Olen elänyt avioliitossa mieheni kanssa jo lähes 30 vuotta.Niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa olen kokenut näiden vuosien saatossa.Kaikki tapahtuu mieheni juodessa alkoholia.Selvinpäin hän on mitä parhain ja mukavin aviomies,mitä tiedän.Hän käy töissä,hoitaa raha-asiat kiitettävästi ja on huomioon ottava sekä hyvä ja huolehtiva isä jo aikuisuuteen ja omaan kotiin muuttaneille lapsillemme.Itse en käytä alkoholia juuri lainkaan.Mieheni on kokenut itse omassa lapsuudessa ja nuoruudessa vaikeita ja hankalia asioita,joista en itsekään juuri kaikkea tiedä,koska hän ei pysty asioista puhumaan.Nuoruudessa omien vanhempien keskinäiset välit ovat olleet erittäin tulehtuneet,eikä mieheni ole saanut oikeata rakkautta ja mallia,kuinka normaali perhe ja perhesiteet toimivat.Hänen lapsuuden kodissa on ollut halveksuntaa ja kiusantekoa puolin ja toisin vanhemmilla toisiaan kohtaan.Palataksni nykyisyyteen,mieheni ottaessa alkoholia,tulee hän tietyn humalatilan aikana aivan eri ihmiseksi.Vittuilee,haukkuu,halveksii ja käytöksellään uhmaa väkivallalla.Avioliittomme aikana hän on käynyt käsiksi minuun muutaman kerran.Viime "riidan"(jonka hän itse kehitti aivan tyhjästä) aikana hän tönäisi minua ja hänen eleistään huomasi,että hän olisi halunnut käydä käsiksi minuun.Muttei uskaltanut,koska olen uhannut taas kerran,että se tulisi olemaan viimeinen kerta,muuten hakisin avioeroa.En tiedä,miten hän voi käyttäytyä minua kohtaan näin.Olen yrittänyt oikeesti olla hyvä vaimo.Lapset olen hoitanut kunnialla ja koti on ollut aina kaikki kaikessa.Koskaan en ole ollut missään ravintoloissa itseäni tyrkyttämässä eikä minulla ole koskaan ollut mitään suhdetta muihin miehiin.Mieheni on myös ollut niissä asioissa luottamuksen arvoinen.Luotan häneen siinä asiassa sata prosenttisesti.Olen aivan umpikujassa.Viime aikoina hänelle on ruvennut viina maistumaan noin 3-4 kertaa kuussa ja aina tulee tunne,että koskahan hän taas seuraavan kerran ottaa.Yritän olla joka kerta mahdollisimman neutraali viinanotto-tilanteissa ja vältellyt erimielisyyksiä.Seuraavana aamuna,kun mieheni on edellisenä yönä riehunut,hän ei "muista" tai yrittää olla mielin-kielin ja sanoo olevansa pahoillaan ja rakastavan minua ja lupaavansa parantaa käytöstään.Ammatti-apua on aivan turha ehdottaa,hän suuttuu varmasti ja tiedän jo nyt,ettei hän sellaiseen suostuisi lähtemään.Onko kohtalotovereita ja vinkkejä asian parantamiseksi.Voimani ovat aika lopussa tämän asian suhteen.Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Olenko liian kiltti??
Ansku 47 v
5684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parantamiseksi? Omaa elämänlaatuasi voit kohottaa sillä, että otat eron.
Et ole missään vastuussa miehesi terveydentilasta tai mistään muustakaan. Hän on aikuinen ihminen. Selvästi nyt yrität selitellä hänen alistavaa käytöstään hänen lapsuudellaan.
Sinä olet vastuussa itsestäsi. Mitä jos hakisit apua itsellesi? Voisit saada voimia lähteä.
Luultavasti lapsesi ovat huolissaan sinusta ja sinun jaksamisestasi.
kiltti!
mä olen myös elänyt samanlaisen miehen kanssa mutta suhteemmme ei kestänyt kun vajaat kolme vuotta. tai vieläkin toivun erosta ja mietin asioita mutta tajusin etten enää halua pelätä kun mies tulee yöllä humalassa kotiin. en siis saanut rauhassa nukkua kun pelkäsin. ja hän myös oli uhkaava ja poissa tolaltaan kun joi liikaa eikä muistanut asioita myöhemmin kun kyselin.
niin vaikea kun ero aina onkin (ja mielestäni vielä vaikeampi vaikean suhteen jälkeen) niin pitää miettiä millaisen elämän haluaa itselleen. ja sitä aikuista ihmistä ei todellakaan voi auttaa eikä muuttaa jos hän ei itse halua muuttua. aina se juominen vie voiton jossain vaiheessa. mä olen pääsemässä nyt pikkuhiljaa eroon.. muistothan ne jää ja on ollut vaikea oppia elämään yksin kun suunniteltiin naimisiin menoakin ja kaikkea mutta.. en halunnut loppuelämääni valvoa öitä ja oottaa ukkoa kotiin ja soitella perään ja antaa rahaa jne. ja pettyä kerta toisensa jälkeen tyhjiiin ja tyhmiin lupauksiin...
toivon että se onni kohtaa vielä minutkin ja saan normaalin rauhallisen suhteen mikä kestää ja missä on hyvä olla...
kevät tulee kun jaksa odottaa!!
pärjää!!
Täysraittius ehdoksi tai avioero. Ajattele millaisen vanhuuden vietät väkivaltaisen juopon kanssa? Lapset lienee jo peloteltu kotoa pois, joten heistä ei muuta huolta enää kuin ikuiset traumat heilläkin. Alkoholi ei sovi miehellesi kun se muuttaa persoonan väkivaltaiseksi. Hän käyttää sitä omien traumojensa ja masennuksensa hoitoon. Ilman alkoholia voi elää, kun panet ehdoksi joko sinä tai viina, muuten lähdet.
aika samanlainen tilanne - mies oli selvinpäin mitä ihanin ihminen, mutta juodessa muuttui ihan eri ihmiseksi. Hänelläkin on ollut vaikea lapsuus. Aluksi huusi ja löi nyrkillä seinään - pian heitteli mua öisin pitkin seiniä ja lopuksi yritti kerran tukehduttaa tyynyllä. Aamulla väitti, että ei muista mitään tai että minä kuvittelen - käski mun hakeutua hoitoon hullu kun olen ; ( joskus sitä luulinkin niin. Juominen lisääntyi ja lapsetkin kärsi. Katselin tätä aika pitkään, mies kun lupasi lopettaa. Mutta mikään ei muuttunut. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois lasten kanssa. Ja se on ehdottomasti ollut mun elämän paras päätös ; )