Siis, jos olet vakituisessa parisuhteessa ja olet käynyt vieraissa (ihastunut, pussannut tai seksisuhteessa), kertoisitko puolisollesi kaikista näistä ?
Vai ainoastaan jostakin tapahtuneesta ?
Ja jos kertoisit, miksi ?
Jos et kertoisi, miksi et?
Vai ainoastaan jostakin tapahtuneesta ?
Ja jos kertoisit, miksi ?
Jos et kertoisi, miksi et?
Vastaukset 17
Vanhimmat
miksi loukata toista.Täytyy kantaa syyllisyys.
Jos käy vieraissa, niin itse kantaa synnin taakkansa. Näin on. Ei ole mitään syytä puolison elämää pilata mauttomilla omantunnonpuhdistuksilla.
Jos on varma eroamisestaan, niin se on ainoa ajateltava paikka, muttei sillonkaan ole syytä kertoa, tai loukata toista syyttä. Sivistynyt ihminen ei kerro. Koskaan.
...ihminen ei tee syrjähyppyjä - koskaan! Niin ei tarvi miettiä pitääkö kertoa. KUnnon ihmisellä kolkuttaa omatuntoa ja jos on hairahtunut, niin kertoo totuuden.
ei loukkaa toista ihmistä massuttelemalla omilla hölmöilyillään, vaan kantaa itse tunnollaan seuraukset. Hautaan saakka.
Siksi että itse on ollut hölmö, ei ole syy loukata toista. Kärsiköön myös itse.
syrjähypyistänsä, eihän meillä muusta puhuttaiskaan, jos avaisin sanaisen arkkuni. Vielä kun julkistaisin toisilla teettämäni lapset ja vielä lapsenlapset.
Hyvä, kun on voitu usein vaihtaa asuinpaikkakuntaa.
Vai että tuollainen ukko. Mitä vaimolla teetkään? Vaimo ei ole akka! Ja huoripukiksi tuollaisia kutsutaan,ei aviomiehiksi!
Toi on vähän kaksipiippuinen juttu koko pettäminen. Itse luulin aikoinani etten koskaan voisi pettää miestäni enkä voinut ymmärtää sellaisia jotka sitä tekivät. Niin kuitenkin kävi itselleni, johtuen yhteisestä vähästä ajastamme ym ym.. Niinpä ihastuin työpaikallani olevaan naimisissa olevaan mieheen. Hänellä ei myöskään mennyt avioliitossaan hyvin ja teimme sen klassisen virheen että keskustelimme mieltämme painavista asioista keskenämme emme aviopuolisoidemme kanssa. Yksi asia johti toiseen.. No, kauan mietin kerronko miehelleni syrjähypystä vai en. Kaikki ystäväni olivat sitä mieltä että minun ei kannattaisi kertoa koska mieheni voisi jättää minut. Itse tulin siihen lopputulokseen että en itsekään haluaisi elää valheessa ja sitäpaitsi jos hän olisi vuosien jälkeen kuullut asiasta joltain muulta taholta uskoisiko hän että se on jo loppunut?! Kerroin siis asiasta ja tietenkin mieheni oli järkyttynyt ja koki syvän kolauksen miehiseen itsetuntoonsa. Parin vuoden jälkeen tapahtuneesta hän itse petti minua kahden muun naisen kanssa, jotka annoin anteeksi koska hän teki ne luultavasti kostaakseen ja tasatakseen tilit. Ilmoitin kuitenkin miehelleni että eikähän olla jo tasoissa ja jos kolmas nainen vielä tulee minä lähden enkä kuuntele enää selityksiä.. Mitä opimme tästä? Ehkä tarvis vaan jaksaa keskustella oman miehensä kanssa ongelmista vaikka se olisikin vaikeaa monen avioliittovuoden jälkeen.. Eli kaksipiippuinen juttu vai mitä?
Kuulehan aviomiestään pettänyt. Tässä ei ole mitään kaksipiippuista, itse olin luulotautinen ja silmittömästi rakastunut vaimooni. Mainitsit että EHKÄ tarvis jaksaa keskustella asiasta miehen kanssa. Mulla on sulle suora vastaus, se ei ole EHKÄ se on PAKKO. Perkele vaimoni oli minulle kylmä ja tunteeton ja vittu raastoi mun hermoja koko ajan, AINA. sitte ku koitti puhua niin hermostu mulle. Vittu kenkää tollasille raukoille.
Ajatuksiaan ei voi valita, ja suurin osa pidemmässä parisuhteessa elävistä huomaavat jossain vaiheessa muodostaneensa lämpimiä tunteita jotakuta vastakkaista sukupuolta olevaa kohtaan, vaikkei se olisikaan sopivaa. Mutta se kun ei ole ihmisen valittavissa, tunteeko ihastusta vai eikö tunne. Siksi sillä on turha toisen mieltä pahoittaa, antaa vain asian olla ja mennä ohi.
Kerran olen toista suudellut, ja sen tunnustin. Olisi ehkä pitänyt jättää tunnustamatta, koska olosuhteet tekivät tapahtumasta oikeasti mitättömän (olin 14-vuotias ja olimme "seurustelleet" 2 viikkoa), siitä huolimatta se pahoitti toisen mielen syvästi.
Mutta noin pääperiaatteena pitää syrjähypyt jättää tekemättä ja jos tekee niin kertoo. Jos ihminen antaa sinulle intiimeimmän itsestään, hänellä on oikeus tietää missä muualla olet kapulaasi liotellut tai rööriäsi nuohottanut samalla viikolla.
... että jos todella haluaa kokea oikeaa yhteyttä ja läheisyyttä puolisonsa kanssa niin silloin ei voi pitää salaisuuksia. se riski on olemassa että toinen ei kestä sitä mitä on tapahtunut mutta yhtä hyvin hän voi haluta antaa anteeksi ja jatkaa yhdessä.
mieheni petti vuosia sitten minua, ja hyvin pian hän kertoi asiasta minulle. itki ja katui vilpittömästi. kauhea shokkihan se oli, teki todella mieli antaa ukolle turpaan ja hirveä suru ja häpeä ym tunteet tuli pintaan. muutaman päivän olin kuin tulisilla hiilillä. mutta tiesin ja tunsin että mieheni rakastaa kuitenkin minua ja on oikeasti pahoillaan tekemästään. niinpä muutaman helvetillisen päivän jälkeen sain sydämessäni annettua anteeksi ja halusin jatkaa yhdessä. tämän jälkeen meillä oli elämämme ihanimmat päivät, saimme olla kuin vasta rakastuneet.
tämä oli vain minun kokemukseni asiasta.
en usko että voi elää todellisessa rakkaudessa ja yhteydessä jos salaa asioita. mutta en tiedä mitä kirjoittaja sitten parisuhteessaan ja elämässään haluaa.
sulla on!
Omapa on ristis! Ja surkea elämäs.
Minun mieheni kertoi jokunen vuosi sitten suhteestaan työkaveriinsa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan päässyt asian yli, siis oikeasti.
Nainen oli hänen lähin alaisensa. Meillä meni luullakseni jokseenkin hyvin. Kävin töissä, lapset olivat pieniä.
Meillä ei todellakaan edes riidelty, kaikki meni kummankin mielestä ookoo. Se on sentään päästy puhumaan selväksi. Mies syyttää olosuhteita, tilanteen tarjoutumista. Niinpä niin.
Miehen suhde alkoi jollain viikon työmatkalla, jossa lähin alainen oli mukana. Ja matkan jälkeen suhde jatkui. Jatkohan oli helppoa, koska miehellä oli pomona oma työhuone ja työajat venyivät aina pitkälle yöhön.
Naisen mies sairastui psyykkisesti ja jäi eläkkeelle.
Minun miehestäni tuli impotentti tämän seikkailun jälkeen.
Terapiassa yritettiin käydä, mutta minä lopetin käynnit. Terapeutti oli miehen tuttavia työn kautta ja minusta muutenkin ymmärsi liikaa "miehistä näkökulmaa".
Tässähän sinnitellään. Korvaavia harrastuksia on kertynyt, ainakin minulle. Enkä aio erota. Mutta elämäni on muualla. Lapset ovat kohta kukin kotoa poissa ja minulla on kädet täynnä yhteiskunnallista työtä.
Siis kuka haluaa elää tuollaisessa suhteessa? Tai suhteen irvikuvassa? Etkö voisi erota ja löytää jonkun joka sua arvostaa? Ei toi tosta varmaan parane? Mun omilla vanhemmilla ihan järkkyjä juttuja myös, mutta "kun olisi niin VAIKEA erota, niin ollaan sitten yhdessä ja asutaan omissa huoneissa 0_0" Suorastaan järkyttävää toimintaa!
Itse olen rakastunut avioliittoni aikana toiseen mieheen. Olimme ystäviä ja juttelimme paljon kunnes kerran pienessä humalassa vaihdoimme suudelman. Avioliitossa oli ongelmia ja olimme miehen kanssa umpikujassa. Tämä pieni ja melko viaton suhde antoi minulle voimia sanoa myös miehelleni mitä halusin ja kaipasin jotta minäkin olisin onnellinen. Kerroin miehelleni myös ihastuneeni mutta en kuitenkaan kaikkea kuten suudelmaa ja toisen miehen kanssa käytyjä keskusteluja. Mieheni heräsi kun tajusi että voisi menettää minut jollei myös panostaisi parisuhteeseen. Päätimme yrittää vielä avioliittoa. Rakastan miestäni ja asiat ovat menneet paremmin. Kuitenkin toinen mies käy mielessäni päivittäin ja minun on vaikea unohtaa häntä täysin, mutta koska päätimme olla pitämättä yhteyttä, luulen hänen joskus häviävän myös ajatuksistani. Syyllisyys vaivaa mieltä ja on toiminut myös rangaistuksena. Pahinta oli kuitenkin valita kahden ihmisen välillä kun kumpaakin kohtaan ontunteita.
Itse en voisi olla kertomatta, naisen perisynti kai.
Helpompi varmasti olisi antaa anteeksi jos kuulisi heti asiasta, eikä sitten jotain muuta kautta tai vasta vuosia myöhemmin. Pettämisessä pahinta juuri onkin salailu.
Toisaalta parisuhteen ydin on mielestäni ihan jotain muuta ja tärkeämpää kuin seksi, joten turvalliset seikkailut voi antaakin anteeksi.
Itse tein jo heti selväksi nykyiselle seurustelukumppanilleni, että haluan tietää heti jos houkutuksia tulee. En sillä että ne kieltäisin, vaan jotta voisimme niistä vapaasti keskustella. Joskushan tarpeet saattavat muuttua erilaisiksi ja toinen voi haluta enemmän ja jotain muuta, muttei se silti saa viedä arvokasta ihmissuhdetta mennessään. Seksi kun on loppujen lopuksi vain tarve, ei tunne.
yleensä päältäpäin, ellei ole ihan sokea, toiset eivät vaan henno ottaa puheeksi. Nähdäänhän silloinkin kun joku on kiinnostunut, samalla tavalla...
--Näkyy siis ainakin jollain tasolla. Jos ei pettäminen näy suoraan niin ainakin salailu ja poikkeava käytös. Seurasin läheltä parisuhdetta, jossa ei pystytty puhumaan muista kuin arkisista asioista eikä tunnettu toisia juurikaan, sellaisella tuskin on pitemmän päälle edellytyksiä vaikka pettäminen pysyisikin salassa.