"TOSI TV" KUOLEMASTA OK !

Tätä me pintaliitäjät juuri tarvitsemme, odotan jo ohjelmaa. Pelonsekaisin ajatuksin emme kuolemaa halua nähdä, kun se ei ole kivaa ja maistu mansikalta. Suhtautumisemme kuolemaan kuvastaa sitä, kuinka kauas materialistiseen maailmaan olemme ajautuneet.

ohjelma helpottaa ihmisten suhtautumista kuolemaan. Käy päinvastoin. Tulee enemmän ahdistusta ja pahaa oloa. Kuolema,vaikka se on luonnollinen päätös ihmiselämälle, niin se on intiimein ja kipein asia ihmiselle, joka joutuu luopumaan elämästä lyhyellä varoitusajalla.

Kun ajatellaan ja kuvitellaan erilaisia ihmisiä, jotka odottavat ( pelkäävätkin) kuolemaa, niin on aivan eri asia, kun vanhus n 90v hiipuu hiljaa kuolemaa kohti ja parhaassa työiässä oleva perheenisä -tai äiti sairastuu äkkiä tappavaan syöpälajiin...nai nuori opiskelija jolla olisi koko tulevaisuus ja elämä edessään.

Vanhus tuskin kelpaakaan k.o ohjelmaan, sillä se metsästää ennen kaikkea shokkiuutisen kuulleita parhassa iässä olevia ihmisiä,joilla on kestämistä ja asian käsittelemistä muutoinkin, juuri kuultuaan "kuolemantuomionsa".Näin tyydytetään "tirkistelijä-ihmisten" olotilaa, jotka eivät muuten saa riittävästi päiväänsä sisältöä. Toisen kuolema voi tuoda huojennusta omaan oloon, kun ei itse ole samassa tilanteessa...

Olen tavannut ja hoitanut lukuisia eri ikäisiä kuolemaa odottavia ja tiedän, että totuttelu kuolemaan "ennen aikojaan" ei ole suurimmalle osalle helppo. Ei se ole helppo kenellekään, eikä siinä tilanteessa tarvita kameroita, eikä mitään ylimääräisiä videotestamentteja kaiken kansan nähtäväksi ja mässäiltäväksi. Miksi halutaan nähdä toisen surua, ahdistusta ja luopumista?

En voisi kuvitella omalle kohdalleni millään ( en myös läheisteni/omaisteni kohdalle) tilannetta, että huomenna kuulen lääkäriltä, etten elä enää puolen vuoden kuluttua, niin vielä jaksaisin ja alkaisin tv-tähdeksi näyttelemään kaikelle kansalle loppuaikojani, ajatuksiani ja tunteitani... Aivan sairas formaatti, joka olisi saanut kuolla ennen syntymäänsä. Jotain rajaa sentään.

usko että kirjoitti:

ohjelma helpottaa ihmisten suhtautumista kuolemaan. Käy päinvastoin. Tulee enemmän ahdistusta ja pahaa oloa. Kuolema,vaikka se on luonnollinen päätös ihmiselämälle, niin se on intiimein ja kipein asia ihmiselle, joka joutuu luopumaan elämästä lyhyellä varoitusajalla.

Kun ajatellaan ja kuvitellaan erilaisia ihmisiä, jotka odottavat ( pelkäävätkin) kuolemaa, niin on aivan eri asia, kun vanhus n 90v hiipuu hiljaa kuolemaa kohti ja parhaassa työiässä oleva perheenisä -tai äiti sairastuu äkkiä tappavaan syöpälajiin...nai nuori opiskelija jolla olisi koko tulevaisuus ja elämä edessään.

Vanhus tuskin kelpaakaan k.o ohjelmaan, sillä se metsästää ennen kaikkea shokkiuutisen kuulleita parhassa iässä olevia ihmisiä,joilla on kestämistä ja asian käsittelemistä muutoinkin, juuri kuultuaan "kuolemantuomionsa".Näin tyydytetään "tirkistelijä-ihmisten" olotilaa, jotka eivät muuten saa riittävästi päiväänsä sisältöä. Toisen kuolema voi tuoda huojennusta omaan oloon, kun ei itse ole samassa tilanteessa...

Olen tavannut ja hoitanut lukuisia eri ikäisiä kuolemaa odottavia ja tiedän, että totuttelu kuolemaan "ennen aikojaan" ei ole suurimmalle osalle helppo. Ei se ole helppo kenellekään, eikä siinä tilanteessa tarvita kameroita, eikä mitään ylimääräisiä videotestamentteja kaiken kansan nähtäväksi ja mässäiltäväksi. Miksi halutaan nähdä toisen surua, ahdistusta ja luopumista?

En voisi kuvitella omalle kohdalleni millään ( en myös läheisteni/omaisteni kohdalle) tilannetta, että huomenna kuulen lääkäriltä, etten elä enää puolen vuoden kuluttua, niin vielä jaksaisin ja alkaisin tv-tähdeksi näyttelemään kaikelle kansalle loppuaikojani, ajatuksiani ja tunteitani... Aivan sairas formaatti, joka olisi saanut kuolla ennen syntymäänsä. Jotain rajaa sentään.

Lue lisää

Jos ihmisiä saadaan ohjelmaan niin antaa ohjelman tulla!

Itse lähtisin, jos olisin nyt kuolemassa.

kuolevien päättää! kirjoitti:

Jos ihmisiä saadaan ohjelmaan niin antaa ohjelman tulla!

Itse lähtisin, jos olisin nyt kuolemassa.

Niin voihan siinä kun lupautuu ohjelmaan rahastaa TV:tä, ilman muuta. Eettisesti kyseenalaista. Kuinka moni niitä viimeisiä sanoja sanoo, yleensä haluaa mitään, kun morphiini-kipupumppu jyskyttää suoneen morkkua ja aivotoiminta on plus-miinus nolla.

Entäs dementikkojen sanat, Alzheimer, MS-potilaat joiden aivotoiminta on loppu viimevaiheessa. Kuinka äkkikuolemat.

Marella* kirjoitti:

Niin voihan siinä kun lupautuu ohjelmaan rahastaa TV:tä, ilman muuta. Eettisesti kyseenalaista. Kuinka moni niitä viimeisiä sanoja sanoo, yleensä haluaa mitään, kun morphiini-kipupumppu jyskyttää suoneen morkkua ja aivotoiminta on plus-miinus nolla.

Entäs dementikkojen sanat, Alzheimer, MS-potilaat joiden aivotoiminta on loppu viimevaiheessa. Kuinka äkkikuolemat.

Lue lisää

rahastamisesta mitään puhunut.

Viimeiset sanat on vain formaatin nimi. Ei ohjelman kirjaimellisesti tarvitse niin mennä.

Eikä tuohon ohjelmaan ole tulossa dementikkoja yms. eikä äkkikuolematapauksia.

Miksi yrität viedä asiaa harhaan?

Sen verran, että olen siis miespuolinen suntio, ja monesti on tippa silmässä omaisten takia, kun se suru musertaa läheiset. Olisihan se aika kauheaa, jos mekin (suntiot) olisimme kuin robotteja, ja tunteita ei näytettäisi. tietysti se toisinaan sattuu myös minuun, vaikka en vainajaa tuntisikaan. Sitten tulee se asia mikä liikuttaa vahvasti aina, kun näkee täällä meidän kylmiössä vaikka ne 20 arkkua, ja siellä seassa seinän vieressä nököttää pieni valkoinen arkku...Se koskettaa erityisesti myös "professionalia" Aikuisen kuoleman nyt jotenkin ymmärtää, mutta pienen lapsen kuolema on raskasta myös minulle. Silti siitäkin asiasta on hyvä puhua,ja puhua...Niin ja tuosta "asiakas" ja "roudaus"termistä ne on hyvin lievästä päästä siitä mustasta huumorista,ja ne eivät tänne kuulu luonnollisesti. Kaikilla ammattikunnilla jotka työskentelee näennäisesti raskaalla alalla on musta huumori :lääkärit,mielisairaan hoitajat,suntiot jne.

Miedän opettaja joka meidät opasti tähän suntion työhön sanoi,että ajatelkaapa oppilaat voiko olla kunniakkaampaa tehtävää, kuin olla saattamassa vainajaa hänen viimeiselle matkalle, ja se on totta joka ainut kerta tuossa tehtävässä. Muille kansalaisille on ihan häksi tutustua kuolemaan, ja arvostan heitä jotka tv:n päätyvät kertomaan ajatuksiaan... Itse katson toden näköisesti sarjaa, vaikka "sarjaa" saa katsoa 40h joka viikko ihan livenä. Se tekee nöyräksi ja kasvattaa ihmistä ihan älyttömästi. kiitos siis kaikille "asiakkaille" eläville, ja jo kuolleille, ja lopuksi TOIVOTTAVASTI EI TAVATA TÖIDEN MERKEISSÄ Sillä silloin sinulle on käynyt huonosti = )

suntio 57 kirjoitti:

Sen verran, että olen siis miespuolinen suntio, ja monesti on tippa silmässä omaisten takia, kun se suru musertaa läheiset. Olisihan se aika kauheaa, jos mekin (suntiot) olisimme kuin robotteja, ja tunteita ei näytettäisi. tietysti se toisinaan sattuu myös minuun, vaikka en vainajaa tuntisikaan. Sitten tulee se asia mikä liikuttaa vahvasti aina, kun näkee täällä meidän kylmiössä vaikka ne 20 arkkua, ja siellä seassa seinän vieressä nököttää pieni valkoinen arkku...Se koskettaa erityisesti myös "professionalia" Aikuisen kuoleman nyt jotenkin ymmärtää, mutta pienen lapsen kuolema on raskasta myös minulle. Silti siitäkin asiasta on hyvä puhua,ja puhua...Niin ja tuosta "asiakas" ja "roudaus"termistä ne on hyvin lievästä päästä siitä mustasta huumorista,ja ne eivät tänne kuulu luonnollisesti. Kaikilla ammattikunnilla jotka työskentelee näennäisesti raskaalla alalla on musta huumori :lääkärit,mielisairaan hoitajat,suntiot jne.

Miedän opettaja joka meidät opasti tähän suntion työhön sanoi,että ajatelkaapa oppilaat voiko olla kunniakkaampaa tehtävää, kuin olla saattamassa vainajaa hänen viimeiselle matkalle, ja se on totta joka ainut kerta tuossa tehtävässä. Muille kansalaisille on ihan häksi tutustua kuolemaan, ja arvostan heitä jotka tv:n päätyvät kertomaan ajatuksiaan... Itse katson toden näköisesti sarjaa, vaikka "sarjaa" saa katsoa 40h joka viikko ihan livenä. Se tekee nöyräksi ja kasvattaa ihmistä ihan älyttömästi. kiitos siis kaikille "asiakkaille" eläville, ja jo kuolleille, ja lopuksi TOIVOTTAVASTI EI TAVATA TÖIDEN MERKEISSÄ Sillä silloin sinulle on käynyt huonosti = )

Lue lisää

Kun ajattelee että pienen pieni arkku jossa on pieni lapsonen Minun lapseni oli tosin jo 20v mutta silti minun ikioma kaivattu ja kauan odotettu esikoiseni
Kyllä minä tiedän "mustan huumorin" ja on ammattikuntia jotka joutuu ehkä viljelemään sitä jaksaakseen päivästä toiseen Suntion virka on tosi kunniakas virka Saattaa ihmistä heidän viimeisellä matkallaan Ei ole helppo ammatti Minä toimin seurakunnan perhetyössä tällä hetkellä ja aikaisemmalta ammatiltani olen hoitoalalla ollut että tiedän kyllä mistä puhuit tuossa "mustassa huumorissa" Ei siinä olekaan mitään pahaa kun se tehdään kunnioittavassa hengessä jokaista kohtaan
Niin todellakin olisi mukavampiakin tapoja tavata ihmisiä kun arkussa "roudattavana" oleminen
No tässäkin seurakunnassa jossa työskentelen oli juuri suntion virka avoinna Täällä kun nimettömänä kirjoitellaan niin olisipa OIKEIN kunnon yhteensattuma kun sattuisit hakemaan töihin ja tavattais IHKA elävinä ja tervehdittäis että MOI vaan kirkon ovella
Hei nyt meni ihan oikeest huumorin puolelle Ihan virkistävää välillä saada vähän huumoriakin kirjoitettua kun on mennyt reilu puoli vuotta itkiessä tuon tuostakin
Minullepa ihmiset puhuu huolistaan parisuhteessa jne. Sinun asiakkaat on hiljaisempia eikä taatusti valita kohtalostaan
Kävin tänään sytyttämässä rakkaalle pojalleni kynttilöitä haudalle Hän rakasti valoa oli oikein sellainen "valon lapsi"
Kiitos kun kerroit rehellisesti että on teilläkin tunteet Kyllä minä sen tiedän että on
Ehkä pienesti ylireagoin tuosta "roudaamisesta" ym. Tämä suru tekee vaan mielen herkäksi
Anteeksi siis en tarkoittanut sitä moittimiseksi

eva.stina kirjoitti:

Kun ajattelee että pienen pieni arkku jossa on pieni lapsonen Minun lapseni oli tosin jo 20v mutta silti minun ikioma kaivattu ja kauan odotettu esikoiseni
Kyllä minä tiedän "mustan huumorin" ja on ammattikuntia jotka joutuu ehkä viljelemään sitä jaksaakseen päivästä toiseen Suntion virka on tosi kunniakas virka Saattaa ihmistä heidän viimeisellä matkallaan Ei ole helppo ammatti Minä toimin seurakunnan perhetyössä tällä hetkellä ja aikaisemmalta ammatiltani olen hoitoalalla ollut että tiedän kyllä mistä puhuit tuossa "mustassa huumorissa" Ei siinä olekaan mitään pahaa kun se tehdään kunnioittavassa hengessä jokaista kohtaan
Niin todellakin olisi mukavampiakin tapoja tavata ihmisiä kun arkussa "roudattavana" oleminen
No tässäkin seurakunnassa jossa työskentelen oli juuri suntion virka avoinna Täällä kun nimettömänä kirjoitellaan niin olisipa OIKEIN kunnon yhteensattuma kun sattuisit hakemaan töihin ja tavattais IHKA elävinä ja tervehdittäis että MOI vaan kirkon ovella
Hei nyt meni ihan oikeest huumorin puolelle Ihan virkistävää välillä saada vähän huumoriakin kirjoitettua kun on mennyt reilu puoli vuotta itkiessä tuon tuostakin
Minullepa ihmiset puhuu huolistaan parisuhteessa jne. Sinun asiakkaat on hiljaisempia eikä taatusti valita kohtalostaan
Kävin tänään sytyttämässä rakkaalle pojalleni kynttilöitä haudalle Hän rakasti valoa oli oikein sellainen "valon lapsi"
Kiitos kun kerroit rehellisesti että on teilläkin tunteet Kyllä minä sen tiedän että on
Ehkä pienesti ylireagoin tuosta "roudaamisesta" ym. Tämä suru tekee vaan mielen herkäksi
Anteeksi siis en tarkoittanut sitä moittimiseksi

Lue lisää

Hoitoalan ammattilaiset ovat minulle sanoneet, että ei kuolemaan totu ikinä, että sen edessä vain hiljenee, ja välillä nousee vahvemmin kysymys "miksi" esille, kun kysymyksessä on nuori,lapsi, vauva, tms. Vanhan ja "valmiin" ihmisen kuoleman jotenkin ymmärtää.
Vein tänään poikani haudalle kynttilän. Hän olisi täyttänyt tänään 21v. On puolitoista vuotta hänen kuolemastaan. Yhtä itkua, ikävää ja kaipausta koko päivä. Minun poikani oli suntion ja hänen poikansa hyvä ystävä.Että tällaista meillä.

kuolemat kirjoitti:

Hoitoalan ammattilaiset ovat minulle sanoneet, että ei kuolemaan totu ikinä, että sen edessä vain hiljenee, ja välillä nousee vahvemmin kysymys "miksi" esille, kun kysymyksessä on nuori,lapsi, vauva, tms. Vanhan ja "valmiin" ihmisen kuoleman jotenkin ymmärtää.
Vein tänään poikani haudalle kynttilän. Hän olisi täyttänyt tänään 21v. On puolitoista vuotta hänen kuolemastaan. Yhtä itkua, ikävää ja kaipausta koko päivä. Minun poikani oli suntion ja hänen poikansa hyvä ystävä.Että tällaista meillä.

Lue lisää

Mieti mitä ammattia teet????Kuolema ei ole aina käsitettävissä. Toivottavasti sinä, et ole roudannut yhtään lasta hautaan. Ohjelma voi olla hyvä ja kuolemasta puhuminen. Työ muuttuu arjeksi, mutta on erilaisia ammatteja, jossa pitää jokin käyttäyminen hallita. Yksi sanakin voi loukata. Oma moka mitäs luen näitä palstoja.

Terveisin nimerkki:pienen arkun hautaan kantanut

roudari..... kirjoitti:

Mieti mitä ammattia teet????Kuolema ei ole aina käsitettävissä. Toivottavasti sinä, et ole roudannut yhtään lasta hautaan. Ohjelma voi olla hyvä ja kuolemasta puhuminen. Työ muuttuu arjeksi, mutta on erilaisia ammatteja, jossa pitää jokin käyttäyminen hallita. Yksi sanakin voi loukata. Oma moka mitäs luen näitä palstoja.

Terveisin nimerkki:pienen arkun hautaan kantanut

Lue lisää

Mietin tosiaan mitä ammattia teen, ja otan se tosissaan ja vakavasti (jo 25v kokemuksella). Pitäisikö pitää suu ihan supussa, ja keskittyä olemaan vakava 24/7 No ei kai sitä kukaan olisi tässäkään työssä, vaan järjestään joka ukko/akka lataamossa. Tuota mustaa huumoria viljelemme joskus kollegoiden kanssa, ja silloin kun ei ole ketään "siviiliä" lähimaillakaan. Kuolemaan kyllä tottuu ihan taatusti tässä ammatissa, tai sitten on väärällä alalla. Tämä on joko/tai ammatti. Palvelu tilanteessa on taatusti naama peruslukemilla, ja se on aitoa empatiaa. Pyydän anteeksi sinulta joka olet yksi heistä raskaan työn tekijöistä joka olet joutunut "roudaamaan" pienen arkun hautaan. (Olen ollut roudaamassa myös heitä) Se sattuu ihan varmasti, mutta koeta muistaa, että mustalla huumorilla jaksamme tässä työssä. Mustan huumorin osuus ainakin omalla osalla on työajasta jotain 1% luokkaa, että ei sitä kovin paljoa viljellä. Muuten jutellaan ihan kaikesta niinkuin missä muualla tahansa.Mutta niinkuin on tullut ilmi jo aiemmin. Kuolema on osa elämää (päätepiste maelliselle vaellukselle)

On siis todella hyvä, että kuoleman lähestymistä,ja kuolemaa kuvataan ja ennenkaikkea SIITÄ PUHUTAAN luonnollisesti muittenkin parissa kuin meidän professionalien kesken. Huomaa kun itselle aihe on tuttuakin tutumpi, ja kun yrittää siviilissä puhua asiasta kavereiden kanssa, niin ihmiset menee yleensä poikkeuksetta lukkoon? Siksi sarja on todella hyvä että ihmiset oppisivat puhumaan myös itseään vääjäämättä lähestyvästä kuolemasta, ja sen kohtaamisesta. katsokaa hyvät veljet&siskot sitä ihmeessä. Vaikeat asiat ja niiden rohkea kohtaaminen kasvattavat luonnetta&mieltä ihan uusille tasoille.

suntio 57 kirjoitti:

Mietin tosiaan mitä ammattia teen, ja otan se tosissaan ja vakavasti (jo 25v kokemuksella). Pitäisikö pitää suu ihan supussa, ja keskittyä olemaan vakava 24/7 No ei kai sitä kukaan olisi tässäkään työssä, vaan järjestään joka ukko/akka lataamossa. Tuota mustaa huumoria viljelemme joskus kollegoiden kanssa, ja silloin kun ei ole ketään "siviiliä" lähimaillakaan. Kuolemaan kyllä tottuu ihan taatusti tässä ammatissa, tai sitten on väärällä alalla. Tämä on joko/tai ammatti. Palvelu tilanteessa on taatusti naama peruslukemilla, ja se on aitoa empatiaa. Pyydän anteeksi sinulta joka olet yksi heistä raskaan työn tekijöistä joka olet joutunut "roudaamaan" pienen arkun hautaan. (Olen ollut roudaamassa myös heitä) Se sattuu ihan varmasti, mutta koeta muistaa, että mustalla huumorilla jaksamme tässä työssä. Mustan huumorin osuus ainakin omalla osalla on työajasta jotain 1% luokkaa, että ei sitä kovin paljoa viljellä. Muuten jutellaan ihan kaikesta niinkuin missä muualla tahansa.Mutta niinkuin on tullut ilmi jo aiemmin. Kuolema on osa elämää (päätepiste maelliselle vaellukselle)

On siis todella hyvä, että kuoleman lähestymistä,ja kuolemaa kuvataan ja ennenkaikkea SIITÄ PUHUTAAN luonnollisesti muittenkin parissa kuin meidän professionalien kesken. Huomaa kun itselle aihe on tuttuakin tutumpi, ja kun yrittää siviilissä puhua asiasta kavereiden kanssa, niin ihmiset menee yleensä poikkeuksetta lukkoon? Siksi sarja on todella hyvä että ihmiset oppisivat puhumaan myös itseään vääjäämättä lähestyvästä kuolemasta, ja sen kohtaamisesta. katsokaa hyvät veljet&siskot sitä ihmeessä. Vaikeat asiat ja niiden rohkea kohtaaminen kasvattavat luonnetta&mieltä ihan uusille tasoille.

Lue lisää

Minäkään en todella sisimmässäni pidä siitä sanasta "roudaa" vainajia mutta yritän ottaa sen vain ammattisanastona suntiolta Kyllä me terveydenhoitoalan ammattilaiset olemme aina kuoleman edessä nöyriä (minä olen entinen hoitaja)
Tätä nykyä teen työtä seurakunnan perhetyössä
En ole päivittäin tekemisissä kuoleman kanssa mutta surevien kanssa kyllä silloin tällöin ja minusta o ensiarvoisen tärkeää kunnioittava käytös omaisia kohtaan Se tulee ihan luonnostaan eikä tarvitse vetää mitään ammattiroolia ja silti kyllä olen jaksanut Jos nyt suntio57 ajattelee että nostan itseni hänen ajatusmaailmansa yläpuolelle tai kenenkään muunkaan niin sitä se ei ole Olen itsekin erehtyvä enkä aina varmasti pysty olemaan niin paljon avuksi kun tarvitsisi
Lisäksi vielä osanottoni kaikille teille Sinulle erityisesti jonka poika oli kuollut 1,5v sitten Tunne on tuttu minun 20v poikani kuolemasta tulee 27.1 9kk ja suru on vielä kipeä ja tuore eikä se tästä taida ikävä poistuakaan koskaan eikä tarvitsekaan Olenpa minkä ammatin omaava tahansa oman lapsen kuolema on kyllä niin musertava että sellaista surua ei osaa kyllä kuvailla kellekään
Siunausta ja voimia kaikille kohtalotovereille
Ei olisi pakko täällä lukea ja kirjoittaa ja takertua mustaan huumoriin telkkaohjelmiin tai roudaamisiin tai kenenkään ammattiinkaan minullakaan mutta jotenkin kunnioituksesta kuolleita läheisiämme kohtaan oli pakko kirjottaa
Korostan en edelleenkään moiti ketään sanon vaan mielipiteeni ja teillä kaikilla on oikeus omaanne myös

eva.stina kirjoitti:

Minäkään en todella sisimmässäni pidä siitä sanasta "roudaa" vainajia mutta yritän ottaa sen vain ammattisanastona suntiolta Kyllä me terveydenhoitoalan ammattilaiset olemme aina kuoleman edessä nöyriä (minä olen entinen hoitaja)
Tätä nykyä teen työtä seurakunnan perhetyössä
En ole päivittäin tekemisissä kuoleman kanssa mutta surevien kanssa kyllä silloin tällöin ja minusta o ensiarvoisen tärkeää kunnioittava käytös omaisia kohtaan Se tulee ihan luonnostaan eikä tarvitse vetää mitään ammattiroolia ja silti kyllä olen jaksanut Jos nyt suntio57 ajattelee että nostan itseni hänen ajatusmaailmansa yläpuolelle tai kenenkään muunkaan niin sitä se ei ole Olen itsekin erehtyvä enkä aina varmasti pysty olemaan niin paljon avuksi kun tarvitsisi
Lisäksi vielä osanottoni kaikille teille Sinulle erityisesti jonka poika oli kuollut 1,5v sitten Tunne on tuttu minun 20v poikani kuolemasta tulee 27.1 9kk ja suru on vielä kipeä ja tuore eikä se tästä taida ikävä poistuakaan koskaan eikä tarvitsekaan Olenpa minkä ammatin omaava tahansa oman lapsen kuolema on kyllä niin musertava että sellaista surua ei osaa kyllä kuvailla kellekään
Siunausta ja voimia kaikille kohtalotovereille
Ei olisi pakko täällä lukea ja kirjoittaa ja takertua mustaan huumoriin telkkaohjelmiin tai roudaamisiin tai kenenkään ammattiinkaan minullakaan mutta jotenkin kunnioituksesta kuolleita läheisiämme kohtaan oli pakko kirjottaa
Korostan en edelleenkään moiti ketään sanon vaan mielipiteeni ja teillä kaikilla on oikeus omaanne myös

Lue lisää

Kyllä siunaustilanteessa tulee vedettyä ammatti roolia, mutta se tulee ajan myötä ihan luonnostaan, koska jos tässä lähtee oikein hakemalla hakemaan sitä samaa tunnetta kuin omaisilla, niin huonosti siinä käy myös minulle. sekin onnistuisi helposti, mutta itseä suojellakseen otan tämän työnä. sillä eroituksella, että tasaisin väli ajoin tippa tulee silmään minullekkin ihan luonnostaan, ja hyvä niin...Kutsumus työtä tämä on ainakin minusta viimeisen päälle. Jos ei ole sydän mukana, niin pelkän rahan takia tästä ei leipää irtoa pitkään, koska sellaisia on alalla joskus ollut, mutta he lähtevät toisiin ammatteihin, kun tämä on niin raskasta henkisesti heidän mielestään. Että ei vaivuttaisi synkkyyteen, niin on tässä ilon hetkiäkin RISTIÄISET, JA HÄÄT Mutta niistä ei nyt puhuttu = )
On tosiaan parempi jos joku on niin herkässä tilassa olla parempi lukematta näitä viestiketjuja. Tuosta huumori puolesta. Jos minä sairastuisin henkisesti, ja joutuisin sairaalaan (mieli) sellaiseen, niin haluaisin kuulla mitä hoitajat potilaista juttelevat selän takana =) Ja en pahastuisi siitä ainakaan minä yhtään. Minultakin on kuollut omaisia, ja heidät on roudattu omalle hautapaikalleen muitten toimesta, kuin minun. Kuolleen läheisen omaiset ovat niin herkässä tilassa, että pienikin "moka" aiheuttaa mielipahaa, ja se täytyy tietenkin ottaa vastaan. Se on monesti todettu tuolla saatto/näyttö tilanteessa. Osaan kyllä käyttäytyä arvokkaasti, mutta joskus sattuu virhe kiireestä yms. johtuen. Aikataulutus on yleensä aika tiukahko, kun esim. kahdeksan vainajaa täytyy saattaa omille paikoilleen työpäivän aikana. Mutta edelleen tosi hienoa, että kuolemasta tehdään ohjelma kuolevien itsensä kertomana. Miltä se tuntuu konkreettisesti...

roudari..... kirjoitti:

Mieti mitä ammattia teet????Kuolema ei ole aina käsitettävissä. Toivottavasti sinä, et ole roudannut yhtään lasta hautaan. Ohjelma voi olla hyvä ja kuolemasta puhuminen. Työ muuttuu arjeksi, mutta on erilaisia ammatteja, jossa pitää jokin käyttäyminen hallita. Yksi sanakin voi loukata. Oma moka mitäs luen näitä palstoja.

Terveisin nimerkki:pienen arkun hautaan kantanut

Lue lisää

Silti sana "roudaus" ei kuulosta mitenkään huonommalta tai paremmalta.

Asiahan on sama. Kuitenkin. Aina.

No sitten voi olla parempi katsoa toista kanavaa...Minä odotan mielenkiinnolla ko.ohjelmaa.

Kyllä se on ihme kun kuolemasta ei muka saa puhua ihan kirkon emeritus piispaa myöten on tätä mieltä.Sekös se asiaa sitten selventää? no ei vaan se pysyy tabuna ikuisesti. Onko kirkon yksinoikeus päättä milloin kuolemasta saa puhua ja milloin ei? Totta kai kuolema on iso pommi kelle vaan joka sen joutuu henkilökohtaisesti kokemaan läheisen pois menon johdosta yms. Mutta on tullut aika nostaa kissa pöydälle ja kohdata tämä vaikea asia ihan kasvotusten. Siksi on hyvä kun ohjelmasta tehdään "dokumentti" Jos ei tosiaan uskalla katsoa ohjelmaa niin löytyyhän tuolta mm.KAUNIITA JA ROHKEITA, ja muuta kaunista katseltavaa. Meille tavallisille kuolevaisille tämä ohjelma tullee tekemään hyvää ja saa kenties pohtimaan elämän tarkoitusta. Kristityille kuolema on taatusti helpompi kohdata kuin niile jotka eivät perusta kristinuskoon väittäisin. Tietysti meidät kaikki on jo lunastettu etukäteen että se on lohdullista tietää myös niitten jotka eivät asioista ole niin perillä. Mutta sarjaa jo odotellen tänne suomen niemeen.

rivi kristitty kirjoitti:

Kyllä se on ihme kun kuolemasta ei muka saa puhua ihan kirkon emeritus piispaa myöten on tätä mieltä.Sekös se asiaa sitten selventää? no ei vaan se pysyy tabuna ikuisesti. Onko kirkon yksinoikeus päättä milloin kuolemasta saa puhua ja milloin ei? Totta kai kuolema on iso pommi kelle vaan joka sen joutuu henkilökohtaisesti kokemaan läheisen pois menon johdosta yms. Mutta on tullut aika nostaa kissa pöydälle ja kohdata tämä vaikea asia ihan kasvotusten. Siksi on hyvä kun ohjelmasta tehdään "dokumentti" Jos ei tosiaan uskalla katsoa ohjelmaa niin löytyyhän tuolta mm.KAUNIITA JA ROHKEITA, ja muuta kaunista katseltavaa. Meille tavallisille kuolevaisille tämä ohjelma tullee tekemään hyvää ja saa kenties pohtimaan elämän tarkoitusta. Kristityille kuolema on taatusti helpompi kohdata kuin niile jotka eivät perusta kristinuskoon väittäisin. Tietysti meidät kaikki on jo lunastettu etukäteen että se on lohdullista tietää myös niitten jotka eivät asioista ole niin perillä. Mutta sarjaa jo odotellen tänne suomen niemeen.

Lue lisää

Se on kirkon etu, että pidetään kuolema mystissenä ja pelottavana asiana. Riittääpähän kirkollisveron maksajia!

Joillekin uskoville kuolemanpelko on hirvittävä, koska eivät tiedä päätyvätkö taivaaseen vai helvettiin. Että ei se uskonto asiasta välttämättä helpompaa tee.

Ateistille elämä vain loppuu ja se siitä. Ei tarvitse ainakaan helvettiä pelätä.

On muitakin asioita, joihin pitää todistaa, että ihminen on ns. järjissään. Esim. testamentti. Ja kyllä se vaan onnistuu.

Eihän se sitä tarkoita, että pitäisi suhtautua kuolemaan mitenkään tieteellisesti, jos ohjelmaan lähtee.

"Tavalliselle tunne-elämältään normaalille ihmiselle ylivoimainen asia."

Perustelisitko tuota hiukan?

Mielestäni sinä suhtaudut kuolemaan hysteerisesti. Juuri sinunlaistesi takia ohjelma tulisi tehdä ja esittää.

Tiedätkö, että on ihmisiä, jotka ovat eläneet hyvän elämän ja ovat valmiita lähtemään?

Kuitenkin sitä mieltä, että tää ohjelma ei tule antamaan mitään ehdotonta totuutta kuolemasta ja se olisi hyvä kaikkien muistaa.

järjissään???? kirjoitti:

On muitakin asioita, joihin pitää todistaa, että ihminen on ns. järjissään. Esim. testamentti. Ja kyllä se vaan onnistuu.

Eihän se sitä tarkoita, että pitäisi suhtautua kuolemaan mitenkään tieteellisesti, jos ohjelmaan lähtee.

"Tavalliselle tunne-elämältään normaalille ihmiselle ylivoimainen asia."

Perustelisitko tuota hiukan?

Mielestäni sinä suhtaudut kuolemaan hysteerisesti. Juuri sinunlaistesi takia ohjelma tulisi tehdä ja esittää.

Tiedätkö, että on ihmisiä, jotka ovat eläneet hyvän elämän ja ovat valmiita lähtemään?

Kuitenkin sitä mieltä, että tää ohjelma ei tule antamaan mitään ehdotonta totuutta kuolemasta ja se olisi hyvä kaikkien muistaa.

Lue lisää

perusteluja ja ne tulleet monikymmenvuotisen työurani kokemuksistani. Olen nähnyt niin lukuisia kuolemia, vakavia sairauksia jotka johtaneet kuolemaan, omaisten tuskan, potilaan omat tuskat ja ahdistukset jne...Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka ovat valmiit lähtemään ja olen heitä tavannut, mutta ovatko heidän omaisensa valmiit jättämään hyvästit? Mielestäni ja taas kerran tulee mieleen, että kuoleva ja heidän omaisensa tulee jättää rauhaan ja sitä he usein ja eniten toivovat.

En taatusti ole hiukkaakaan "hysteerinen" - en ole koskaan ollut, vaan olen jalat maassa oleva realistinen ihmistyyppi - kollegoidenkin mielestä. Kuolema on kuitenkin "kova juttu" - valta-osalle meistä. Sitä ei varmaan kukaan osaa varmuudella sanoa, ennen kuin kolahtaa omalle kohdalle, miten sen sitten kokee.

Kuten moni on todennut, on eri asia kuolla vanhana ja elämään väsyneenä ja siihen suhtautuu silloin eri tavalla, kuin jos kyseessä on lapsi, nuori tai työkykyinen ihminen, jonka täytyy käsitellä kuolemansa. Yhtä suuri tai suurempi taakka on kuolevan omaisilla. Ihminen sopeutuu nopeimmin läheisensä menetykseen jos se tapahtuu äkkiä onnettomuuden seurauksena - esim liikenne-onnettomuus, kuin jos tulee kuolemaan johtava sairaus josta alkaa odottelun päivät ja ehkä kuukaudet.

Olen tavannut pitkän urani aikana ehkä kaksi henkilöä, jotka kykenenivät ( ainakin siltä vaikutti) suhtautumaan kuolemaan normaalina biologisena tapahtumana, vaikka kyseessä oli vakava sairaus ja ennenaikainen kuolema. Toinen heistä oli lääkäri.

Joten olen nähnyt ja kokenut "kuolemaa ja kuolemista" monin verroin tavallista ihmistä enemmän. Kuolemassa ei ole pelottavaa, mutta siitä ei ole tarpeen tehdä "mediaseksistä" ohjelmaa, sillä en on jo tehty ja näytettykin. Muutama dokumentti. Olen valvonut yhden lähiomaisen kuolinvuoteen vierellä viime hetkeen saakka ( ja lukuisten ei sukulaisten) ja olen katsonut kuolemaa läheltä. Tiedätkö itse mistä on kyse?

Halusitko jotain erityistä?

Normaali käytäntöhän on, että parin viikon sisään saadaan haudattua.

Ja missähän päin Savoa? Ainakin Kuopiossa on saanut papin ihan normaalisti.

En oo suntio.

Papit joutuvat tekemään "varauksia" sinne,ja tänne hirvittävän pitkälle eteen päin, ja sitten hautaus just omaisten haluamana päivänä ei onnistu, koska pappi on jossain toisessa työtehtävässä. Voisit kyllä pyytää jonkun muun papin (toisesta seurakunnasta) yleensä pitäisi onnistua.toimittamann hautausta, niin siinä tapauksessa hautaus voidaan hoitaa nopsaankin tahtiin. Tietysti enemmistö haluaa tutun papin omasta seurakunnasta. Olen pahoillani ammatti kuntamme puolesta. Joskus hautajaiset venyvät noinkin pitkälle. Muslimi maissa vainaja haudataan aina seuraavana päivänä. siellä ei ainakaan aikailla, mutta se taas johtuu siitä, kun ei ole kylmiöitä ollut entis aikaan, niin ruumis on alkanut mädäntyä nopsaan, ja siitä se lienee tapa jäänyt päälle nyky aikaan ? en ole varma, mutta näin veikkaisin asian olevan noissa maissa ?

erityistä? kirjoitti:

Halusitko jotain erityistä?

Normaali käytäntöhän on, että parin viikon sisään saadaan haudattua.

Ja missähän päin Savoa? Ainakin Kuopiossa on saanut papin ihan normaalisti.

En oo suntio.

Lue lisää

Varmastikin eri puolilla maatamme hautausaikojen käytäntö vaihtelee. Tuo mainitsemasi 2viikkoa tuntuu vielä kohtuulliselta odotusajalta, mutta 3viikosta ylöspäin hiukan oudolta, näin kyllä tapahtuu.

suntio57 kirjoitti:

Papit joutuvat tekemään "varauksia" sinne,ja tänne hirvittävän pitkälle eteen päin, ja sitten hautaus just omaisten haluamana päivänä ei onnistu, koska pappi on jossain toisessa työtehtävässä. Voisit kyllä pyytää jonkun muun papin (toisesta seurakunnasta) yleensä pitäisi onnistua.toimittamann hautausta, niin siinä tapauksessa hautaus voidaan hoitaa nopsaankin tahtiin. Tietysti enemmistö haluaa tutun papin omasta seurakunnasta. Olen pahoillani ammatti kuntamme puolesta. Joskus hautajaiset venyvät noinkin pitkälle. Muslimi maissa vainaja haudataan aina seuraavana päivänä. siellä ei ainakaan aikailla, mutta se taas johtuu siitä, kun ei ole kylmiöitä ollut entis aikaan, niin ruumis on alkanut mädäntyä nopsaan, ja siitä se lienee tapa jäänyt päälle nyky aikaan ? en ole varma, mutta näin veikkaisin asian olevan noissa maissa ?

Lue lisää

Näin joskus jonkun dokumentin afrikasta. Maata en muista, mutta siellä hautajais tapahtuma oli erikoinen. Se oli täynnä iloa&valoa, ja hautajais saattue,ja juhla oli sellainen missä tanssittiin, ja muutenkin musiikki oli sellaista iloista. Hämmensi tälläistä länsimaiseen synkkyyteen tottunutta ihmistä tälläinen iloisuus hautajaisissa. Kai niillä on samanlaiset tunteet, kuin meilläkin mutta hautajaisissa ei siis itketä, vaan iloitaan. Maassa maan tavalla...

En kyllä pidä tuota ohjelmaa minään formaattina, vaan ennemminkin dokumenttina jossa vapaaehtoinen/set kertovat tuntemuksiaan kuoleman lähestyessä. Jos tosiaan on liian herkkä mieleltään, niin siinä tapauksessa voi katsoa toista kanavaa eikö? Jossain menee hyvän maun raja, ja tuossa kirjoittamassasi itsemurha kandidaattien kohdalla ainakin minulla menee raja. Jollain sekään ei riittäne, ja asenne on ihan sama toista kohtaan,ja hänen elämällensä/kivuille naureksitaan...Se olisi kyllä tyhmyyttä jos mikä. Eikö olisi opettavaista nähdä vaikka syöpäpotilas (tupakoinnin takia) kuolin vuoteellaan "heristämässä" sormeaan vapaa ehtoisesti ÄLKÄÄ TEHKÖ NÄIN KUIN MINÄ TEIN. Hinta siitä on hirvittävän kallis...Ihmiset ovat siellä vapaa ehtoisesti. Hatun nosto näille rohkeille kansalaisille. Tulee ihan varmasti myötätunnon kyyneleitä virtaamaan tuhansissa suomalais kodeissa, ja kuolemasta pitää oppia puhumaan, koska me suomalaiset emme siitä uskalla puhua. Ei kirkkomme saa "omia" kuolemaa, ja siitä puhumista. Se on aina raskasta (kuolema), mutta myös kasvattavaa kun sieltä joku päivä elämä alkaa taas pikku hiljaa tänne jääneillä omaisilla pyörimään, ja se on 100varmaa, että hymy palaa kasvoille enemmin tai myöhemmin, mutta se on varmaa, että se palaa !

suntio57 kirjoitti:

En kyllä pidä tuota ohjelmaa minään formaattina, vaan ennemminkin dokumenttina jossa vapaaehtoinen/set kertovat tuntemuksiaan kuoleman lähestyessä. Jos tosiaan on liian herkkä mieleltään, niin siinä tapauksessa voi katsoa toista kanavaa eikö? Jossain menee hyvän maun raja, ja tuossa kirjoittamassasi itsemurha kandidaattien kohdalla ainakin minulla menee raja. Jollain sekään ei riittäne, ja asenne on ihan sama toista kohtaan,ja hänen elämällensä/kivuille naureksitaan...Se olisi kyllä tyhmyyttä jos mikä. Eikö olisi opettavaista nähdä vaikka syöpäpotilas (tupakoinnin takia) kuolin vuoteellaan "heristämässä" sormeaan vapaa ehtoisesti ÄLKÄÄ TEHKÖ NÄIN KUIN MINÄ TEIN. Hinta siitä on hirvittävän kallis...Ihmiset ovat siellä vapaa ehtoisesti. Hatun nosto näille rohkeille kansalaisille. Tulee ihan varmasti myötätunnon kyyneleitä virtaamaan tuhansissa suomalais kodeissa, ja kuolemasta pitää oppia puhumaan, koska me suomalaiset emme siitä uskalla puhua. Ei kirkkomme saa "omia" kuolemaa, ja siitä puhumista. Se on aina raskasta (kuolema), mutta myös kasvattavaa kun sieltä joku päivä elämä alkaa taas pikku hiljaa tänne jääneillä omaisilla pyörimään, ja se on 100varmaa, että hymy palaa kasvoille enemmin tai myöhemmin, mutta se on varmaa, että se palaa !

Lue lisää

Puhut viisaita suntio-57. Varmaan joitakin vuosia sitten olisin ollut kyseistä "formaattia" vastaan, mutta pari vuotta sitten todettu leukemia on kummasti muuttanut moniakin ajatuksiani. Ennen vältin puhumasta kuolemasta, en osannut ilmaista osanottoani tai puhua vakavastisairastuneelle. Vieläkään minulla ei ole paljonkaan kokemusta näistä asioista, mutta sairauteni myötä olen ymmärtänyt, ettei välttämättä merkitse mitään, jos ilmaisee osanoton väärin sanoin vaan se, että yleensä ottaa osaa ja välittää. Sairaana minulle on tärkeää, että saan puhua sairaudestani (kun huvittaa ja jopa huumorilla) ja joku kuuntelee ja uskaltaa myös puhua siitä. Itselläni sairaus on lääkkeillä hallinnassa, joten voin hyvin elää vielä vuosikymmeniä. Nyt ikää 36. Joka tapauksessa kuolema-ajatus on tullut konkreettisemmaksi kuin oli aiemmin. Itse ainakin toivoisin, että kun se todella alkaa minua ahdistamaan tai tulee ajankohtaiseksi, niin voisin puhua peloistani lähimäisilleni ja he uskaltaisivat puhua minulle. Ei kuoleva voi lähimäisiään säästää kuolemakeskusteluilta silloin kun se on lähellä. Jotenkin mietityttää, pystyvätkö ohjelmaa kritisoivat olemaan kuolevan tukena, jos eivät pysty edes vieraan kuolemaa käsittelemään. Vai joutuuko kuoleva olemaan puhumatta kuolemasa ja pelosa ja säästelemäään lähimäisiään tältä ikävältä asialta.

korteni kekoon kirjoitti:

Puhut viisaita suntio-57. Varmaan joitakin vuosia sitten olisin ollut kyseistä "formaattia" vastaan, mutta pari vuotta sitten todettu leukemia on kummasti muuttanut moniakin ajatuksiani. Ennen vältin puhumasta kuolemasta, en osannut ilmaista osanottoani tai puhua vakavastisairastuneelle. Vieläkään minulla ei ole paljonkaan kokemusta näistä asioista, mutta sairauteni myötä olen ymmärtänyt, ettei välttämättä merkitse mitään, jos ilmaisee osanoton väärin sanoin vaan se, että yleensä ottaa osaa ja välittää. Sairaana minulle on tärkeää, että saan puhua sairaudestani (kun huvittaa ja jopa huumorilla) ja joku kuuntelee ja uskaltaa myös puhua siitä. Itselläni sairaus on lääkkeillä hallinnassa, joten voin hyvin elää vielä vuosikymmeniä. Nyt ikää 36. Joka tapauksessa kuolema-ajatus on tullut konkreettisemmaksi kuin oli aiemmin. Itse ainakin toivoisin, että kun se todella alkaa minua ahdistamaan tai tulee ajankohtaiseksi, niin voisin puhua peloistani lähimäisilleni ja he uskaltaisivat puhua minulle. Ei kuoleva voi lähimäisiään säästää kuolemakeskusteluilta silloin kun se on lähellä. Jotenkin mietityttää, pystyvätkö ohjelmaa kritisoivat olemaan kuolevan tukena, jos eivät pysty edes vieraan kuolemaa käsittelemään. Vai joutuuko kuoleva olemaan puhumatta kuolemasa ja pelosa ja säästelemäään lähimäisiään tältä ikävältä asialta.

Lue lisää

Sinulla olisi paljon annettavaa keskustelussa kuolemasta, ja siihen liittyvistä peloista, koska olet konkreettisesti joutunut katsomaan sitä silmästä silmään, ja selvinnyt voittajana. Vielä se kumminkin meille kaikille tulee se lähtöpäivä, ja siinä vaiheessa olisi hyvä olla valmistautunut siihen hetkeen. Otetaan vain pieni lainaus raamatusta "Jeesuskin pelkäsi (itki) viimeisenä iltana lähestyvää kuolemaansa" Monesti ruumishuoneella näyttötilanteessa ajattelen ikäistäni/nuorempaa ihmistä katsellessa, että miksiköhän hänen täytyi lähteä, ja noin hyväkuntoisen näköinen. Siinä kuulee monesti pienois koossa hänen elämänsä. Se tekee nöyräksi mutta myös kasvattaa suntio poloa = ) ymmärtämään kuolemaa. Täytyy tietysti myöntää, että minulle tämä asia on helpompi käsittää, kuin sille joka joutuu kohtaamaan kuoleman muutaman kerran eläessään. Kannattaa asiasta puhua hyvät ihmiset, niin huomaa loppu peleissä kasvavansa sisältä.