koskaan hänen edelleen!!piste.Toiset äidit vain rakastaa ja palvovat lastaan ja pitävät hyvänä,toiset eivät sitä osaa ja syyksi sanovat että koska mies vie suurimman osan ajasta ja aika ei siis riitä lapselle.Mitään ei ole niin paljon kuin aikaa,mutta LAPSEN elämä riippuu paljon siitä miten sen ajan käyttää!

..... kirjoitti:

Ei mies ole itsestäänselvyys,mutta hei haloo:MIES ON AIKUINEN!Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan terveellä tavalla,niin he molemmat pistävät lapsen ykköseksi!Taidat olla sairaalloisen riippuvainen miehestäsi.Ja sinä sentään oot aikuinen.Aattele lastas,sillä ei ole muuta,kuin te.Pistäkää se ykköseksi,sehän on osa teitä molempia.Samaa verta!

Lue lisää

samaa verta ja lihaa, mutta ilman miestäni ei olisi lastakaan, enkä aio lapsen takia sivuuttaa miestäni eikä miehen arvo minun sydämmessäni koskaan laske lapsen takia. Enkä ole riippuvainen miehestä, nytkin hän on ollu kiertämässä eurooppaa 1,5 kk urheilu-uransa takia, ja jos olisin tippaakaan sairaalloiseen riippuvainen, olisin varmaan hakannut mieheni jos hän olisi kahdeksi kuukaudeksi lähtemässä eurooppaan ilman minua ja lastamme.
Kyllä mulle mies on ykkönen, ja näin lapsikin on älyttömän tärkeä. Hän jatkaa sukuamme ja hän osa minua ja miestäni, mutta niinkuin olen sanonut, ei tulisi mieleenkään pistää lasta miehen edelle, sillä mies ei ole tehnyt mitään minkä takia hänen arvonsa laskisi ja hänestä tulisi vasta toiseksi tärkein. Lapsikaan ei ole mikään "huono kakkonen", vaan meidän vanhempien velvollisuus on kasvattaa hänestä kunnon kansalainen ja näyttää hänelle hyvää esimerkkiä.
Rakastan miestäni ja lastani, enkä ymmärrä miksi niin moni äiti jättää miehen toiselle sijalle niin helposti kun lapsi syntyy. Lapsi on tärkeä ja hän on rakas, mutta hän ei ole sinun elinkumppanisi

rakastan lasta kirjoitti:

Ja minä rakastan lastani ja olen aina rakastanut eikä kukaan mene koskaan hänen edelleen!!piste.Toiset äidit vain rakastaa ja palvovat lastaan ja pitävät hyvänä,toiset eivät sitä osaa ja syyksi sanovat että koska mies vie suurimman osan ajasta ja aika ei siis riitä lapselle.Mitään ei ole niin paljon kuin aikaa,mutta LAPSEN elämä riippuu paljon siitä miten sen ajan käyttää!

Lue lisää

kaks kertaa, kärsiikö lapsi siitä jos vanhemmat hoitavat parisuhdettaan? tuossa alempana joku sanoi tosi fiksusti; rakkaus lapseen ja hänestä huolehtimiseen ja suojelemiseen on monelle äidille itsestään selvyys, mutta rakkaus puolisoon ei!

arvaappa kirjoitti:

kaks kertaa, kärsiikö lapsi siitä jos vanhemmat hoitavat parisuhdettaan? tuossa alempana joku sanoi tosi fiksusti; rakkaus lapseen ja hänestä huolehtimiseen ja suojelemiseen on monelle äidille itsestään selvyys, mutta rakkaus puolisoon ei!

Lue lisää

Tottakai parisuhdetta saa ja pitääkin hoitaa,mutta arvaappa sä,et kärsiikö parisuhde,jos lapsi laitetaankin ykköseksi?Ei pitäis kärsiä ja jos kärsii niin ero tulee ennenpitkää kyllä jostain muustakin syystä!

voi voi kirjoitti:

Tottakai parisuhdetta saa ja pitääkin hoitaa,mutta arvaappa sä,et kärsiikö parisuhde,jos lapsi laitetaankin ykköseksi?Ei pitäis kärsiä ja jos kärsii niin ero tulee ennenpitkää kyllä jostain muustakin syystä!

Lue lisää

tuo väittämä pitää paikkansa. Siis että jos lapsi laitetaan ykköseksi, niin sekö ei latista parisuhdetta ja ajan myötä johda ehkä eroon?
No, jos muksu pistetään kuninkaan paikalle, niin sittenhän eletään muksun mukaan. "ei me nyt ehditään mitään sellaista kun tuo lapsi pitäisi nukuttaa" "no ei me voida lähteä sinne kun lasta ei voi mihinkään laittaa" "ei viittitäs herättää sitä kun just sain sen nukutettua" pikkulapsiaika vaikuttaa hyvinkin tuollaselta, jos lapsi on se ykkönen. Ja jos parisuhde ei ole se ykkösjuttu ja siihen ei järjestetä aikaa, se kuihtuu pois. Se on fakta jonka varmaan jokainen tietää...

Te joidenka mielestä pitää ensin ajatella lapsen etua ja parisuhde ei tarvitse enää niin paljon aikaa, niin menkääs ajassa taaksepäin ja muistelkaa niitä hetkiä kuin teitä oli vain kaksi, sinä ja kumppanisi. Olisiko silloin suhde toiminut, jos olisitte yhtäkkiä jättänyt puolet (ehkä enemmänkin) yhteisestä ajastanne pois? Kun lapsi syntyy perheeseen, niin silloin parisuhde kyllä vaatii yleensä paljon enemmän ennen kuin lapsen syntymää, ja huonosti käy jos lapsi tulee etusijalle. Oletteko te vain lapsen takia hankkinut puolisonne? Siltä vähän vaikuttaa jos puoliso on niin yhdentekevä, että hän ilman muuta jää lapsen taakse. Vaikka hän olisi kuinka aikuinen ja selviäisi yksin, niin ei se sen ihmisen arvoa pitäisi missään muotoa muuttaa. Lapsi ei selviä ilman vanhempien turvaa ja tukea, muttei kumppaninkaan ole hyvä olla parisuhteessa johon toinen ei panosta.
Niin ja mitäs sanotte siihen, kun joku fiksu edelleenkin mainitsi että rakkaus lapseen on itsestäänselvyys, mutta rakkaus puolisoon ei ole. Tämän takia kannattaa pistää se parisuhde ykköseksi, jos haluaa perheen pysyvän koossa. Se ei ole pahaksi lapselle ja harvemmin vanhemmilekaan.

että monen paikalla kirjoitti:

tuo väittämä pitää paikkansa. Siis että jos lapsi laitetaan ykköseksi, niin sekö ei latista parisuhdetta ja ajan myötä johda ehkä eroon?
No, jos muksu pistetään kuninkaan paikalle, niin sittenhän eletään muksun mukaan. "ei me nyt ehditään mitään sellaista kun tuo lapsi pitäisi nukuttaa" "no ei me voida lähteä sinne kun lasta ei voi mihinkään laittaa" "ei viittitäs herättää sitä kun just sain sen nukutettua" pikkulapsiaika vaikuttaa hyvinkin tuollaselta, jos lapsi on se ykkönen. Ja jos parisuhde ei ole se ykkösjuttu ja siihen ei järjestetä aikaa, se kuihtuu pois. Se on fakta jonka varmaan jokainen tietää...

Te joidenka mielestä pitää ensin ajatella lapsen etua ja parisuhde ei tarvitse enää niin paljon aikaa, niin menkääs ajassa taaksepäin ja muistelkaa niitä hetkiä kuin teitä oli vain kaksi, sinä ja kumppanisi. Olisiko silloin suhde toiminut, jos olisitte yhtäkkiä jättänyt puolet (ehkä enemmänkin) yhteisestä ajastanne pois? Kun lapsi syntyy perheeseen, niin silloin parisuhde kyllä vaatii yleensä paljon enemmän ennen kuin lapsen syntymää, ja huonosti käy jos lapsi tulee etusijalle. Oletteko te vain lapsen takia hankkinut puolisonne? Siltä vähän vaikuttaa jos puoliso on niin yhdentekevä, että hän ilman muuta jää lapsen taakse. Vaikka hän olisi kuinka aikuinen ja selviäisi yksin, niin ei se sen ihmisen arvoa pitäisi missään muotoa muuttaa. Lapsi ei selviä ilman vanhempien turvaa ja tukea, muttei kumppaninkaan ole hyvä olla parisuhteessa johon toinen ei panosta.
Niin ja mitäs sanotte siihen, kun joku fiksu edelleenkin mainitsi että rakkaus lapseen on itsestäänselvyys, mutta rakkaus puolisoon ei ole. Tämän takia kannattaa pistää se parisuhde ykköseksi, jos haluaa perheen pysyvän koossa. Se ei ole pahaksi lapselle ja harvemmin vanhemmilekaan.

Lue lisää

...että jos parisuhde on ykkönen, niin ei rakkaus silloin lapseen katoa. Mutta jos lapsi on ykkönen, rakkaus puolisoon voi hiipua ja ajan myötä kadota kokonaan...että näin

lapsi on rakas kirjoitti:

samaa verta ja lihaa, mutta ilman miestäni ei olisi lastakaan, enkä aio lapsen takia sivuuttaa miestäni eikä miehen arvo minun sydämmessäni koskaan laske lapsen takia. Enkä ole riippuvainen miehestä, nytkin hän on ollu kiertämässä eurooppaa 1,5 kk urheilu-uransa takia, ja jos olisin tippaakaan sairaalloiseen riippuvainen, olisin varmaan hakannut mieheni jos hän olisi kahdeksi kuukaudeksi lähtemässä eurooppaan ilman minua ja lastamme.
Kyllä mulle mies on ykkönen, ja näin lapsikin on älyttömän tärkeä. Hän jatkaa sukuamme ja hän osa minua ja miestäni, mutta niinkuin olen sanonut, ei tulisi mieleenkään pistää lasta miehen edelle, sillä mies ei ole tehnyt mitään minkä takia hänen arvonsa laskisi ja hänestä tulisi vasta toiseksi tärkein. Lapsikaan ei ole mikään "huono kakkonen", vaan meidän vanhempien velvollisuus on kasvattaa hänestä kunnon kansalainen ja näyttää hänelle hyvää esimerkkiä.
Rakastan miestäni ja lastani, enkä ymmärrä miksi niin moni äiti jättää miehen toiselle sijalle niin helposti kun lapsi syntyy. Lapsi on tärkeä ja hän on rakas, mutta hän ei ole sinun elinkumppanisi

Lue lisää

sä voit jättää miehes, miehes voi jättää sut, mutta lapsi on ja pysyy. lapsella ei ole mahdollisuutta hylätä sua, mutta aikuisella on aina mahdollisuus, hylätä parinsa tai hylätä lapsi. aikuinen voi lähteä kävelemään, mutta lapsi ei. elinkumppaneilla on taipumus vaihdella, lapsi pysyy lapsenasi iäti.

vielä sitä... kirjoitti:

...että jos parisuhde on ykkönen, niin ei rakkaus silloin lapseen katoa. Mutta jos lapsi on ykkönen, rakkaus puolisoon voi hiipua ja ajan myötä kadota kokonaan...että näin

Lue lisää

Mitä bullshittiä!Meillä ei rakkaus ole mihkään kadonnut,vaikka lapset on aina ollu ykkösiä!Voin kertoa,että lapset on jo maailmalla.Mikä se sellainen rakkaus on joka katoaa muka,jos lapsi on se,jonka vuoksi kumpikin tekisi mitä vaan??Jos se siitä tosiaan katoaa,niin ei se mitään rakkautta ollutkaan!

lapsi on rakas kirjoitti:

samaa verta ja lihaa, mutta ilman miestäni ei olisi lastakaan, enkä aio lapsen takia sivuuttaa miestäni eikä miehen arvo minun sydämmessäni koskaan laske lapsen takia. Enkä ole riippuvainen miehestä, nytkin hän on ollu kiertämässä eurooppaa 1,5 kk urheilu-uransa takia, ja jos olisin tippaakaan sairaalloiseen riippuvainen, olisin varmaan hakannut mieheni jos hän olisi kahdeksi kuukaudeksi lähtemässä eurooppaan ilman minua ja lastamme.
Kyllä mulle mies on ykkönen, ja näin lapsikin on älyttömän tärkeä. Hän jatkaa sukuamme ja hän osa minua ja miestäni, mutta niinkuin olen sanonut, ei tulisi mieleenkään pistää lasta miehen edelle, sillä mies ei ole tehnyt mitään minkä takia hänen arvonsa laskisi ja hänestä tulisi vasta toiseksi tärkein. Lapsikaan ei ole mikään "huono kakkonen", vaan meidän vanhempien velvollisuus on kasvattaa hänestä kunnon kansalainen ja näyttää hänelle hyvää esimerkkiä.
Rakastan miestäni ja lastani, enkä ymmärrä miksi niin moni äiti jättää miehen toiselle sijalle niin helposti kun lapsi syntyy. Lapsi on tärkeä ja hän on rakas, mutta hän ei ole sinun elinkumppanisi

Lue lisää

Osa ei ole isää koskaan nähnyt. Revi siitä. Mies vähän sipaisee ja jos ei muista miehen nimeä kysyä, syntyy isättömiä.

Juurikin näin. Osasitpas sanoa sen, mitä varmasti suurin osa täällä "puolisoa puolustavista" tarkoitti, iso kiitos siitä!

Olen sinun kanssa aivan samaa mieltä.
Tässä keskustelussa on ollut ihan typeriä juttuja että kumman pelastat ensin yms..

Jokainen valitsee jos haluaa ja miten haluaa.

Oletko OIKEASTI äiti?

Lapsi parka.

Epäilen, että olet joku amis-ukko.

ihmettelevä... kirjoitti:

Oletko OIKEASTI äiti?

Lapsi parka.

Epäilen, että olet joku amis-ukko.

"kakru" sanaa mitenkään alentavana. Lapsi on minulle lapsi, pikkukulta, kakara, muksu, kullannuppu, rakas, elämän valo....kaikkea tuota.
lauseeseen "kakrun kimpussa" -on vain kyteytetty se suurin syy, miksi parisuhteet kääntävät useimmiten nokan kohti alamäkeä lapsen syntymän jälkeen, vai oletko toista mieltä?

Ja mikäs oikeus sinulla on tulla minun lastani sanomaan paraksi? olen äiti joka pitää perheen koossa yhdessä miehen kanssa, ja silloin parisuhteen hyvinvointi menee yleensäkin edelle. En halua että lapsenlapsellani on miljoona mummolaa, tai että hänellä on kaksi kotia, toinen isän luona ja toinen äidin luona. en halua että hän näkee niin huonoa esimerkkiä.