Täällä jahnataan jatkuvasti työvoimapulasta. Kuvaavaa keskustelulle on varsin yleinen yksisilmäisyys, jolla termiä pyritään käyttämään työttömien mustamaalaamiseen.
Käsitteelle ”työvoimapula” on kuitenkin löydettävissä ihan iisistikin vähintään neljä erilaista lähtökohtaa ja syytä.
1) Maastamme ei kertakaikkiaan löydy työlle tekijöitä, koska kaikki reservit ovat täyskäytössä.
2) Suurtyöttömyyttä käytetään hyväksi: tarjottujen työpaikkojen laatu (palkat, edut, työehdot ja -ajat) on laskettu niin surkeiksi, ettei työvoima enää niitä hyväksy.
3) Koulutuspolitiikka on epäonnistunut. On "tuotettu" osaajia väärille aloille.
4) Työvoimapula johtuu säästöistä, ts. työntekijämäärät pidetään liian alhaisina työn määrään nähden.
Näistä ainoastaan ensimmäinen kohta on varmuudella osoitettavissa vääräksi. Palkkatyön määrä suhteessa työvoimaan on romahtanut yli puoli miljardia vuotuista työtuntia aidon täystyöllisyyden ajoista, 1980-luvun lopulta. Elämmekin nyt erästä koko historiamme hurjimman työvoiman ylitarjonnan aikaa.
Kohta kakkonen pitänee paikkansa. Vuosina 2001 – 2006 äskenmainitussa palkkatyön suhteessa työvoimaan ei päästy kertaakaan lähellekään edes vuosituhannen vaihteen tasoa. Työpaikkojen lukumäärän kerrotaan kuitenkin kasvaneen huimastikin. Jos PALKKATYÖN kokonaismäärä laskee samalla kun TYÖPAIKKOJEN määrä nousee, ei kai tarvita Einsteineja kertomaan, että kyseessä on pakko olla viimeksimainittujen laadun valtava yleinen huononeminen.
Kolmoskohdassa on kyseessä pikemminkin osaajapula, mutta voidaanhan sekin ymmärtää työvoimapulana – etenkin termin tarkoitushakuisessa käytössä. Tällöin on kuitenkin aivan turhaa alkaa asiasta työttömiä syyttämään – ellei oleteta, että jokainen heistä on messevä monitoimiosaaja, joka on alati ja oitis valmis tsingahtamaan milloin hoiva-alalle, milloin metsätöihin, milloin raksalle ja milloin avaruuslaivainsinööriksi, aina sen mukaan missä työvoimaa kulloinkin tarvitaan.
Neloskohta on uutisoinnin valossa osoittautumassa oikeaksi. Esimerkiksi rakennusalalla esiintyy työttömyyttä, ja pätkätyöt ovat yleinen riesa: noin 50 000:lle työntekijälle riittää töitä alle kuudeksi kuukaudeksi vuodessa. ”Vika on työvoiman käytössä, ei määrässä”, kertoo Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjunpää.
Metsäalalla asiantuntijoiden mitta on täyttynyt epäinhimillisten työolojen seurauksena. Työntekijöitä on irtisanottu vuosittain 50 - 200 ihmisen verran, vaikka työtehtävät ja velvollisuudet ovat säilyneet ennallaan. Seuraukset näkyvät sairauksina" - Metsäalan asiantuntijat ry (Meto). - Työpaineet metsäalalla ovat viime aikoina kiristyneet siihen pisteeseen, että metsälakien noudattaminen alkaa olla vaarassa --- jo nyt henkilöstö oireilee: on työuupumisia, irtisanoutumisia ja alkoholisoitumista" - Meton puheenjohtaja Håkan Nystrand.
Hoiva-alalle saadun palkkamaltin korjausliikkeen – voidaanhan sitä toki kutsua palkankorotukseksikin – ehtona luin olevan, ettei henkilöstömäärä saa lisääntyä.
Finnairin mekaanikkopulasta Helsingin Sanomissa 6.1.2008: ”Tilastojen mukaan lentoturvallisuus ei ole heikentynyt, vaikka yhtiöt ovat laittaneet itseään parempaan tuloskuntoon muun muassa työvoimaa karsimalla”. ”Finnair saneerasi kevään 2006 yt-neuvotteluissa noin 300 tekniikan henkilöä”. Saman päivän pääkirjoituksessa kerrotaan kuntien työvoimapulan syyksi se, että säästetään jättämällä palkkaamatta henkilöstöä.
Nämä siis aivan vain muutamana esimerkkinä muutamalta alalta. Kyllähän työvoimapula aikaansaadaan, kun sellainen tieten tahtoen aiheutetaan.
Sen sijaan väite, etteivät työttömät ottaisi vastaan asiallisia töitä vaikka sellaisia olisi, on järjetön. Tämän todistaa yksiselitteisesti se, että työvoimapolitiikalla heitä on saatu pakotettua pilvin pimein palkattomiin pakkotöihinkin ynnä kaikenlaisiin muihin ”työmarkkinatoimenpiteisiin”. Joku kortistolaisia työvoimapulalla hutkiva voisikin vihdoin kertoa, kuinka on mahdollista että työttömiä saadaan kyllä perustuslain vastaisesti puurtamaan ilman liksaa, muttei kuitenkaan kirveelläkään ottamaan vastaan kohtuuehtoista palkkatyötä.
Käsitteelle ”työvoimapula” on kuitenkin löydettävissä ihan iisistikin vähintään neljä erilaista lähtökohtaa ja syytä.
1) Maastamme ei kertakaikkiaan löydy työlle tekijöitä, koska kaikki reservit ovat täyskäytössä.
2) Suurtyöttömyyttä käytetään hyväksi: tarjottujen työpaikkojen laatu (palkat, edut, työehdot ja -ajat) on laskettu niin surkeiksi, ettei työvoima enää niitä hyväksy.
3) Koulutuspolitiikka on epäonnistunut. On "tuotettu" osaajia väärille aloille.
4) Työvoimapula johtuu säästöistä, ts. työntekijämäärät pidetään liian alhaisina työn määrään nähden.
Näistä ainoastaan ensimmäinen kohta on varmuudella osoitettavissa vääräksi. Palkkatyön määrä suhteessa työvoimaan on romahtanut yli puoli miljardia vuotuista työtuntia aidon täystyöllisyyden ajoista, 1980-luvun lopulta. Elämmekin nyt erästä koko historiamme hurjimman työvoiman ylitarjonnan aikaa.
Kohta kakkonen pitänee paikkansa. Vuosina 2001 – 2006 äskenmainitussa palkkatyön suhteessa työvoimaan ei päästy kertaakaan lähellekään edes vuosituhannen vaihteen tasoa. Työpaikkojen lukumäärän kerrotaan kuitenkin kasvaneen huimastikin. Jos PALKKATYÖN kokonaismäärä laskee samalla kun TYÖPAIKKOJEN määrä nousee, ei kai tarvita Einsteineja kertomaan, että kyseessä on pakko olla viimeksimainittujen laadun valtava yleinen huononeminen.
Kolmoskohdassa on kyseessä pikemminkin osaajapula, mutta voidaanhan sekin ymmärtää työvoimapulana – etenkin termin tarkoitushakuisessa käytössä. Tällöin on kuitenkin aivan turhaa alkaa asiasta työttömiä syyttämään – ellei oleteta, että jokainen heistä on messevä monitoimiosaaja, joka on alati ja oitis valmis tsingahtamaan milloin hoiva-alalle, milloin metsätöihin, milloin raksalle ja milloin avaruuslaivainsinööriksi, aina sen mukaan missä työvoimaa kulloinkin tarvitaan.
Neloskohta on uutisoinnin valossa osoittautumassa oikeaksi. Esimerkiksi rakennusalalla esiintyy työttömyyttä, ja pätkätyöt ovat yleinen riesa: noin 50 000:lle työntekijälle riittää töitä alle kuudeksi kuukaudeksi vuodessa. ”Vika on työvoiman käytössä, ei määrässä”, kertoo Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjunpää.
Metsäalalla asiantuntijoiden mitta on täyttynyt epäinhimillisten työolojen seurauksena. Työntekijöitä on irtisanottu vuosittain 50 - 200 ihmisen verran, vaikka työtehtävät ja velvollisuudet ovat säilyneet ennallaan. Seuraukset näkyvät sairauksina" - Metsäalan asiantuntijat ry (Meto). - Työpaineet metsäalalla ovat viime aikoina kiristyneet siihen pisteeseen, että metsälakien noudattaminen alkaa olla vaarassa --- jo nyt henkilöstö oireilee: on työuupumisia, irtisanoutumisia ja alkoholisoitumista" - Meton puheenjohtaja Håkan Nystrand.
Hoiva-alalle saadun palkkamaltin korjausliikkeen – voidaanhan sitä toki kutsua palkankorotukseksikin – ehtona luin olevan, ettei henkilöstömäärä saa lisääntyä.
Finnairin mekaanikkopulasta Helsingin Sanomissa 6.1.2008: ”Tilastojen mukaan lentoturvallisuus ei ole heikentynyt, vaikka yhtiöt ovat laittaneet itseään parempaan tuloskuntoon muun muassa työvoimaa karsimalla”. ”Finnair saneerasi kevään 2006 yt-neuvotteluissa noin 300 tekniikan henkilöä”. Saman päivän pääkirjoituksessa kerrotaan kuntien työvoimapulan syyksi se, että säästetään jättämällä palkkaamatta henkilöstöä.
Nämä siis aivan vain muutamana esimerkkinä muutamalta alalta. Kyllähän työvoimapula aikaansaadaan, kun sellainen tieten tahtoen aiheutetaan.
Sen sijaan väite, etteivät työttömät ottaisi vastaan asiallisia töitä vaikka sellaisia olisi, on järjetön. Tämän todistaa yksiselitteisesti se, että työvoimapolitiikalla heitä on saatu pakotettua pilvin pimein palkattomiin pakkotöihinkin ynnä kaikenlaisiin muihin ”työmarkkinatoimenpiteisiin”. Joku kortistolaisia työvoimapulalla hutkiva voisikin vihdoin kertoa, kuinka on mahdollista että työttömiä saadaan kyllä perustuslain vastaisesti puurtamaan ilman liksaa, muttei kuitenkaan kirveelläkään ottamaan vastaan kohtuuehtoista palkkatyötä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä työttömät ovat itse tehneet omaksi hyväkseen? Onko tosiaan niin, että työttömäksi joutunut saa heittäytyä sohvalle vaatimaan, että jonkun toisen on tuotava hänelle valmis työpaikka eteen.
... työtön on tosissaan yrittänyt saada töitä kaikilla tietämillään keinoilla ja kaikkea sellaista työtä, mitä hän vain mitenkään pystyisi tekemään, eikä siltikään tärppää? Täytyykö työttömän silloin ampua itsensä, että yhteiskunta säästyy häneltä?
Vai olisiko hänellä ehkä siinä vaiheessa lupa odottaa, että joku auttaa häntä?