Onko teistä oikein, kun äitini ja isäpuoleni rahoittavat kotona asuvan velipuoleni 30v. kaiken asumisen, vaatteet, ruan, tupakat, saunakaljat, autot, vakuutusmaksut, bensat, kännykkälaskut. Velipuoleni ei käy muualla töissä, kuin oman talouden hommissa, puun tekemistä, korjausta ja remontointia ja tällaista. Hän on saanut kotoa 3 autoa ja mopon. Sisarpuoleni ja minä ei ei mitään. Minäkin kun asuin kotona en saanut kun asua ja ruuan, sen eteen piti vielä tehdä töitä siivota laittaa ruokaa ja kaikkea muuta. Kaikki muu piti itse kustantaa.En saanut edes ajokorttia, sisar- ja velipuoleni saivat kyllä sen. Viimmeinen pisara oli kun ostivat velipuolelle 7000€ auton, sisarpuoleni ei saanut mitään enkä minä. Me kumpikin sanottiin siitä kotona, mutta mitään ei tapahtunut. Sisarpuoleni vaati vissiin äänekkäämmin niin hänelle annettiin 1000€ pahanmielen palkkaa, hän kysyi minulta sainko minä, en. Odotin toista kuukautta ja kävin kotona ja he kävivät meillä, mutta ei sanallakaan sanoneet, että toidelle meistä antoivat rahaa. Sanoin lopulta äidille kun alkoi ihmetellä kun ei käydä eikä hän ole nähnyt lapsenlapsiaan pitkään aikaan, mistä kiikastaa. Vasta sen jälkeen sain minä 1000€. Mutta siitä asti olen kartellut käyntiä kotona, koska minä en näyttänyt olevan heille minkään arvoinen. Kyllä minä soittelen ja kysyn kuulumisia käyn silloin tällöin mutta jotain tuli väliin. Kertokaa mitä mieltä olette ja onko teitä kohdeltu samoin?
Tasapuolisuutta vanhemmilta
Surusilmä
121510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
30-vuotiaana pitäisi jo asua omillaan ja vaikka asuisi vanhemmilla niin silti pitäisi pystyä edes kustantamaan omat kulunsa. Ja lapsia pitäisi kohdella samanarvoisesti oli sitten puolia tai ei.
Puhu siitä heidän kanssaan äläkä välitä jos sinua täällä sanotaan kateelliseksi.
Kuinka vanhoja olette, sin ja siskopuolesi siis?
Minä olen 47v. ja sinkopuoleni on 34v. Mutta vanhemmat katsoo siihen että me eletään omissa perheissämme ja ollaan omillamme eli meille ei kuulu jakaa rahaa.
Minkäs verran sitä saakaan vuodessa lahjoittaa rintaperilliselleen, ennen kuin alkaa mennä veroja? Kannattaa selvittää tämä, ja jos näyttää, että lahjoitukset menee yli sen, niin ei muuta kuin verottajaan yhteyttä. http://www.vero.fi/ Ja laita sivun yläreunassa olevaan "hae", laatikkoon -lahjavero-
Jäitä nyt hattuun koko porukka.
Tässähän puhutaan avioparista, jolla on todella aikuisia lapsia. Avioparin ei tarvitse antaa AINUTTAKAAN euroa yhdellekään teistä!
Vasta kuoleman jälkeen on perintöjen aika.
JOS vanhemmat antavat eläissään rahalahjoja, ne otetaan huomioon ennakkoperintönä vasta kuoleman jälkeen.
Miksi vanhempien pitäisi antaa tuommoisia summia aikuisille lapsilleen?
Kyse oli tasapuolisuudesta. Miksi se kolmikymppinen asuu ilmaiseksi kotoa ja saa kaiken herrajumala autojakin? Ja toiset tuskin mitään.
Onkohan se kolmikymppinen jotenkin vajaaälyinen, kun ei ole tajunnut muuttaa kotoa. Tai sitten vain röyhkeä, ehkä hän ei ymmärrä hävetä.
Tyttäriä taas poljetaan, tässä se nyt taas nähdään.
Höpötät ihan turhia, että mukamas perinnönjaossa otettaisiin huomioon mitään vanhempien eläessään tekemiä lahjoituksia. Mistä tuommoista olet saanut päähäsi? Vain jos on joku lainmukainen paperi jossakin, niin sitten ehkä, mutta tuskinpa tuollaiset poikaa palvovat vanhemmat mitään papereita tekevät.
Eikä kellään aikuisella olekaan oikeutta vaatia mitään, mutta eikö sinustakin tasapuolisuus lahjoitusten syytämisessä olisi ihan paikallaan?
Kyllä minua ainakin vieläkin risoo hiukan, kun veljeni esimerkiksi maksatti äidilläni hölmöyksissään tekemänsä velkatakuun, kun velallinen liukeni. Ei pankki siitä välittänyt, ettei veljelläni ollut varoja.
Jos minä olisin tehnyt samanlaisen tempun, niin satavarmasti äitini ei olisi MINULLE antanut samaan tarkoitukseen markan markkaa.
Tuo aloittajankin tapaus kuulostaa ihan siltä, että vieläkin suomalaisessa yhteiskunnassa miespuolinen jälkeläinen on ihan eri asemassa kuin naispuolinen.
Ja muuten, ennen kuin ehätät syyttää minua siivellä elämisestä, niin voin kyllä kertoa että heti ekasta kesätienestistäni vaadittiin osa elämiseeni, lukion kaikki menot maksoin itse ja lähdin heti, kun pääsin työhön ja siten sain mahdollisuuden vuokrata oman asunnon. Jotain jo käytöstä poistettua sain kotoa, kuten kuluneita lakanoita ja pyyhkeitä, mutta lusikatkin laskettiin ja veljeni kerrankin huomautti, että ai tämä on täällä. Ikään kuin olisin saanut jotain kovinkin arvokasta. Itse hän asui lapsuudenkodissa NELIKYMPPISEKSI. Että minun silmilleni ei kannata kenenkään tulla hyppimään sitten ollenkaan.
Joka tapauksessa pidän äitini käytöstä omituisena ja epätasapuolisena. Mutta näitähän ilmeisesti riittää...
Mutta se tasapuolisuus kaikkia lapsia kohtaan, se on unohtunut. Ei vanhempien tarvitsekkaan antaa rahaa, mutta jos yhdelle annetaan niin kyllä ne muut tuntevat itsensä syrjityksi. Näin se vaan mennee.
Edelleenkään en käsitä aikuisten ihmisten vanhemmilleen esittämiä vaatimuksia. Olkoot sitten miehiä tai naisia.
Vanhemmilla ei ole velvollisuutta antaa yhdelle tai ylipäätään kenellekään lapsista rahalahjoja. Mutta ei myöskään mikään laki estä pariskuntaa lahjomasta yhtä lapsistaan muita enemmän.
Tämä on selkeä lakiasia.
Siis mikään ei estä vanhempia lahjomasta - lain puitteissa - melko isojakin summia verovapaasti kenelle tahansa lapsistaan. Kyllä me kaikki voimme lahjoittaa jopa kalliita tavaroita tuttaville ja sukulaisillekin.
Mutta kun epäilet, ettei vanhempien kuoleman jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa oteta huomioon kaikkia niitä ns. ennakkolahjoja, joita rintaperilliset haluavat ottaa esille, olet väärässä. Silloin tulevat kyseeseen tietysti myös muiden, esim. Sinun saamasi lahjat.
Ja tuosta näyttökysymyksestä: Siinähän vasta koukku piilee. Jokseenkin helposti saa selville, onko yksi lapsista ollut vanhempiensa elätettävänä. Myös esim auton maksutapa osoittaa, onko veljellä ollut todellisuudessa varaa autoon. Jos tulee useita eri epäilyjä isoista "lahjoituksista", ne voidaan tutkia.
Taisit kirjoittaa myös tasapuolisuudesta. Se on kaunis ajatus, mutta ei tässä maailmassa aina toteudu. Minäkin olen tasapuolisuuden ja tasa-arvon kannalla. Mutta näen myös, ettei se aina toteudu edes lähisuvun kesken.
Summary: Vanhemmat eivät ole velvollisia antamaan rahalahjoja aikuisille lapsillee.
Emotiopuolella ymmärrän vihanpitosi.
Olen minä ollut sellaisessakin tilaisuudessa, jossa pari virallista lahjapaperia oli mukana perunkirjoissa. So what. En minä ainakaan ruvennut riitelemään siinä että mulle kuuluisi sitten suurempi osa, koska en itse ollut vastaavaa lahjaa saanut. Ei suomalainen tee semmoista.
Ja kuka nyt tosissaan rupeaisi vaatimaankaan mitään selvitystä lahjoituksista tai elätyksestä, joista papereita ei ole olemassakaan? Enpä ole kuullutkaan.
Joten kun väität, että olen väärässä, niin siinäpä olet väitteinesi. En tiedä harrastaako svensktalande bättre folk jotain semmoista, mutta ei ainakaan tavallinen suomalainen rahvas.
Laissa voi lukea ihan mitä vain, se on aivan eri juttu.
SINÄ ESITIT:
"Edelleenkään en käsitä aikuisten ihmisten vanhemmilleen esittämiä vaatimuksia. Olkoot sitten miehiä tai naisia.
Vanhemmilla ei ole velvollisuutta antaa yhdelle tai ylipäätään kenellekään lapsista rahalahjoja. Mutta ei myöskään mikään laki estä pariskuntaa lahjomasta yhtä lapsistaan muita enemmän."
Ei tässäkään ketjussa kukaan ole ollut vaatimassa vanhemmiltaan yhtään mitään muuta kuin kenties hieman tasapuolisuutta. Kai tämä nyt sinullekin pitäisi mennä jakeluun.
Ainakin omalla kohdallani olen saanut rahan ym. lahjojen sijasta kuunnella äitini ruikutusta viimeiset 25 vuotta juuri siitä velkatakuujutusta. Ihanaa yrittää tukea sitten äitiä kun on omaa epätasapuolisuuttaan maksanut veljeni aiheuttamia menoja.
Kirjoitat tekstisi ikään kuin molemmista suupielistä, 1. että tasapuolisuus ei aina toteudu, sitten kuitenkin samaan syssyyn 2. vetoat lakiin.
Sinä ilmeisesti luulet sisimmässäsi, että se mitä lakikirjassa lukee takaa samat oikeudet kaikille ihmisille.
Vähänpä sinä sitten olet kokenut elävää elämää.
Ns. moraaliltaan normaali aikuinen ihminen tajuaa, ettei vanhempien tarvitse lahjoittaa mitään aikuisille lapsilleen.
Tästähän kukaan ei olekaan yrittänyt väitellä.
Aloittajan tilanne tuntuu kuitenkin aika tavalliselta: yhdelle lapsista syydetään maat ja taivaat, toiset eivät saa mitään tai saavat vain hyvin pienen lahjan verrattuna sen yhden leijonanosaan.
Varmaan kaikki kyllä käsittävät, että vanhemmat saavat tehdä miten lystäävät omalla omaisuudellaan. En ainakaan ole huomannut ketään kirjoittajaa, joka ei tätä olisi käsittänyt.
Mielestäni kuitenkin hävettävää olisi sillä, joka käyttää vanhempiaan hyväkseen. Ja vanhemmilla olisi myös jonkin verran hävettävää, kun eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.
Tässä asiassa on aivan turha vedota lakeihin ja ukaaseihin.
Minä en ainakaan suostu häpeämään sitä, että äitini on suosinut veljeäni aivan rajattomasti meidän tytärten jäädessä todellakin nuolemaan näppejämme. Eikä kyse ole pelkästään rahasta vaan ihan kaikesta kohtelusta.
Minä en häpeä, vaan olen ylpeä siitä, että olen aina tullut omillani toimeen. En ole keski-ikäisenä kiinni roikkumassa äitini esiliinannauhoissa veljeni tavoin ja elämässä siivellä aina kun tiukka paikka sattuu.
valitettavasti siihen ei voi toiset vaikuttaa. Ei ennen kuin vanhemmat heräävät "paapomasta" nuorinta ilm "ns peräkammarinpoikaa".
Vanhemmat eivät usein tajua, minä hallan tekevät lapselle, kun alkavat rahoittaa aikuista lastaan. Siinä lapsi pysyy lapsena niin kauan kun rahahanat ovat auki ja vanhemmat kykenevät rahoittamaan. Se jälkeen kun vanhemmista aika jättää, voi olla toden paikka "miehelle".
Ei ihminne ole oppinut itse huolehtimaan saati kantamaan vastuuta mistään. Siinä vaiheessa voi päätyä kuvaannollisesti katuojaan tai rikollisuuden tielle. En jaksa nyt kertoa omaa tarinaa - meidän suvun tarinaa, mutta yhtäläisyyksiä on. Laita ylös kaikki ja aikanaan tuot esille perunkirjoituksessa. Toki voit yrittää keskustella vanhempiesi kanssa ja jos ovat fiksuja, ymmärtävät. Todennäköisemmin ei.
Itsekukin meistä, joilla on omat perheet ja elämme omillamme voimme miettiä valmiiksi miten kohtelemme omia lapsiamme. Olemmeko tasapauolisia kaikessa, pyrimmekö tasapuolisuuteen? Siitä voimme tehdä päätökset siinä vaiheessa kun lapset syntyvät. Tasapuolisuus ei ole itsestäänselvyys. Sen harjoittaminen alkaa jo lapsuudesta ja sen aikaisista hankinnoista, harrastusten maksamisista ym...Kannattaa miettiä ja opetella.
Luin koko ketjun läpi ja täytyy vain ihmetellä miten asialinjalla on pysyttty, vaikka asioista hieman eri mieltäkin on oltu. Ketään ei ole ruvettu nimittelemään, hulluksi leimaamaan jne. mikä yleensä on tosi todennäköistä kun mielipiteet netissä eroavat.
Tähän keskusteluun ei ole hirveästi lisättävää. Olen kyllä sitä mieltä, että aikuiset ihmiset saavat päättää rahojensa käytöstä kuten tykkäävät; jakavat sitä kenelle jakavat. Toisaalta laki suo sisaruksille mahdollisuuden revanssiin perunkirjoituksissa sillä edellytyksellä, ettei yksi perijä ole kupannut vanhempia heidän elinaikana tyhjiin. Suomalainen perunkirjoitusko rauhallista rinnakkaiseloa ja entisten hyväksymistä, heh! Siellä sitä vasta ihmisten raadollisuus tuleekin esiin. Mietitään kuka auttoi vanhempiaan heidän vaikeina aikoina ja kuka vain kuppasi ilmaista rahaa. Joku totesikin aika osuvasti, että kyseessä ei ole se, että omilta vanhemmilta pitäisi saada rahaa, vaan että tunnepuolella aikuinen lapsi kokee tasapuolisuuden puutetta omilta vanhemmiltaan. Aivan allekirjoitettavissa.
eihän se oikein ole, mutta minkäs teet. en ainakaan minä ole mitään pystynyt tekeen.
nyt olen rohjennut ja kertonut tunnoistani vanhemmilleni. veljeni yli 30v. ja saa kaiken avun kotoa, vaikkei siellä asukkaan ja käy itse vielä töissä. lypsää vanhempia rahallisesti minkä kerkiää. minulla kun oli tässä taannoin perheeni kanssa tiukka paikka ja ois pitänyt saada uudet toppavaatteet pojalle, vanhempani vain sanoivat että pitää elää niin että rahat riittää. no saatiin toppavaatteet pojalle, kirpputorilta. nyt meidän tilanne taas normaali eikä ole tiukkaa, mutta kun taas tulee tiukka paikka menen ennemmin vaikka pelastusarmeijalle kuin vanhemmilta rahaa anomaan.