Lapsiperheen arki ei ole parisuhteen loistoaikaa varmaan kenelläkään, mutta mitä tehdä kun tuntuu, että on perustanut perheen väärän ihmisen kanssa!?
Arvomaailma ja tavoitteet ovat kutakuinkin samat, mutta seksuaalinen vetovoimaa kumppaniani kohtaan puuttuu. En ole tuntenut sitä edes seurustelumme alkuaikoina (3v. sitten), koska pidän urheilullisesta ruumiinrakenteesta, jota kumppanini ei edusta. Hän ei myöskään ole seksuaalisesti aktiivinen (ei ole ollut aiemmissakaan suhteissakaan), joten olen aivan ymmälläni. Turvallisuudentunne meni ja menee etusijalle. Jos ei olisi lasta (1v) eroasin, mutta nyt kun tässä on kyseessä kolmen ihmisen elämä tästä muodostunut varsinainen dilemma -ero nyt, myöhemmin vai yrittää olla yhdessä? Haluaisin, että lapseni saisi hyvän ja turvallisin perheen, mutta miten se toteutuisi parhaiten? Mistä kannattaa tinkiä tässä kohtaa?
Arvomaailma ja tavoitteet ovat kutakuinkin samat, mutta seksuaalinen vetovoimaa kumppaniani kohtaan puuttuu. En ole tuntenut sitä edes seurustelumme alkuaikoina (3v. sitten), koska pidän urheilullisesta ruumiinrakenteesta, jota kumppanini ei edusta. Hän ei myöskään ole seksuaalisesti aktiivinen (ei ole ollut aiemmissakaan suhteissakaan), joten olen aivan ymmälläni. Turvallisuudentunne meni ja menee etusijalle. Jos ei olisi lasta (1v) eroasin, mutta nyt kun tässä on kyseessä kolmen ihmisen elämä tästä muodostunut varsinainen dilemma -ero nyt, myöhemmin vai yrittää olla yhdessä? Haluaisin, että lapseni saisi hyvän ja turvallisin perheen, mutta miten se toteutuisi parhaiten? Mistä kannattaa tinkiä tässä kohtaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ero on paras miksi olla yhdessä lapsen vuoksi
kyllä vitu.... 10v jälkeen kun huomaa että ukossa oli matoja ja itsestään on hävinny viehätysvoima uuden löytämiseen
En voi ymmärtää!
Miksi ylipäätään lähdit koko leikkiin mukaan jos kerta jos suhteen alkuajoilla tunsit epävarmuutta?! Ei herranjumala... ottakaa nyt ihmiset järki käteen! Siinä se nyt sitten nähdään... oli kannattanut miettiä jo sillon alussa. HUHHUH.
Jos kerran oikeasti tuntuu ja on jo kauan tuntunut, että olet väärän ihmisen kanssa, eroa niin pian kuin koet sen mahdollisena. Lapsen turvapaikka on nimenomaan TASAPAINOINEN vanhempien suhde, tai jos ei sellaiseen ole (heti) mahdollisuutta, niin sitten yksinhuoltajan rakkaus. Lapsi on vielä niin pieni, ettei edes ymmärrä pohtia moisia asioita. Hän tottuu jo pienestä pitäen siihen, että äiti hoitaa häntä ilman isää, ja isompana hän joko on tottunut tilanteeseen tai sitten kenties oletkin jo löytänyt hyvän miehen, jonka kanssa olette lapselle tukena ja turvana. Muista: lapsi kärsii, jos äiti kärsii. Lapset vaistoavat erittäin herkästi, ettei kaikki ole hyvin, ja se jos jokin aiheuttaa ahdistusta. Iloinen yksinhuoltajaäiti on paljon parempi vaihtoehto, ja tosiaan kuka muka sanoo, että olisit ikuisuuksia yh:kaan.
Nyt ero on helpompi kuin vuoden päästä. Voit etsiä itsellesi vielä helposti uuden miehen, jonka kanssa haluat olla. Ei pidä mennä siitä, mistä aita on matalin ja pelätä tehdä isoja ratkaisuja. Mieti tulevaisuuttasi katkerana äitinä, joka palaa yhä uudestaan päivän päätteeksi kotiinsa toteamaan murheellisesti hiljaa mielessään, kuinka hienoa elämästä olisikaan voinut tulla, jos vain olisi uskaltanut tarttua elämään kiinni ja elää ITSELLEEN, ei miehelle, jota ei halua.
Tsemppiä sinulle!
aina vain oikeita ratkaisuja?
Ihmiset tekee hölmöjä juttuja mitä kummallisimmista syistä. Turhaa sitä on tuomita.
Lapset tietenkin haaveilevat siitä, että vanhemmat ovat yhdessä ONNELLISINA, mutta jos vanhemmat eivät ole onnelisia lapset vaistoavat sen (pienimmätkin) ja pidemmän päälle ero on kaikille paras. Ja jos et rakasta ja ole onnellinen hänen kanssaan te luultavasti myös riitelette tai tulette riitelemään paljon, mikä voi johtaa täydellisesti lapsen pilalle menemiseen.
Lapsen kannalta on kuitenkin tärkeää pitää isä läheisenä, vaikka sinulla olisikin uusi mies ja hänellä uusi nainen. Eli älä missään nimessä erota lasta isästään vaikka eroaisittekin (ja lapsi asuisi sinun luonasi enimmäkseen).
Tietenkin jos ainoa syy, mikset tunne vetovoimaa mieheen on tämän epäurheilullinen vartalo, voisit ehdottaa että alottaisitte yhdessä (tai erikseen) jonkin urheilulajin tai laihdutuskuurin ym...
Muista, että kukaan ei ole täydellinen ja varsinkin lapsen kanssa herra täydellisen löytäminen voi olla vaikeaa, eikä lapselle todellakaan ole hyväksi jos miehet jatkuvasti vaihtuvat. Eli jos ei ole kyse tuon suuremmista ongelmista, voi olla parempi vain yrittää rakentaa parisuhde sellaiseksi jotta olisitte molemmat onnellisia, sillä uudenkin miehen kanssa olisi jotain mitä pitäisi parantaa suhteessa. Ongelmia ei voi paeta, niihin pitää puuttua niin pian kuin mahdollista ja ratkoa ne.
saattaa olla, että urheilun lisääminen lisäisi myös adrenaliiniä miehessä, mikä saisi hänet haluamaan seksiä enemmän.
Tietenkin voi olla, että miestä ei innosta urheilun aloittamien ollenkaan, vaikka kuinka yrittäisit häntä motivoida. Jos hän ei suostu aloittamaan urheilua sinun sanomalla mitä mielestäsi voisi parhaiten vedota mieheesi, yritä sanoa hänelle nätisti mutta selvästi miksi et ole onnellinen. Jalkapallo tai koripallo voisi olla hyvä urheilu, jossa miehelle tulisi ihana vartalo. Voisit motivoida häntä sanomalla, esim. kuinka rakastaisit hänen kannustamistaan kentällä, kuinka olisit ylpeä tai kuinka se kiihottaisi sinua...
Minusta sinun kannattaisi joka tapauksessa yrittää vielä muuttaa miestäsi/ suhdettasi parempaan ennen kuin eroat, sillä itsehän olet suhteeseen alkanut vaikka jo alusta asti et pitänyt miehen vartalosta ja olette yhdessä päättäneet saada lapsenkin. Jos mikään ei kuitenkaan toimi niin silloin ero on ehdottomasti paras vaihtoehto kaikkien kannalta. Älä jää rypemään suhteeseen, jossa et ole onnellinen.
Itse perustin perheen huomattavasti aiemmin ja lapsiperheen arjessa huomattiin nopeasti, kuinka erilaiset arvot meillä vaimon kanssa oli. Seksuaalinen vetovoima oli olemassa vielä virallisen eron jälkeenkin (nykyään sitä ei ole), mutta mikään muu ei toiminut, eikä toiseen voinut luottaa missään muussa kuin, että seksi toimi.
Ero ei ollut helppo, mutta näin jälkikäteen kun tulemme kuitenkin exän kanssa toimeen ja lasten asiat on saatu soviteltua hyvin, niin kyllä tämä oli varmasti lapsille parempi vaihtoehto kuin kotona toisilleen jatkuvasti naljailevat vanhemmat. Lapsethan eivät näe sitä sovintoseksiä makkarissa, eli heille olisi jäänyt aika outo kuva "hyvästä parisuhteesta".
Sinun iässä ei kannata jäädä arpomaan, pian huomaat olevasi "liian vanha" ja katkeroitunut..
mikä kiire ihmisikkä on naimisiin .sanosinpa varoituksen kun on korkein rakkauden huuma ylimmillään - antaa sen roihuta . kyllä se siitä varmasti sammuu .. on arki ei teekään mieli enään naimisiin.ja viisaasti on hommat hoidellut ei ole lapsia kärsimässä.
aina. (kuten ei tässäkään tapauksessa roihunnut)
Juuri tuossa iässä kuin kirjoittaja on lapsensa saanut monet naiset saavat esikoisensa-ja kun kaveri saa lapsen, niin itsekin on pakko saada. Siinä laumasieluisuuden hengessä ei parisuhteen laadulla tai oikeastaan yhtään millään (esim. lapsen hyvinvoinnilla) ole väliä.
Mitä toiset edellä, sitä itse perässä :). Grow up!
Jos turvallisuudentunne meni ja menee kuuman seksin edelle, niin miksi nyt haluat suhteesta pois? Tämä on nyt tätä tyhmää, turhaa, tökkimistä (kaikki me tehdään virheitä), mutta silti: mitä ihmettä ajattelit kun teit lapsen miehen kanssa, jota et halunnut? Jos kerran tiesit, että seksi on sinulle tärkeämpää (?) kuin miehellesi.
Aina voi kuitenkin oppia virheistään. Ainakin sen, että mietit seuraavaa liikettäsi tarkemmin ja itsellesi rehellisemmin kuin siinä vaiheessa kun halusit tämän miehen kanssa lapsen. Vai halusitko lapsen, miehestä huolimatta? Ja olet edelleen miehen kanssa, koska se tuntuu "oikein" tekemiseltä?
Minulle on jäänyt mieleen kun eräs tuttavani kerran heitti, että hän haluaa lapsen voihan sitä miestä aina vaihtaa. Tätä se kai on nykymaailmassa, itsekästä toimintaa.
"Haluaisin, että lapseni saisi hyvän ja turvallisin perheen, mutta miten se toteutuisi parhaiten? "
Ei mitenkään, mikäli tarkoitat perinteistä perhettä, jossa on kaksi aikuista.
Faktat pöytään:
Täytät tänä vuonna jo 34 ja sinulla on ihan pikkuinen lapsi. Heikolta näyttää parisuhdemarkkinoilla sillä nuoremmat ja lapsettomat kiilaavat tuosta vain ohitsesi.
Jos et lapsettomana sinkkuna kyennyt saamaan haluamaasi miestä, lapsen kanssa se tulee olemaan lähes mahdotonta. Vai huviksesiko tyydyit mieheen joka ei saanut sinua syttymään? Vaikuttaisi siltä että jouduit pakkorakoon, kun biologinen kello tikitti. Pikkulapsi taas heikentää ennestään mahdollisuuksiasi, sillä ne miehet joilla on valinnan varaa, nappaavat mielummin muutaman vuoden itseään nuoremman naisen. Todennäköisesti lapsi sai aikaan sen, että sinusta kiinnostuneet miehet ovat muutaman vuoden vanhempia kuin ennen lasta.
Olet nyt aika huonossa tilanteessa ja ihan omasta syystäsi. Sanoisin että jos se haluttavuus on vain miehen kropasta kiinni, lienee helpompaa pyrkiä muuttamaan nykyistä miestä kuin yrittää yh:na löytää komeampaa (ei tule onnistumaan). Parhaiten kropan saa kuntoon kun käy salilla 3-4 krt viikossa, syö terveellisesti, vetää proteiineja ja vähän lenkkeilee siihen päälle.
Kiitos vastauksestasi. Se herätti tunteita ja uusia ajatuksia. Ensinnäkin se, että otit puheeksi lähinnä uuden miehen iskemisen... Itse en ole sitä puolta ajatellut lainkaan, koska minulle ei ole koskaan ollut ongelmia saada seuraa ehkä paremminkin kestävän suhteen ylläpitämisen koen haastavavammaksi... tai sitten sen "oikean" seuran valitsemisen(?)
Se on totta mitä kirjoitit, että biologisen kellon tikittäessä en liikoja miettinyt/odotellut!
Pidän itsestäni huolta, harrastan liikuntaa, olen luonteeltani puhelias, iloinen ja energinen sekä ulkoinäöllisesti nätiksi sekä ikäistäni nuoremman näköiseksi kehuttu ehkä tyttömäisen ruumiinrakenteeni ansiosta.
Se mitä sanoit lapsen hankaloittavan miehen saantia on varmasti totta, mutta hakusessa olisikin joka tapauksessa lapsista pitävä ehkä omiakin lapsia hankkimaan ehtinyt mies sillä edellisessä suhteessani olin vkl-isän kanssa ja koin suloisen lapsen yleensä ihanaksi lisäksi.