Mä mietin usein, että haluanko jatkaa vai en. Suhde on vasta alle vuoden vanha ja lisäksi etäsellainen, joten tottumuksesta tää pyörittely ei voi olla kiinni.
En kuitenkaan halua häntä jättääkään, koska kaikki asiat on hyvin. Hän on kaikin puolin täydellinen mies ja olemme samalla aaltopituudella jne. Tosi kiva tyyppi ja viihdyn hänen kanssaan, ja hän kohtelee minua upeasti.
Jotkut hänen tapansa, esim. kaavoihin kangistuminen kuten vakiobaarissa "parilla" istuminen melkein joka ilta on alkaneet ärsyttää yhä enemmän. Hän on myös kovin ehdoton mielipiteissään, ja tätä en oikein meinaa kestää, koska itse olen tietenkin aina oikeassa ;-).
En kuitenkaan voi häntä tuosta baareilusta moittiakaan, koska asumme eri kaupungeissa. En kai voi vaatia häntä istumaan kotona, kun minä en ole paikalla. Silloin kun ollaan yhdessä, hän viihtyy kyllä oikein hyvin kanssani selvin päin.
Olin ennen tätä suhdetta ikisinkku. Voiko olla, etten vaan ole tottunut tähän? Toisaalta, en kyllä kaipaa mitään villejä biletysöitäkään sinkkulikkaporukassa. Onko tää nyt se kohta, jossa kysytään sitä tahtoa?
En kuitenkaan halua häntä jättääkään, koska kaikki asiat on hyvin. Hän on kaikin puolin täydellinen mies ja olemme samalla aaltopituudella jne. Tosi kiva tyyppi ja viihdyn hänen kanssaan, ja hän kohtelee minua upeasti.
Jotkut hänen tapansa, esim. kaavoihin kangistuminen kuten vakiobaarissa "parilla" istuminen melkein joka ilta on alkaneet ärsyttää yhä enemmän. Hän on myös kovin ehdoton mielipiteissään, ja tätä en oikein meinaa kestää, koska itse olen tietenkin aina oikeassa ;-).
En kuitenkaan voi häntä tuosta baareilusta moittiakaan, koska asumme eri kaupungeissa. En kai voi vaatia häntä istumaan kotona, kun minä en ole paikalla. Silloin kun ollaan yhdessä, hän viihtyy kyllä oikein hyvin kanssani selvin päin.
Olin ennen tätä suhdetta ikisinkku. Voiko olla, etten vaan ole tottunut tähän? Toisaalta, en kyllä kaipaa mitään villejä biletysöitäkään sinkkulikkaporukassa. Onko tää nyt se kohta, jossa kysytään sitä tahtoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
taitaa olla vähän niin kuin tahdon asia. Itse erosin reilu puoli vuotta sitten, kun seurustelin 3,5 vuotta. ja me elimme myös vloppusuhteessa,koska asuimme eri paikkakunnilla. se on selvää ainakin mulle, että kun parisuhde on kyseessä, on tarve nähä muulloin kuin vloppuisin. Mutta sun ei kannata ottaa tuosta asiasta ainakaan mitään stressiä, kyllä viimeistään aika näyttää, haluatko olla miehesi kanssa. Itse jätin mieheni, yksi syy oli se, että näimme vain vloppuisin ja vaikka olisin halunnut muuttaa yhteen mieheni kanssa, hän ei ollut siihen valmis.enkä sit jaksanut enää tuhlata energiaani siihen, että olin miehen kanssa,joka ei kuitenkaan ollut valmis panostamaan suhteeseen yhtä paljon kuin minä. ja lisäksi meillä oli paaljon muita isoja ongelmia. Jos sua oikein painaa joskus, sun kannattaa listata vierekkäin suhteesi hyvät ja huonot puolet ja katsoa kumpi puoli painaa enemmän vaakakupissa. Listaus voi ainakin vähän selkiyttää ajatuksiasi ja helpottaa oloasi. Mutta muista, parisuhde ei ole tarkoitettu stressiä varten. Itse stressasin suhteessani ja opin että lähde sellaiseen enää ja eikä tarvikaan. Kuuntele sydämesi ääntä! Tsemppiä! =)
Stressaan nimenomaan siitä, että asutaan eri kaupungeissa. Toisaalta on hyvä, että on omaa aikaa ja tilaa, antaa suhteen kehittyä omalla painollaan. Mies tahtoisi jo muuttaa saman katon alle. Minäkin haluaisin, jossain vaiheessa, ehkä jo lähiaikoina, mutta ahdistaa, kun tiedän ettei kumpikaan haluaisi lähteä omasta kaupungistaan.
Ehkä sekin pelottaa, kun kaikki on mennyt niin nopeasti ja loksahtanut paikalleen. En nimittäin ikinä uskonut, että ikinä löytäisin ketään. Nyt mies on tavannut perheeni ja kaverini, ja kaikki pitävät hänestä kamalasti. Mietin, että mitäs jos oonkin ihan turhaan "tuonut hänet sukuun" ja tuotan vanhemmilleni pettymyksen. Pelkään myös, etten osaisi lopulta kuitenkaan asua toisen kanssa, kun olen ollut käytännössä aina yksin.
Ei, en ole ihan varma rakastanko häntä. Kuitenkin tunne on kasvanut alusta asti. Nyt vaan tuntuu, että se on jossain suvantovaiheessa.
kuulostat kieltämättä epävarmalta... ei sitä mielestäni tarvi eikä kannatakaan muuttaa yhteen, jos ei ole siihen valmis. eikä mihinkään muuhunkaan tarvi ryhtyä, jos ei ole valmis.
kerroit, että miehesi haluaisi muuttaa saman katon alle ja sinä et ole varma haluatko itse vielä. kerroit myös, että miehessäsi on jotain piirteitä, mistä et pidä, esim. vankat mielipiteet?ovatko ne vaikuttaneet siihen, että olet epävarma? tuntuuko susta, että näet poikaystäväsi eri valossa kuin ystäväsi tai perheesi? mä ainakin tunsin exäni kanssa. hän oli aina niin mukava heille ja asetti itsensä muille hyvään valoon, mut sit mulle se oli täys p...turhaan ajattelet mitä muut, esim.perheesi ajattelee, he eivät seurustele miehesi kanssa, vaan sinä!ja sinun on oikeus olla onnellinen!
kliseistä kuin kuulostaakin: kannattaa olla rehellisesti oma itsensä ja parisuhteessa pärjää pitkälle ja onnellisesti hyväksymällä asiat sellaisina kuin ne on...Itsekään en hyväksynyt asioita ja se aiheutti minulle vain hallaa...
En sanoisi noinkaan, että mies asettaisi itsensä hyvään valoon sukuni silmissä... Siinä mielessä hän on kyllä rehti, että sanoo mielipiteensä ja seisoo niiden takana myös heidän edessään, vaikka muut ei samaa mieltä oliskaan.
Mun ongelma taitaa tosiaan olla se, että oon niin tottunut yksin eloon ja siihen, ettei tarvi "sietää" kenenkään muun omituisuuksia... Eli kaikki on mainiosti niin kauan, kun asiat menee mun pillin mukaan ja niin kuin minä haluan. Toisaalta, en haluaisi minkään mielipiteettömän lapasen kanssakaan olla. Pitäis kai vaan opetella olemaan pitkäpinnaisempi ja ottamaan asiat rennommin. On tää vaikeeta :-)!!
Musta kuulostaa siltä, ettet rakasta miestäsi. Olette olleet vasta vähän aikaa suhteessa, eikä arjesta (yhdessä asuminen pidempään) ole tietoakaan, ja silti mietit eroa.
Haluatko olla parisuhteessa vai haluatko olla rakastavassa parisuhteessa? Ainakin ensimmäinen vaihtoehto onnistunee miehesi kanssa, koska kirjoitit:
"Hän on kaikin puolin täydellinen mies ja olemme samalla aaltopituudella jne. Tosi kiva tyyppi ja viihdyn hänen kanssaan, ja hän kohtelee minua upeasti."
Ei se silti tarkoita, että rakastat. Jos tahdolla olet hänen kanssaan, niin sinun tulee hyväksyä faktat.